Lue keskustelun säännöt.
Vaimo huutaa lapsille!
24.10.2017 |
Miten saan loppumaan lapsille huutamisen? Pienet taaperoikäiset lapset. Huutaa syömisestä kun lapset ei syö, huutaa jos lapset ei mene nukkumaan, huutaa jos ulkovaatteet ei mene päälle niinkuin pitäis, huutaa lelujen keräilystä jne. Jokapäivä sama. Olen yrittänyt sanoa että lopeta huutaminen, se vie kaikki voimatkin eivätkä lapset opi, ei osaa keskustella normaaliin äänensävyyn kiukuttelevan lapsen kanssa ei sitten ollenkaan. Tuntuu että lasten kanssa vaikeiden asioiden yli esim syömisongelmien päästään vain kun minulle on aikaa työn lisäksi kannustaa ja houkutella lapsia syömään, nukkumaan jne. Tuntuisi että aikuinen ihminen tajuaisi itsekkin että ei pienelle lapsille saa huutaa ja että ei lapsi tajua edes miten on hyvä kun aina vaan saa huudot kaikesta.
Kommentit (56)
Vai ei huutamisesta ole apua? Lapset nyt vaan tottelevat, kun korotat ääntä ja sillä siisti. Pitäisi ilkeiden lasten mukaan tanssia ja lässyttää vai? Ei takuulla ole kyse mistään ääni käheäksi huutamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että vaimosi on todella väsynyt ja kypsä pyörittämään lapsiperhe arkea.
Onhan se kivaa kun välillä voi ohjeistaa ja kasvattaa oikein, mutta tee sitä joka päivä 24h niin kyllä säkin väsyisit.
Voi lässyn lässyn. Kannattaa sitten hakea apua, jos ei itse kykene.
Huuda vaimollesi ensi kerralla että lopeta mun lapsille huutaminen. Tehoaa. Terv. N35
Äiti siis rähjää lapsille n. 9 tuntia päivässä ja mies hoitaa heitä kuusi tuntia. 9 tuntia nukutaan. Äidillä on 15 (!) tuntia aikaa levätä. Isä tekee 9 tunnin työpäivän, siihen lisäksi työmatkat ja sitten se ilta lasten kanssa. Eiköhän hän tee osansa perheen arjesta, hänen osuutensa on noin 16 tuntia. Vai huvikseenko hän siellä työssä käy, pakoilemassa perhettään? Älkää nyt olko lapsellisia.
Lapset kyllä oppivat hyvinkin siihen, että mitään ei tarvitse tehdä, ennen kuin äiti huutaa naaman edessä. Kohta ei auta sekään. Lapset osaavat ihan hyvin pyörittää maailmaa ympärillään. Se tapahtuu ihan luonnostaan, jos siihen vain on mahdollisuus. Lapsihan ON maailman napa. Jos lapsen kanssa rupeaa riitelemään, kyllä riidellä saa.
Kyllä lähtökohta on se, että tarjotaan myönteisiä vaihtoehtoja. Voi vaikka kysyä, että haluatko siniset vai punaiset rukkaset uloslähtiessä. On kovin mahdollista, että moisella tempulla välttää riitelyn siitä, pitääkö laittaa hanskat käteen vai ei. Lapsi onnessaan valitsee, eikä edes huomaa, ettei saanut vaihtoehtoa olla laittamatta käsineitä.
Ja toisaalta: jos mukula ei illalla halua nukkumaan, häntä käsketään muutama kerta, ja jos ei suju, hänet viedään sänkyyn puhumatta juuri mitään - niin monta kertaa, että pysyy. Aluksi raskasta, mutta pitkän päälle kevyempää kuin jatkuva huuto ja molemminpuolinen ulina. Tämä nyt ei ole ehkä kovin myönteinen keino, mutta keino osoittaa, että vanhempi on vanhempi ja käyttää valtaa.
Kaikkineen kai kyse on siitä, että jos rähjääminen ei auta, pitäisi ylipäätään vaihtaa toimintatapaa. Luja tahto voi viedä miehen läpi harmaan kiven, mutta jääräpäisen lapsen tahto on kyllä lujempi kuin rähjäävän äitin.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan myöskin, että nyt on vaimo tosi väsynyt ja poikki arjen raatamisesta. Yritä auttaa mahd. paljon arjen sujumisessa, kysy vaimolta, mitä kuuluu ja anna nukkua välillä aamuisin.
Kyllä niitä on puhtaasti vaan v*ttumaisia persoonia olemassa jotka räjähtää joka pienimmästä vaikka muut yrittäis kusisukassa hyppiä tyrannin pillinmukaan ja olla mielinkielin. Tietysti heidän kanssaan ei pidä mennä lisääntymään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiukuttelevan lapsen kanssa pitää keskustella? Miksi lasta pitää houkutella?
Teillä on nyt täysin päinvastaiset tavat ja vesitätte toistenne tekemiset.
Siksi että sadaan asiaan myös kääntöpuoli kun kannustetaan että kun nyt syöt hyvin ja reippaasti niin ehditään vielä tekemään muuta kivaa, mutta jos kiukuttelet ei ehditä. Huutamalla kaikki aika menee vain tappelemiseen eikä lapsi opi koskaan. Tiedän itsekin kun minulle on lapsena huudettu ja lyöty, kaikki oli aina väärin tehty ja syyllinen kaikkeen vaikka monesti asiat olivat oikeasti toisinkinpäin. en halua lapsilleni samaa, haluan vain kannustaa hyvään ja myös näyttää mallia miten ja miksi näin on hyvä ja noin huono.
Juurikin näin. Kasvatetaan positiivisin keinoin. Kiitellään ja kehutaan vuolaasti aina silloin kun asiat menee hyvin tai jos kiukkukohtaus menee kohtuudella ohi. Vaatii kärsivällisyyttä mutta on kaikille inhimillisempi tapa toimia kun kuunnella jatkivaa huutoa. Ja mitä niistä lapsistakin tulee kun oppivat tuollaisen käyttäytymismallin kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiukuttelevan lapsen kanssa pitää keskustella? Miksi lasta pitää houkutella?
Teillä on nyt täysin päinvastaiset tavat ja vesitätte toistenne tekemiset.
Siksi että sadaan asiaan myös kääntöpuoli kun kannustetaan että kun nyt syöt hyvin ja reippaasti niin ehditään vielä tekemään muuta kivaa, mutta jos kiukuttelet ei ehditä. Huutamalla kaikki aika menee vain tappelemiseen eikä lapsi opi koskaan. Tiedän itsekin kun minulle on lapsena huudettu ja lyöty, kaikki oli aina väärin tehty ja syyllinen kaikkeen vaikka monesti asiat olivat oikeasti toisinkinpäin. en halua lapsilleni samaa, haluan vain kannustaa hyvään ja myös näyttää mallia miten ja miksi näin on hyvä ja noin huono.
Siinä vaiheessa kun lapsi kiukkuaa on täydellistä ajanhukkaa keskustella yhtikäs mitään.
Ja tolla metodilla sinä just aiheutat sen että lapset ei tottele lainkaan ilman tuntikausien maanitteluja.
Ja omat lapsuudentraumat pitää käsitellä ennen lapsia, eikä sotkea niitä enää tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa vanhemmista on täysin kykenemättömiä kasvatustehtäviin. Valitettavasti. Mutta koska kaikilla on oikeus lisääntyä, niin tällaisia tapauksia tulee paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Peukuistata päätellen väsynnyt äiti saa mammojen mielestä huutaa ja terrorisoida perhettään:O Jättäkää hei ne lapset tekemättä!
Kasva aikuiseksi. Saamisesta ei taida olla yleensä kysymys. Alkaisit itsekin käyttäytyä epämääräisesti, jos et olisi muutamaan vuoteen tehnyt mitään muuta kuin seurustellut uhmaikäisten kanssa, ja nykymaailmassa monelle käy niin. Ja niiden harvojen aitosadistien kostonhimo ei sekään katoa mihinkään sillä, että me muut kiellämme sellaista harrastamasta. Moralismisi ei taida nyt parantaa mitään. Jos paheksut terroriseeraamista, älä harrasta sitä itsekään paheksumalla mammoja siitä, että nämä ovat ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutamisestakin menee teho jos se on jatkuvaa. Siitä tulee normi eikä tavallinen puhe ja käskyttäminen mene perille enää sitäkään vähää.
Jos äiti huutaa, koska ei jaksa, hänen täytyy hakea apua jaksamiseensa.
Hei, te kaikki väsyneet äidit, jotka kaadatte oman väsymyksenne pienten lasten niskaan, mitä jos itse tajuaisitte aikuisina, ettei käytös ole mitenkään puolusteltavissa ja pyytäisitte ensimmäisenä apua puolisoltanne? Sitten soitto neuvolaan ja lisää apua saamaan.
Ei kannata jäädä sinne kotiin marttyyriksi. Jos kotona oleminen ei sovi mielenterveydelle, niin ei muuta kuin lapset hoitoon ja takaisin töihin.
Mutta teidän pitää itse ymmärtää parantaa asioita. Lapsesi ovat ansainneet paremman äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hän huutaa? Huomaakin hän itse että siitä ei ole hyötyä? Mitä tapahtuu jos ja kun sinä laitat lapset nukkumaan tai laitat heidät syömään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukuistata päätellen väsynnyt äiti saa mammojen mielestä huutaa ja terrorisoida perhettään:O Jättäkää hei ne lapset tekemättä!
Kasva aikuiseksi. Saamisesta ei taida olla yleensä kysymys. Alkaisit itsekin käyttäytyä epämääräisesti, jos et olisi muutamaan vuoteen tehnyt mitään muuta kuin seurustellut uhmaikäisten kanssa, ja nykymaailmassa monelle käy niin. Ja niiden harvojen aitosadistien kostonhimo ei sekään katoa mihinkään sillä, että me muut kiellämme sellaista harrastamasta. Moralismisi ei taida nyt parantaa mitään. Jos paheksut terroriseeraamista, älä harrasta sitä itsekään paheksumalla mammoja siitä, että nämä ovat ihmisiä.
Edelleen jättäkää ne lapset tekemättä jos se muuttaa teidät epämääräisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, ettei huutamisesta ole mitään apua. Kannustaisin keskustelemaan vaimon kanssa. Älä syyttele vaan anna hänen sanoa oma mielipiteensä. Uskoisin myös, että nainen on väsynyt lapsiperhearkeen. Onko vaimosi kotona lasten kanssa? Minkä verran hänellä on omaa aikaa ja aikuiskontakteja, jos on kotiäiti? Vaimon pitäisi myös pohtia, mistä viha kumpuaa. Miksi lasten huono syöminen aiheuttaa tuollaisen reaktion?
Kyllä on lasten kanssa kotona. Ainakaan ei ole siitä kiinni ettei saisi tai olisi aikuiskontakteja, olen lukuisat kerrat sanonut että ota ja mene, pärjään kyllä lasten kanssa useammankin päivän, mutta ei mene. Kyllä pyrin ottamaan päivittäin lapset omaan hoitooni ja antamaan parituntia edes täysin omaa aikaa. Olemaan ruokailussa mukana ja tekemään lapsille iltapesut ja ruoat, lukemaan iltasadun ja ulkoilemaan. Ei todellakaan ole siitä kysymys etten tekisi omaa osuuttani, päinvastoin usein ihmettelen isejä jotka vain menevät, että milloinkahan ovat lasten kanssa ja hoitavat kotia jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullu muija! Äitini oli tollanen ja jätti kyllä ikuiset arvet vaikka nykyään ystäviä ollaankin. Huutako myös sinulle vai vaan lapsille? Hyi että kun kävi oikeen ahdistamaan kun luin ton alotuksen!
Palstan mielipiteen mukaan huutaminen ja raivaaminen ovat normaalia tunteenilmaisua ja jos sitä ei kestä, on itsellä paha ongelma.
Paitsi jos sen tekee mies, silloin se on psyko tai ainakin vähintään narsku.
Vierailija kirjoitti:
Peukuistata päätellen väsynnyt äiti saa mammojen mielestä huutaa ja terrorisoida perhettään:O Jättäkää hei ne lapset tekemättä!
Ei ole kyse saako huutaa vaan siitä, että kun ihminen ei jaksa ja voi hyvin alkaa monet huutamaan helposti joka asiasta
Tunnen myös yhden huutavan äidin. Pienet, ihanat tytöt ja äiti huutaa huutamasta päästyään. Ja käyttää kaikkia yliampuva dramatiikan keinoja. Välillä lapset juoksevat kauhuissaan karkuun kun äiti syöksyy raivokkaana huutaen kiinni "avaa suu!! Mitä sulla on suussa?!!" ja kiinni saatuaan repii suun auki. Ja siellä on vaikka muro.
Heittelee heitä sänkyyn ym pientä pahoinpitelyä. Oikea diiva. Näyttelijä ammatiltaan..
Kyllä taas riittää "äityli nyt on vaan uupunut"-selittelijöitä.
Kotona makaaminen onkin niin kovin raskasta.
Kysymys kuuluu, että mitä ennen tehtiin toisin? Toki asiatonta lasten kohtelua on ollut aina, mutta minulle on syntynyt sellainen ajatus, että lapset eivät ennen pompotelleet vanhempiaan. Onko käynyt niin, että kaunis tavoitteemme tarjota hyvä lapsuus onkin kääntynyt itseään vastaan ja lapsesta on tullut diktaattori?
Tämä on nyt epäkorrektia, mutta kirjoitan sen silti: ehkä perinteinen kasvatus oli sittenkin parempi. Oli lempeä äiti, joka hoiti, ja ankara isä, joka viime kädessä antoi selkään. Joskus äitikin saattoi olla ankara, mutta viime kädessä isä oli se, jonka sana oli laki. Ja oli ankara isä, joka asioiden mennessä hyvin osoitti lempeyttä. Selkään antamisella tarkoitan seuraamusta, pienen kivun aiheuttamista, en mielipuolista väkivaltaa. Nämä asiat toivon lukijoiden pystyvän erottamaan.
Ei kukaan jaksa, jos lapsi on maailmansa napa. Kyllä mukuloilta vaatimuksia piisaa. Jos lapsi oppisi, että hän saa leikkiä ja puuhata rauhassa ilman päsmäröintiä, ja että hän tulee totella silloin kun käsketään, molemmilla olisi ehkä helpompaa. Äiti ei väsyisi, kun kaikkea ei tarvitsisi ohjata ja säätää ja sen päälle vielä tapella. Lapsi oppisi omaehtoisuutta, kun kaikkea ei saisi valmiiksi pureskeltuna.
Oisko tässä hyvä idea: Lapset osapäiväiseksi päiväkotiin niin vaimokin saa omaa aikaa ja jaksaa olla sitten toivon mukaan huutamatta? Itse olen huutamatta lapseni kasvattanut ja heistä on tullut ihania ja hyviä tyyppejä. Tietysti paha homma on, jos se huutaminen on vaikka kotoa opittu tapa. Silloin ei omakaan aika ja lepo riitä. Muutos parempaan käyttäytymiseen pitäisi lähteä kaiken lisäksi hänestä itsestään. Ketään kun ei voi muuttaa.