Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein riitelette niin että volyymi nousee ja ehkä tavaraa lentelee/ovia paiskotaan kiinni
Kommentit (33)
Ei koskaan. Huutamalla olen riidellyt viimeksi 15-vuotiaana äitini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan riidellyt kenenkään kumppanini kanssa niin, että olis huudettu tai tavarat lentäneet. 3 eri suhdetta, 1,5, 3 ja 6v pituisia on suhteet olleet.
Jos toinen menettäisi täysin malttinsa en varmaan pystyisi ikinä enää näkemään häntä samassa valossa. Tietenkään en myöskään ikimaailmassa loukkaisi rakasta ihmistä tahallaan, joten jos toinen riehuisi niin se olisi ns. aiheetonta.
Ei koskaan, 27 vuotta. Toisaalta ei me käydä yhdessä paskalla eikä piereskellä katsellessamme televisiota. Olisiko pitkän liiton salaisuus toisen kunnioittaminen?
Aika wt saa olla että alkaa heittelemään tavaroita ikuisiälläkin :D
Tavaroita ei olla heitelty tai ovia paukuteltu. Ääntä ollaan korotettu muutaman kerran. Yhdessä ollaan oltu 21 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan, miehen kanssa saadaan asiat tarjottua keskustelemalla. Molemmat korotetaan kyllä ääntä lapsille vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä 18 vuotta. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun toinen on korottanut ääntään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v sitten viimeksi. Minulla oli silloin pillerit jotka ei sopinut yhtään. Hetki pillereiden vaihdon jälkeen, loppui myös hulluus. Riidelty ollaan sen jälkeen 2x. Ja nekin ihan pieniä sanaharkkoja. Mitään ei tulisi enää mieleen paiskoa tai heitellä. Olin aivan umpi hullu tuolloin. Kannattaa tsekata hormoonitasot.
Yhden ainoan kerran olen hajottanut lautasen, kun mies soitti jotain kauheaa kansanmusiikkia eikä suostunut laittamaan sitä pois päältä, vaikka varoitin että hermot menee. Sitten ne hermot meni. En muista muita kertoja. 18 vuotta ollaan oltu naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ole riidellyt noin kenenkään kanssa. Mieheni kanssa olen nyt ollut yhdessä 10 vuotta. Jos riidellään, niin se on sellaista, että ensin minä näytän surulliselta, sitten mies tulee kysymään, mikä on, kerron ja ehkä vähän itken, sitten keskustellaan ihan normaaliin sävyyn. Jos taas vain tulee jotain erimielisyyttä jostain asiasta, niin sitten sanotaan siitä ennen kuin suututaan. On vaikea kuvitella, mitä oikeastaan edes pitäisi tapahtua, että kokisin tarvetta huutamiselle tai tavaroiden heittelylle, en pysty kuvittelemaan itseäni niin vihaiseksi.
Emme koskaan, olemme sivistyneitä ja osaamme keskustella.