Mitä "elämä" tarkoittaa?

Jos olet joskus tuonut esiin jonkun ihmisen "elämän" puuttumisen, mikä hänessä sai sinut tekemään sen?

ap.

Päivieni sisältö keskimäärin, arvio:

Nukun 10 t.

Olen koneella 12 t.

Loput: 2 t.

Onko mulla "elämä"?

Ne jotka käyttää noita ilmaisuja, eivät taida itsekään tietää mitä tarkoittavat.

"Elämä" on mielestäni sitä, että pystyy elämään elämäänsä niin mielekkäästi kuin haluaa. Esim. joku käyttää elämänsä matkusteluun ja tekee töitä vain reissuja silmälläpitäen.

Se on se, jota teillä säästäjä-pihistelijöillä ei ole.

Rohkeutta

Likoon panemista (itsensä ja rahojen)

Iloa (muusta kuin omista seinistä kotona)

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se, jota teillä säästäjä-pihistelijöillä ei ole.

Miten tiedät minusta noin paljon? Ootko joku hakkeri?

Minä olen miettinyt usein samaa. Itse käyn töissä, istun, av:lla, katson hömppärealitysarjoja ja lapset pitävät minut arkena kiireisenä. Tuntuu, että minulla ei ole ainakaan elämää, mutta en todellakaan tiedä, mistä sen hankkisin, kun ei ole energiaa ja kiinnostusta oikein mihinkään muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Rohkeutta

Likoon panemista (itsensä ja rahojen)

Iloa (muusta kuin omista seinistä kotona)

Okei, mulla ei ole näistä mitään. Iloa kyllä, mutta enimmäkseen omien seinien sisällä, muualla harvemmin. Kun tulee kodin ulkopuolella joskus vähän oltua iloinen, niin pitää päästä äkkiä kotiin taas turvaan.

Ei päristele mopolla ympäriinsä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Minusta sinkkuihmisenä joskus tuntuu, että kun tapaan parisuhteissa eläviä ystäviäni, he voivat ajatella minun tunkevan heidän elämäänsä ja kun jatkuvasti pyytelen heitä tapaamaan, he voisivat ajatella, että minun pitäisi hankkia oma elämä, eikä tunkea heidän elämäänsä. Onko se sitten tosiaan minun oma elämäni vain kun olen yksin, kun eihän sitä omaa elämää voi toisten varaan rakentaa? Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että silloin kun olen yksin, elämä kyllä valuu totaalisen hukkaan. Eli minä tavallani vaadin siihen omaan elämääni muitakin ihmisiä. Mutta onko se enää siinä tapauksessa oma elämäni? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. 

Oman elämän puuttumisesta kertoo yleensä se että haluaa elää muiden elämää ja sekaantua heidän elämäänsä koskeviin päätöksiin turhaan.

Ainakin tuossa teinien usein käyttämässä "hanki elämä!" -tölväisyssä elämä tarkoittaa käsittääkseni sosiaalisia suhteita ja vilkasta seuraelämää, joiden pitäisi ilmauksen käyttäjän mielestä todnäk. olla elämän pääsisältö. Useinhan noin sanotaan silloin, kun joku miettii jotain "nörttimäistä" tai "liian syvällistä", eikä käytä kaikkea aikaansa ja henkistä kapasiteettiansa pinnallisten ihmissuhdekiemuroiden ylläpitämiseen, niinkuin sanojan mielestä ilmeisesti pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Minusta sinkkuihmisenä joskus tuntuu, että kun tapaan parisuhteissa eläviä ystäviäni, he voivat ajatella minun tunkevan heidän elämäänsä ja kun jatkuvasti pyytelen heitä tapaamaan, he voisivat ajatella, että minun pitäisi hankkia oma elämä, eikä tunkea heidän elämäänsä. Onko se sitten tosiaan minun oma elämäni vain kun olen yksin, kun eihän sitä omaa elämää voi toisten varaan rakentaa? Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että silloin kun olen yksin, elämä kyllä valuu totaalisen hukkaan. Eli minä tavallani vaadin siihen omaan elämääni muitakin ihmisiä. Mutta onko se enää siinä tapauksessa oma elämäni? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. 

Omaan elämään kuuluu ihmissuhteet ja normaali kanssa käyminen ihmisten kanssa. Siihen ei kuulu toisten puolesta eläminen tai ripustaa tulinen jonkun toisen ihmisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Okei, eli ymmärsinkö oikein, että jotta ihmisellä on "elämä", niin ilonaiheiden on tultava itsestä tai omasta tekemisestä eikä muiden tekemisistä?

Eli jos iloa saa vain muiden asioiden seuraamisesta, niihin puuttumisesta, elokuvien ja sarjojen katsomisesta, tarinoiden lukemisesta (kaikki tämähän on oikeastaan vain sivusta seuraamista), niin voidaanko sanoa, että ihmisellä ei ole "elämää" ja pitäisi hankkia elämäänsä sellaista mielekästä sisältöä, jossa on itse osana?

Itse olen aina ollut enemmän sivustaseuraaja, en osaa kuvitella montakaan mielekästä asiaa, joissa en seuraisi muita jollain tavalla sivusta, joko todellisia tai kuvitteellisia henkilöitä. Luen paljon keskusteluja ja katson ohjelmia, joissa ihmiset esiintyvät/juttelevat. Osa tästä on kuitenkin myös oppimista eikä pelkkää "tirkistelyä". Joskus ehkä teen ristikoita tai kokoan palapeliä, käyn lenkillä tai leivon...

ap.

Kai se on sitä, että on sellaista kerrottavaa päivistänsä, että kehtaa ne kertoa ja muut jaksaa kuunnellakin.

Itsehän olen sisältä kuollut ja käytän päiväni lähinnä yleiseen närään ja halveksimiseen, joten ei minullakaan mitään elämää varsinaisesti ole. Kunhan kulutan maapallon happivarantoja samalla kun odotan, että tämä henkinen mädäntyminen etenisi hiljalleen kehooni ja kehosta hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ihmisellä ei ole "elämää" hänellä ei varmaan ole sitten mitään mielekästä tekemistä, hän vain on hengissä. Yleensä ihmisen jolle sanotaan että hänen pitäisi "hankkia oma elämä" koetaan sekaantuvan muiden elämiin koska hänellä sitä omaa elämää ei ole, eli mitään muuta tekemistä ei ole kuin kytätä ja jopa arvostella muiden tapaa elää elämäänsä. Eläminen on vähän eri asia kuin pysytellä hengissä. Elämä käsittää kaikki elämänalueet, esim. ihmissuhteet. Hengissä voi olla vaikka pimeässä kopissa ilman mitään kontaktia mihinkään, kunhan saa happea, vettä ja ruokaa ja suojaa kylmyyttä ja kuumuutta vastaan, voi pysytellä hengissä.

Minusta sinkkuihmisenä joskus tuntuu, että kun tapaan parisuhteissa eläviä ystäviäni, he voivat ajatella minun tunkevan heidän elämäänsä ja kun jatkuvasti pyytelen heitä tapaamaan, he voisivat ajatella, että minun pitäisi hankkia oma elämä, eikä tunkea heidän elämäänsä. Onko se sitten tosiaan minun oma elämäni vain kun olen yksin, kun eihän sitä omaa elämää voi toisten varaan rakentaa? Mutta sitten toisaalta taas tuntuu, että silloin kun olen yksin, elämä kyllä valuu totaalisen hukkaan. Eli minä tavallani vaadin siihen omaan elämääni muitakin ihmisiä. Mutta onko se enää siinä tapauksessa oma elämäni? Tätä olen miettinyt paljon viime aikoina. 

Omaan elämään kuuluu ihmissuhteet ja normaali kanssa käyminen ihmisten kanssa. Siihen ei kuulu toisten puolesta eläminen tai ripustaa tulinen jonkun toisen ihmisen elämään.

Mutta sehän tuossa onkin jotenkin ristiriitaista, kun juuri sellaisille toisten ihmisten elämään tunkeville sanotaankin, että hanki elämä, mutta toisaalta se elämä on juuri sitä että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Tämä asia on minua alkanut vaivaamaan, kun tässä elämäntilanteessa pitää itse tyrkyttää joka suuntaan, että olisi mielekästä tekemistä, mutta toisaalta ajattelee, että pitäisi olla myös sellainen elämä, ettei se ole riippuvaista muista ihmsistä eikä tarvitsisi tunkea itseään toisten elämään. 

Yleensä tuo "hanki elämä" kyllä voidaan kääntää muotoon "hanki ihmissuhteita" tai "hanki parisuhde". Oletuksena on tällöin se, että niiden tulisi viedä ko. ihmisen huomiokyvystä niin suuri osa, ettei hänelle jää enää aikaa miettiä sellaisia asioita, joita hänen ei sanojan mielestä pitäisi miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo "hanki elämä" kyllä voidaan kääntää muotoon "hanki ihmissuhteita" tai "hanki parisuhde". Oletuksena on tällöin se, että niiden tulisi viedä ko. ihmisen huomiokyvystä niin suuri osa, ettei hänelle jää enää aikaa miettiä sellaisia asioita, joita hänen ei sanojan mielestä pitäisi miettiä.

Entä jos se sanoja on juuri sellainen, jonka kanssa sitä "elämää" ja ihmissuhdetta yritetään muodostaa? Tai jos joku esimerkiksi tuskailee sydänsurujen kanssa tai deittailun toivottomuutta, niin hänellekin voidaan sanoa, että hanki elämä, vaikka sitähän hän juuri on tekemässäkin.