Mitä "elämä" tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Minusta sinkkuihmisenä joskus tuntuu, että kun tapaan parisuhteissa eläviä ystäviäni, he voivat ajatella minun tunkevan heidän elämäänsä ja kun jatkuvasti pyytelen heitä tapaamaan, he voisivat ajatella, että minun pitäisi hankkia oma elämä, eikä tunkea heidän elämäänsä. Onko se sitten tosiaan minun oma elämäni vain kun olen yksin, kun eihän sitä omaa elämää voi toisten varaan rakentaa? Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että silloin kun olen yksin, elämä kyllä valuu totaalisen hukkaan. Eli minä tavallani vaadin siihen omaan elämääni muitakin ihmisiä. Mutta onko se enää siinä tapauksessa oma elämäni? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. 

Omaan elämään kuuluu ihmissuhteet ja normaali kanssa käyminen ihmisten kanssa. Siihen ei kuulu toisten puolesta eläminen tai ripustaa tulinen jonkun toisen ihmisen elämään.

Mutta sehän tuossa onkin jotenkin ristiriitaista, kun juuri sellaisille toisten ihmisten elämään tunkeville sanotaankin, että hanki elämä, mutta toisaalta se elämä on juuri sitä että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Tämä asia on minua alkanut vaivaamaan, kun tässä elämäntilanteessa pitää itse tyrkyttää joka suuntaan, että olisi mielekästä tekemistä, mutta toisaalta ajattelee, että pitäisi olla myös sellainen elämä, ettei se ole riippuvaista muista ihmsistä eikä tarvitsisi tunkea itseään toisten elämään. 

Itsensä tyrkyttäminen joka suuntaa kuulostaa kieltämättä hiukan siltä että olet riippuvainen jonkun tai joidenkin ihmisten hyväksynnästä. Ihmissuhteisiin ei aikuisella kuulu riippuvuus ihmisestä tai muutamasta ihmisestä vaikkakin monelle sosiaaliset suhteet on elämää. Sosiaalisiin suhteisiin ei kuuluu (läheisyyttä)riippuvuus.

Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

1. Johanneksen kirje 5:12

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Johannes 11:25‭-‬26

"Hanki elämä" tarkoittaa sitten varmaan sitä, että "pysy poissa MINUN elämästäni". Jos omiin asioihin puuttuminen on toiselta toivottua (esim. saadessa apua tai ystävällisesti kuulumisia kysyttäessä), silloin ei sanota, että toisen pitää hankkia elämä, mutta jos kuuleekin jotain mitä ei halua (esim. tuomitsemista omista valinnoista tai uteliaisuutta, johon ei halua vastata), niin toisen pitää hankkia elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Minusta sinkkuihmisenä joskus tuntuu, että kun tapaan parisuhteissa eläviä ystäviäni, he voivat ajatella minun tunkevan heidän elämäänsä ja kun jatkuvasti pyytelen heitä tapaamaan, he voisivat ajatella, että minun pitäisi hankkia oma elämä, eikä tunkea heidän elämäänsä. Onko se sitten tosiaan minun oma elämäni vain kun olen yksin, kun eihän sitä omaa elämää voi toisten varaan rakentaa? Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että silloin kun olen yksin, elämä kyllä valuu totaalisen hukkaan. Eli minä tavallani vaadin siihen omaan elämääni muitakin ihmisiä. Mutta onko se enää siinä tapauksessa oma elämäni? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. 

Omaan elämään kuuluu ihmissuhteet ja normaali kanssa käyminen ihmisten kanssa. Siihen ei kuulu toisten puolesta eläminen tai ripustaa tulinen jonkun toisen ihmisen elämään.

Mutta sehän tuossa onkin jotenkin ristiriitaista, kun juuri sellaisille toisten ihmisten elämään tunkeville sanotaankin, että hanki elämä, mutta toisaalta se elämä on juuri sitä että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Tämä asia on minua alkanut vaivaamaan, kun tässä elämäntilanteessa pitää itse tyrkyttää joka suuntaan, että olisi mielekästä tekemistä, mutta toisaalta ajattelee, että pitäisi olla myös sellainen elämä, ettei se ole riippuvaista muista ihmsistä eikä tarvitsisi tunkea itseään toisten elämään. 

Itsensä tyrkyttäminen joka suuntaa kuulostaa kieltämättä hiukan siltä että olet riippuvainen jonkun tai joidenkin ihmisten hyväksynnästä. Ihmissuhteisiin ei aikuisella kuulu riippuvuus ihmisestä tai muutamasta ihmisestä vaikkakin monelle sosiaaliset suhteet on elämää. Sosiaalisiin suhteisiin ei kuuluu (läheisyyttä)riippuvuus.

Ei ole kyse mielestäni tuollaisesta, vaan tarkoitan sitä, että moni kiva juttu jää tekemättä tai ei ole ainakaan yhtä kiva, jos tekee sen yksin. Esimerkiksi juhannus ja uusivuosi on aika karua viettää yksikseen ja sellaisessa tilanteessa tuntuu, että elämä on jossain ihan muualla. Mutta ei oikein kehtaa tunkea itseään sinne kaverinkaan luo. Ja tällaisia asioita on paljon. Minusta tämä ei ole läheisriippuvuutta vaan tylsyyttä ja yksinäisyyttä.

up