Mistä hatusta vedetään liikunnan ja taideaineiden numerot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa ja taideaineita ei minun mielestäni pitäisi arvoida lainkaan numeroilla, vaan ainoastaan suoritettu/hylätty merkinnällä.

Ja loput kokeet piäisi arvioida suoraan pelkillä valtakunnallisilla kokeilla, ei mitään tuntiosaamisia ja muita pärstäkerroinjuttuja arviointiin, käyttäytymisnumeroa lukuunottamatta.

Jatko-opinnoissa tai taidetöitä hakiessa sitä peruskoulun tai lukion tidenumeroa ei kuitenkaan pahemmin katsota, vaan näyttä pitää antaa osaamisensa osoittamalla.

Samaa mieltä, mutta omat lapset onkin ka 9 oppilaita. Jos oman lapsen ainoa kiitettävä olisi se liikunta tai kuvis, olisin varmaan vähän eri mieltä. Miksi noista taidoista ei voisi saada kiitettävää, kun kiutenkin kielellisestä tai matemaattisesta lahjakkuudesta saa? 

Ehkä matematiikkaa on helpompi kehittää harjoittelemalla? Itsellä kuviksen kanssa harjoitus ei tehnyt mestaria.

Oman kokemukseni mukaan liikunnasta kympin saavat ne, jotka harrastavat muutenkin liikuntaa. Kilpailevat yleisurheilussa tai pelaavat jääkiekkojoukkueessa jne. Muiden liikunnannumerot puolestaan määräytyvät aika pitkälti sen mukaan, kuinka hyvin menestyvät kuntotesteissä ja kuinka hyvin pärjäävät eri urheilulajeissa. Ysin saadakseen pitää olla hyvä suunnilleen joka lajissa. 

Kaipa siihen numeroon vaikuttaa sekin, kuinka paljon käy liikuntatunneilla ja onko oikeanlaiset varusteet. Välillä kyllä tuntui siltäkin, että jos oppilas oli pyöreä, niin sekin vaikutti numeroon. 

Mun mielestä liikunnan numero pitäisi perustua suoraan liikunnallisiin testeihin. Esim coopperin testi, leuanvedot yms. Alle tietty raja niin ei voi saada kymppiä. Ärsyttää kun itse lahjakkaana sai helposti 10 ja muut kohelot myös vaikka he juoksivat reilusti alle 3000 metriä coopperissa

Opettajan kuulu merkitä wilmaan vain poissaolot, loppu on vapaaehtoista. En opeta taito- tai taideaineita, mutta tiedän, että siellä annetaan myös töistä numeroita. Liikunnasta en ole varma. Vaikka opettaja ei koko ajan wilmaan kommentoi niin hän silti todennäköisesti koko ajan arvioi ja voit kyllä kysyä häneltä jos valitettavaa on, että mihin arviointi perustuu. 

Kun vaikka on 15 min välitunti niin reaaliaineiden opettaja  valmistelee kyllä seuraavan tunnin, mutta hänellä on ehkä toisinaan myös 5 min aikaa laittaa niitä wilma-merkintöjä. Liikkamaikka on todennäköisesti jollain kentällä ja siellä voi vaikea kaivella (verkko?) sitä läppäriä niitä merkintöjä ruksiakseen. Hän myös vie yhtä tavaraa varastoon ja kaivaa toisia ja siihen se välitunti menikin tai parhaassa tapauksessa vaihtaa paikkaa, jolloin hyvä jos välitunti riittää. Kuvisopettaja raivaa välitunnilla edellisen tunnin tekniikan tarvitsemat tavarat pois ja seuraavan tunnin tavarat kaapista /varastosta taas näkyville, jolloin aikaa ei enää niihin merkintöihin niin olekaan.

Se, että opettaja ei koko ajan sinulle raportoi murusen puuhista, ei tarkoita sitä, että arviointi tulee jostain hihasta. 

liikunnan numero perustuu täysin oppilaan pärstäkertoimen. 8 on perusnumero jonka saa, jos osallistuu tunneille ja liikuntavarusteet ovat pääsääntöisesti mukana. 9 tai 10 vaatii lisäksi urheilulajin kuten jääkiekon tai jalkapallon harrastamista. Opettajan suosikkilajin harrastajat saavat helposti kympin vaikka eivät tunnilla osallistuisikaan kovin aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä liikunnan numero pitäisi perustua suoraan liikunnallisiin testeihin. Esim coopperin testi, leuanvedot yms. Alle tietty raja niin ei voi saada kymppiä. Ärsyttää kun itse lahjakkaana sai helposti 10 ja muut kohelot myös vaikka he juoksivat reilusti alle 3000 metriä coopperissa

On ollut mm. maalitykkejä, jotka eivät perusta fyysisyydsestä. Ovat silti saattaneet olla maailman parhaita. Ei mennä tässä samaan, kuin lukuaineissa, että tyhminkin ratahevonen saa kymppejä, kunhan jaksaa toistaa, toistaa, toistaa monotonisesti opetettua, osaamatta silti itse mitään, oppimatta silti itse mitään uutta.

Kaikissa urheilulajeissa huipulle nousevat ne älykkäimmät. Eivät monotooniset toistajat. Koskaan.

Sinkkumies

Taito- ja taideaineissa arviointi todellakin perustuu opettajan näkemykseen oppilaan osaamisesta ja samasta työstä voi eri opettajilta saada täysin erilaiset arviot.

Kuvaamataidossa vaikutti näemmä muinoin ainakin ideologiset erot opettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa ja taideaineita ei minun mielestäni pitäisi arvoida lainkaan numeroilla, vaan ainoastaan suoritettu/hylätty merkinnällä.

Ja loput kokeet piäisi arvioida suoraan pelkillä valtakunnallisilla kokeilla, ei mitään tuntiosaamisia ja muita pärstäkerroinjuttuja arviointiin, käyttäytymisnumeroa lukuunottamatta.

Jatko-opinnoissa tai taidetöitä hakiessa sitä peruskoulun tai lukion tidenumeroa ei kuitenkaan pahemmin katsota, vaan näyttä pitää antaa osaamisensa osoittamalla.

Samaa mieltä, mutta omat lapset onkin ka 9 oppilaita. Jos oman lapsen ainoa kiitettävä olisi se liikunta tai kuvis, olisin varmaan vähän eri mieltä. Miksi noista taidoista ei voisi saada kiitettävää, kun kiutenkin kielellisestä tai matemaattisesta lahjakkuudesta saa? 

Liikunnallista hyvyyttä on aika vaikea mitata. Tai olisihan sitä helppo mitata, mutta nykymallissa numeroita ei anneta mittammalla suorituskykyä. Voisihan olla testi jossa mitataan nopeutta, voimaa yms. ominaisuuksia ja niistä pisteytettäisiin numerot. Nythän numero tulee lähinnä asenteesta liikuntaa kohtaan. Omat lapset on myös noin ysin oppilaita ja liikunnasta on ollut myös ysiä ja kymppiä, samoin kuvaamataidosta, eli asenne kohdillaan. Musiikista laulutaidottomuus sen sijaan on rokottanut numeroa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataidossa vaikutti näemmä muinoin ainakin ideologiset erot opettajan kanssa.

Oliko teilläkin kuvamaataidon maikat ituhippejä? Meillä oli. Jos oli kriittinen lihatonta ruokavaliota kohtaan, eikä oikein ollut varma että aiheuttaako ihminen ilmastonmuutosta, niin turha haaveilla kuviksesta seiskaa parrempaa numeroa.

On Ok, saada liikunnasta 8 antamalla kaikkensa. Yhtään parempaa numeroa siitä ei kuulu antaa sen perusteella. Kömpelölle seisakin on Ok, ei kieli osaamatonkaan saa kuin kuutosia ja viitosia, eikä kukaan piittaa yrityksen määrästä.

Sinkkumies

kuvaamataito on ihan turha aine, sitä voi harrAstaa kotonakin jos huvittaa

ketä poikaa sellainen kiiinnostaa ees? ei ketään

eniten vituttaa se, että uskonnontunnilal 3- luokalle opettaja sanoi etttä ei puhuta  siitä uskonnosta täällä niin koska "sellaisesta ei kukaan ole enää kiinnostunut" !!!!!!!! ei ole nainen edes jakanut uskonnonkirkoja lapsille, mikä ihmeen ateisti tämä on uskonnonopena!?? tunnilla keskustellaan kuulemma aina vaaan mielipiteistä tätät pitäs tehdä VALITUS JAPOTKUT NAISELLE!

Huomaa ettei tämän ketjun kirjoittajilla ole hajuakaan urheilusta. Nopeus ja voima ratkaisevat ;) 

Tällöinhän voitaisiin jalkapallo ja jääkiekkopelit päättää ilman pelaamista. Miten olis peliÄLY, tilanteiden lukeminen, taktiikat, joilla voi koska vain viedä itseänsä "parempiakin" kahville. 

Kaikki ottelut voitaisiin vain todeta nopeuden ja voiman perusteella, kuka on voittaja.

Ei jumalauta! Nyt räikkönen rotia siihen!

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pitkälti osallistumisesta ja siitä että esimerkiksi kuvaamataidontunnilla tekee edes vähän sensuuntaista mikä aihe tai opetettava tekniikka on.

Opetettava tekniikka? Onko jonkun kuvistunneilla ollut ihan opetusta? 

Missä tynnyrissä olet kasvanut, jos kuvaamataidossa ei ole ollut minkäänlaista opetusta? Tiedoksi, että se "opetus" ei ole samanlaista kuin esim. vieraiden kielten kielioppisääntöjen ulkoa opettelu, vaan taideaineissa mitataan paitsi oppilaan aktiivisuutta, myös kykyä soveltaa käsiteltäviä asioita ja kehittää uutta. Kuvaamataidossa käsitellään paitsi eri materiaalituntemusta ja tekniikoita, mutta myös taidehistoriaaa ja kulttuurien lukutaitoa. Minusta tämä oli ihan selvä kokonaisuus arviointiperusteineen jo 80-90-luvuilla, jolloin itse kävin peruskoulun ja lukion.

harhaoppisia-karta kirjoitti:

kuvaamataito on ihan turha aine, sitä voi harrAstaa kotonakin jos huvittaa

ketä poikaa sellainen kiiinnostaa ees? ei ketään

eniten vituttaa se, että uskonnontunnilal 3- luokalle opettaja sanoi etttä ei puhuta  siitä uskonnosta täällä niin koska "sellaisesta ei kukaan ole enää kiinnostunut" !!!!!!!! ei ole nainen edes jakanut uskonnonkirkoja lapsille, mikä ihmeen ateisti tämä on uskonnonopena!?? tunnilla keskustellaan kuulemma aina vaaan mielipiteistä tätät pitäs tehdä VALITUS JAPOTKUT NAISELLE!

Varmaan asiaasi auttaakin kovasti, että räksytät täällä anonyymina etkä esim. ota asiaa esille lapsesi koulun rehtorin kanssa. 

Ja tiedoksi, että kuvaamatoito kiinnostaa hyvin monia poikia sekä tyttöjä, vaikka ilmeisesti sinua ja armoitettua jälkikasvuasi ei.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataidosta ei pitäisi antaa numeroa lainkaan, voisi aivan hyvin olla hyväksytty/hylätty. Jos ei osaa piirtää, KA laskee aivan suotta. Itsellä oli aikoinaan 7, vaikka yritti miten piirustella. Sama varmaan liikunnan kanssa, siitä tosin sain helposti aina 9.

Jaa. Itsellä liikuntanumero oli taas 7 vaikka kuinka yritin venyttää luonnostaan jäykkää selkärankaani koulun kuntotesteissä. Kuvaamataito minulla olikin (muiden kiitettävien lukuaineiden lisäksi) aina 10, ja aikuisena kouluttauduin ja työllistyin visuaaliselle alalle. Eli minun näkökulmastani se liikunta on ihan turha aine numeroarvosteluun, koska se veti vain minun keskiarvoani suotta alaspäin.

Get the point?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa ja taideaineita ei minun mielestäni pitäisi arvoida lainkaan numeroilla, vaan ainoastaan suoritettu/hylätty merkinnällä.

Ja loput kokeet piäisi arvioida suoraan pelkillä valtakunnallisilla kokeilla, ei mitään tuntiosaamisia ja muita pärstäkerroinjuttuja arviointiin, käyttäytymisnumeroa lukuunottamatta.

Jatko-opinnoissa tai taidetöitä hakiessa sitä peruskoulun tai lukion tidenumeroa ei kuitenkaan pahemmin katsota, vaan näyttä pitää antaa osaamisensa osoittamalla.

Samaa mieltä, mutta omat lapset onkin ka 9 oppilaita. Jos oman lapsen ainoa kiitettävä olisi se liikunta tai kuvis, olisin varmaan vähän eri mieltä. Miksi noista taidoista ei voisi saada kiitettävää, kun kiutenkin kielellisestä tai matemaattisesta lahjakkuudesta saa? 

Ehkä matematiikkaa on helpompi kehittää harjoittelemalla? Itsellä kuviksen kanssa harjoitus ei tehnyt mestaria.

Alapeukutin, koska olen eri mieltä. Matemaattisesti lahjakkaalla harjoitus varmasti parantaa taitoja kuten visuaalisesti lahjakaskin pystyy helposti kehittämään taitojaan. Mutta jos lahjoja ei vain ole - kuten itselläsi ilmeisesti kuvaamataoidossa - niin tulokset jäävät laihoiksi. Esim. itse en koskaan oppinut soittamaan kunnolla pianoa vaikka sitä yritin lapsena ammattilaisopettajien johdolla harrastaa useamman vuoden ajan, koska en valitettavasti vain ole musiskaalinen.

Liikunnan numero vedetään lippalakista ja kuviksen baskerista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataidossa vaikutti näemmä muinoin ainakin ideologiset erot opettajan kanssa.

Oliko teilläkin kuvamaataidon maikat ituhippejä? Meillä oli. Jos oli kriittinen lihatonta ruokavaliota kohtaan, eikä oikein ollut varma että aiheuttaako ihminen ilmastonmuutosta, niin turha haaveilla kuviksesta seiskaa parrempaa numeroa.

Opettaja, jonka kanssa oli sukset ristissä, oli harras uskovainen. Saattoi kyllä olla myös kasvissyöjä.

Kuvaamataidoin numeroa sain nostettua yhdellä numerolla, kun matkin parhaita kuvataitelijoita. En minä siitä mitään oppinut, enkä tullut paremmaksi taiteilijaksi.

Sinkkumies