HS: ”Syö vähemmän ja liiku enemmän” on pahimmillaan todella vahingollinen ohje, sanoo tv-juontaja Jenny Lehtinen

59 jatkaa vielä....

Olen toistaiseksi terve mutta sukurasitukset ja sitä kautta riskit ovat melkoiset, joten tiedostan, että pidemmällä tähtäimellä on tärkeää a) saada painoa alaspäin mutta b) tehdä se pitkäjänteisellä ja pysyvällä tavalla, joka kantaa mielellään loppuelämän ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo nimenomaan oli hyvä, koska ylipainoiselle pysyvä elämäntapamuutos, mikä vaatii usein mullistamaan koko elämäntavan ja ajatusmaailman, on aina parempi kuin varsinainen laihdutuskuuri. Laihdutetuilla kiloilla on taipumus tulla korkojen kera takaisin, mutta kun paino lähtee harkittujen ja mietittyjen motiivia vaativien ratkaisujen sivutuotteena, tulos on todennäköisemmin pysyvä.

Lihavien elämäntapamuutos vaan on usein laihduttamisen sijaan itsensä sairaalloisen lihavana hyväksyminen, kuten tuolla Jennyllä. Silloin paino ei lähde eikä terveys kohene, kuten tuolla Jennyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. MInä olet tuntenut itseni huonoksi ja vääränlaiseksi koko ikäni. Vasta viimeiset 15v olen kärsinyt ylipainoista. Olen laihduttanut useita kertoja ja yrittänyt laihduttaa koko ajan. Elämässäni on aina menossa syyllisyys siitä etten vaan laihdu. Eikä ole voimavaroja koko aikaa kytätä syömisiä. Liikun paljon, syön suht terveellisesti, en koskaan mitään mättöä, en mussuta iltaisin, en ikinä ota mitään viineriä tai sipsiä. JOnkun kerran viikossa syön suklaapatukan tms. Valkoista vehnää en syö, en rasvaisia ruokia, sokeria en lisää mihinkään. Tämän enempään eivät tämän hetiset voimavarani riitä, yritän sen minkä pystyn. Elämässäni on paljon muitakin velvollisuuksia kuin ruuan kyttääminen. Tuntuu tosi ikävältä lukea rumia kommentteja lihavuudesta. MInä olen yrittänyt niin paljon, vihannut ja rankaissut itseän, ottanut "niskasta kiinni" jne, mutta en vain yksinkertaisesti osaa tämän paremmin. En pysty parempaan. Ravitsemuksesta tiedän varmaan kaiken, suoliston bakteerikantaa myöten, kalorit ja ravintoaineet osaan ulkoa.  Ei auta. 

Ymmärrän tuon tunteen, mulla on aina ihan tota samaa vaikka vielä olenkin normaalipainoinen.

Mutta jos oikeasti syöt noin, kuulostaa siltä että sulla on joku laihtumista estävä sairaus. Muuten ei vain ole mahdollista ettet laihdu.

Joo onhan se kumma että kun syö jonkun kerran viikossa prosessiteollisuuden helmen, suklaapatukan tms, ei laihdu. Pakko olla joku sairaus takana, ihan selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. MInä olet tuntenut itseni huonoksi ja vääränlaiseksi koko ikäni. Vasta viimeiset 15v olen kärsinyt ylipainoista. Olen laihduttanut useita kertoja ja yrittänyt laihduttaa koko ajan. Elämässäni on aina menossa syyllisyys siitä etten vaan laihdu. Eikä ole voimavaroja koko aikaa kytätä syömisiä. Liikun paljon, syön suht terveellisesti, en koskaan mitään mättöä, en mussuta iltaisin, en ikinä ota mitään viineriä tai sipsiä. JOnkun kerran viikossa syön suklaapatukan tms. Valkoista vehnää en syö, en rasvaisia ruokia, sokeria en lisää mihinkään. Tämän enempään eivät tämän hetiset voimavarani riitä, yritän sen minkä pystyn. Elämässäni on paljon muitakin velvollisuuksia kuin ruuan kyttääminen. Tuntuu tosi ikävältä lukea rumia kommentteja lihavuudesta. MInä olen yrittänyt niin paljon, vihannut ja rankaissut itseän, ottanut "niskasta kiinni" jne, mutta en vain yksinkertaisesti osaa tämän paremmin. En pysty parempaan. Ravitsemuksesta tiedän varmaan kaiken, suoliston bakteerikantaa myöten, kalorit ja ravintoaineet osaan ulkoa.  Ei auta. 

Ikävää että saat/luet rumia kommentteja. Ei lihavuudesta kannata kantaa syyllisyyttä, sillä ethän ole syyllinen mihinkään.

Laihdutan itsekin ja haluaisin jakaa tämän vinkin. Säästät voimavaroja ja vältyt kyttäämiseltä kun otat käyttöön jonkun tietyn rutiinin. Mulle se on tällainen:

- Vihanneshyllyltä eri värejä ainakin puoli kiloa per päivä (ei pelkkää hedelmää tai kurkkutomaattia)

- Lihatiskiltä 200 g kalaa tai kanaa per päivä, osan voi korvata juustolla tai kanamunilla

- Siemenhyllyltä siemeniä tai pähkinöitä, syön pari kolme lusikallista päivässä

- Oliiviöljyä (kp), punaviinietikkaa, suolaa, hunajaa, oreganoa ja pippuria (sekoita ja laita salaatin päälle)

- EI MUUTA

Teen noista salaatin ja/tai höyrytetyn kasvislisukkeen. Siinä on tarvittava proteiini ja vitamiinit mutta energia minimissä. Jos nälkä ei lähde millään niin enemmän tavaraa vihanneshyllyltä. Leivät, perunat, makaronit ja muut voi jättää kauppaan.

Älä jaa näin typeriä vinkkejä. Jos nälkä ei lähde, on syötävä rasvaa (ei pelkkää kasviöljyä)  Kasviksilla ei nälkä lähde, vaikka niitä söisi saavillisen, eihän niissä ole sitä energiaa.

Onhan tuossa mun vinkissä kuitenkin lihan, kananmunan ja juuston rasva öljyn lisäksi. Idea onkin siinä, että se loppu energia tulee vyötäröltä. Toki sitten kun on paino laskenut niin voi alkaa lisäämään voita ja vaikka perunaa oman maun mukaan.

Kommentoinkin vain siihen kun kehotit syömään kasviksia nälkään.

Se on varmaankin ihmiskohtainen asia. Kyllä mulla lähtee suurin nälkä banaanin tai avokadon jälkeen, ja sen takia tuon kehotuksen annoinkin. Eilen söin raakaa lanttua ja porkkanaa salsan kera elokuvan äärellä eikä senkään jälkeen tullut nälkä.

Pieni näläntunne ei myöskään ole aina pahasta varsinkaan laihduttajalle silloin jos kaikki muu on jo kokeiltu.

Allekirjoitan tämän nälkäasian täysin. Nälkä on ihan normaali olotila ja sitä pitäisi osata tai oppia sietämään.

Mulle henkkoht ei ainakaan sovi se 6 ateriaa päivässä (vai onko se 5?) Vaan syön aamupalan välipalan päivällisen ja iltapalan. Yleensä siis 1 lämmin ateria ellei aamulla tee puuroa.

Up

Kaikki lähtee arvoista, siitä että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita riippumatta ulkoisista tekijöistä. Silloin kun ihminen kokee sisimmässään olevansa rakastettu ja arvokas myös tarve paeta pahaa oloaan riippuvuuksiin vähenee. 

Myös mielenhallintataidot ovat keskeisellä sijalla. Niiden avulla kykenee luomaan pitkän aikavälin tavoitteita ja pysymään niissä valinta kerrallaan. Tämä palsta kertoo jo itsessään siitä kuinka hukassa ihmiset tänäpäivänä itsensä kanssa ovat. Kuinka sitten lapset ja nuoret voisivat elää ja toimia toisin kun kukaan ei osaa heitä opettaa.

Normaalipainossa pysyminen on tärkeää terveyden kannalta mutta se ei määritä kenenkään arvoa ihmisenä. Mielenhallintataidot auttavat valitsemaan terveemmin hetki ja päivä kerrallaan. Näitä taitoja pitäisi opettaa lapsille jo koulussa, niistä on apua niin monessa asiassa. Ne opettavat tarkastelemaan omaa mieltä ja maailmaa objektiivisesti ja auttavat pois reaktiivisuudesta. Reaktiivisuus johtaa laumasieluisuuteen ja etsimään vastauksia sieltä missä niiden kulloinkin kerrotaan tai mainostetaan olevan.

Mainos- ja viihdeteollisuushan pyrkivät luomaan kysyntää luomalla ihmisille tarpeita. Tämä tuleva kehopositiivisuutta käsittelevä ohjelmakin on hyvistä pyrkimyksistään huolimatta viihdeteollisuuden tuote jolla tehdään rahaa. Ihmiset etsivät guruja kun eivät tiedosta että todelliset vastaukset löytyvät hiljentymällä, omasta sisimmästä. 

Luin jostain amerikkalaisesta lehdestä just, että esim. Ranskassa ja Italiassa paheksutaan avoimesti ylipainoisia ihmisiä ja niissä maissa keskimääräinen paino indeksi onkin matalampi kuin muissa länsimaissa. En nyt kannata mitään päin naamaa haukkumista, mutta ehkä se auttaa jos sosiaalisesti ei olisi niin hyväksyttyä olla lihava. Vähän niinkuin tupakointia on ok paheksua, niin samalla tavalla ylipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. MInä olet tuntenut itseni huonoksi ja vääränlaiseksi koko ikäni. Vasta viimeiset 15v olen kärsinyt ylipainoista. Olen laihduttanut useita kertoja ja yrittänyt laihduttaa koko ajan. Elämässäni on aina menossa syyllisyys siitä etten vaan laihdu. Eikä ole voimavaroja koko aikaa kytätä syömisiä. Liikun paljon, syön suht terveellisesti, en koskaan mitään mättöä, en mussuta iltaisin, en ikinä ota mitään viineriä tai sipsiä. JOnkun kerran viikossa syön suklaapatukan tms. Valkoista vehnää en syö, en rasvaisia ruokia, sokeria en lisää mihinkään. Tämän enempään eivät tämän hetiset voimavarani riitä, yritän sen minkä pystyn. Elämässäni on paljon muitakin velvollisuuksia kuin ruuan kyttääminen. Tuntuu tosi ikävältä lukea rumia kommentteja lihavuudesta. MInä olen yrittänyt niin paljon, vihannut ja rankaissut itseän, ottanut "niskasta kiinni" jne, mutta en vain yksinkertaisesti osaa tämän paremmin. En pysty parempaan. Ravitsemuksesta tiedän varmaan kaiken, suoliston bakteerikantaa myöten, kalorit ja ravintoaineet osaan ulkoa.  Ei auta. 

Ikävää että saat/luet rumia kommentteja. Ei lihavuudesta kannata kantaa syyllisyyttä, sillä ethän ole syyllinen mihinkään.

Laihdutan itsekin ja haluaisin jakaa tämän vinkin. Säästät voimavaroja ja vältyt kyttäämiseltä kun otat käyttöön jonkun tietyn rutiinin. Mulle se on tällainen:

- Vihanneshyllyltä eri värejä ainakin puoli kiloa per päivä (ei pelkkää hedelmää tai kurkkutomaattia)

- Lihatiskiltä 200 g kalaa tai kanaa per päivä, osan voi korvata juustolla tai kanamunilla

- Siemenhyllyltä siemeniä tai pähkinöitä, syön pari kolme lusikallista päivässä

- Oliiviöljyä (kp), punaviinietikkaa, suolaa, hunajaa, oreganoa ja pippuria (sekoita ja laita salaatin päälle)

- EI MUUTA

Teen noista salaatin ja/tai höyrytetyn kasvislisukkeen. Siinä on tarvittava proteiini ja vitamiinit mutta energia minimissä. Jos nälkä ei lähde millään niin enemmän tavaraa vihanneshyllyltä. Leivät, perunat, makaronit ja muut voi jättää kauppaan.

Älä jaa näin typeriä vinkkejä. Jos nälkä ei lähde, on syötävä rasvaa (ei pelkkää kasviöljyä)  Kasviksilla ei nälkä lähde, vaikka niitä söisi saavillisen, eihän niissä ole sitä energiaa.

Onhan tuossa mun vinkissä kuitenkin lihan, kananmunan ja juuston rasva öljyn lisäksi. Idea onkin siinä, että se loppu energia tulee vyötäröltä. Toki sitten kun on paino laskenut niin voi alkaa lisäämään voita ja vaikka perunaa oman maun mukaan.

Kommentoinkin vain siihen kun kehotit syömään kasviksia nälkään.

Se on varmaankin ihmiskohtainen asia. Kyllä mulla lähtee suurin nälkä banaanin tai avokadon jälkeen, ja sen takia tuon kehotuksen annoinkin. Eilen söin raakaa lanttua ja porkkanaa salsan kera elokuvan äärellä eikä senkään jälkeen tullut nälkä.

Pieni näläntunne ei myöskään ole aina pahasta varsinkaan laihduttajalle silloin jos kaikki muu on jo kokeiltu.

Allekirjoitan tämän nälkäasian täysin. Nälkä on ihan normaali olotila ja sitä pitäisi osata tai oppia sietämään.

Mulle henkkoht ei ainakaan sovi se 6 ateriaa päivässä (vai onko se 5?) Vaan syön aamupalan välipalan päivällisen ja iltapalan. Yleensä siis 1 lämmin ateria ellei aamulla tee puuroa.

Itse syön yleensä kolmesti päivässä. Aamiaisen, lounaan ja iltapalan. Joskus mahdollisesti lisäksi lounaan ja iltapalan välissä pienen välipalan. Aterioiden välillä tulee yleensä asiaankuuluva nälän tunne. Oleellista kuitenkin on, että aterioita ei koskaan jätetä väliin, eikä näläntunnetta tyydytetä millään napostelulla eikä tiheäenergiaisilla ateriankorvikkeilla, vaan ateriat syödään lautaselta pöydän ääressä istuen. Ja aterioiden välillä pidetään suu kiinni. Juodaan enintään välillä vettä tai muuta sokeritonta.

Vierailija kirjoitti:

Samaan syssyyn annetaan ilmaiseksi tosi hyvä neuvo anorektikoille: syökää ihmeessä enemmän! Sen ja tämän loistavan "syö vähemmän ja liiku enemmän " neuvon avulla olemme kaikki normaalipainoisia!

Jos niitä neuvoja noudatettaisi, niin näin olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä on ymmärretty hieman väärin. Eiväthän nuo naiset kannata sitä, etteikö terveellisiä elämäntapoja tulisi noudattaa, vaan lähinnä lopettaa ns. laihdutusajattelu. Monet näkee laihdutuksen jotenkin erillisenä osana elämää, kuurina, jonka läpikäytyä voi palautua taas normaaleihin huonoihin valintoihin. Tässä mallissa puhuttaisiinkin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, siitä että pistetään ensin perusasiat (kuten uni ja stressitaso) normaalille levelille ja vähitellen aletaan lisäämään kasviksia ruokavalioon ja treeniä arkeen, pienillä askelilla.

Näkeehän sen tästä kansasta, että selvästi ylipainoiset puputtaa laihtarisalaatteja lounastauoilla ja mitä ilmeisimmin kotona illalla ruokavalio onkin ihan eri tyyppinen. Täytyisi opetella syömään kunnolla ja oikein, puhtaasta ruuasta ei varmasti jää nälkä. Unohdetaan ne laihdutuskuurit ja pyritään hyvään oloon, eli tekemään hyviä valintoja niin liikunnassa kuin ruokavaliossakin. Siinä on mun mielestä näillä kamppiksilla tosi hyvä pointti!

Miksi tässä mukana olevat naiset ovat kaikki todella ylipainoisia? Kiinnostaako heitä edes noudattaa tätä sanomaa? Eikö Saarakin ole lähinnä julistanut että hän on tällainen ja kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa? Onko siis aikomustakaan pyrkiä terveelliseen elämäntyyliin?

Pohdintani tarkoitus ei ollut ilkeillä, mietin vain sitä viestiä minkä antavat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo nimenomaan oli hyvä, koska ylipainoiselle pysyvä elämäntapamuutos, mikä vaatii usein mullistamaan koko elämäntavan ja ajatusmaailman, on aina parempi kuin varsinainen laihdutuskuuri. Laihdutetuilla kiloilla on taipumus tulla korkojen kera takaisin, mutta kun paino lähtee harkittujen ja mietittyjen motiivia vaativien ratkaisujen sivutuotteena, tulos on todennäköisemmin pysyvä.

Lihavien elämäntapamuutos vaan on usein laihduttamisen sijaan itsensä sairaalloisen lihavana hyväksyminen, kuten tuolla Jennyllä. Silloin paino ei lähde eikä terveys kohene, kuten tuolla Jennyllä.

Mitä sairauksia hänellä on? Yleinen harja on ajatella lihavaa sairaana, vaikka lihominen voikin olla sairauden tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain amerikkalaisesta lehdestä just, että esim. Ranskassa ja Italiassa paheksutaan avoimesti ylipainoisia ihmisiä ja niissä maissa keskimääräinen paino indeksi onkin matalampi kuin muissa länsimaissa. En nyt kannata mitään päin naamaa haukkumista, mutta ehkä se auttaa jos sosiaalisesti ei olisi niin hyväksyttyä olla lihava. Vähän niinkuin tupakointia on ok paheksua, niin samalla tavalla ylipainoa.

Miten yksinkertainen ihminen ajattelee näin? Totuus on se, että Ranskassa ja Italiassa syödään yhdessä rauhallisesti, voita, läskiä, punaviiniä ja muuta sellaista, joka täällä on ollut pannassa. Meillä syödään McDonalsissa, laitoskeittiöissä tai pikaruokaa. Ei tarvitse olla kovin viisas tajutakseen mitä pitäisi ensin muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihomisesta seuraa mm. nahkan venyminen ja vaikka laihtuu niin nahka jää rumasti roikkumaan. Miksi päästää itsensä lihomaan kun siitä jää kuitenkin ikuinen jälki?

No kuule, syitä on yhä monta kuin meitä läskejäkin.

Joillekin oikein syöminen ja liikkuminen on helppoa ja tulee melkein luonnostaan.  Vähän niin kuin joillekin empatia ja ymmärtäminen ovat helppoja asioita ja tulevat luonnostaan... ja toisille sitten taas ei, kuten sinäkin niin hienosti osoitat.

Olen laihdutusyrityksistäni oppinut vain yhden asian: en enää ikinä ota vastaan painonhallintaan liittyviä neuvoja ihmisiltä, jotka ovat aina olleet hoikkia. Heiltä 99 % tapauksista puuttuu palikat ymmärtää syvällisemmin tätä ongelmaa.

Jaa. Eikös toisaalta aina hoikkana olleet ihmiset ole tehneet jotain oikein, kun ovat koko ajan hoikkia olleet? Eikö siis samalla tavalla toimimalla kaiken järjen mukaan pitäisi lihavankin hoikistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nyt ymmärtäneet väärin.

Ei tuossa ollut mitään ylipainon tekemisestä normaaliksi, vaan siitä, että syömisen taustalla on muutakin kuin "karkki on hyvää".

Ihminen ei muuta rutiinejaan ja elämäntapojaan dieeteillä tai laihdutuskuureilla.

Liikkuminen ei laihduta, jos ruokavalio pysyy samana. Vähemmän syöminen ei auta, jos syö energiasisällöltään suurempaa ruokaa.

Se, mitä syö, on tärkeintä.

Kalorien laskemisella ei ole niin paljon väliä, kuin että mistä ne kalorit tulee. On ihan eri asia syödä porkkanaa 400kilokaloria kuin suklaapötkön samalla kalorimäärällä. Vaikutus on kehossa ihan erilainen.

1) Liikunta kasvattaa lihaksia, suurempi lihasmassa lisää peruskulutusta, joten kyllä, liikunta auttaa painonpudotuksessa.

2) Kun syö korkeaenergisempää ruokaa pieniä määriä niin mahalaukku kutistuu ja tulee nopeammin kylläiseksi. Tämäkin edesauttaa laihtumista kun ei tule syötyä järjettömiä määriä kerralla.

3) Ei se porkkanan puputus kauaa nälkää pidä vaikka onkin ihan terveellistä. Pitää uskaltaa syödä sellaista ruokaa joka myös pitää nälkää ettei tarvitse koko ajan olla jotain syömässä.

Keho on fiksu ettei sitä salaateilla huijata. Täysi vatsa ei tarkoita automaattisesti kylläistä, hetken kuluttua keho kyllä tajuaa että hetkinen, ei tänne tullutkaan mitään ravitsevaa sittenkään. Liikunta vaikuttaa vain vajaa 10% laihdutukseen jos sitäkään, koska keho osaa adaptoitua. Tämä on tutkittu moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni Vaakakapina on ollut pelastus. Melkein kolmekymppiseksi asti olin normaalipainoinen, keikuin itseasiassa siellä normaalipainon alarajoilla painoindeksin perusteella. Se m​ikä ei päällepäin näkynyt, oli se, että painoa pidettiin kurissa tavoilla, joita voi luonnehtia yhdistelmäksi anoreksiaa ja ortoreksiaa. Eli ei todellakaan tervettä. 

​​​​​​Sittemmin paino lähti nousuun ja pahimmillaan ylipainoa oli melkein 30 kiloa. Laihdutusyrityksistä huolimatta Itse asiassa niiden jälkeen paino hilautui aina aiempaa suurempiin lukemiin. Eli ei tervettä tämäkään, vaan vaihtelua ortorektisen ja ahmimishäiriöisen käyttäytymisen välillä. 

Sitten päätin lopettaa laihduttamisen ja keskittyä siihen, että syön niin kuin "normaalit" ihmiset. Eli oikeaa ruokaa, kun on nälkä, eivätkä herkut ole kielletty tai vaadi mitään "itsensä rankaisemista" tai "etukäteen rääkkäämistä, jotta on ansainnut ne". 

Reilu vuosi on mennyt ja painosta on kadonnut noin 6 kiloa. Ei siis mitään "mallikelpoisen" laihduttajan puoli kiloa viikossa -tahtia. Mutta se painonpudotus on tapahtunut ilman hampaiden kiristelyä, ahdistusta ja ns. normaalielämän sivutuotteena. Pudotettavia kiloja on edelleen reilut parikymmentä mutta hiljaa hyvää tulee. Seuraavaksi olisi tavoitteena löytää liikunnan ilo. Eli ei mitään aiemmilta ajoilta tuttua "verenmakusuussa" -tyylistä, koska kalenterin mukaan on pakko, vaan sellaista "henkistä JA fyysistä hyvinvoinnin edistävää liikuntaa", josta tulee hyvä mieli ja toivottavasti joskus myös kipeät lihakset, koska läskihän ei kipeydy ;) 

Itse olen nyt vähän tuossa ortoreksia/bulimia kierteessä. Sairastin anoreksiaa ja vielä pari vuotta sitten olin 177/42. Nyt vuoden sisään paino lähtenyt nousuun ahmimisen takia ja olen 60kg. Kaamea kammo lihomisen jatkumisesta ja jatkuva ahdistus ja paniikki syömisistä kun aivot huutaa ahmi ruokaa ja samaan aikaan älä syö mitään ettet liho. Olen käynyt säännöllisesti ravitsemusterapeutilla suunnittelemassa aina jatkoja, mutta oma itsekuri lipsahtaa parin päivän välein ellei joskus päivittäin. Näen itseni sairaalloisen lihavana peilistä, vaikka kuinka yritän miettiä että hei, olen normaalipainoinen. Tuntuu niin tyhmältä ja avuttomalta miten vaikeaa normaaliin paluu onkaan, itse kuvittelin aikoinaan että pyh, helppoa kuin mikä, alat vain syömään sillä ja sillä tavalla saavuttaaksesi halutun tuloksen. No ei ole ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. MInä olet tuntenut itseni huonoksi ja vääränlaiseksi koko ikäni. Vasta viimeiset 15v olen kärsinyt ylipainoista. Olen laihduttanut useita kertoja ja yrittänyt laihduttaa koko ajan. Elämässäni on aina menossa syyllisyys siitä etten vaan laihdu. Eikä ole voimavaroja koko aikaa kytätä syömisiä. Liikun paljon, syön suht terveellisesti, en koskaan mitään mättöä, en mussuta iltaisin, en ikinä ota mitään viineriä tai sipsiä. JOnkun kerran viikossa syön suklaapatukan tms. Valkoista vehnää en syö, en rasvaisia ruokia, sokeria en lisää mihinkään. Tämän enempään eivät tämän hetiset voimavarani riitä, yritän sen minkä pystyn. Elämässäni on paljon muitakin velvollisuuksia kuin ruuan kyttääminen. Tuntuu tosi ikävältä lukea rumia kommentteja lihavuudesta. MInä olen yrittänyt niin paljon, vihannut ja rankaissut itseän, ottanut "niskasta kiinni" jne, mutta en vain yksinkertaisesti osaa tämän paremmin. En pysty parempaan. Ravitsemuksesta tiedän varmaan kaiken, suoliston bakteerikantaa myöten, kalorit ja ravintoaineet osaan ulkoa.  Ei auta. 

Ikävää että saat/luet rumia kommentteja. Ei lihavuudesta kannata kantaa syyllisyyttä, sillä ethän ole syyllinen mihinkään.

Laihdutan itsekin ja haluaisin jakaa tämän vinkin. Säästät voimavaroja ja vältyt kyttäämiseltä kun otat käyttöön jonkun tietyn rutiinin. Mulle se on tällainen:

- Vihanneshyllyltä eri värejä ainakin puoli kiloa per päivä (ei pelkkää hedelmää tai kurkkutomaattia)

- Lihatiskiltä 200 g kalaa tai kanaa per päivä, osan voi korvata juustolla tai kanamunilla

- Siemenhyllyltä siemeniä tai pähkinöitä, syön pari kolme lusikallista päivässä

- Oliiviöljyä (kp), punaviinietikkaa, suolaa, hunajaa, oreganoa ja pippuria (sekoita ja laita salaatin päälle)

- EI MUUTA

Teen noista salaatin ja/tai höyrytetyn kasvislisukkeen. Siinä on tarvittava proteiini ja vitamiinit mutta energia minimissä. Jos nälkä ei lähde millään niin enemmän tavaraa vihanneshyllyltä. Leivät, perunat, makaronit ja muut voi jättää kauppaan.

Älä jaa näin typeriä vinkkejä. Jos nälkä ei lähde, on syötävä rasvaa (ei pelkkää kasviöljyä)  Kasviksilla ei nälkä lähde, vaikka niitä söisi saavillisen, eihän niissä ole sitä energiaa.

Onhan tuossa mun vinkissä kuitenkin lihan, kananmunan ja juuston rasva öljyn lisäksi. Idea onkin siinä, että se loppu energia tulee vyötäröltä. Toki sitten kun on paino laskenut niin voi alkaa lisäämään voita ja vaikka perunaa oman maun mukaan.

Kommentoinkin vain siihen kun kehotit syömään kasviksia nälkään.

Se on varmaankin ihmiskohtainen asia. Kyllä mulla lähtee suurin nälkä banaanin tai avokadon jälkeen, ja sen takia tuon kehotuksen annoinkin. Eilen söin raakaa lanttua ja porkkanaa salsan kera elokuvan äärellä eikä senkään jälkeen tullut nälkä.

Pieni näläntunne ei myöskään ole aina pahasta varsinkaan laihduttajalle silloin jos kaikki muu on jo kokeiltu.

Kasviksilla tosiaankin pärjää hyvin, jopa tällainen kestävyysurheilun harrastaja. Syön pääasiallisesti kasviksia, kypsennettyinä ja raakoina. Sekaan heitän oliiviöljyä ja vähän pähkinöitä. Proteiinit otan kalasta, palkokasveista/pavuista, ja silloin tällöin kanasta tai rahkasta. Jos tarvitsen enemmän hiilareita, keitän kaurapuuroa tai otan ruisleipää. Täysjyväpastakin maistuu silloin tällöin.

Erään naispuolisen PT:n kanssa puhuttiin taannoin painonhallinnasta, hänkin treenaa kovasti ja totesi silti: "Painonpudotus on niin pienestä kiinni joskus. Itselläni oli tapana napostella iltaisin kourallinen pähkinöitä ja se oli liikaa. Kun vähensin määrää puoleen, alkoi paino pudota." Näinhän se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain amerikkalaisesta lehdestä just, että esim. Ranskassa ja Italiassa paheksutaan avoimesti ylipainoisia ihmisiä ja niissä maissa keskimääräinen paino indeksi onkin matalampi kuin muissa länsimaissa. En nyt kannata mitään päin naamaa haukkumista, mutta ehkä se auttaa jos sosiaalisesti ei olisi niin hyväksyttyä olla lihava. Vähän niinkuin tupakointia on ok paheksua, niin samalla tavalla ylipainoa.

Miten yksinkertainen ihminen ajattelee näin? Totuus on se, että Ranskassa ja Italiassa syödään yhdessä rauhallisesti, voita, läskiä, punaviiniä ja muuta sellaista, joka täällä on ollut pannassa. Meillä syödään McDonalsissa, laitoskeittiöissä tai pikaruokaa. Ei tarvitse olla kovin viisas tajutakseen mitä pitäisi ensin muuttaa.

Niin, lopettakaa McDonaldsissa ja laitoskeittiössä syöminen ja syökää niinkuin ranskalaiset. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää jo nyt toi maanantaina alkava Jenny+ -ohjelma, siinä mainoksessa Jenny ja lähes Pipsan mitoissa ole Saara julistavat vaakakapinaansa jossain fat pride marssissa.

Minusta nää vaakakapinat käy normaali- ja lievästi ylipainoisille joiden ei todellakaan tarvis vaa'asta stressata, mutta jos noissa mitoissa olevat kapinoivat vaakaa vastaan niin se on kyllä jos surullista ja suorastaan väärä asenne.

Pitäisi kuitenkin suhteuttaa ongelmaa. Lihava ei tuota kuin 1-7% kustannuksia sairaanhoitoon, mutta mielenterveystapaukset tuottavat 20-30%. Eikö silloin pitäisi syyllistää masentuneita ja ihmisiä, jotka eivät osaa hoitaa päätään, jotta kustannukset saatais laskemaan? Useinhan mt-ongelmat johtavat myös lihomiseen.

Tai mites jos ei syyllistettäis ihmisiä ongelmistaan? Just sayin.