En kunnioita miestäni enää

Okei, arvaan että tästä sataa rapaa niskaan, mutta aion silti avautua asiasta.

Mitä on tehtävissä tilanteessa, kun ei enää katso omaa aviomiestään ylöspäin? 10 vuotta yhdessä, tavattiin 18-vuotiaina. Nyt ikää 30v. Suoraan sanottuna en jaksa sitä miten "yksinkertainen" mies on. Hän ei ole kiinnostunut oikein mistään. Emme keskustele kuin hyvin pinnallisista tai arkisista asioista. Miehen huumoria on tyyliin piereskely. Työelämässäkään hänellä ei ole minkäänlaista kunnianhimoa, istuu edelleen "siwan kassalla", ilman aikomustakaan edetä minnekkään. Viimeinen niitti oli kun mies päästi laskujaan perintöön. Minun piti pelastaa hänet lainaamalla hänelle rahaa. Ehkä siinä meni ne suurimmat kunnioituksen rippeet; tosi vaikeaa pitää häntä edes tasavertaisena kumppanina, saatikka perheen päänä, jos ja kun ei suoriudu edes yksinkertaisista talousasioista omin avuin (rahat siis oli tilillä, hän ei vaan maksanut laskuja).

Olen koittanut päästä yli näistä ehkä lapsellisista ajatuksistani. Mutta olen myös huomannut että ihastun aikalailla kaikkiin "vahvoihin" miehiin joita tapaan esim. työn kautta. Ja tarkennan ettei tämä koske vain tai edes ensimmäisenä rahaa. Vaan sitä että mies on jollain tapaa itsevarma, kunnianhimoinen, syvälliseen keskusteluun kykenevä jne. Ehkä olen kyllästynyt olemaan mies tässä suhteessa.

Voinko päästä yli näistä ajatuksistani jotenkin? Vai pitäisikö vain antaa miehen löytää joku hänelle paremmin sopiva, joka osaisi arvostaa häntä sellaisenaan kuin hän on? Onhan hänessä hyviäkin ominaisuuksia niinkuin minussa taas huonoja. Lapsia meillä on kaksi.

Kiitos asiallisista vastauksista etukäteen.