Lue keskustelun säännöt.
Voisitko kuolla kenenkään tai minkään asian puolesta?
23.10.2017 |
Leffoissa ja muissa tarinoissa tällaiset sankarikuolemat ovat yleisiä mutta onko oikeassa elämässä kuoltu toisen puolesta? Onko ihmisiä jonka puolesta voisit kuolla jos aseella uhaten sanotaan että jonkun on pakko kuolla? Entä jos saisit valita kuolisitko itse vai ammuttaisiinko esim joku toinen maa kokonaan ydinaseilla? Aatteiden puolesta ainakin on paljonkin kuoltu mutta itselle ei mikään aate ole niin tärkeä etten valitsisi valehtelua ennen kuolemaa..
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan palstalaisista ei ole kyllä lainkaan itsekäs. Kaikki voisivat kuolla jonkun puolesta. Onkohan missään tunnettuja oikeita tapauksia että näin olisi joku joskus tehnyt? Muistan lukeneeni joskus juutalais-papista joka keskitysleirillä meni toisen teloitettavan paikalle perustellen olevansa vanha ja ilman vaimoa tai lapsia jotka toisella miehellä oli. Tämä jonka tilalle hän meni kuoli ihan muutamia vuosia sitten lähes sata vuotiaana ja silloin tästä joku juttu jossain olikin. Itse en samaan pystyisi enkä edes haluaisi.
Titanicilla oli suomalainen Aino, joka olisi sylivauvansa kanssa päässyt pelastusveneeseen. Hänen muut lapsensa eivät mahtuneet enää siihen. "Äiti, älä jätä meitä", lapset itkivät. Äiti poistui pelastusveneestä ja jäi Titanicille lastensa kanssa. Piti niin sanotusti huolta loppuun saakka.
Kuinka moni olisi jättänyt lapsensa varmaan kuolemaan ja elänyt sen kanssa?
Mä voisin kuolla ihan muuten vaan. Jos se jotakuta auttaisi. Mun elämällä ei ole piirunkaan merkitystä, eikä sitä edes huomaisi kauhean moni.
Aika moni voisi kuolla myös aatteen puolesta, ette vain ole ajatelleet sitä tarpeeksi pitkälle.
Jos esimerkiksi ihmisoikeuksista luovuttaisiin, aika moni olisi valmis itsensä laittamaan likoon, ettei niin kävisi. Aika moni lähtisi taistelemaan sitäkin vastaan, että kaikki naiset pakotettaisiin seksiorjiksi, vaikka hengellään, mitä väliä siinä vaiheessa sillä on? Tai vaikka sitä vasten, ettei omia lapsia teloiteta kadulle.
Kaikki, minkä päälle suomalainen yhteiskunta on rakennettu, on aatetta. Ja se kaikki voidaan ottaa pois.
Kaikilla tulee jossain vaiheessa se raja vastaan, että minkä puolesta olisi valmis lähtemään jopa mellakoimaan. Rajaa vain täytyy viedä tarpeeksi pitkälle. Mutta vastaan se tulee jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen antamassani sotilasvalassa sitoutunut myös tiukan paikan tullen kuolemaan kotimaani vapauden puolesta. Näin ovat monet tehneet jo minua ennen, eikä asiaan pidä liittää liikaa dramatiikkaa.
Olen kyllä vannonut sotilasvalani minäkin, mutta armeijan jälkeen erosin kirkosta. Sotilasvala on pakotettu vala pölötyksineen ja sormennostoineen, lippuineen, kirkkoineen jne. kaikkine dramaattisine lavastuksineen.
Mitä muuta se siisitsessäänkään olisi kuin juuri sitä dramatiikkaa,eli teatraalisuutta.
Sitä ei siis ole mitään tarvetta siihen enää lisätä.
Kun on armeijaan tullut ja alokasajan siellä ollut,ei siitä ole enää mitään mahdollisuutta kieltäytyä.
Menin itse armeijaan hyvin vastentahtoisesti, eikä minulla ollut siellä mitään muita henkilökohtaisia tavoitteita, kuin siviiliin pääsy.
Silloin kun kävin siviilipalvelumahdollisuus oli kylläkin jo olemassa, mutta samoissa kutsunnoissa olleista vain yksi hakeutui johonkin sivilipalvelukseen (en tiedä mihin ).
Silloin siihen suhtauduttiin yleisesti hyvin ennakkoluuloisesti ja kaikki työnantajat esim. kysyivät nuorilta miehiltä, että joko on armeija käyty. Siinä syy minun sen käymiseeni.
Suomen,yhä vieläkin asevelvollisuuteen perustuva, 'kansanarmeija' on valoineen kaikkineen olennaisesti jo täysin menneen maailman laitos ja organisaatio jonka melkein koko demokraattinen maailma on puolustusratkaisuna hylännyt ja josta se on sanoutunut irti lähes kaikissa siihen lukeutuvissa maissa.
Esimerkiksi valan vaatiminenhan on jo sinänsä aivopesua, jos mikä.
Vieläpä mitä suurimmassa määrin.
Sehän on suorastaan kaiken muun siellä tapahtuvan aivopesun varsinaista pohjustusta ja tilan raivaamista sille jokaisen sen kohteeksi
( tai sanoisin melkein pikemminkin, että uhriksi) joutuneen yksilön ja kansalaisen päässä.
Kaikkine ristiriitoineen ja jopa aivan kaikkine järjettömine epäloogisuuksineenkin.
Eli tarkemmin tarkasteltuna sotilasvala, toden totta, onkin siis itse asiassa huomattavasti sitovampi, kuin kirkossa annettu avioliittolupaus !
Siis se:
"Kaiken se kestää..."jne.
(josta liitosta esim. voi, niin halutessaan, erotakin)
Se on siinä siis (lupauksenakin ) vain ihanne , tai ideaali.
Ei siis sinänsä mikään velvoite (saati määräys, sitova vaatimus tai käsky)
Sotilasvala sen sijaan on.
Mitä seuraa, jos sen valan ns. 'rikkoo', eli ei siis aivan sanatarkasti noudata sitä ?
Siviiliaikana tuomitaan vankilaan ja sota-aikana mahdollisesti kenttätuomioistuimen pikaoikeudenkäynnillä kuolemaan.
Se siitä ja sen 'vapaa-ehtoisuudesta'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen edestä kyllä. Myös jonkun toisen lapsen kuin oman.
Miten lapsesi sitten pärjäisi ilman sinua? Tai, jos niitä lapsia olisi useampi? En ole koskaan ymmärtänyt näitä lapsen puolesta uhrautujia. Lasta ei saisi koskaan laitaa kärsimään sitä tuskaa, jonka vanhemman menettäminen tuottaa.
Mietin samaa. Oma lapsesi tai useampi jäisi sitten ilman vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan palstalaisista ei ole kyllä lainkaan itsekäs. Kaikki voisivat kuolla jonkun puolesta. Onkohan missään tunnettuja oikeita tapauksia että näin olisi joku joskus tehnyt? Muistan lukeneeni joskus juutalais-papista joka keskitysleirillä meni toisen teloitettavan paikalle perustellen olevansa vanha ja ilman vaimoa tai lapsia jotka toisella miehellä oli. Tämä jonka tilalle hän meni kuoli ihan muutamia vuosia sitten lähes sata vuotiaana ja silloin tästä joku juttu jossain olikin. Itse en samaan pystyisi enkä edes haluaisi.
Annoin pisteeni sinulle ihan tuosta rehellisyydestäsi .
Kaikkien näiden muiden, omnipotenttisten kuvittelijoiden keskellä siis täällä .
Riippuu ihan kuolintavasta. Jos vaihtoehtona olisi kuolla hitaasti ja tuskallisesti, niin menisin varmaan niin paniikkiin, etten kykenisi ajattelemaan rationaalisesti. Sellainen selviytymistila menisi päälle. Jos vaihtoehtona olisi taas tyyliin luoti päähän, niin voisin varmaan kuolla rakkaimpien puolesta. :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On useita henkilöitä joiden puolesta olen valmis kuolemaan. On myös muutamia asioita joiden puolesta olen valmis kuolemaan. Erään asina puolesta toivon vielä kuolevanikin.
Vierailija kirjoitti:
On useita henkilöitä joiden puolesta olen valmis kuolemaan. On myös muutamia asioita joiden puolesta olen valmis kuolemaan. Erään asina puolesta toivon vielä kuolevanikin.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan palstalaisista ei ole kyllä lainkaan itsekäs. Kaikki voisivat kuolla jonkun puolesta. Onkohan missään tunnettuja oikeita tapauksia että näin olisi joku joskus tehnyt? Muistan lukeneeni joskus juutalais-papista joka keskitysleirillä meni toisen teloitettavan paikalle perustellen olevansa vanha ja ilman vaimoa tai lapsia jotka toisella miehellä oli. Tämä jonka tilalle hän meni kuoli ihan muutamia vuosia sitten lähes sata vuotiaana ja silloin tästä joku juttu jossain olikin. Itse en samaan pystyisi enkä edes haluaisi.
Titanicilla oli suomalainen Aino, joka olisi sylivauvansa kanssa päässyt pelastusveneeseen. Hänen muut lapsensa eivät mahtuneet enää siihen. "Äiti, älä jätä meitä", lapset itkivät. Äiti poistui pelastusveneestä ja jäi Titanicille lastensa kanssa. Piti niin sanotusti huolta loppuun saakka.
Kuinka moni olisi jättänyt lapsensa varmaan kuolemaan ja elänyt sen kanssa?
Mä voisin kuolla ihan muuten vaan. Jos se jotakuta auttaisi. Mun elämällä ei ole piirunkaan merkitystä, eikä sitä edes huomaisi kauhean moni.
Aika moni voisi kuolla myös aatteen puolesta, ette vain ole ajatelleet sitä tarpeeksi pitkälle.
Jos esimerkiksi ihmisoikeuksista luovuttaisiin, aika moni olisi valmis itsensä laittamaan likoon, ettei niin kävisi. Aika moni lähtisi taistelemaan sitäkin vastaan, että kaikki naiset pakotettaisiin seksiorjiksi, vaikka hengellään, mitä väliä siinä vaiheessa sillä on? Tai vaikka sitä vasten, ettei omia lapsia teloiteta kadulle.
Kaikki, minkä päälle suomalainen yhteiskunta on rakennettu, on aatetta. Ja se kaikki voidaan ottaa pois.
Kaikilla tulee jossain vaiheessa se raja vastaan, että minkä puolesta olisi valmis lähtemään jopa mellakoimaan. Rajaa vain täytyy viedä tarpeeksi pitkälle. Mutta vastaan se tulee jossain vaiheessa.
Varmaan hyvin monikin joutui kuitenkin elämään sen tietoisuuden kanssa,ettei millään olisi voinut pelastaa edes lapsiaan, eikä ketään muutakaan tuona RMS. Titanicin katastrofiyönä, huhtikuun 14. ,1912.
Lapset ja vanhemmat saattoivat näet hyvinkin olla eri kohdassa laivaa tuolloin kun jäävuori repi sen kyljen.
Lapset esim. hytissä silloin kun ne alemman kannen hytit ja hyttikäytävät täyttyivät tietystikin ensimmäisinä vedestä.
Vanhemmat saattoivat olla esim. menneet muiden aikuisten (luokkansa) matkustajien kanssa tanssimaan ja juhlimaan sitä Amerikkaan jo mielessään kohta saapumistaan.
Lapset siihen kellonaikaan kun onnettomuus tapahtui, kiltisti jo tietenkin nukkumassa hytissään.
Tiedotusta siitä, että 'uppoamaton alus' oli jo siinä vaiheessa todellakin peruuttamattomasti jo uppoamassa ja siis jo tuhon oma ,ei laivan päällystön toimesta ja kapteenin taholta (yleisen hallitsemattoman paniikin pelossa) annettu aivan heti.
Matkustajat eivät siis välttämättä osanneet vielä silloin edes aavistaa,miten vakavasta törmäysonnettomuudesta todella oli silloin jo kyse.
Romanttisia sankaritarinoita ja ihan suoranaisia sepitteitä tuosta suurta valtamerilaivaa kohdanneen katastrofin yöstä on tietenkin syntynyt jälkeenpäin (maissa) vaikka millä mitalla, eivätkä useimmat niiden sepittelijöistä tunteneet välttämättä ketään siinä matkustajina tuolloin olleista tai olleet nähneet laivaa muusta kuin kuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen antamassani sotilasvalassa sitoutunut myös tiukan paikan tullen kuolemaan kotimaani vapauden puolesta. Näin ovat monet tehneet jo minua ennen, eikä asiaan pidä liittää liikaa dramatiikkaa.
Minä olin valan antaessani vielä nuori ja lapsellinen ja ajattelen asioista nykyään eri tavalla. En suostu kuolemaan kotimaani puolesta, ei puhettakaan:)
Onpas hienoa että joku on kasvanut henkisesti aikuiseksi! Herrojen sotiin vain tyhmä ottaa osaa. Kannattaa lähettää reservin kieltäytyminen, pv:n aluetoimistoon, jos on vielä puolustusvoimien orjuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan palstalaisista ei ole kyllä lainkaan itsekäs. Kaikki voisivat kuolla jonkun puolesta. Onkohan missään tunnettuja oikeita tapauksia että näin olisi joku joskus tehnyt? Muistan lukeneeni joskus juutalais-papista joka keskitysleirillä meni toisen teloitettavan paikalle perustellen olevansa vanha ja ilman vaimoa tai lapsia jotka toisella miehellä oli. Tämä jonka tilalle hän meni kuoli ihan muutamia vuosia sitten lähes sata vuotiaana ja silloin tästä joku juttu jossain olikin. Itse en samaan pystyisi enkä edes haluaisi.
Titanicilla oli suomalainen Aino, joka olisi sylivauvansa kanssa päässyt pelastusveneeseen. Hänen muut lapsensa eivät mahtuneet enää siihen. "Äiti, älä jätä meitä", lapset itkivät. Äiti poistui pelastusveneestä ja jäi Titanicille lastensa kanssa. Piti niin sanotusti huolta loppuun saakka.
Kuinka moni olisi jättänyt lapsensa varmaan kuolemaan ja elänyt sen kanssa?
Mä voisin kuolla ihan muuten vaan. Jos se jotakuta auttaisi. Mun elämällä ei ole piirunkaan merkitystä, eikä sitä edes huomaisi kauhean moni.
Aika moni voisi kuolla myös aatteen puolesta, ette vain ole ajatelleet sitä tarpeeksi pitkälle.
Jos esimerkiksi ihmisoikeuksista luovuttaisiin, aika moni olisi valmis itsensä laittamaan likoon, ettei niin kävisi. Aika moni lähtisi taistelemaan sitäkin vastaan, että kaikki naiset pakotettaisiin seksiorjiksi, vaikka hengellään, mitä väliä siinä vaiheessa sillä on? Tai vaikka sitä vasten, ettei omia lapsia teloiteta kadulle.
Kaikki, minkä päälle suomalainen yhteiskunta on rakennettu, on aatetta. Ja se kaikki voidaan ottaa pois.
Kaikilla tulee jossain vaiheessa se raja vastaan, että minkä puolesta olisi valmis lähtemään jopa mellakoimaan. Rajaa vain täytyy viedä tarpeeksi pitkälle. Mutta vastaan se tulee jossain vaiheessa.
Oli kai tuolla kertomuksen 'Ainolla' joku sukunimikin ?
Titanicin matkustajaluettelossa suomalaisia matkustajia kerrotaan olleen kaiken kaikkiaan 59.
Vain neljä heistä toisessa luokassa, loput siinä siirtolaisluokassa,eli siis kolmannessa.
Tähän lukuun laskettiin tietenkin myös lapsimatkustajat.
Suomalaisista pelastui n. 20 henkeä .
Eräs heistä oli nimeltään Anna Turja.
Hän saapui New Yorkiin Carpathia-aluksella (joka oli toinen niistä haaksrikon uhrien pelastamiseen osallistuneista laivoista) ja eli pitkälti yli 80- vuotiaaksi Amerikassa ,jossa avioitui Emil Lundi nimisen miehen kanssa.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tuon mainitsemasi toisenkin Annan sukunimi, että voisi tarkistaa sen ja hänen lastensa lukumäärän esim. 'Encyclopedia Titanicasta' tai Siirtolaisinstituutin "Finnis passengers of Titanic" -nimiseltä listalta...
Tottakai lasteni vuoksi kuolisin, mitä järkeä muuten olisi tehdä lapsia. Itse olen ne lapset tehnyt kovalla vaivalla itseni sisällä, synnyttänyt kauhealla kivulla ja hoitanut ja kasvattanut vuosikaudet, niin miksi antaisin lasteni kuolla jos voisin sen estää keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa ihmisoikeuksien puolesta, mutta sillä tavalla itsekkäästi kuitenkin että en minkään abstraktion takia, vaan jos yhteiskunta menisi totalitaariseen suuntaan niin ettei elämä enää tuntuisi elämisen arvoisena voisin kuolla. En jaksaisi enää tässä iässä ruveta sopeutumaan ainaiseen valehteluun ja pelkoon. Sama jos tänne tulisi naisia alistava kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lasteni vuoksi kuolisin, mitä järkeä muuten olisi tehdä lapsia. Itse olen ne lapset tehnyt kovalla vaivalla itseni sisällä, synnyttänyt kauhealla kivulla ja hoitanut ja kasvattanut vuosikaudet, niin miksi antaisin lasteni kuolla jos voisin sen estää keinolla millä hyvänsä.
Tehnyt siis itsesi sisällä ?
Oletpa melkoinen tekijä.
Monet sanoo olevansa valmiita kuolemaan lapsiensa edestä, silti laittavat lapsensa päiväkoteihin ja keskittyvät vain omalla urallaan etenemiseen.
Valehtelevat lapsilleen, ostavat lapsensa hiljaisiksi ja antavat tuijottaa kaiken näköistä saastaa ja adhd piirrettyjä.
Arkena lapsi on muualla ja viikonloppuna aikuiset ei jaksa lapsiaan vaan keskittyy omien tarpeittensa tyydyttämiseen.
Huonoa omaatuntoa sitten kiillotetaan lahjoilla ja satunnaisilla reissuilla,
Yli puukatuissa päiväkodeissa lapset kasvaa keskenään, lapset ei saa tarvitsemaansa rakkautta ja lämpöä päiväkodissa, eikä myöskään kotonaan.
Vieläkö joku miettii miksi nuoret voi niin huonosti?
Jos olette valmiit kuolemaan lapsienne edestä, niin sitten olette varmasti myös valmiit kasvattamaan itse omat lapsenne?
Vierailija kirjoitti:
Monet sanoo olevansa valmiita kuolemaan lapsiensa edestä, silti laittavat lapsensa päiväkoteihin ja keskittyvät vain omalla urallaan etenemiseen.
Valehtelevat lapsilleen, ostavat lapsensa hiljaisiksi ja antavat tuijottaa kaiken näköistä saastaa ja adhd piirrettyjä.
Arkena lapsi on muualla ja viikonloppuna aikuiset ei jaksa lapsiaan vaan keskittyy omien tarpeittensa tyydyttämiseen.
Huonoa omaatuntoa sitten kiillotetaan lahjoilla ja satunnaisilla reissuilla,
Yli puukatuissa päiväkodeissa lapset kasvaa keskenään, lapset ei saa tarvitsemaansa rakkautta ja lämpöä päiväkodissa, eikä myöskään kotonaan.Vieläkö joku miettii miksi nuoret voi niin huonosti?
Jos olette valmiit kuolemaan lapsienne edestä, niin sitten olette varmasti myös valmiit kasvattamaan itse omat lapsenne?
Paikkakunnaltamme oli kotoisin eräs erittäin raakaan taksimurhaan ja sen lisäksi toiseenkin tappoon syylllistynyt kaksikko.
Heidän tekonsa olivat sen verran kylmäverisesti suoritettuja, että tekijäkaksikon nimet tulivat pian tutuiksi mediassa valtakunnan laajuisestikin aikanaan.
Toista heistä haastateltiin (ennen itsemurhaansa)vielä vankilassakin (jollain erikoisluvalla kai) .
Hän kertoi pojastaan ja sanoi haluavansa antaa tälle "vaikka koko maailman".
Melko suureellinen lupaus ja kenelläkään pikkulapsella tuskin olisi mitään käyttöä 'koko maailmalle'
( ...vaikka sen nyt sitten saisikin).
Olisipa mies kyennyt, sen sijaan, antamaan lapselleen vain itsessään kunnon isän.
Se taisi kuitenkin olla hänelle se maailman vaikein asia, sillä siihenhän hän ei kuitenkaan kyennyt.
R.I P anyhow...
(...vaikka nyt siis murhamies olikin)
No ainakin tyttäreni puolesta kyllä. En epäröisi ollenkaan.
En välttämättä ajattele ihan samoin, mutta pidän tätä silti hyvänä pointtina.
Katsoin muuten juuri netflixistä "Circlen" ja tykkäsin. Ei actionfaneille, mutta itse olen tosi kiinnostunut psykologiasta ja filosofiasta ja ihmisistä jne. Ja liittyy tähän aiheeseen.