Mistä ihmeestä revin rahaa elämään? En halua kohtaa enää elää tämän köyhyyden kanssa, erillään kaikesta elämästä

Tuli tästä mustan hupaisa juttu mieleen, kun pojat menivät ryöstämään pankkia. Tarkoitus oli räjäyttää seteliautomaatti mutta dynamiitin määrä olikin arvioitu hitusen yläkanttiin ja räjähti koko pankki.

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that kirjoitti:

Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.

Olen siivooja, tarjoilija, taksikuski sekä kaupan kassa. Osassa näistä tehnyt myös esimiesestehtäviä. Ei koulutusta, mutta varsin ammattitaitoinen ja suhteilla ja suosituksilla olen saanut lähes kaikki työt, missä olen ollut.

Kyllähän näillä aloilla on töitä, mutta kaikki työ on osa-aikaista pätkää vähillä tunneilla. Pari työtä ollut kokoaikaista, mutta niissäkin loppui työt ja vakituisia jäi yksi. Muut sai jäädä nollatuntisopimuksella.

Hoiva-alalle en voi hakeutua eikä sitä mulle suositella edes. Uskon täysin tähän suositukseen.

Opintojen rahoitus on ongelma. Sekä se, mitä työllistävää jää jäljelle hoiva-alan jälkeen?

Siis oletko ap? Opintolainaa sinulla kuitenkin on, joten miksi ei koulutusta?

Mulla on kokopäivätyö ja samaistun:

-Olen kolmekymppinen ihminen ja elämällä ei näytä olevan mitään suuntaa tai toivoa. 

-Haluaisin elää,  harrastaa, matkustaa,  käydä teatterissa, perustaa perheen. Mikään näistä ei ole mahdollista työuupuneelle. Haaveet kuihtuvat yksi kerrallaan.

-Syrjäydyn päivä päivältä enemmän. Ystävien kanssa yhteydessä yhä vähemmän, kun en ikinä jaksa lähtemään minnekään esim. ulos syömään, tai muutenkaan jakamaan normaalia arkea.

-Harrastan lähinnä internettiä ja televisiota, muuhun ei jaksamista. Pitemmän päälle ei jaksa innostua siitäkään.

-Elämä junnaa paikoillaan ja päivät ovat samaa ahdistavaa eristystä, ulkopuolisuutta ja väsymystä. Ei sen tällaista kuuluisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi

opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri

alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen

ihmisen itsenäisen elämän.

Filologia voi kyllä työllistää. Itse olen opiskellut filologiaa ja sillä elättänyt itseni oikein mukavasti 20 vuotta, kunnes en enää jaksanut sitä pilkunnussimista päivästä toiseen.

Lisään tähän, että iso osa meistä filologeista työskentelee ihan mukiinmenevällä palkalla kieltenopettajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that kirjoitti:

Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.

Olen siivooja, tarjoilija, taksikuski sekä kaupan kassa. Osassa näistä tehnyt myös esimiesestehtäviä. Ei koulutusta, mutta varsin ammattitaitoinen ja suhteilla ja suosituksilla olen saanut lähes kaikki työt, missä olen ollut.

Kyllähän näillä aloilla on töitä, mutta kaikki työ on osa-aikaista pätkää vähillä tunneilla. Pari työtä ollut kokoaikaista, mutta niissäkin loppui työt ja vakituisia jäi yksi. Muut sai jäädä nollatuntisopimuksella.

Hoiva-alalle en voi hakeutua eikä sitä mulle suositella edes. Uskon täysin tähän suositukseen.

Opintojen rahoitus on ongelma. Sekä se, mitä työllistävää jää jäljelle hoiva-alan jälkeen?

Siis oletko ap? Opintolainaa sinulla kuitenkin on, joten miksi ei koulutusta?

Siis ei koulutusta noihin hanttihommiin, joita olen tehnyt. Opintolainat otettu yliopistotutkintoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that kirjoitti:

Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.

Ihan turha väittää, että hoiva-alalla olisi töitä. Juu, joskus saattaa olla joku paikka auki, mutta niihin tulee kymmeniä hakijoita jokaiseen.

Mol.fi:ssä on satoja ilmoituksia avoimista työpaikoista esim. sairaanhoitajille.

Miksi esittelet itsesi siivoojana ja taksikuskina, jos sulla on yliopistokoulutus?!? Mikä se sun OIKEA ala on? Ei kukaan maisteria palkkaa vakituiseksi kassamyyjäksi.

Voisitko vaihtaa alaa, esim. lähihoitajaksi? Oikeasti, vaikka olisitkin joku kandi tai maisteri, on ihan turhaa kituuttaa noin, jos töitä ei yksinkertaisesti ole. Nyt, vaihda sote-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that kirjoitti:

Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.

Olen siivooja, tarjoilija, taksikuski sekä kaupan kassa. Osassa näistä tehnyt myös esimiesestehtäviä. Ei koulutusta, mutta varsin ammattitaitoinen ja suhteilla ja suosituksilla olen saanut lähes kaikki työt, missä olen ollut.

Kyllähän näillä aloilla on töitä, mutta kaikki työ on osa-aikaista pätkää vähillä tunneilla. Pari työtä ollut kokoaikaista, mutta niissäkin loppui työt ja vakituisia jäi yksi. Muut sai jäädä nollatuntisopimuksella.

Hoiva-alalle en voi hakeutua eikä sitä mulle suositella edes. Uskon täysin tähän suositukseen.

Opintojen rahoitus on ongelma. Sekä se, mitä työllistävää jää jäljelle hoiva-alan jälkeen?

Siis oletko ap? Opintolainaa sinulla kuitenkin on, joten miksi ei koulutusta?

Siis ei koulutusta noihin hanttihommiin, joita olen tehnyt. Opintolainat otettu yliopistotutkintoon.

Ap

Hanttihomma... hieman on alentuva sävy tuossa sanassa. Aika moni kuitenkiin tekee noita ihan tarpeellisia töitä sen sijaan, että olisi kouluttautunut alalle, jossa töitä tai tarvetta ei ole. Taidat olla vieläkin niin ylpeä, ettei ns. tavallinen tarjolla oleva työ kelpaa. Ei edes 'raskas' hoiva-alan työ, jossa sentään on kuitenkin ihan kohtuullinen palkka. Sinä valikoit, vaikka väität toista. Ylellisyysongelma. Ns. hanttihommissakin on tarjolla kuukausipalkkaisia töitä, jos etsii ja pärjää niissä töissä. Esimiehet ovat usein kuukausipalkalla töissä. Olen itse käynyt tämän kaiken läpi, joten tiedän, että se voi onnistua. Vaatii tietysti oikean asenteen, vink vink.

Mites sosiaalityö, joko maisteriksi tai sitten sosionomiksi? Työnkuvat ovat todella moninaiset ja 100% työllisyys, pätevänä sosiaalityönkekijänä voit ihan valita minne haluat mennä töihin. Kun sulla on jo maisterintutkinto, et tarvi hirveästi opintoja siihen päälle, että saisit pätevyyden. Esim. Chydenius yliopistokeskus Kokkolassa on erikoistunut aikuisten sosiaaltyöntekijöiden koulutukseen ja opinnot tehdään pitkälti etänä. Monissa yliopistoissa on sosiaalityöhön olemassa avoimen yliopiston väylä, jota pitkin sinä sinne varmastikin pääsisit kun eka opiskelisit avoimessa yliopistossa sosiaalityöstä perus-ja aineopinnot pohjalle. Saisit alle 2 vuodessa tutkinnon tehtyä.

Tällainen ehdotus mulla. Minustakaan ei olisi hoiva-alalle, vaihdoin alaa 35-vuotiaana, takana piiiitkä työttömyys, opiskelin pikana 3 vuodessa YTM:ksi ja nyt teen töitä kotimaan ja ulkomaan adoptioiden parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen perustamiseen tarvitaan yleensä puoliso ja puoliso taas tuo tullessaan omat tulonsa. Harva pystyy tekemään kaikki mainitsemasi asiasi yksin. Toki heitäkin on. 

No, ei todellakaan aina tuo. Aika monessa perheessä on kuitenkin vain yksi tulonsaaja...

Vierailija kirjoitti:

Joitakin osa-aikatyöpätkiä teen, kun ei muutakaan ole, mutta 15-20h viikossa ei riitä. Aivan kaikki menee kädestä suuhun; vuokra, opintolainan lyhennys, auton maksut, muut laskut, eläminen ym. MITÄÄN ylimääräistä ei jää. Usein loppuu keskenkin.

Olen kolmekymppinen ihminen ja elämällä ei näytä olevan mitään suuntaa tai toivoa. Olen hakenut kaikkea mahdollista kaikilta mahdollisilta aloilta, tarjoilla vain osa-aikaista tai satunnaista. Kahden osa-aikaisen ottaminen yhtäaikaa ei onnistu, menevät päällekkäin, työnantaja ei voi joustaa.

Mulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ, kunhan se olisi kokopäivätyötä ja pystyisin säästämään hieman palkastani.

Haluaisin elää, käydä töissä, harrastaa, matkustaa, käydä ulkona syömässä, käydä teatterissa, ostaa asunnon, perustaa perheen. Mikään näistä ei ole mahdollista köyhälle. Haaveet kuihtuvat yksi kerrallaan.

Syrjäydyn päivä päivältä enemmän. Ystävien kanssa yhteydessä yhä vähemmän, kun en ikinä pysty lähtemään minnekään esim. ulos syömään, tai muutenkaan jakamaan normaalin työssäkäyvän arkea.

Harrastan lähinnä lukemista, metsäretkiä ja marjanpoimintaa, muuhun ei varaa. Pitemmän päälle noistakaan ei jaksa innostua. Haluan nähdä ihmisiä ja ansaita rahaa.

Työkkärin työtoiminta, kokeilut ym. muu on koettu, ei tulosta tai mielekkyyttä elämään. Lähiinnä katkeruutta ja vitutusta.

9e/päivä olen käynyt tekemässä oman alan asiantuntijatöitä ja työpanokseeni on oltu tyytyväisiä. Työkaverit tekivät samaa hommaa 4000e/kk, minä käytännössä ilmaiseksi. Ei paljon motivoi lähteä uudestaan, kun kenelläkään ei edes aikomusta/mahdollisuutta palkata oikeasti.

Elämä junnaa paikoillaan ja päivät ovat samaa ahdistavaa eristystä, ulkopuolisuutta ja pennien laskemista. Ei sen tällaista kuuluisi olla.

Miten tällainen vähän (15 v) vanhempi , mutta varsin varakas mies ?

Been there, done that kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that kirjoitti:

Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.

Olen siivooja, tarjoilija, taksikuski sekä kaupan kassa. Osassa näistä tehnyt myös esimiesestehtäviä. Ei koulutusta, mutta varsin ammattitaitoinen ja suhteilla ja suosituksilla olen saanut lähes kaikki työt, missä olen ollut.

Kyllähän näillä aloilla on töitä, mutta kaikki työ on osa-aikaista pätkää vähillä tunneilla. Pari työtä ollut kokoaikaista, mutta niissäkin loppui työt ja vakituisia jäi yksi. Muut sai jäädä nollatuntisopimuksella.

Hoiva-alalle en voi hakeutua eikä sitä mulle suositella edes. Uskon täysin tähän suositukseen.

Opintojen rahoitus on ongelma. Sekä se, mitä työllistävää jää jäljelle hoiva-alan jälkeen?

Siis oletko ap? Opintolainaa sinulla kuitenkin on, joten miksi ei koulutusta?

Siis ei koulutusta noihin hanttihommiin, joita olen tehnyt. Opintolainat otettu yliopistotutkintoon.

Ap

Hanttihomma... hieman on alentuva sävy tuossa sanassa. Aika moni kuitenkiin tekee noita ihan tarpeellisia töitä sen sijaan, että olisi kouluttautunut alalle, jossa töitä tai tarvetta ei ole. Taidat olla vieläkin niin ylpeä, ettei ns. tavallinen tarjolla oleva työ kelpaa. Ei edes 'raskas' hoiva-alan työ, jossa sentään on kuitenkin ihan kohtuullinen palkka. Sinä valikoit, vaikka väität toista. Ylellisyysongelma. Ns. hanttihommissakin on tarjolla kuukausipalkkaisia töitä, jos etsii ja pärjää niissä töissä. Esimiehet ovat usein kuukausipalkalla töissä. Olen itse käynyt tämän kaiken läpi, joten tiedän, että se voi onnistua. Vaatii tietysti oikean asenteen, vink vink.

Nyt en saa tästä kiinni. Noita tavallisia töitähän minä olen koko ajan tehnytkin ja menestynytkin niissä. Mutta kun sitä työtä ei ole riittävästi, että sillä pärjäisi.

En valikoi, mutta hoitajan hommiinkaan ei ilman koulutusta pääse. Eikä moneen muuhunkaan työhön.

Hanttihommiksi töitään meillä kutsuu myös moni koko elämänsä alalla ollut duunari. Eikä se tarkoita sen enempää.

Ja kaunistelematta, niitähän ne ovat: raskaita, koulutusta vaatimattomia, huonosti palkattuja töitä kurjilla työajoilla. Ei se silti tarkoita, että eivät olisi tarpeellisia. Mutta aika moni lähtisi myös salamana muualle, jos voisi.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi

opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri

alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen

ihmisen itsenäisen elämän.

Ei voi olla niin että yliopistossa on tarjolla aloja, joihin otetaan opiskelijoita ilman työllistymismahdollisuuksia. Tämä on nimenomaan yhteiskunnan ei yksilön ongelma ja yhteiskunta siinä myös häviää. Kaikki eivät voi opiskella lääkäreiksi, lakimiehiksi tai insinööreiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi

opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri

alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen

ihmisen itsenäisen elämän.

Ei voi olla niin että yliopistossa on tarjolla aloja, joihin otetaan opiskelijoita ilman työllistymismahdollisuuksia. Tämä on nimenomaan yhteiskunnan ei yksilön ongelma ja yhteiskunta siinä myös häviää. Kaikki eivät voi opiskella lääkäreiksi, lakimiehiksi tai insinööreiksi. 

Ei työllistyminen ole mitenkään varmaa enää lääkäreillä eikä lakimiehilläkään. Insinöörejä taas on työttömänä pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokopäivätyö ja samaistun:

-Olen kolmekymppinen ihminen ja elämällä ei näytä olevan mitään suuntaa tai toivoa. 

-Haluaisin elää,  harrastaa, matkustaa,  käydä teatterissa, perustaa perheen. Mikään näistä ei ole mahdollista työuupuneelle. Haaveet kuihtuvat yksi kerrallaan.

-Syrjäydyn päivä päivältä enemmän. Ystävien kanssa yhteydessä yhä vähemmän, kun en ikinä jaksa lähtemään minnekään esim. ulos syömään, tai muutenkaan jakamaan normaalia arkea.

-Harrastan lähinnä internettiä ja televisiota, muuhun ei jaksamista. Pitemmän päälle ei jaksa innostua siitäkään.

-Elämä junnaa paikoillaan ja päivät ovat samaa ahdistavaa eristystä, ulkopuolisuutta ja väsymystä. Ei sen tällaista kuuluisi olla.

Näin se on kun jollain on liikaa työtä ja toisilla ei ollenkaan. Kummallakin on huono elämä. Systeemi on muotoutunut tällaiseksi jotta sijoittajat saisivat mahdollisimman hyvät tuotot. Työtä tekeviä ihmisiä siinä ei ole ajateltu. Olisiko aika muuttaa systeemiä?

Oikeesti, ota nyt vaan se autosi ja aja toiseen EU maahan työnhakuun. Asu vaikka sohvasurffarina. 3 kk kai saa hakea Suomen työttömyysturvalla.

Hanttihomma... hieman on alentuva sävy tuossa sanassa. Aika moni kuitenkiin tekee noita ihan tarpeellisia töitä sen sijaan, että olisi kouluttautunut alalle, jossa töitä tai tarvetta ei ole. Taidat olla vieläkin niin ylpeä, ettei ns. tavallinen tarjolla oleva työ kelpaa. Ei edes 'raskas' hoiva-alan työ, jossa sentään on kuitenkin ihan kohtuullinen palkka. Sinä valikoit, vaikka väität toista. Ylellisyysongelma. Ns. hanttihommissakin on tarjolla kuukausipalkkaisia töitä, jos etsii ja pärjää niissä töissä. Esimiehet ovat usein kuukausipalkalla töissä. Olen itse käynyt tämän kaiken läpi, joten tiedän, että se voi onnistua. Vaatii tietysti oikean asenteen, vink vink.[/quote]

Nyt en saa tästä kiinni. Noita tavallisia töitähän minä olen koko ajan tehnytkin ja menestynytkin niissä. Mutta kun sitä työtä ei ole riittävästi, että sillä pärjäisi.

En valikoi, mutta hoitajan hommiinkaan ei ilman koulutusta pääse. Eikä moneen muuhunkaan työhön.

Hanttihommiksi töitään meillä kutsuu myös moni koko elämänsä alalla ollut duunari. Eikä se tarkoita sen enempää.

Ja kaunistelematta, niitähän ne ovat: raskaita, koulutusta vaatimattomia, huonosti palkattuja töitä kurjilla työajoilla. Ei se silti tarkoita, että eivät olisi tarpeellisia. Mutta aika moni lähtisi myös salamana muualle, jos voisi.[/quote]

Väännän rautalangasta:

Ne ovat hanttihommia, vain jos niitä sellaisiksi nimität. Voit arvostaa mitä tahansa työtä, jos otat siihen oikean asenteen. Aika usein nuo hanttihommat ovat myös sellaisia töitä, että ne ovat välttämättömiä toisin kuin esim. kulttuurialan työt. Roskakuski vs. pianisti. Ainakin minä haluan roska-astiani tyhjennettävän. Kumpi onkaan siis hanttihomma?

Jos ei pääse ilman koulutusta sairaanhoitajan hommiin, niin pitäisikö kouluttautua? Eikä vain selitellä ja nirsoilla? Ja luetko sairaanhoitajan hommat myös hanttihommiksi? Luulen, että luet. Raskasta, ei kovin ihmeellinen koulutus oikeasti, palkka sentään kohtuullinen. Usein vuorotyötä. Mutta erittäin tarpeellista. Ja siitä maksetaan.

Jos et saa 'hanttihommista' kuukausipalkkaa, niin teetkö oikeasti työsi niin hyvin, että sinut kannattaisi palkata kuukausipalkalle? Vai etkö vaan halua? Jos pidät esim. ravintolatyötä paskaduunina ja hanttihommana, niin luultavasti asenteesi näkyy työnteossasi. Eteneminen vaatisi oikean asenteen, sitoutumista jne.

Olen itse tehnyt kaikenlaista. En minäkään jäänyt fyysisesti (oikeasti) raskaisiin hommiin, mutta toki tein ne niin hyvin kuin pystyin. Siitä oli sitten helpompi hakeutua eteenpäin muihin töihin, kun työnantajat huomasivat oikean asenteen ja kädessä oli hyvä työtodistus. Ihan turha on muuten selittää, etteikö voisi lähteä hanttihommista. Eivät ne pakkotyötä ole. Vaihtoehtoja on. Sekin, että jättäytyy työttömäksi on vaihtoehto.

Ymmärrän ap:tä hyvin. Vuosikausien kitkuttelu on vain selviytymistä. Ja kaikki on tosi kallista nykyään.

Tuo vuokratyökin on kyllä huijausta ja kyykyttämistä. Ei ole lomia yms. Ja just pärjää.

Auto on kyllä välttämättömyys, jotta tosiaan voi ottaa niitä työvuoroja kauempaa.

Mites olisi konsulentin työt? Oletko tehnyt niitä?

Entä joku lyhyt tuuraus esim siivous? Työn jäljen ei tarvitse olla tiptop jos tuuraat silloin tällöin? Tai 10 h rappusiivous viikossa? Itselle tarjottiin rappusiivousta 11 e/h palkalla. Ko hommassa on muutama vinkki, jolla työ ei ole niin raskasta...

Been there, done that kirjoitti:

Hanttihomma... hieman on alentuva sävy tuossa sanassa. Aika moni kuitenkiin tekee noita ihan tarpeellisia töitä sen sijaan, että olisi kouluttautunut alalle, jossa töitä tai tarvetta ei ole. Taidat olla vieläkin niin ylpeä, ettei ns. tavallinen tarjolla oleva työ kelpaa. Ei edes 'raskas' hoiva-alan työ, jossa sentään on kuitenkin ihan kohtuullinen palkka. Sinä valikoit, vaikka väität toista. Ylellisyysongelma. Ns. hanttihommissakin on tarjolla kuukausipalkkaisia töitä, jos etsii ja pärjää niissä töissä. Esimiehet ovat usein kuukausipalkalla töissä. Olen itse käynyt tämän kaiken läpi, joten tiedän, että se voi onnistua. Vaatii tietysti oikean asenteen, vink vink.

Nyt en saa tästä kiinni. Noita tavallisia töitähän minä olen koko ajan tehnytkin ja menestynytkin niissä. Mutta kun sitä työtä ei ole riittävästi, että sillä pärjäisi.

En valikoi, mutta hoitajan hommiinkaan ei ilman koulutusta pääse. Eikä moneen muuhunkaan työhön.

Hanttihommiksi töitään meillä kutsuu myös moni koko elämänsä alalla ollut duunari. Eikä se tarkoita sen enempää.

Ja kaunistelematta, niitähän ne ovat: raskaita, koulutusta vaatimattomia, huonosti palkattuja töitä kurjilla työajoilla. Ei se silti tarkoita, että eivät olisi tarpeellisia. Mutta aika moni lähtisi myös salamana muualle, jos voisi.

Väännän rautalangasta:

Ne ovat hanttihommia, vain jos niitä sellaisiksi nimität. Voit arvostaa mitä tahansa työtä, jos otat siihen oikean asenteen. Aika usein nuo hanttihommat ovat myös sellaisia töitä, että ne ovat välttämättömiä toisin kuin esim. kulttuurialan työt. Roskakuski vs. pianisti. Ainakin minä haluan roska-astiani tyhjennettävän. Kumpi onkaan siis hanttihomma?

Jos ei pääse ilman koulutusta sairaanhoitajan hommiin, niin pitäisikö kouluttautua? Eikä vain selitellä ja nirsoilla? Ja luetko sairaanhoitajan hommat myös hanttihommiksi? Luulen, että luet. Raskasta, ei kovin ihmeellinen koulutus oikeasti, palkka sentään kohtuullinen. Usein vuorotyötä. Mutta erittäin tarpeellista. Ja siitä maksetaan.

Jos et saa 'hanttihommista' kuukausipalkkaa, niin teetkö oikeasti työsi niin hyvin, että sinut kannattaisi palkata kuukausipalkalle? Vai etkö vaan halua? Jos pidät esim. ravintolatyötä paskaduunina ja hanttihommana, niin luultavasti asenteesi näkyy työnteossasi. Eteneminen vaatisi oikean asenteen, sitoutumista jne.

Olen itse tehnyt kaikenlaista. En minäkään jäänyt fyysisesti (oikeasti) raskaisiin hommiin, mutta toki tein ne niin hyvin kuin pystyin. Siitä oli sitten helpompi hakeutua eteenpäin muihin töihin, kun työnantajat huomasivat oikean asenteen ja kädessä oli hyvä työtodistus. Ihan turha on muuten selittää, etteikö voisi lähteä hanttihommista. Eivät ne pakkotyötä ole. Vaihtoehtoja on. Sekin, että jättäytyy työttömäksi on vaihtoehto.

Näyttäytyypä sinunkin kommenteissasi pientä ylimielisyyttä. Jos vielä vähän kaivelisi, niin olisin varma, että "höttöhumanismi" pompsahtaisi esiin.

Inhoan jakoa ns. paskaduuneihin ja höttöhumanismiin. Roskakuskit tekee tärkeää työtä, mutta samaten me kulttuurintutkijat tehdään. Meidän työ vaan on tärkeää pidemmällä aikavälillä tai huomaamattomammin. On kiva öyhöttää jostain suomalaisten/valkoisten eurooppalaisten ylivertaisuudesta, mutta jos haluttaisiin käyttää valtion rahoja sen tutkimiseen ja tukemiseen, onkin se yhtäkkiä höttöä ja rahanhukkaa.