Voisitko kuolla kenenkään tai minkään asian puolesta?
Leffoissa ja muissa tarinoissa tällaiset sankarikuolemat ovat yleisiä mutta onko oikeassa elämässä kuoltu toisen puolesta? Onko ihmisiä jonka puolesta voisit kuolla jos aseella uhaten sanotaan että jonkun on pakko kuolla? Entä jos saisit valita kuolisitko itse vai ammuttaisiinko esim joku toinen maa kokonaan ydinaseilla? Aatteiden puolesta ainakin on paljonkin kuoltu mutta itselle ei mikään aate ole niin tärkeä etten valitsisi valehtelua ennen kuolemaa..
Kommentit (71)
Lapseni ja mieheni. Parempi vanhempi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi saisi räjähtää niin lakkaisi rikkaiden vittuilu köyhille.
Tätä maata ei puolusta ketään joka on perseaukinen tai muuten vaan köyhä, ja niitä on muuten jo yli miljona henkilöä...
No mutta ei noin saa ajatella. Positiivisempaa olisi laittaa ne rikkaat etulinjaan ja sitten jos ne heittää henkensä niin köyhät voisi sen jälkeen pohtia puolustaako maata vai ei.
Vähän noinhan se amoin olikin, kun sotiminen oli etenkin aateliston velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Valkoisen ylivallan.
Entä punaisen?
Kyllä mä olisin valmis kuolemaan vähän siellä sun täällä. Omien lasten puolesta nyt tietenkin, mutta varmaan muidenkin lasten ja tilanteessa jossa voisin näin säästää monen muun hengen. Teoriassa siis näin, sitähän ei tiedä jos tosi tilanteessa jähmettyy kauhusta ja lakkaa toimimasta. Olen kuitenkin ihan sinut sen ajatuksen kanssa että kuolen kun kuolen. Elämäni on ollut pitkään hyvää ja toivon että jatkuu vielä kauan, mutta ei se siinä vaiheessa harmita että meni aikaisemmin kun on kuollut.
Kuka nyt ketään vaatisi mitään 'kuolemaan lastensa puolesta' ?
Jossain oikeassa hengenpelastustilanteessahan on tietenkin tärkeää ,että se pelastaja säilyy hengissä itsekin siinä yrityksessään pelastaa joku .
Jos hän kuitenkin kuolee siinä, niin 'sad story' , mutta sittenhän sekin jota hän yritti pelastaa, kuolee myös , koska yritys hänen pelastamisekseen siis epäonnistui.
Pelastaja toki riskeeraa siinä omankin henkensä, mutta eihän hän henkeään tietenkään siinä tarkoituksella mitään 'uhraa'.
Hän siis ottaa sen riskin ja uskaltaa uhmata tilanteessa niitä sen olosuhteita jonkun pelastamiseksi , jopa siis oman hengenmenon uhalla .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkoisen ylivallan.
Entä punaisen?[/quote
Sata vuotta myöhässä ootte molemmat...
Pikkusiskojeni puolesta, en miettisi hetkeäkään
Vierailija kirjoitti:
Pikkusiskojeni puolesta, en miettisi hetkeäkään
Ei sinun tarvitse sitä hetkeäkään miettiäkään, kun kukaan ei sitä sinulta voi koskaan vaatiakaan,siis sitä sellaista 'uhrautumisvalmiutta'...
Tietenkin kuolisin kahden aikuisen tyttäreni puolesta. Miksi en kuolisi, ihan olisi helppo valinta. Jos pitäisi tehdä valinta suurinpiirtein keskitysleirillä, tai vaikka pelastaakseni heidät vaikkapa hukkumiselta.
Isänmaan puolesta en lähtisi kuolemaan. Onhan näitä valtioiden rajoja ollut monenmoisia historiassa, sotimatta ja kuolematta paras.
Sotikoot muut. Minä en jaksaisi kuolla. Olisin varmaan joku rintamakarkuri, ei kiinnostaisi. No, ehkä vähän. Varmaan esittäisin rintamalla kuollutta ja hiippailisin kanervikossa kottiin.
Ei ole sen arvoisia ihmisiä lähipiirissä. No ehkä yks.