Mikä hinku naisilla on kihloihin/naimisiin?

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt mistä tulee yleistykset että vain naiset haluaa naimisiin ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Heh, no ei todellakaan, koska kihlaus on sopimus avioliitosta.

Aloittajan paasausta en ymmärrä, kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole naisia, jotka hinkuaisivat naimisiin. Päinvastoin, yhä useampi valitsee parisuhteen, jossa ei edes asuta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Eikö muuten kuin rengastamalla voi olla täysin sitoutunut suhteeseen? Miksi pelkäät, että mies muuten vaihtaa parempaan? Voihan se vaihtaa vaikka olisi se sormus. Ja olla vaihtamatta, vaikka ei olisi.

Ei oo kiirettä. Haluan kyllä sanoa tahdon, mutta mulle riittää se, jos se tapahtuu vaikkapa kuusissakymmenissä. Tärkeintä on se, että se ihminen on siihen juuri oikea, nykyinen ei ehkä sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Heh, no ei todellakaan, koska kihlaus on sopimus avioliitosta.

Aloittajan paasausta en ymmärrä, kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole naisia, jotka hinkuaisivat naimisiin. Päinvastoin, yhä useampi valitsee parisuhteen, jossa ei edes asuta yhdessä.

Paasausta :D Voin kyllä kertoa,että omassakin tuttavapiirissä yleisempää, että ei hinguta naimisiin. Ihmettelen vain yleisesti tätä asiaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Eikö muuten kuin rengastamalla voi olla täysin sitoutunut suhteeseen? Miksi pelkäät, että mies muuten vaihtaa parempaan? Voihan se vaihtaa vaikka olisi se sormus. Ja olla vaihtamatta, vaikka ei olisi.

No kihloihin menohan tarkoittaa että on sitoutunut koska on luvannut mennä naimisiin. Voi toki olla täysin sitoutunut vaikkei ikinä muuttaisi edes yhteen tai sopisi että virallisesti seurustelee, mutta en itse etsi tuollaista suhdetta.

Hyvä kysymys minusta. Itse odotan vähän salaa kosintaa, 4v merkkipäivä seurustelun alkamisesta on jo lähellä. En ole asiasta pakkomielteinen mutta odotan vähän kuitenkin. Kai se on sitä, että itse kosinta on kamalan romanttinen ajatus, haluan sitoutua juuri tähän mieheen lopuksi ikääni ja kosinta olisi sellainen suora merkki mieheltä että rakastaa minua kovasti. Olemme onnellisia kyllä ilman sormuksiakin, mutta yleensä kaikenlaiset yllärit tai toisen muistamiset tai kehut ovat minun puolelta tulevia. Ehkä odotan alitajuisesti ihan kaikenlaisia isompia rakkaudenosoituksia miehen suunnalta, kosinta nyt on vain merkittävin ja näkyvin sellainen mitä keksin.

Yhtä vakava lupaus kun lapsena luvataan että ollaan parhaita kavereita aina. En mä lähtis ainekaan pilaamaan loppuelämää paskassa suhteessa kun näin on "luvattu". Yhdessä voi olla ilman sormustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Eikö muuten kuin rengastamalla voi olla täysin sitoutunut suhteeseen? Miksi pelkäät, että mies muuten vaihtaa parempaan? Voihan se vaihtaa vaikka olisi se sormus. Ja olla vaihtamatta, vaikka ei olisi.

No kihloihin menohan tarkoittaa että on sitoutunut koska on luvannut mennä naimisiin. Voi toki olla täysin sitoutunut vaikkei ikinä muuttaisi edes yhteen tai sopisi että virallisesti seurustelee, mutta en itse etsi tuollaista suhdetta.

Aika eri asia kuitenkin seurustella vakavissaan ja asua yhdessä kuin, että ei edes seurustella. En vertaisi sellaisia suhteita toisiinsa. Kommenttisi kertoo,että joku palo rengastamiseen on. Itse taas en ymmärrä tätä. Siksi kysynkin.

8 lisää vielä: en varmaan osaa myöskään nähdä kaikkea miehen minun eteeni tekemää pikkujuttua, sillä meillä on erilaiset tyylit rakkauden osoittamiseen. Itse ostan miehelle lempparikaljan yksin kaupassa käydessäni, mies taas tsemppaa minua aina haasteissani tai korjaa polkupyörääni tai muuta sellaista. Mitä en niinkään näe romanttisena eleenä, vaikka mieheni taas näkee.

Onpa typerä kysymys. Miksi joku haluaa koiran? Eikö muka ilman koiraa voi elää onnellista elämää? No voi mutta haluan silti koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Eikö muuten kuin rengastamalla voi olla täysin sitoutunut suhteeseen? Miksi pelkäät, että mies muuten vaihtaa parempaan? Voihan se vaihtaa vaikka olisi se sormus. Ja olla vaihtamatta, vaikka ei olisi.

No kihloihin menohan tarkoittaa että on sitoutunut koska on luvannut mennä naimisiin. Voi toki olla täysin sitoutunut vaikkei ikinä muuttaisi edes yhteen tai sopisi että virallisesti seurustelee, mutta en itse etsi tuollaista suhdetta.

Aika eri asia kuitenkin seurustella vakavissaan ja asua yhdessä kuin, että ei edes seurustella. En vertaisi sellaisia suhteita toisiinsa. Kommenttisi kertoo,että joku palo rengastamiseen on. Itse taas en ymmärrä tätä. Siksi kysynkin.

Niin, no minä en ymmärrä miksi joku polkupyöräilee, minusta se on tylsää.

En unelmoi häistä tai edes halua sellaisia, mutta naimisiinmeno on minulle ehto yhdessä asumiselle ja sitoutumiselle.

Kihlautumisella ei ole minulle henkilökohtaista arvoa, mutta avioliitto juridisena sopimuksena ja loppuelämän sitoumuksena on oleellinen.

Häät tai sormukset ei kiinnosta, mutta avioliitto itsessään on kaiken pohja.

Ei liene tarvitse lisätä, etten seurustele huvikseen. En vie romanssia seksiä pidemmälle sellaisen ihmisen kanssa, jota en halua kunnes kuolema erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Heh, no ei todellakaan, koska kihlaus on sopimus avioliitosta.

Aloittajan paasausta en ymmärrä, kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole naisia, jotka hinkuaisivat naimisiin. Päinvastoin, yhä useampi valitsee parisuhteen, jossa ei edes asuta yhdessä.

Paasausta :D Voin kyllä kertoa,että omassakin tuttavapiirissä yleisempää, että ei hinguta naimisiin. Ihmettelen vain yleisesti tätä asiaa. :)

Mistä tämä "yleinen" sitten tulee? En minäkään tunne ketään joka hinkuu naimisiin tai tälläistä edes yleisesti naisissa havainnut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys minusta. Itse odotan vähän salaa kosintaa, 4v merkkipäivä seurustelun alkamisesta on jo lähellä. En ole asiasta pakkomielteinen mutta odotan vähän kuitenkin. Kai se on sitä, että itse kosinta on kamalan romanttinen ajatus, haluan sitoutua juuri tähän mieheen lopuksi ikääni ja kosinta olisi sellainen suora merkki mieheltä että rakastaa minua kovasti. Olemme onnellisia kyllä ilman sormuksiakin, mutta yleensä kaikenlaiset yllärit tai toisen muistamiset tai kehut ovat minun puolelta tulevia. Ehkä odotan alitajuisesti ihan kaikenlaisia isompia rakkaudenosoituksia miehen suunnalta, kosinta nyt on vain merkittävin ja näkyvin sellainen mitä keksin.

Tässä oli hyvää pohdintaa! Älkääkä ymmärtäkö väärin. Arvostan itsekin suhteeseen sitoutumista ja lupausta olla yhdessä elämän iloissa ja myrskyissä. Itse en siihen sormusta välttämättä tarvitse. Toki se olisi romanttista, kuten ylemmässä kommentissa, mutta uskon, että suhteeseen voi olla yhtä sitoutunut tai miks ei sitoutuneempikin vaikka sormusta ei olisi.

Minä ihmettelen samaa.... Mitä enemmän sinne hingutaan sitä vaikeammaksi tekee sinne pääsyn. Kai tämä on opittu Disneyn leffoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kihloihin meno tarkoittaa sitä että ollaa vakavissaan ja luvataan sitoutua toiseen. Eikai se nyt huonoa suhdetta hyväksi muuta, mutta sitoumus. Jos mies ei halua kihloihin, ei hän halua naimisiinkaan, eli ei halua sitoutua minuun, pitää ehkä ovet auki paremman tullessa vastaan, en halua olla mikään vaihtoehto johon tyydytään.

Heh, no ei todellakaan, koska kihlaus on sopimus avioliitosta.

Aloittajan paasausta en ymmärrä, kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole naisia, jotka hinkuaisivat naimisiin. Päinvastoin, yhä useampi valitsee parisuhteen, jossa ei edes asuta yhdessä.

Paasausta :D Voin kyllä kertoa,että omassakin tuttavapiirissä yleisempää, että ei hinguta naimisiin. Ihmettelen vain yleisesti tätä asiaa. :)

Mistä tämä "yleinen" sitten tulee? En minäkään tunne ketään joka hinkuu naimisiin tai tälläistä edes yleisesti naisissa havainnut.

En tarkoita tuolla yleisesti, että asia yleensä on näin. Tarkoitin, että yleisesti pohdin tässä vain tätä ilmiötä.

Voin muuten elää avoliitossa, mutta yhteisen asunnon ja lasten hankkimisen ehto on avioliitto. Onko se kihloihin tai naimisiin hinkuamista? Sormuksilla tai häillä ei ole minulle mitään merkitystä.

Minä en ymmärrä miksi se on nykyään jotenkin kamala asia jos haluaa sitoutua ja hui kauhea, omasta mielestään kauniin sormuksenkin! Kaikessa pitäisi tyytyä rumaan ja halpaan että on jotenkin hyvä ihminen.