Valmistun vasta 30 vuotiaana korkeakoulusta, inhottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olla niin vanha valmistuessa. Ei ole vielä omaa asuntoa eikä mainittavia säästöjäkään. Pk-seudulla asun. Sentään on kaksi hyvin työllistävää korkeakoulututkintoa, joista toinen maisteri. Valtaosa niistä, jotka menivät heti töihin 1. tutkinnon (esim. amk) jälkeen ovat nyt jo myymässä asuntoaan, saamassa voittoa ja ostamassa uutta. Minä ikuisuusopiskelen (käyn kyllä töissäkin noin 4-6kk vuodessa).

Miksi jatkoit opiskelua?

Koska uskon, että urakehitys on parempaa, tai ainakin mahdollisesti parempaa, suuremmalla koulutusmäärällä. ap

Siinähän aloittelet uraasi saatana. Tuohon ikään mennessä olin tehnyt insinöörin töitä jo 8 vuotta ja maksanut helvetinmoisen osan kämpästä. HIIJALA HIIJALA HOI PERKELE!

Niin, tämä on se toinen näkökulma, mikä ahdistaa eli olisin voinut maksaa omaa asuntoa jo pidemmän aikaa. Toisaalta en opiskele mitään hömppää vaan alaa, jolla on oikeasti paljon työllistymismahdollisuuksia, eli opiskelu ei varmaan ihan hukkaan mene. ap

No mitäpä siinä sitten voivottelet.

Olet tyytyväisempi kun lakkaat vertaamasta itseäsi muihin. Jos sulla on joku juntti kaveri, joka leveilee sillä että on talot ja autot maksettu,

niin siinähän annat leveillä. Epätodennäköistä, että Helsingissä omilla ansioilla on 30-vuotiaana hyvä kämppä muualla ku lähiössä, vaikka olis mikälie taloustieteen tohtori pankinjohtaja. Tässä siis painosanalla omilla ansioilla.

30-vuotias korkeakoulusta valmistunut ei ole nykyään mikään harvinainen ilmiö. Itsekin aloitin työeämän omalla alallani vasta kolmekymppisenä, enkä koe, että olisin millään tavalla jäljessä muista.

Kun en ole lapsiakaan laittanut, niin itse asiassa omaisuutta on kertynyt enemmän kuin mun ikäisillä naisilla keskimäärin. 

Korkeasti kouluttautuminen on aina riski, koska siinä menee tehokkaita työvuosia hukkaan, mutta toisaalta, jos koulutus takaa mahdollisuudet paremmin palkattuun ja mielekkäämpään työhön, niin kyllä mä pitäisin sitä hyvänä ratkaisuna. Koulutus on kuitenkin aina sellaista henkistä pääomaa, mitä kukaan ei koskaan voi ottaa sulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Sisälukutaito. Kirjoitin, että kelpoisuusvaatimusten saavuttaminen eri asia ja toin tohtoroinnin vain esimerkkinä päämäärättömästä opiskelusta jolla luullaan saavuttavansa jotain kunnes akateemisen kuplan ulkopuolella tosielämä iskee vasten kasvoja.

Mutta mielestäni olet hyvässä tilanteessa, moni hyvien työllisyysnäkymien/ etenemismahdollisuuksien koulutukset kestävät ja valmistutaan keskimääräistä vanhempina, kuten lääkis.

Taas näitä itsesäälissä rypeäjiä. Avaa silmäsi ja poistu tuosta "muilla on näin ja noin" - kuplastasi. Maiseman vaihdos tekis sulle ehkä ihan hyvää. Pääsisit näkemään kuinka erilailla ihmiset ovat päässeet kukin omalle paikalleen. Nyt selvästi vertaat itseäsi johonki lähipiirisi tyyppeihin, jotka nyt vähä vähemmällä työllä päässeet kuin sinä. Ku pääset kuplastasi ja huomaat, että ei sun polku ole sen surkeampi kuin muidenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani köyhä ja jäljessä siitä, mitä muilla ikäisilläni on. Eikä tietenkään ole takeita sille, että millaista se urakehitykseni on, ts. onko kouluttautumisesta hyötyä. Todennäköisesti on hyötyä, mutta mistä sitä tietää. ap

Aikuisen ihmisen elämänohje nro. 1: itseään on ihan turha verrata muihin ja siihen millaista muiden elämä on tai ei ole. Keskity siihen, mikä tekee sinut itsesi onnelliseksi, ja - tadaa - tulet sillä tavalla onnelliseksi!

Kun murehdin tuollaisia, ajattelen että saatan kuolla vaikka huomenna. Ei sillä tutkinnolla silloin niin väliä ole, paitsi sukulaiset voi hautajaisissa vähän pyöristää valmistumisikää alemmas jos sen tyyppisiä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Eli ymmärrätte varmaan, että tulen tästä koulutuksesta varmaan hyötymään, mutta en välttämättä ihan hirveästi. Ei se psykologinkaan palkka kunnallisella ole kuin rapiat 3000e. Mutta voi olla, että urakehitys parempaa. ap

Ei millään pahalla, mutta en ole varma onko psykologin ammatti sinulle se oikea. Oma ajatusmaailmasi kuulostaa kommenttiesi perusteella aika kypsymättömältä kaikkine noine muihin ihmisiin vertailuineen ja (aiheettomassa) tyytymättömyydessä kieriskelyineen. Kuinka voit auttaa muita, jos olet kehittänyt itsellesi noin suuria ongelmia ihan tyhjästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Eli ymmärrätte varmaan, että tulen tästä koulutuksesta varmaan hyötymään, mutta en välttämättä ihan hirveästi. Ei se psykologinkaan palkka kunnallisella ole kuin rapiat 3000e. Mutta voi olla, että urakehitys parempaa. ap

Ei millään pahalla, mutta en ole varma onko psykologin ammatti sinulle se oikea. Oma ajatusmaailmasi kuulostaa kommenttiesi perusteella aika kypsymättömältä kaikkine noine muihin ihmisiin vertailuineen ja (aiheettomassa) tyytymättömyydessä kieriskelyineen. Kuinka voit auttaa muita, jos olet kehittänyt itsellesi noin suuria ongelmia ihan tyhjästä?

Mielenkiintoista, että joku ajattelee X ammattiryhmän olevan Äiti Teresoja tai Pyhimyksiä. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat rastinsa kannettavana, ne turhanpäiväisetkin. Kyllä esm. psykologitkin tuntevat kateutta ym. kielteisiä tunteita. Ap:han tässä lähinnä pohti oman urasuunnitelmansa kannattavuutta.

Niin, elämähän on kilpailu! Mitä paremmin suoritat, sen mukavamman hautapaikan saat. Mitä ap:lle pitää tapahtua, että hän oivaltaa elämän tärkeimpien asioiden olevan jotakin muuta kuin mammonan haaliminen? Tai toisaalta, jos ei tajua, niin mitä hänelle pitää tapahtua, että vaikka kuinka saavuttaisi, niin jollakin menee vielä paremmin? Milloin hänelle tulee se olo ja tunne, että nyt riittää, nyt on aikkea tarpeeksi?

Niin. Ei ehkä milloinkaan. Minkä me täällä netissä sille voimme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Eli ymmärrätte varmaan, että tulen tästä koulutuksesta varmaan hyötymään, mutta en välttämättä ihan hirveästi. Ei se psykologinkaan palkka kunnallisella ole kuin rapiat 3000e. Mutta voi olla, että urakehitys parempaa. ap

Ei millään pahalla, mutta en ole varma onko psykologin ammatti sinulle se oikea. Oma ajatusmaailmasi kuulostaa kommenttiesi perusteella aika kypsymättömältä kaikkine noine muihin ihmisiin vertailuineen ja (aiheettomassa) tyytymättömyydessä kieriskelyineen. Kuinka voit auttaa muita, jos olet kehittänyt itsellesi noin suuria ongelmia ihan tyhjästä?

Eräs psykanopiskelija pitää ei-akateemisia ihmisiä rahvaana, opinnoissa menestyy oikein hyvin. Tuskin rupeaa terapeutiksi kuitenkaan eikä näin ollen aiheuta suurempaa vahinkoa kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olla niin vanha valmistuessa. Ei ole vielä omaa asuntoa eikä mainittavia säästöjäkään. Pk-seudulla asun. Sentään on kaksi hyvin työllistävää korkeakoulututkintoa, joista toinen maisteri. Valtaosa niistä, jotka menivät heti töihin 1. tutkinnon (esim. amk) jälkeen ovat nyt jo myymässä asuntoaan, saamassa voittoa ja ostamassa uutta. Minä ikuisuusopiskelen (käyn kyllä töissäkin noin 4-6kk vuodessa).

Miksi jatkoit opiskelua?

Koska uskon, että urakehitys on parempaa, tai ainakin mahdollisesti parempaa, suuremmalla koulutusmäärällä. ap

Ei se ole jos ei löydy  työkokemusta. Sä olet myöhässä.

Olen 30-vuotias, yksi AMK-tutkinto, työkokemusta alle vuosi omalla alalla, työtön tällä hetkellä, asun vuokralla, minulla on lapsi. Elämäni on sinun mittapuulla täysin arvotonta paskaa, mutta olen silti onnellinen, sillä minulla on ihana perhe ja harrastan kaikenlaista. Rahaakin on sen verran, että pärjää.

Tsemppiä sulle itsesäälissä kieriskelyyn!

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämähän on kilpailu! Mitä paremmin suoritat, sen mukavamman hautapaikan saat. Mitä ap:lle pitää tapahtua, että hän oivaltaa elämän tärkeimpien asioiden olevan jotakin muuta kuin mammonan haaliminen? Tai toisaalta, jos ei tajua, niin mitä hänelle pitää tapahtua, että vaikka kuinka saavuttaisi, niin jollakin menee vielä paremmin? Milloin hänelle tulee se olo ja tunne, että nyt riittää, nyt on aikkea tarpeeksi?

Niin. Ei ehkä milloinkaan. Minkä me täällä netissä sille voimme?

Missä olen sanonut, että elämä on kilpailu? Lähinnä mietin sitä, että olisi ihan kiva pystyä elättämään esim. lapsiaan niin ettei asuntolainaa olisi sinne eläkeikään saakka. Ja se edellyttäisi töihin menoa, että sen asunnon saa. Sitten taas toisaalta opintojen mielekkyys mietityttää, mutta ei kai niitä kannata tietty lopettakaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olla niin vanha valmistuessa. Ei ole vielä omaa asuntoa eikä mainittavia säästöjäkään. Pk-seudulla asun. Sentään on kaksi hyvin työllistävää korkeakoulututkintoa, joista toinen maisteri. Valtaosa niistä, jotka menivät heti töihin 1. tutkinnon (esim. amk) jälkeen ovat nyt jo myymässä asuntoaan, saamassa voittoa ja ostamassa uutta. Minä ikuisuusopiskelen (käyn kyllä töissäkin noin 4-6kk vuodessa).

Miksi jatkoit opiskelua?

Koska uskon, että urakehitys on parempaa, tai ainakin mahdollisesti parempaa, suuremmalla koulutusmäärällä. ap

Ei se ole jos ei löydy  työkokemusta. Sä olet myöhässä.

Niin, teen noin 4-6 kk vuodessa töitä eli työkokemusta on. Rahat menevät kuitenkin pitkälti opintojen rahoittamiseen, ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa verrata itseään jatkuvasti muihin ja ahdistus siitä? Meillä jokaisella on oma polkumme ja valinnat ja vaikeudet sen takana. Ei ole mitään oikeaa järjestystä suorittaa asioita ja opiskella voi vaikka koko elämän.

Eräs hyvä ystäväni aloitti juuri lääkiksen 30-vuotiaana ja siltikin työvuosia jää ihan mukavasti.

No jos ap tuntee olevansa "jäljessä" toiveistaan elämälle? Eikö sitäkään saisi nykyisin olla? Pitäisi vain loistaa, vaikka unelmat ja suunnitelmat menisi päin peetä. Ihan ymmärrettävä harmitus. Ne, jotka saa kaiken minkä haluaa ei voi tuollaista ymmärtää.

Piti valmistua 27- vuotiaana alemmasta tutkinnosta mutta tulikin vastoinkäymisiä ja valmistuminen viivästyi ja viivästyi. Nyt 29-vuotiaana olen siinä tilanteessa, että puuttuu "enää" yksi kurssi kandista mutta valmistua voin silti vasta ensi vuonna eli 30-vuotiaana. Tämän jälkeen tarkoitus suunnata vielä maisteriopintoihin eli valmistuisin n. 32-vuotiaana.  Silloin 24- vuotiaana kun aloitin opinnot niin 27- vuotias tuntui todella vanhalta ja ajattelin olevani muita paljon jäljessä. Eihän se nyt tietystikään pitänyt paikkansa, vaikka olisinkin sillon valmistunut. Mutta enemmän kun ikää tullut niin osannut ehkä suhteuttaa, kuinka tässä nyt kuitenkin vielä ollaan nuoria. Eläkeikä noussut, joten vielä pitäisi yli 30 vuotta olla työelämää takana. veikkaan, että silloin 6-kymppisenä naurattaa ajatus, että olen voivotellut vanhuutta 3- kymppisenä ja sitä valmistuuko nyt 30 vai 31-vuotiaana. Siispä en aio sitä tehdä. Tutkinto ei tänä päivänä ole mikään itseisarvo muutenkaan, pelkällä korkeakoulututkinolla ei tule töitä saamaan. Siispä opiskeluiden aikana pitää jo tehdä töitä. Pidän myös opiskelusta ja itseni kehittämisestä, joten en koe, että siihen voi olla liian vanha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Eli ymmärrätte varmaan, että tulen tästä koulutuksesta varmaan hyötymään, mutta en välttämättä ihan hirveästi. Ei se psykologinkaan palkka kunnallisella ole kuin rapiat 3000e. Mutta voi olla, että urakehitys parempaa. ap

Ei millään pahalla, mutta en ole varma onko psykologin ammatti sinulle se oikea. Oma ajatusmaailmasi kuulostaa kommenttiesi perusteella aika kypsymättömältä kaikkine noine muihin ihmisiin vertailuineen ja (aiheettomassa) tyytymättömyydessä kieriskelyineen. Kuinka voit auttaa muita, jos olet kehittänyt itsellesi noin suuria ongelmia ihan tyhjästä?

Mielenkiintoista, että joku ajattelee X ammattiryhmän olevan Äiti Teresoja tai Pyhimyksiä. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat rastinsa kannettavana, ne turhanpäiväisetkin. Kyllä esm. psykologitkin tuntevat kateutta ym. kielteisiä tunteita. Ap:han tässä lähinnä pohti oman urasuunnitelmansa kannattavuutta.

Ja on suhteellisen normaalia verrata omaa elämäänsä ikätasoisten saavutuksiin ja pohtia valintojaan. Usein ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Tietenkin paras lopputulema on pystyä elämään valintojensa kanssa, saavuttaa suhteellisuudentajua ja pystyä nauttimaan elämästään ja omista saavutuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu itseisarvona on huono, usein esim. tohtorit eivät työllisty yhtä hyvin kuin vähemmän opiskelleet, koska tutkinto ei tuo työnantajalle lisäarvoa. Kuka haluaisi maksaa lisää siitä, että joku kehittää itseään vuosia yliopistolla työnteon sijaan ja tekee samalla jotain nollatutkimusta? Sama useamman maisteritutkinnon kanssa, ellei kyse ole alanvaihdosta ja kelpoisuusvaatimusten saavuttamisesta, luulisi töistä suoriutuvan vähemmälläkin kouluttautumisella.

Minulla jokainen tutkintoni on ns. suojattu siten, että sitä voi tehdä vain ko. tutkinnon suorittanut. En opiskele tohtoriopintoja, vaan työllistävää maisterin tutkintoa. Aiempi koulutukseni työllisti myös. Esim. lastentarhanopettaja -> psykologi+johtamisopinnot, voisi kuvata omaa tämän hetkistä urapolkuani.

Eli ymmärrätte varmaan, että tulen tästä koulutuksesta varmaan hyötymään, mutta en välttämättä ihan hirveästi. Ei se psykologinkaan palkka kunnallisella ole kuin rapiat 3000e. Mutta voi olla, että urakehitys parempaa. ap

Ei millään pahalla, mutta en ole varma onko psykologin ammatti sinulle se oikea. Oma ajatusmaailmasi kuulostaa kommenttiesi perusteella aika kypsymättömältä kaikkine noine muihin ihmisiin vertailuineen ja (aiheettomassa) tyytymättömyydessä kieriskelyineen. Kuinka voit auttaa muita, jos olet kehittänyt itsellesi noin suuria ongelmia ihan tyhjästä?

Eräs psykanopiskelija pitää ei-akateemisia ihmisiä rahvaana, opinnoissa menestyy oikein hyvin. Tuskin rupeaa terapeutiksi kuitenkaan eikä näin ollen aiheuta suurempaa vahinkoa kellekään.

Ja aiheeseen peilaten, terapeutiksi täytyy opiskella vielä lisää :)

Plz. Valmistun 31-vuotiaana amiksesta :-)

Mä aloitin kk-opinnot 42-vuotiaana yli 20 vuoden hoitoalalla räpistelyn jälkeen. Varallisuutta ei juurikaan ole, mutta opiskelu tässä iässä on antoisaa. Ei elämässä onnistumista kannata mitata rahalla,