Mistä ihmeestä revin rahaa elämään? En halua kohtaa enää elää tämän köyhyyden kanssa, erillään kaikesta elämästä
Joitakin osa-aikatyöpätkiä teen, kun ei muutakaan ole, mutta 15-20h viikossa ei riitä. Aivan kaikki menee kädestä suuhun; vuokra, opintolainan lyhennys, auton maksut, muut laskut, eläminen ym. MITÄÄN ylimääräistä ei jää. Usein loppuu keskenkin.
Olen kolmekymppinen ihminen ja elämällä ei näytä olevan mitään suuntaa tai toivoa. Olen hakenut kaikkea mahdollista kaikilta mahdollisilta aloilta, tarjoilla vain osa-aikaista tai satunnaista. Kahden osa-aikaisen ottaminen yhtäaikaa ei onnistu, menevät päällekkäin, työnantaja ei voi joustaa.
Mulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ, kunhan se olisi kokopäivätyötä ja pystyisin säästämään hieman palkastani.
Haluaisin elää, käydä töissä, harrastaa, matkustaa, käydä ulkona syömässä, käydä teatterissa, ostaa asunnon, perustaa perheen. Mikään näistä ei ole mahdollista köyhälle. Haaveet kuihtuvat yksi kerrallaan.
Syrjäydyn päivä päivältä enemmän. Ystävien kanssa yhteydessä yhä vähemmän, kun en ikinä pysty lähtemään minnekään esim. ulos syömään, tai muutenkaan jakamaan normaalin työssäkäyvän arkea.
Harrastan lähinnä lukemista, metsäretkiä ja marjanpoimintaa, muuhun ei varaa. Pitemmän päälle noistakaan ei jaksa innostua. Haluan nähdä ihmisiä ja ansaita rahaa.
Työkkärin työtoiminta, kokeilut ym. muu on koettu, ei tulosta tai mielekkyyttä elämään. Lähiinnä katkeruutta ja vitutusta.
9e/päivä olen käynyt tekemässä oman alan asiantuntijatöitä ja työpanokseeni on oltu tyytyväisiä. Työkaverit tekivät samaa hommaa 4000e/kk, minä käytännössä ilmaiseksi. Ei paljon motivoi lähteä uudestaan, kun kenelläkään ei edes aikomusta/mahdollisuutta palkata oikeasti.
Elämä junnaa paikoillaan ja päivät ovat samaa ahdistavaa eristystä, ulkopuolisuutta ja pennien laskemista. Ei sen tällaista kuuluisi olla.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Mites sosiaalityö, joko maisteriksi tai sitten sosionomiksi? Työnkuvat ovat todella moninaiset ja 100% työllisyys, pätevänä sosiaalityönkekijänä voit ihan valita minne haluat mennä töihin. Kun sulla on jo maisterintutkinto, et tarvi hirveästi opintoja siihen päälle, että saisit pätevyyden. Esim. Chydenius yliopistokeskus Kokkolassa on erikoistunut aikuisten sosiaaltyöntekijöiden koulutukseen ja opinnot tehdään pitkälti etänä. Monissa yliopistoissa on sosiaalityöhön olemassa avoimen yliopiston väylä, jota pitkin sinä sinne varmastikin pääsisit kun eka opiskelisit avoimessa yliopistossa sosiaalityöstä perus-ja aineopinnot pohjalle. Saisit alle 2 vuodessa tutkinnon tehtyä.
Tällainen ehdotus mulla. Minustakaan ei olisi hoiva-alalle, vaihdoin alaa 35-vuotiaana, takana piiiitkä työttömyys, opiskelin pikana 3 vuodessa YTM:ksi ja nyt teen töitä kotimaan ja ulkomaan adoptioiden parissa.
Miten päädyit työhösi?
Täältä vähän lisätienestiä:
https://helpostirikkaaksi.blogspot.fi/2017/10/lisatienestit.html
Lisäksi teen sivutyötä ja vapaaehtoistyötä, joista maksetaan vähän....lisää tarttis kipeesti!
Höpönhöpön! Minäkin säästin 900 euron nettotuloista 5000 e vuodessa! Kyllä pystyy kun vaan haluaa!
T. Hoitajaeukko Kemistä
Vierailija kirjoitti:
Höpönhöpön! Minäkin säästin 900 euron nettotuloista 5000 e vuodessa! Kyllä pystyy kun vaan haluaa!
T. Hoitajaeukko Kemistä
Kyllä pystyy, jos on lisäksi salaisia pimeitä rahavirtoja, tai jos joku muu maksaa osan elämisestä. Tai jos tietää, että tilanne kestää X aikaa, jonka jälkeen helpottaa.
Jatkuva köyhyys, pätkätyöt ja epävarmuus todellakin johtavat pieneen piiriin pyörimään, ja kompastelemaan parempituloisten mielestä mitättömiltä vaikuttaviin ongelmiin.
Koska te alanvaihtoa tuputtavat alatte ymmärtää, että tulevaisuudessa työtä ei riitä kaikille? Merkit ovat jo näkyvissä, ja yhteiskunnan rakenteellinen muutos väistämättä edessä. Se ei tapahdu meidän elinaikanamme, eikä ehkä lastemmekaan, mutta se tulee.
Kai olet vapaa-aikanasi opetellut kiinaa. Kiinan osaajana saat työpaikan varmasti.