Pakko-oireet pahenee. Milloin huolestua?

Eikö kellään ole kokemuksia?

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

On varmaan neuroottisille luonteille tyypillinen piirre, että stressi ja ahdistus ei nousekaan päällitajuntaan vaan purkautuu alitajunnasta pakko-oireiksi tai fyysisiksi tuntemuksia. Varovainen kannattaa olla, koska tila voi olla sillä tavoin etenevä, että ihminen ei enää pysty luopumaan uusista rutiineista, vaikka elämäntilanne helpottaisi. Ajan myötä tämä voi johtaa siihen, että neuroottisten rutiinien määrä on hallitsematon. Voisi olla viisasta hoitaa heti ahdistusta, kun sitä ilmenee, jottei uusia neurooseja kehity.

Ota lähtiessäs kännykällä kuva niistä asioista mistä huolehdit, niin näet sit kuvasta että kahvinkeitin ei todellakaan jäänyt päälle jne.

Tarkista minäkin aina että hella, kahvinkeitin, vesihanat ja jääkaappi on kiinni ennen kotoa lähtöä. Nuorempana mulla oli bakteerikammo. Stressiä tuo työ josta en pidä paljoakaan vaan se on vain keino saada rahaa. Olen 36 v ja mulla on ollut pakkoneuroosi niin kauan kuin muistan joten ehkä vielä joskus tapaamme ap:n kanssa suljetulla laskemassa lattialaattojen saumoja😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

Älä mene. Saat hullun paperit aivan suotta. Luin joskus jostain että pakko oireisilla on sisäisen agressiivisuutensa vuoksi taas vahva vastustuskyky masennusta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarkista minäkin aina että hella, kahvinkeitin, vesihanat ja jääkaappi on kiinni ennen kotoa lähtöä. Nuorempana mulla oli bakteerikammo. Stressiä tuo työ josta en pidä paljoakaan vaan se on vain keino saada rahaa. Olen 36 v ja mulla on ollut pakkoneuroosi niin kauan kuin muistan joten ehkä vielä joskus tapaamme ap:n kanssa suljetulla laskemassa lattialaattojen saumoja😂[/quote

Sinun neuroottisuutesi on lievää. Voihan sillä vitsailla, mutta tiedätkö, että pahimmillaan neuroosit tuhoavat ihmisen koko elämän ihan oikeasti. Onneksi hoidot kehittyvät ja nykyään on pahimpia tapauksia voidaan yrittää auttaa esimerkiksi aivoleikkauksilla. On paljon ihmisiä, jotka ovat neuroosien vankeja eivätkä voi edes poistua kotoaan vaan kuluttavat koko päivän rutiineihinsa. Neuroosit voivat tuottaa paljon kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

Älä mene. Saat hullun paperit aivan suotta. Luin joskus jostain että pakko oireisilla on sisäisen agressiivisuutensa vuoksi taas vahva vastustuskyky masennusta vastaan.

Pakko-oireet on kyllä ihan vakavasti otettava ja vakavakin mielenterveydenhäiriö. Ei ole turhaa hakea niihin apua eikä sieltä mitään "hullun papereita" saa. Mitä tulee toiseen väitteeseesi, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Masennus ja pakko-oireet eivät sulje toisiaan pois. Itselläni on molemmat, ja tiedän että myös pakko-oireiden takia voi masentua.

Mua kyllä kiinnostaa tuo pakko-oireisten sisäinen aggressiivisuus?

Mun perusaamu joka aamu. Olen myös palannut joskus kotiin tarkastamaan.

Siinä vaiheessa huolen paikka kun alkaa haitata menoa. Myöhästyy töistä yms. Jos sinua huolettaa niin psykatrille jutteleen. Onko sulla paljon huolia? Kannattaa miettiä mikä voisi ajaa pakko-oireiluun.

up

Mulla tuota aiheuttaa stressi töissä, ja siihen liittyy vielä aina unettomuutta. Muutama viikko stressiä ja 3-5 tunnin yöunia, niin olen hysteerinen ja neurootinen kaahottaja, joka autolta lähtiessään palaa 3 kertaa tarkistamaan sammuiko valot, joka jatkuvasti etsii kännykkäänsä, avaimiaan, huolehtii jäikö hella tai hiustensuoristusrauta päälle jne. Hassua kyllä, vaikka mieleni on tuossa ihan kaoottisessa tilassa, itse työn hoitaminen sujuu yhtä hyvin kuin muutenkin.

Täällä yksi 30v jolla on karannut pakko-oireinen tarkastaminen täysin lapasesta. Aluksi se oli tuota että tarkistan huolellisesti hellan yms. ennen kotoa lähtöä, nyt muutaman vuoden kestäneen työttömyyden jälkeen tarkistan tunnin ennen asunnosta poistumista, toisen tunnin ennen nukkumaanmenoa ja vielä joskus aamuyöstä kolmannen tunnin.

Otan kuvia, mutta kuvia saattaa kertyä kymmeniä koska päässä kummittelee täysin vammainen ajatus "entä jos kuvan ottamisen jälkeen kävinkin koskemassa hellaan", lisäksi joudun ottamaan kahvinkeittimen seinästä. Saatan yöllä seistä tuijottamassa vessan vesihanaa 10min kerrallaan ja tiedän itsekin että käytös on aivan hullua.

Syytän pahentuneita oireita siitä että rutiini katosi kotoa poistumisesta työttömyyden myötä.

Lisäksi on todettu vaikea-asteinen masennus, että se tuosta sisäisestä aggressiivisuudesta...

Tsemppiä ap, hyvä että sinulla on töitä, koita olla huolestumatta (voi pahentaa oireita, minulla ainakin pahensi) ja pidä kiinni normirutiineista.

Mulla samaa. Mutta tee tähän selvät rajat itsellesi, tarkista kerran ja lähde, eikä takaisin saa kääntyä. Ainoa mikä itsellä toiminut, vaikka alussa ahdisti suunnattomasti pohtia työpäivä jäikö se kahvinkeitin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

Tuollaisia oireita on jos on hyvin ahdistunut ja jopa paniikkioireinen. Jos tilanne menee hallitsemattomaksi, kannattaa tilata aika ja mennä juttelemaan vaikka terveyskeskuksen psykiatr. sairaanhoitajan luona - hän ohjaa sitten tarvittaessa psykiatrin luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muutos huolettaa, vaikka vielä tilanne ei kovin paha olekaan. Ilmeisesti olet entistä ahdistuneempi? Onko päällä elämänmuutos tms? Yleensä näitäkin pulmia on helpompi hoitaa ennen kuin ne ovat tosi pahoja. Jos olet itse huolestunut, eiköhän se ole riittävän hyvä syy hakeutua ammattilaisen juttusille.

Elämänmuutosta on kyllä ollut viime aikoina menossa. Yhden työsopparin päättyminen, työttömyys ja uusi työ. Ehkä oireiden paheneminen on siis vain stressistä johtuvaa? Mutta en ole jotenkin ainakaan tietoisesti ollut kovinkaan stressaantunut ja olen ollut tosi helpottunut, kun sain töitä, mutta oireet eivät ole helpottaneet. Jotenkin tuntuu vaan hassulta mennä juttelemaan ammattilaiselle siitä, että tarkastelee, onko ovet kiinni ja hella pois päältä :D Mutta kaippa se voisi olla ihan hyväksi, ainakin, josseivat oireet hellitä, kun uusi työ ei enää ole niin uusi :)

Älä mene. Saat hullun paperit aivan suotta. Luin joskus jostain että pakko oireisilla on sisäisen aggressiivisuutensa vuoksi taas vahva vastustuskyky masennusta vastaan.

Ei todellakaan pidä paikaansa - päinvastaisia esimerkkejä on useita.