Mitä mieltä olet kotiäidistä, joka vie isomman lapsen osa-aikahoitoon?

"Mitä mieltä olet kotiäidistä, joka vie isomman lapsen osa-aikahoitoon?"



Jokainen toimii kuten parhaaksi näkee.

Toiset eivät osaa edes kirjoittaa oikein.



"ollaampa me ihmiset erilaisia"

Miksi ihmeeessä teit noin pienellä ikäerolla toisen lapsen, jos sairastit synnytyksenjälkeisen masennuksen? Jäätävän itsekästä, riskihän olisi sairastua uudelleen, jopa psykoottistasoisesti ja sairaalahoitoa vaativasti. Pitäisitkö silloin taaperon 24h hoidossa, jotta isä(?) jaksaisi hoitaa vauvaa kotona?

Ymmärrän erikoistilanteita ja toisaalta ymmärrän myös avuttomuutta, ja sitä että pitää olla kivaa ja ihanaa ja levänneenä on kiva nauttia vauvasta ja liikkua, shoppailla, harrastaa ym. Mutta jos haluaa ajatella enimmäkseen omaa hyvinvointia ja että perheessä kaikilla on kivaa, niin miksei tyydy yhteen lapseen? Tai jätä suosiolla ikäeroa sen 5 vuotta?

Mun lapsilla on ikäerooa 1,5 vuotta ja olin kyllä aivan raato, kun lapset oli pieniä. Nukuin n. 4h yössä ja päivisin päikkäreitä milloin pystyin. Tein kaiki kotityöt, ruuan valmiiksi kun mies tuli töistä, joka päivä. Viikonloppuisin tein keikkatöitä kun vauva oli alkaen 8kk, olin siis 3 vuotta kotona. Nyt, kun lapset ovat ekalla ja eskarissa, nautin suunnattomasti ja nukun täydet yöt, ja olen helvetin ylpeä siitä, että olen halunnut lapseni ja olen myös heidän kanssaan halunut aikaani viettää :)

Miksi turhaa laitta hymiötä kun viestisi ei ole millään tapaa ystävällinen? Omaa kilpeäsi halusit tulla kiillottamaan. Näitä marttyyreja on Suomi pullollaan (onneksi ei tosin enää yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten), ja teidänlaisenne mukanaan tuomaa armotonta ilmapiiriä.

Käsittämätöntä, että aina on tämä sama "miksi teit lapsia jos et jaksa jne" -kysymys ensimmäisenä. Jos kaikki nämä, joille tuo kysymys on täällä esitetty, jättäisivät lapset "tekemättä", kuka meitäkään vanhoina hoitaisi? Yhteiskunnalle on hyödyksi, että lapsia syntyy. Siksi myös palveluja on järkeä tarjota.

etten ihan ymmärrä. Vaikka yritän. Saako joku aikuinen oikeasti päivällä nukuttua niin että univelkaa ei sitten kerry vaikka öisin valvoisi?



Mitä omaa aikaa se on kun vauva on kuitenkin kotona...?



Ja eikö nimenomaan lasten kanssa ulkoilu, säännölliset ja terveelliset ateriat ja toisten lapsipeheiden kanssa seurustelu ole hyvää synnytyksen jälkeisen masennuksen hoitoa?



Synnytyksen jälkeinen masennus kun on kuitenkin ohimenevä, hyvin lievä masennuksen muoto. Varsinaiset pitkittyneet ja vakavat masennusoireet ovat erikseen.



Minusta taapero oli jo hyvää seuraa ja piristi kun ei ollut pelkkää vauvanhoitoa vaan jo ihan mukavia leikkejä, piirtelyä, askartelua, leipomista, kuralätäköissä pompahtelua, pyöräilyn opettelua, tenavajumppaa jne. Vauva meni "siinä sivussa" sitten katsellen ja ihmetellen kaikkea sitä touhua ja tohinaa. Ja rakasti katsella esikoista ja hihkui innoissaan jos taapero vähän "leikki" vauvankin kanssa. =)



Voi meillä oli silloin mukavaa. Nyt kun on esiteinejä talossa niin sisarusten välit ei niin herttaset.

Tässähän on kysymys vain ja ainoastaan siitä, että ihmiset ovat luontojaan peruslaiskoja. Jos annetaan mahdollisuus lusmuta, ja vieläpä halvalla, totta kai on aina porukka, joka käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.



Vätysten vätyslapsista ei ole valitettavasti yhteiskunnalle juurkaan hyötyä, koska asenteet ja elintavat periytyvät varsin vahvasti.

Nykyajan äidit on yksinkertaisesti niin vietävän laiskoja, että eivät selviä edes kahden lapsen hoidosta.... SÄÄLITTÄVÄÄ!

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden soisin ainoastaan perheille, joissa sitä tosiaan tarvitaan, en mukavuudenhaluisille äideille!

No ärsyttää kun heti ollaan tuomitsemassa. en tunne ketään joka veisi isomman hoitoon vaan mukavuussyistä. mulla syy isomman lapsen osa-aika hoitoon on se että lapseni saa kuntoutusta päiväkodissa, sairaalasta tehdään siis kuntoutussuunnitelma ym. ja opiskelen tässä hoitovapaan aikana. naapurit ja muut asiasta tietämättömät voi sitten ihan vapaasti kauhistella kuika laiska oon.

Nykyajan äidit on yksinkertaisesti niin vietävän laiskoja, että eivät selviä edes kahden lapsen hoidosta.... SÄÄLITTÄVÄÄ! Subjektiivisen päivähoito-oikeuden soisin ainoastaan perheille, joissa sitä tosiaan tarvitaan, en mukavuudenhaluisille äideille!

No ärsyttää kun heti ollaan tuomitsemassa. en tunne ketään joka veisi isomman hoitoon vaan mukavuussyistä. mulla syy isomman lapsen osa-aika hoitoon on se että lapseni saa kuntoutusta päiväkodissa, sairaalasta tehdään siis kuntoutussuunnitelma ym. ja opiskelen tässä hoitovapaan aikana. naapurit ja muut asiasta tietämättömät voi sitten ihan vapaasti kauhistella kuika laiska oon.

monta! Äidin mukavuussyistä siis. Jotta jaksaisi äitiysloman ajan. Sittenhän pääsee takaisin töihin.

Kaksivuotias ei vielä juurikaan leiki vuorovaikutukseen perustuvia, juonellisia leikkejä, vaan ns. rinnakkaisleikkejä. Toki hän voi tykätä muiden lasten seurasta, mutta hän ei vielä tarvitse sitä päivittäin usean tunnin ajan. Joku kerho riittää mainiosti.



Kolmevuotiaana lapsen sosiaaliset taidot ottavat ison hyppäyksen. Mutta senikäisellekin riittää vaikkapa päiväkerho tai päiväkodin kerho, sellaisiakin on joissain kunnissa tarjolla.



Oikeastaan ymmärrän virikehoidon vasta noin 5-6 -vuotiailla, jotka ovat jo tottuneet tiettyyn päivähoitoryhmään ja jäisivät kaipaamaan tuttua ryhmää ja kavereita.



Tietysti jos se isomman lapsen vieminen päivähoitoon on jaksamiselle kynnyskysymys, silloin se tehdään, miettimättä. Mutta lapselle se EI OLE SILTI PARAS RATKAISU, vaikka sitä äiti muista syistä yrittää sellaiseksi kääntää.



Normaaliperheessä lapselle on parasta olla kotona vielä kaksivuotiaana, varsinkin jos äiti on pienemmän sisaruksen kanssa siellä.



Lisäksi vähän ihmettelen, miten se isomman lapsen vieminen aamulla hoitoon ja hakeminen kotiin puolilta päivin edes auttaa ap sinua jaksamisessasi? Ilman tuota rumbaa saisitte nukkua aamulla vähän pidempään, eikä tarvitsisi pukea vauvaa ja lähteä hakemaan esikoista jo päivällä.



Taustaa: minulla on kaksi lasta, vajaan kahden vuoden ikäerolla. Nuorempi on erityislapsi, joka on aina nukkunut huonosti.



Tässä joitain "selviytymisniksejä", joita voisi yrittää ottaa avuksi arjen selviytymisessä:



- tee ruokaa kerran päivässä, illaksi. Tai viikonloppuna isompia satseja. Jos teet iltaruuan vähän isompana annoksena, siitä riittää lounaaksi myöhemmin. Jämät kannattaa pakastaa, niin ei tarvitse syödä peräkkäisinä päivinä samaa.



- Käytä puolivalmisteita.



- Hommaa kuivausrumpu ja pyöräytä joka päivä koneellinen pyykkiä - pyykinpesu sujuu päivän lomassa muutamassa minuutissa.



- siivousta voi ja pitää karsia. Viikkosiivous riittää, ja siihen värväät tietysti siipan mukaan. Illalla raivaat lelut paikoilleen, siihen menee vartti max. Isoimmat roskat voi keskilattialta imuroida pari kertaa viikossa, siihen menee about viisi minuuttia.



- Nuo kotihommat itse asiassa sujuvat siinä ajassa, mitä sinulla menisi päivittäiseen pk-kuskailuun...



Mutta kuten sanottua: jos sinä oikeasti keikut jaksamisesi rajalla ja koet, että pk-hoito ratkaisee ongelmat, sitten vaan viet sen kaksivuotiaasi osapäivähoitoon.

Eriasia jos lapsi olisi jo yli 4 vuotias. Mutta 2-vuotias. Niin ei tuu kesää!



Minäkin tiedän monia, jotka vievät esikoisen hoitoon vain mukavuudenhalun takia. Serkkuni oli yksi niistä.





Laiskoja akkoja, minkäs tekee.

Itselläni on neljäs tulossa ja kaikki lapset ovat kotona.

Miten voi teettää niin pahoja vaikeuksia kahden lapsen kanssa olo, ettei kykene tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä tai siivoamaan vähän?



Päivässäkin kun uhraa 10min siivoamiseen, niin talo pysyy ihmeen hyvin kuosissa. Vaikka 2x10 min niin vielä paremmin pysyy kuosissa.

Mies kun on kotona, voi vaikka tekaista sen makaroonilaatikon josta riittää pidemmäksi aikaa ymsymsyms.



Organisoinnin puutetta ainakin on, ja sitä laiskuutta. Nimittäin se isompi lapsi ei todellakaan estä tekemästä noita asioita.

Jos tiedät jo valmiiksi että viet ensimmäisen hoitoon kun toinen tulee niin tee kaikille palvelus ja jätä se toinen tekemättä.

Syystä että itse laitan esikoisen osa-aika hoitoon 4kk ennen kuopuksen la:ta.

Esikoinen on tosin "jo" kolmivuotias tuolloin. Syitä miksi näin: puheterapeutin ja lastenlääkärin suositus viivästyneen puheenkehityksen takia. Mitään dysfasiaa ei ole, lapsi yrittää kovasti, mutta koska sosialista pakkoa ei ole niin lapsi sitten ei koe puhumista tarpeelliseksi.

Lisäksi tuo varmistaa sen että lapsi pääsee tapaamaan muita lapsia.



Onhan tuossa vähän sekin että saan ehkä siivottua jne. paremmin kun esikoinen ei ole roikkumassa pölynimurissa/mopissa/pölyhuiskassa jne. ja muutakin, mutta eniten painaa tuo lääkärin ja puheterapeutin sanomiset.

vauvakin taitaa olla ollut jo hoidossa vuosikausia

se vauva heti, vaikka jo yhden kanssa on oltu vaikeuksissa.



2-vuotias ei kaipaa mitään sellaista seuraa, leikkihetkiä, ulkoilua, mitä kotiäiti ei voisi järjestää.



4 - 5 -vuotias alkaa olla eri asia ja silloinkin riittää kerho tms.



Ja epäilen vahvasti, että mitenköhän lujan kiintymyssuhteen ja perusluottamuksen on voinut tarjota äiti, joka on ollut ekan vuoden sekaisin masennuksen takia ja toisen vuoden raskaana ja sitten kiinni vauvassa niin ettei edes ulkoilu onnistu.



Ja miten ihmeessä muka kotihommat ei toimi kahden lapsen kanssa??? Kyllä meillä toimi ja ihan kevyesti!

koko päivähoidolle oli alunperinkin se, ettei lapsella (kohta 4-v.) olisi muuten lainkaan lapsikontakteja. Eli halusimme hänelle kavereita ja mahdollisuuden leikkiä muiden lasten kanssa ja muodostaa pysyviä leikkikaverisuhteita. Kyllä me olisimme pärjänneet hänen kanssaan kotona. Ja nyt, kun tulee uusi vauva, jatkamme osa-aikaihoitoa (esikoinen ollut siis koko ajan osa-aikahoidossa). Mielestäni lapselle on hyväksi saada kontakteja myös ikätovereihin.

kotihoidetullekin lapselle. Kerhot, leikkipuistot, kaveritreffit ja harrastukset.



Tuo kaikki on pelkkää oman laiskuuden peittelyä.

voi hyvä jumala.. pakko vastata. Kuinka laiskoja oikeastaan ihmiset voitte olla? Että ei kahden lapsen kanssa pärjää.. Oletteko kuulleet ehkäisystä?

Pieni lapsi ei tarvitse päiväkotia MIHINKÄÄN, sosiaaliset kontaktit saisi jopkainen vanhempi järjestää ihan itse. Kaksi vuotias ei saa päiväkodista mitään tarpeellista, parempi kotona rauhallisessa ympäristössä. Minä otan esikoiseni innosta kiljuen pois pk:sta kun vauva syntyy.

Olette siis, todella todella laiskoja. Ja varmasti näin ajattelee pk:n henkilökuntakin! Eivät sano vaan ääneen. Mutta sekös teitä tuskin kiinnostaa pätkääkään.

Minulla on kaksosvauvat. Toinen on hoidossa joka toinen päivä ja toinen joka toinen. Kummallakin vauvalla on oikeus nauttia ainutlaatuisesta asemasta.



Jos tulee lapsia lisää niin tietenkin hoitoon. Lapsella on oikeus useampaan aikuiskontaktiin kun vanhemmat voi antaa.

Aika saamattomalta ja epävarmalta kuulostat.



Ja tuo vielä että vetoat masennukseen jonka olet jo läpikäynyt.. tiedäthän sen jo kokeneena että siihen on oiva lääkitys. Ei se että viet lapsesi tarhaan tarkoita sitä että välttyisit masennukselta jos siihen olet taipuvainen.



Ja oikeastaan en ymmärrä masentuneitakaan.. se että kokee elämänsä epätyydyttäväksi ja raskaaksi.. sitähän se kaikilla on välillä kun lapset on pieniä niin heti ollaan muodikkaasti masentuneita.. huh..

Laiska taidat olla ja välität kumminki toisten mielipiteistä. Siksi täällä kyselet.