Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen pääsee vankilasta, onko hän mielestänne rangaistuksensa kärsinyt ja tasavertainen meidän muiden edessä?
Tavis
24.10.2017 |
Olen seurannut sivusta mieheni lapsuudenystävän rimpuilua elämässä ja joutunut toteamaan että Suomessa vankilarangaistuksen kärsinyt on jos ei ikuisesti, niin ainakin pitkään toisen luokan kansalainen, vailla samoja mahdollisuuksia kuin "tavallisilla ihmisillä". Oletteko samaa mieltä, ja jos näin on niin miksi näin on?
Mieheni ystävän tapaus on hyvin perinteinen, levoton kundi hakeutuu väärään seuraan ja siitä rikosten tielle, ja lopputuloksena vankilatuomio. Nyt aikuinen mies on jättänyt levottoman ja rikollisen elämän taaksensa, selkeästi, ehdottomasti ja pysyvästi. On tehnyt kahta työtä samaan aikaan kun on kouluttautunut ammattiin, mennyt naimisiin, rakentaa taloa, urheilee aktiivisesti. Opiskelut on loppusuoralla ja nyt on muutamassa työharjoittelupaikassa noussut seinä vastaan kun on käynyt ilmi että hän on ollut vankilassa. Ala ei ole turvallisuusalaa tai mitään sellaista että jo lähtökohtaisesti rikosrekisteri tarkistettaisiin. Mies ei ole peitellyt menneisyyttään muttei sitä mainostakaan, koska se on mennyttä. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan valmis päästämään häntä samalle viivalle muiden kanssa. Työharjoitteluista on sanottu että olet selkeästi motivoitunein hakijoista, mutta kun sulla on tämä tuomio.
Onko tämä oikein? Hänhän on aikoinaan tehnyt väärin ja häntä on ansaitusti rangaistu, ja sitä kautta voitaneen toki sanoa että mitäs läksit, niin makaa kuin petaa, olisit miettinyt silloin. Mutta toisaalta yhteiskunnan määräämä vankila- tai muu rangaistus on se, jolla rikos sovitetaan. Tämän jälkeen meidän tavisten pitäisi antaa asian olla. Vähän kuten pikkulapsi joka lyö veljeään, ja joka joutuu nurkkaan. Ei häneltä vielä 3 vuotta sen jälkeen oteta jälkiruokaa pois siitä syystä että löi.
Olen tätä pohdiskellut paljonkin nyt kun olen joutunut tätä tilannetta sivusta seuraamaan. Vielä joskus 10 vuotta sitten en olisi uskonut että tunnen rikollisen / vankilakundin, sellainen tuntui täysin vieraalta omassa turvallisessa elämässäni, ja varmasti olisin myös todennut kysyttäessä että ikinä en rikollista palkkaisi. Mutta nyt kun näkee miten virheitä tehnyt ihminen yrittää palata normaaliin elämään ja miten vaikeaa se on miettii, että olisiko meillä kansana pieni asennemuutoksen paikka? Mitä mieltä? Miten itse reagoisit vaikkapa työnantajana jos kuulisit kärsitystä tuomiosta (joka ei alaan eikä vaikkapa työssä todennäköisesti pärjäämiseen liity)?
Kommentit (30)
No onhan laissakin tulkinta: rikoksen uusija.
Riippuu vähän miksi ihminen on ollut tuomittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rikoksia, joita ei voi sovittaa koskaan lopullisesti. Lapsenmurhaaja on lapsenmurhaaja, vaikka kuinka olisi istunut sen 14 vuotta, joka on keskimääräinen aika elinkautiselle.
Eihän vankilassa olo sinänsä sitä tekoa poista eikä muuksi muuta. Sen on vain rangaistus teosta.
Mun mies on istunut joskus vanhassa elämässä, mua se ei haittaa. Minusta yleensäkin pitäis suhtautua niin, että jos on tehnyt jonkin rikoksen ja kärsinyt siitä tuomion, niin asia pitäisi olla sillä selvä. Toki asia ei lähellekään niin ole todellisuudessa. Asennemuutoksen tarve on kyllä suuri. Itse voisin palkata ihmisen, joka on istunut vankilassa. Sillä auttaisi vaan sitä, että ko. ihminen ei joudu jatkamaan rikoksia, vaan voisi asettua elämään ns. normaalia elämää.
Työnantajana mahdollisuuden antaminen saattaa olla riskisijoitus.
Suomessa tuomiot ovat niin mitättömiä että ei todellakaan voi aina sanoa että vankilatuomion jälkeen olisi sovittanut rikoksensa. Miettikää nyt vaikka lasten raiskaamisesta annettavia tuomioita.
Mutta jos joku on tehnyt talousrikoksen (sellaisen jonka seurauksena kenenkään elämä ei ole mennyt pilalle) tai nuorena tehnyt huumerikoksia niin sellaisen voi saada melko helposti anteeksi muiden ihmisten silmissä ja palata normaaliin elämään. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu rikoksesta ja tuomiosta. Toisissa rikoksista rangaistus ei ole mitenkään suhteessa tekoon ja pääsee liian vähällä tai saa liikaa. Esimerkiksi joku ehdollistaa saanut raiskaaja ei todellakaan ole hyvittänyt tekoaan.
Ei ole koskaan tasavertainen. On aina toisen luokan kansalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tätä "hyvittämistä" ollenkaan.
Jos lapseni raiskataan, niin miten tämän voi hyvittää kuntosalilla käymällä ja puutöitä väkerrellen oli aika sitten loppuelämä tai pari vuotta?
Vanki on pelkkä hyvinkin kallis kuluerä yhteiskunnalle, joten yhteiskunnalle hyvittämisestä ei todellakaan voi puhua. Uhrikaan ei usein haudassa tai neliraajahalvaantuneena osaa varmaan kovasti arvostaa tätä "hyvitystä".
Käyttäjä7781 kirjoitti:
Suomessa tuomiot ovat niin mitättömiä että ei todellakaan voi aina sanoa että vankilatuomion jälkeen olisi sovittanut rikoksensa. Miettikää nyt vaikka lasten raiskaamisesta annettavia tuomioita.
Mutta jos joku on tehnyt talousrikoksen (sellaisen jonka seurauksena kenenkään elämä ei ole mennyt pilalle) tai nuorena tehnyt huumerikoksia niin sellaisen voi saada melko helposti anteeksi muiden ihmisten silmissä ja palata normaaliin elämään. Ja hyvä niin.
Miten lapsen raiskaaja on enemmän sovittanut rikoksensa, jos on istunut viisi versus kymmenen vuotta?
Hän on vain kärsinyt rangaistuksen. Rangaistus voi olla liian lyhyt, mutta ei se pidempikään tekoa muuta yhtään miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti rakastui vankilakundiin, kun olin kahdeksan vuotias. Otti asumaan meidän luo kutakuinkin samantien. Ihan tavallinen mies tuo oli meidän lasten silmiin, hauska ja eloisa.
Hankki duunin, menivät naimisiin ja tekivät vielä pari muksua lisää. Aloin kutsua muiden sisarusteni mukana tätä miestä isäkseni.
Eikä se vankilassa istuminen meidän arjessa näkynyt. Ihmiset piti ihmisinä jne. Asuttiin toki kaukana tapahtuma paikkakunnalta ja isän lapsuudenmaisemista.
Isän lapsuuden kulmilla kun kesäisin käytiin, niin siellä tuli asennetta osalta ihmisiltä vastaan. Osa taas oli neutraaleja ja ystävät oli ystäviä. Isän sisarukset lämpeni pikku hiljaa. Ehkä he näkivät miten kovasti yritti ja eli perheenisänä. Miten hoiti isän hommat.
Jos elämässä on eteen tullut vankilassa istunut, niin otan tyypin ihmisenä. Aika sen näyttää kummonen ihminen sieltä kuoren alta paljastuu. Ihmisiin en lähtökohtaisesti luota muutenkaan, on sen verran monta puukkoa selässä ns. ystäviltä tullut.
Pari tuomion saanutta olen itsekin palkannut. Eikä ole tarvinnut katua.
Vierailija kirjoitti:
Onhan meillä tuolla korkeimmassa päätäntävallassakin tuomioita kärsineitä, että eipä taida paljoa tuollaiset historiat painaa.
On siellä, mutta monen silmissä Vapaavuori tuomittuna väkivaltarikollisena on aina epäluotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten av:lla pettäjä on aina pettäjä, vaimonhakkaaja on aina vaimonhakkaaja mutta rikolliselle pitäisi sitten antaa mahdollisuus olla "tasavertainen meidän muiden kanssa"?
No ei todellakaan. Istuu murhasta 2 kuukautta ja sitten on tekonsa sovitellut. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran jää rikoksesta kiinni, on pakko jatkaa sillä tiellä. Muita uravaihtoehtoja ei jää kuin gangsterin ura. Normaalien työmahdollisuuksien kieltäminen on merkittävin rikoksesta tuleva rangaistus. Vankeudesta yleensä pääsee pian ehdonalaiseen.
Jotkut väestöryhmät on vapautettu rikosten seuraamuksista. Esim eläkeläiselle ei ole merkitystä sillä, menevätkö työllistymismahdollisuudet
, koska työuraa ei enää ole. Maanviljelijältäkään ei tilaa takavarikoida. Mutta esim tietotekniikkainsinööriksi kouluttautunutta nuorehkoa aikuista rangaistaan todella pahasti - melkein kannattaa itsari tehdä, jos saa kuusi kuukautta ehdonalaista.
Vierailija kirjoitti:
Äiti rakastui vankilakundiin, kun olin kahdeksan vuotias. Otti asumaan meidän luo kutakuinkin samantien. Ihan tavallinen mies tuo oli meidän lasten silmiin, hauska ja eloisa.
Hankki duunin, menivät naimisiin ja tekivät vielä pari muksua lisää. Aloin kutsua muiden sisarusteni mukana tätä miestä isäkseni.
Eikä se vankilassa istuminen meidän arjessa näkynyt. Ihmiset piti ihmisinä jne. Asuttiin toki kaukana tapahtuma paikkakunnalta ja isän lapsuudenmaisemista.
Isän lapsuuden kulmilla kun kesäisin käytiin, niin siellä tuli asennetta osalta ihmisiltä vastaan. Osa taas oli neutraaleja ja ystävät oli ystäviä. Isän sisarukset lämpeni pikku hiljaa. Ehkä he näkivät miten kovasti yritti ja eli perheenisänä. Miten hoiti isän hommat.
Jos elämässä on eteen tullut vankilassa istunut, niin otan tyypin ihmisenä. Aika sen näyttää kummonen ihminen sieltä kuoren alta paljastuu. Ihmisiin en lähtökohtaisesti luota muutenkaan, on sen verran monta puukkoa selässä ns. ystäviltä tullut.
Pari tuomion saanutta olen itsekin palkannut. Eikä ole tarvinnut katua.
Ihailen näkemystäsi ja rohkeuttasi. Itse en pystyisi moiseen.
Jokaisessa suomalaisessa suvussa on mustia lampaita, on alkoholismia, huumeita, hulluja ja rikollisia. Jostain syystä kuitenkin rikollisuus ja etenkin vankilatuomio tuntuu olevan jonkinlainen tabu. Rappioalkoholistiakin ymmärretään, mutta jos teet jotain mistä joutuu vankilaan niin se on liikaa. Vaikka se entinen elämä olisi selkeästi takanapäin. Näen tässä kyllä jonkinlaista kaksinaismoralismia kyllä.
Ei voi sanella että nyt olette tuomion saaneista tätä mieltä, kun ovat tuomionsa kärsineet. Kukin on mitä mieltä on.
Kun puhutaan tuomion kärsimisestä täytyy muistaa erottaa kaksi eri asiaa - yhteiskunnan ja lakien määrittelemä tuomio, ja maalaisjärjen määrittelemä tuomio. Nämä kaksi ei useinkaan vastaa. Eli tosiaan jos istuu raiskauksesta ehdollisen, niin moni voi ajatella, että se ei vielä riitä. Tilanne kuitenkin on se, että yhteiskunnan asettama rangaistus on kärsitty ja kansalaisen pitäisi se hyväksyä. Ei ole vaikkapa potentiaalisen työnantajan tehtävä rangaista jo tuomionsa kärsinyttä.
Väkivaltarikoksen tehnyt ei ansaitse tasavertaista kohtelua mielestäni ikinä, tuomiotkin suomessa ihan naurettavia.
Joku pikkurötöstelijä asia erikseen.
Onhan meillä tuolla korkeimmassa päätäntävallassakin tuomioita kärsineitä, että eipä taida paljoa tuollaiset historiat painaa.