Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen ihminen (todennäköisesti) heikkolahjainen?
23.10.2017 |
Heikkolahjaisuuttahan kutsutaan nykyään nimellä laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Henkilöllä on suuria vaikeuksia selvitä arjen toimista. Esim. pesukoneen käyttö on hänelle haastavaa. Vaatteet haisevat ja henkilökohtainen hygienia retuperällä. Matematiikan ja äidinkielen kanssa vaikeuksia, ainoastaan yhteenlaskut sujuvat. Ei ole kiinnostunut juuri mistään muusta kuin vastakkaisesta sukupuolesta ja itsetuntonsa pönkittämisestä hakemalla kehuja netissä kuvillaan.
Jos henkilö kuulee jonkin uuden asian, hän ei muista sitä vaikka se sanottaisiin hänelle useaan kertaan.
Henkilö on hieman alle 30-vuotias ja on ollut edunvalvonnan alaisena 18-vuotiaasta asti. Ei ole koskaan ollur palkkatyössä.
Onko mahdollista että tällainen henkilö ei olisi heikkolahjainen? Minkä analyysin hänestä tekisitte, jos hän ei ole teidän näkemyksenne mukaan heikkolahjainen?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien ja heikon älykkyysosamäärän välinen korrelaatio on merkittävä. Heikkolahjaisuus-termiä ei kai nykyään juuri käytetä. Sanotaan, että laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivillä ei käytännössä ole koskaan yli 100 äo ja ne harvat tapauksetkin on jotain vakavasti traumatisoituneita tmv. Yleensä älykkyysosamäärä on alhainen, yleensä jossain 70-80 välissä. Tämä on siis ihan tutkittu juttu. Mutta jos äo on vaikka 75, niin ei silti automaattisesti ole laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jos olosuhteet on muuten suotuisat. Jotkut yltävät jopa lähes keskinkertaiseen opintomenestykseen. Huipuilla on yleensä vähintään keskitasoa oleva äo. Opintomenestyksen ja älykkyysosamäärän välillä on kuitenkin selkeää korrelaatiota.
Yhdysvalloissa palkka-armeijaan ei hyväksytä ihmisiä, joilla älykkyysosamäärä on alle 83. Näistä ihmisistä on siellä enemmän haittaa kun hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen aloituksesta sen päätelmän, että jos kyseisen henkilön diagnoosi kuuluisi aapeelle, hän tietäisi siitä kyllä. Koska hänen täytyy kysellä siitä palstalla, tieto ei kuulu hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien ja heikon älykkyysosamäärän välinen korrelaatio on merkittävä. Heikkolahjaisuus-termiä ei kai nykyään juuri käytetä. Sanotaan, että laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivillä ei käytännössä ole koskaan yli 100 äo ja ne harvat tapauksetkin on jotain vakavasti traumatisoituneita tmv. Yleensä älykkyysosamäärä on alhainen, yleensä jossain 70-80 välissä. Tämä on siis ihan tutkittu juttu. Mutta jos äo on vaikka 75, niin ei silti automaattisesti ole laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jos olosuhteet on muuten suotuisat. Jotkut yltävät jopa lähes keskinkertaiseen opintomenestykseen. Huipuilla on yleensä vähintään keskitasoa oleva äo. Opintomenestyksen ja älykkyysosamäärän välillä on kuitenkin selkeää korrelaatiota.
Yhdysvalloissa palkka-armeijaan ei hyväksytä ihmisiä, joilla älykkyysosamäärä on alle 83. Näistä ihmisistä on s
Eli koneinsinöörit eivät pääse armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina kun ei ollut mitään erityis-termejä ja peruskoulussa mukautettuja opintosuunnitelmia vaan tavallisissa kouluissa oli erikseen tarkkailuluokka häiriköille ja apukoulu oppimisongelmaisille, niin olivatko tuolla apukoulussa nämä ns. heikkolahjaiset vai kävivätkö he koulunsa jossakin omissa kouluissaan? Miten noiden apukoululaisten ja heikkolahjaisten päätötodistukset ja jatko-opinnot, saivatko he päästötodistuksen, jolla voi hakeutua opiskelemaan esim. ammattikouluun?
Mä kävin aikoinaan tarkkailuluokkaa, jossa oli "häiriköivät ja perseilevät kakarat". Apukoulua kävi älyllisesti kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset, joilla oli jo merkittävästi alentunut älyllinen kapasiteetti. Apukoululaisia kohtaan monilla riitti sentään ymmärrystä, sillä he eivät yksinkertaisesti vain voineet sille mitään, etteivät kyenneet tasoaan ylempään suoritukseen. Heillä oli mahdollisuus tehdä apupojan/-tytön hommia, millä hankkia elantonsa, toisin kuin nyt.
Uskon, että osa tarkkailuluokkalaisista olisi nykymittapuulla monioireisia nepsyjä. Itse sain diagnoosit (autismi+adhd) vasta aikuisena. Diagnoosien saaminen oli toki helpotus. Harmi, kun ei tullut opiskeltua oikein mitään kun tutkimuksissa havaittiin älykkyyden olevan normaalia korkeampaa. Töitä sentään edes tehnyt ottaessani itseäni niskasta kiinni koulun jälkeen, mm. tehtaaalla, kaupassa. Jos tuona aikana olisi hyvin tiedetty näistä asioista ja kuntoutukset olisivat olleet hyvällä mallilla kuin nyt, olisin todennäköisesti hankkinut korkeakoulututkinnon.
No on varmaan mutta mitä sitä täällä kannattaa puida ja käsitellä?
Minkä takia sua kiinnostaa noin paljon toisen ihmisen asiat?