Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä ihmeestä revin rahaa elämään? En halua kohtaa enää elää tämän köyhyyden kanssa, erillään kaikesta elämästä
25.10.2017 |
Joitakin osa-aikatyöpätkiä teen, kun ei muutakaan ole, mutta 15-20h viikossa ei riitä. Aivan kaikki menee kädestä suuhun; vuokra, opintolainan lyhennys, auton maksut, muut laskut, eläminen ym. MITÄÄN ylimääräistä ei jää. Usein loppuu keskenkin.
Olen kolmekymppinen ihminen ja elämällä ei näytä olevan mitään suuntaa tai toivoa. Olen hakenut kaikkea mahdollista kaikilta mahdollisilta aloilta, tarjoilla vain osa-aikaista tai satunnaista. Kahden osa-aikaisen ottaminen yhtäaikaa ei onnistu, menevät päällekkäin, työnantaja ei voi joustaa.
Mulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ, kunhan se olisi kokopäivätyötä ja pystyisin säästämään hieman palkastani.
Haluaisin elää, käydä töissä, harrastaa, matkustaa, käydä ulkona syömässä, käydä teatterissa, ostaa asunnon, perustaa perheen. Mikään näistä ei ole mahdollista köyhälle. Haaveet kuihtuvat yksi kerrallaan.
Syrjäydyn päivä päivältä enemmän. Ystävien kanssa yhteydessä yhä vähemmän, kun en ikinä pysty lähtemään minnekään esim. ulos syömään, tai muutenkaan jakamaan normaalin työssäkäyvän arkea.
Harrastan lähinnä lukemista, metsäretkiä ja marjanpoimintaa, muuhun ei varaa. Pitemmän päälle noistakaan ei jaksa innostua. Haluan nähdä ihmisiä ja ansaita rahaa.
Työkkärin työtoiminta, kokeilut ym. muu on koettu, ei tulosta tai mielekkyyttä elämään. Lähiinnä katkeruutta ja vitutusta.
9e/päivä olen käynyt tekemässä oman alan asiantuntijatöitä ja työpanokseeni on oltu tyytyväisiä. Työkaverit tekivät samaa hommaa 4000e/kk, minä käytännössä ilmaiseksi. Ei paljon motivoi lähteä uudestaan, kun kenelläkään ei edes aikomusta/mahdollisuutta palkata oikeasti.
Elämä junnaa paikoillaan ja päivät ovat samaa ahdistavaa eristystä, ulkopuolisuutta ja pennien laskemista. Ei sen tällaista kuuluisi olla.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sinulla kerran on korkeakoulututkinto, niin ulkomaille. Olet jo tarpeeksi kauan lyönyt päätäsi samaan sienimetsän mäntyyn. Katse nyt hieman horisonttia kauemmaksi, nainen.
Jostain syystä meitä ulkomaille kehottajia halutaan lähes poikkeuksetta enemmän ala- kuin yläpeukuttaa. Ihmettelen. Jos kerran kaikki kortit on jo katsottu moneen kertaan, niin miten kauan sitä pitää vielä kärvistellä ennen kuin alkaa tutkimaan työmahdollisuuksia muissa maissa. Ai niin. Unohdin. Koska perhe. Koska suku. Koska plussakortti. Koska läheinen lenkkimaasto. Koska kaverit niissä ravintolariennoissaan.
Ap, nyt alat googlaan ja sinulle avautuu uusi maailma! Tsemppiä!!
Ulkosuomalainen
Joo, tämä on ihan varteenotettava mahdollisuus. Mutta en voi kieltää etteikö huolettaisi kotimaahan jäävät vanhenevat vanhemmat ja yhteisö.
Mutta suurin onhelma siinä näyttäisi nyt olevan, yllättäen, raha. Se ei ole kaikkinensa ilmainen prosessi, ja mulla ei ole penniäkään säästöjä.
Vanhemmat ovat toki tärkeitä, mutta et voi elää omaa elämääsi jos laitat heidät etusijalle. Mikäli et manner-Eurooppaa kauemmaksi lähde, sinun on helppo käydä heitä tervehtimässä suhteellisen usein. Ei tarvitse kurotella Australiaan tai Kanadaan, lähempääkin töitä löytyy.
Käsittääkseni ainakin suuremmat firmat sekä EU kustantavat työntekijöidensä muutosta aiheutuneet kulut. Mahdollisesti myös työhaastattelumatkan. Jos ja kun sinut pestataan, niin silloin voit myydä esim. autosi ja mahdollisesti jotain muuta, mistä saat jo jotain matkakassaan.
Ap, tiedätkös, kun asioilla on aina tapana jotenkin järjestyä, kun niitä vain alkaa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutku ja koen ahdistavaksi jne.
Mitäs jos muuttaisit asennettasi? Kuulostat vähän siltä, että selittelet itsellesi.
Labrahoitajista on tarvetta ja monessa muussakin hommassa. Mutta se on päätös ammatinvalinnasta. Mikäs se koulutus nyt olikaan? Ilmeisesti johonkin sellaiseen hommaan, jossa on ylitarjontaa tekijöistä. Kulttuuripuolella?
Ylipäänsä elämä on valintoja. Kirjoitustyylistäsi näkyy, että koulutusta ja älyäkin on. Olet valinnut itse koulutuksesi. Nyt sinun on elettävä valintojesi kanssa ja lopetettava valinnoistasi johtuva ruikutus. Tai sitten voit valita hakeutua opiskelemaan jotain sellaista, johon on kysyntää. Itse olen kahdesti vaihtanut alaa. Miksi ylipäänsä pitäisi työstä hakea muuta kuin elantoa? Jos hakee suuria tarkoituksia, niin se on kyllä jo ylellisyyttä... Sitä paitsi monesta hommasta löytyy tarkoitus. Kunnioitan itse enemmän hoiva-alan ihmisiä, siivoojia, raksamiehiä ja kaikkia muitakin sellaisia, jotka eivät elä verorahoilla leikkimällä suuria taiteilijoita.
Kuulonhuoltajista on pulaa,ota selvää minkälainen koulutus vaaditaan. Entäpä siivous, perusta toiminimi
ja ala tekemään kotisiivouksia jos kunto antaa myöten. Vanhusasiakkaat arvostavat kokonaisvaltaista
kodinhoitoa ulkoilutuksista ja asioilla käynneistä lähtien. Kotihoitoyrityksistä voi kysellä töitä, esim.
Vanhustyön Keskusliitto.
Voisitko mennä puoleksi vuodeksi Norjaan kalajalostamolle keräämään rahaa ja kokemusta? Tästä oli juttua hesarissa joskus, rankkaa ja kalanhajuista hommaa mutta palkka on mahtava ja kustannukset minimissään kun asuu asuntolassa.
Puoli vuotta olisi hyvä aika irtiottoon, sinulla on sitten enemmän pohjaa harkita minnepäin kelkka suuntaa jatkossa. Todennäköisesti tutustuisit myös erilaisiin ihmisiin helposti, mikä voi taas avata perspektiiviä.
Muitakin tuollaisia keikkaluonteisia töitä varmasti on, esimerkiksi öljynporauslautoilla tarvitaan kokkeja ja siivoojia.
Googlaile, ja tartu tilaisuuteen vaikka hirvittäisi. Voisitko ehkä muuttaa vanhempiesi luokse noin nimellisesti jos päätät lähteä puolen vuoden keikkaan?
Tsemppiä, elämä on täynnä yllätyksiä. Myös positiivisia :)
Terveisin vahingossa kolmekymppisenä ulkomaille 23v sitten lähtenyt kohtalotoveri joka pääsi ulos köyhyydestä 15v sitten. Nyt on perhe, koti, talous kunnossa ja sellainen elämä jota elää iloisena ja katsoo ihan mielissään taaksepäinkin :) Korkeakoulututkinnollani en kyllä ole tehnyt mitään mutta opiskelu oli ihan mukavaa :D
Been there, done that kirjoitti:
Mutku ja koen ahdistavaksi jne.
Mitäs jos muuttaisit asennettasi? Kuulostat vähän siltä, että selittelet itsellesi.
Labrahoitajista on tarvetta ja monessa muussakin hommassa. Mutta se on päätös ammatinvalinnasta. Mikäs se koulutus nyt olikaan? Ilmeisesti johonkin sellaiseen hommaan, jossa on ylitarjontaa tekijöistä. Kulttuuripuolella?
Ylipäänsä elämä on valintoja. Kirjoitustyylistäsi näkyy, että koulutusta ja älyäkin on. Olet valinnut itse koulutuksesi. Nyt sinun on elettävä valintojesi kanssa ja lopetettava valinnoistasi johtuva ruikutus. Tai sitten voit valita hakeutua opiskelemaan jotain sellaista, johon on kysyntää. Itse olen kahdesti vaihtanut alaa. Miksi ylipäänsä pitäisi työstä hakea muuta kuin elantoa? Jos hakee suuria tarkoituksia, niin se on kyllä jo ylellisyyttä... Sitä paitsi monesta hommasta löytyy tarkoitus. Kunnioitan itse enemmän hoiva-alan ihmisiä, siivoojia, raksamiehiä ja kaikkia muitakin sellaisia, jotka eivät elä verorahoilla leikkimällä suuria taiteilijoita.
Enhän mä missään vaiheessa sanonut, että työstä pitäisi joku suuri tarkoitus löytyä, että muuten en voisi tehdä. Päin vastoin, olen tehnyt ja kokeillut aika paljon kaikenlaista ainoastaan elannonhankkimismielessä.
Haluaisin vaan tehdä enemmän töitä, kokopäiväisesti, miltei kaikki kelpaisi! Elän jatkuvassa köyhyydessä kun on vain osa-aikatyötä pienillä tunneilla tarjolla. Eikä mitään jää säästöön.
Oman alan töitä en ole tehnyt kuin pari harjoittelua ja työkkärin ilmaistyöpätkä. Enkä edes kuvittele, että tutkinnollani olisi Suomessa käyttöä. Kemia/ympäristö/bio on alani.
Töissä ollaan iso osa päivästä, olisi ihan hyvä, että sen kokisi mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Mutta tällä hetkellä mikä vain menisi, kunhan se olisi täysipäiväistä. Säästäisin tarpeeksi rahaa puskurirahastoksi ja sitten lähtisin pois täältä äkkiä.
Alkoi kyllä nyt ulkomailla työskentely tosiaankin kiinnostamaan. Eikä menisi tutkintokaan ihan hukkaan ehkä.
Suomi tarjoaa näköjään vain siivousta, kaupankassaa tai taksinajoa, tai uudelleenkoulutusta raskaalle hoitoalalle pienellä palkalla. Ja näitäkin epävarmoina pätkinä. Kiitos ilmaisesta tutkinnosta Suomi, mutta noilla tarjouksilla vien osaamiseni ja verorahani aivan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that kirjoitti:
Mutku ja koen ahdistavaksi jne.
Mitäs jos muuttaisit asennettasi? Kuulostat vähän siltä, että selittelet itsellesi.
Labrahoitajista on tarvetta ja monessa muussakin hommassa. Mutta se on päätös ammatinvalinnasta. Mikäs se koulutus nyt olikaan? Ilmeisesti johonkin sellaiseen hommaan, jossa on ylitarjontaa tekijöistä. Kulttuuripuolella?
Ylipäänsä elämä on valintoja. Kirjoitustyylistäsi näkyy, että koulutusta ja älyäkin on. Olet valinnut itse koulutuksesi. Nyt sinun on elettävä valintojesi kanssa ja lopetettava valinnoistasi johtuva ruikutus. Tai sitten voit valita hakeutua opiskelemaan jotain sellaista, johon on kysyntää. Itse olen kahdesti vaihtanut alaa. Miksi ylipäänsä pitäisi työstä hakea muuta kuin elantoa? Jos hakee suuria tarkoituksia, niin se on kyllä jo ylellisyyttä... Sitä paitsi monesta hommasta löytyy tarkoitus. Kunnioitan itse enemmän hoiva-alan ihmisiä, siivoojia, raksamiehiä ja kaikkia muitakin sellaisia, jotka eivät elä verorahoilla leikkimällä suuria taiteilijoita.
En ole ap, mutta väkisinkin elämän realiteetit iskevät muutaman vuoden köyhyyden jälkeen, varsinkin kun on yrittänyt jo paljon mm. Korkeakoulututkinto. Vaikeaa on ajatella että mitäpä tuosta taidan muuttaa ilman rahaa toiselle puolelle maailmaa. Mistä edes voi tietää mikä yritys maksaa kaikki kulut? Yleensä kulut myös maksetaan itse ja työnantaja maksaa ne jälkikäteen.
Apn suurin ongelma on tämä yhteiskunta, jossa nollatuntisopimukset ja kustannustehokkuus ovat vieneet oikeat työt.
Joo, minäkin olen ruvennut ajattelemaan että ulkomaille se on muutettava, jos joskus valmistun, vaikkakin en jaksa kyllä olettaa että se juuri auttaisi. Mutta Suomesta on tulossa joku oikeistolaisen miljonäärin unelma, jossa työt teetetään huonolla palkalla "työttömillä", tästä säästyneet kulut yrityskohtaja poliitikkokavereineen piilottaa ulkomaille ja tavallinen ihminen saa tyytyä köyhyyteen, kun se on vielä aivopesty uskomaan että se on sen oma vika. Onneksi on muitakin maita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä puoleksi vuodeksi Norjaan kalajalostamolle keräämään rahaa ja kokemusta? Tästä oli juttua hesarissa joskus, rankkaa ja kalanhajuista hommaa mutta palkka on mahtava ja kustannukset minimissään kun asuu asuntolassa.
Puoli vuotta olisi hyvä aika irtiottoon, sinulla on sitten enemmän pohjaa harkita minnepäin kelkka suuntaa jatkossa. Todennäköisesti tutustuisit myös erilaisiin ihmisiin helposti, mikä voi taas avata perspektiiviä.
Muitakin tuollaisia keikkaluonteisia töitä varmasti on, esimerkiksi öljynporauslautoilla tarvitaan kokkeja ja siivoojia.
Googlaile, ja tartu tilaisuuteen vaikka hirvittäisi. Voisitko ehkä muuttaa vanhempiesi luokse noin nimellisesti jos päätät lähteä puolen vuoden keikkaan?
Tsemppiä, elämä on täynnä yllätyksiä. Myös positiivisia :)
Terveisin vahingossa kolmekymppisenä ulkomaille 23v sitten lähtenyt kohtalotoveri joka pääsi ulos köyhyydestä 15v sitten. Nyt on perhe, koti, talous kunnossa ja sellainen elämä jota elää iloisena ja katsoo ihan mielissään taaksepäinkin :) Korkeakoulututkinnollani en kyllä ole tehnyt mitään mutta opiskelu oli ihan mukavaa :D
Voisin todellakin! Pitääpä ottaa selvää.
No niin! Nyt alkaa kuulostamaan paremmalta! Ei saa jäädä tuleen makaamaan = selittelemään itselleen. Jos kerran ulkomailta löytyy alan töitä, niin sinne vaan. Ja voihan Suomeen palata kun on kokemusta ja näkemystä, rahaakin. Pääsee helpommin Suomalaisiinkin firmoihin kun on meriittejä.
Sitä paitsi hoiva-alalla maksetaan ihan kohtuullisia palkkoja, ainakin sairaanhoitajille.
Joten nyt sitten vaan päätöksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo kalanjalostamojuttu kuulostaa tosi hyvälle - mutta tsekkaahan nämäkin:
https://epso.europa.eu/home_fi
Eikö ap saa noilla tunneilla soviteltua työttömyyspäivärahaa? Ja asumistukea? Luulisi että noiden avulla pärjää ihan ok. Tietty turhauttavaa, ettei korkeakouluopinnoista ole ollut hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumistukeen on joku tuloraja, ei varmaan kovin suuri palkka voi olla että sitä saa.
Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi
opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri
alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen
ihmisen itsenäisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that kirjoitti:
Mutku ja koen ahdistavaksi jne.
Mitäs jos muuttaisit asennettasi? Kuulostat vähän siltä, että selittelet itsellesi.
Labrahoitajista on tarvetta ja monessa muussakin hommassa. Mutta se on päätös ammatinvalinnasta. Mikäs se koulutus nyt olikaan? Ilmeisesti johonkin sellaiseen hommaan, jossa on ylitarjontaa tekijöistä. Kulttuuripuolella?
Ylipäänsä elämä on valintoja. Kirjoitustyylistäsi näkyy, että koulutusta ja älyäkin on. Olet valinnut itse koulutuksesi. Nyt sinun on elettävä valintojesi kanssa ja lopetettava valinnoistasi johtuva ruikutus. Tai sitten voit valita hakeutua opiskelemaan jotain sellaista, johon on kysyntää. Itse olen kahdesti vaihtanut alaa. Miksi ylipäänsä pitäisi työstä hakea muuta kuin elantoa? Jos hakee suuria tarkoituksia, niin se on kyllä jo ylellisyyttä... Sitä paitsi monesta hommasta löytyy tarkoitus. Kunnioitan itse enemmän hoiva-alan ihmisiä, siivoojia, raksamiehiä ja kaikkia muitakin sellaisia, jotka eivät elä verorahoilla leikkimällä suuria taiteilijoita.
Enhän mä missään vaiheessa sanonut, että työstä pitäisi joku suuri tarkoitus löytyä, että muuten en voisi tehdä. Päin vastoin, olen tehnyt ja kokeillut aika paljon kaikenlaista ainoastaan elannonhankkimismielessä.
Haluaisin vaan tehdä enemmän töitä, kokopäiväisesti, miltei kaikki kelpaisi! Elän jatkuvassa köyhyydessä kun on vain osa-aikatyötä pienillä tunneilla tarjolla. Eikä mitään jää säästöön.Oman alan töitä en ole tehnyt kuin pari harjoittelua ja työkkärin ilmaistyöpätkä. Enkä edes kuvittele, että tutkinnollani olisi Suomessa käyttöä. Kemia/ympäristö/bio on alani.
Töissä ollaan iso osa päivästä, olisi ihan hyvä, että sen kokisi mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Mutta tällä hetkellä mikä vain menisi, kunhan se olisi täysipäiväistä. Säästäisin tarpeeksi rahaa puskurirahastoksi ja sitten lähtisin pois täältä äkkiä.
Alkoi kyllä nyt ulkomailla työskentely tosiaankin kiinnostamaan. Eikä menisi tutkintokaan ihan hukkaan ehkä.
Suomi tarjoaa näköjään vain siivousta, kaupankassaa tai taksinajoa, tai uudelleenkoulutusta raskaalle hoitoalalle pienellä palkalla. Ja näitäkin epävarmoina pätkinä. Kiitos ilmaisesta tutkinnosta Suomi, mutta noilla tarjouksilla vien osaamiseni ja verorahani aivan muualle.
Ilmanmuuta nyt alat katsella paikkoja ulkomailta. Takaisin pääset aina. Itse olen asunut irlannissa, sveitsissä ja italiassa. Takaisin tulin viisi vuotta sitten suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sinulla kerran on korkeakoulututkinto, niin ulkomaille. Olet jo tarpeeksi kauan lyönyt päätäsi samaan sienimetsän mäntyyn. Katse nyt hieman horisonttia kauemmaksi, nainen.
Jostain syystä meitä ulkomaille kehottajia halutaan lähes poikkeuksetta enemmän ala- kuin yläpeukuttaa. Ihmettelen. Jos kerran kaikki kortit on jo katsottu moneen kertaan, niin miten kauan sitä pitää vielä kärvistellä ennen kuin alkaa tutkimaan työmahdollisuuksia muissa maissa. Ai niin. Unohdin. Koska perhe. Koska suku. Koska plussakortti. Koska läheinen lenkkimaasto. Koska kaverit niissä ravintolariennoissaan.
Ap, nyt alat googlaan ja sinulle avautuu uusi maailma! Tsemppiä!!
Ulkosuomalainen
Joo, tämä on ihan varteenotettava mahdollisuus. Mutta en voi kieltää etteikö huolettaisi kotimaahan jäävät vanhenevat vanhemmat ja yhteisö.
Mutta suurin onhelma siinä näyttäisi nyt olevan, yllättäen, raha. Se ei ole kaikkinensa ilmainen prosessi, ja mulla ei ole penniäkään säästöjä.
Mikä ihmeen yhteisö? Etkös vasta ollut syrjäytynyt...?
Been there, done that kirjoitti:
Kerros nyt alasi, eli millaista työtä teet? Avoimia työpaikkoja on monilla aloilla (esim. hoiva), joten ehkä alan vaihto kannattaisi. Opiskellessa tutustuu myös uusiin ihmisiin. Ja aikuisille on uudelleenkoulutuslinjoja jne.
Ihan turha väittää, että hoiva-alalla olisi töitä. Juu, joskus saattaa olla joku paikka auki, mutta niihin tulee kymmeniä hakijoita jokaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi
opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri
alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen
ihmisen itsenäisen elämän.
Ap opiskeli kommenttinsa mukaan luonnontieteitä. Ei se alan syy ole, kun on ehkä yksi ala joka nykyään työllistää varmasti ja sekin koska opiskelijoita valitaan vähemmän kuin muille aloille (lääkäri).
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nuoret ajattelisivat tulevaa työllistymistä kun hakeutuvat opiskelemaan. Kolmekymppisiksi
opiskellaan yliopistossa jotakin filologiaa tmv joka ei todellakaan työllistä! Onko itseisarvo olla maisteri
alalla josta ei elantoaan saa? Opiskelkaa alaa josta voi saada ihan oikean työpaikan ja rakentaa aikuisen
ihmisen itsenäisen elämän.
Filologia voi kyllä työllistää. Itse olen opiskellut filologiaa ja sillä elättänyt itseni oikein mukavasti 20 vuotta, kunnes en enää jaksanut sitä pilkunnussimista päivästä toiseen.
Mene kouluun (tekniikka, kauppatieteet, oikeustiede, lääkis) ja sen jälkeen mene töihin. Helppoa ja tuottoisaa. Ihme lusmuilua?
Alue: Aihe vapaa
En ole itsekään ehdottanut yhteenmuuttoa, vasta vuosi oltu yhdessä, ja voi olla että yhtäkkiä tuleekin komennus toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Koko ajan on se mahdollisuus, sen luonteinen työ. Siksi ei ole edes harkinnut esim. oman asunnon ostoa. Ja kun nyt asuu miltei ilmaiseksi, niin miksi harkitsisikaan?
Kyllä hän itsekin haluaa perhettä, mutta ei nyt. Eikä mullakaan tässä hetkessä ole voimavaroja semmoiseen, ensin on asioiden muututtava.
Enkä halua elää toisen varassa/rahoilla. Koen semmoisen ahdistavana.