Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini on marttyyri ja ehkä itsekäskin.. Nyt 30v tajuan tämän.
22.10.2017 |
Kääntää asian kuin asian itseensä. Pyysin että kävisi kahvilla erään läheisen, edesmenneen sukulaisemme puolison luona, koska oli hyvin masentuneen oloinen kun soitin ja itse asun toisella paikkakunnalla. Äiti alkoi puhua miten tämä ko. Ihminen on tehnyt kamalia asioita joskus hänelle eikä hän pysty nyt jne jne ja miten hänellä nyt on vaikeaa.. Käänsi asian taas itseensä. Hänellä oli joskus jotain alkavaa muutosta kohdun suulla. Oli tästäkin niiiiin dramaattinen, miten hän on meinannut kuolla syöpään. Kohdunkaulan alueen muutokset kun nyt vain tuppaavat olemaan hyvin yleisiä ja etenevät hyvin hitaasti joten hyvin saadaan houdettua jos käy papassa. Monelta ystävältäni on näitä muutoksia poltettu pois. Arvostelee myös paljon asuinpaikkaani, samassa lauseessa kehuu kotiani ja sitten miten huonot kattilat minullaa on. Että minulla on kyllä niin hyvä sisustus maku, mutta ruoka paistuu kyllä nyt väärällä asteella ja vessassa tuntui omdvan huono lasta, ei kuivaa. Kyllä kuivaa ja hyvin paistuu.. En jotenkin jaksa olla enää äitini seurassa. Ennen olimme hyvin läheisiä.. Eipä olla enää.
Kommentit (10)
Äitisi on aika lailla normaali, sinä et,kun takerrut jokaiseen sanaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kääntää aina asiat itseensä. On jopa onnellisen kuuloinen että minulla on puhjennut sama sairaus kuin hänellä, jotta voi puida omaa olotilaansa minulle. Onneksi asumme kaukana toisistamme ja puhelimeen ei ole pakko vastata.
Tämä vain yksi esimerkki. Lapsesta asti olen "saanut" kuunnella hänen huolensa ja murheensa ja olla vanhempieni parisuhdeterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kääntää aina asiat itseensä. On jopa onnellisen kuuloinen että minulla on puhjennut sama sairaus kuin hänellä, jotta voi puida omaa olotilaansa minulle. Onneksi asumme kaukana toisistamme ja puhelimeen ei ole pakko vastata.
Tämä vain yksi esimerkki. Lapsesta asti olen "saanut" kuunnella hänen huolensa ja murheensa ja olla vanhempieni parisuhdeterapeutti.
Ja lisään vielä että paljon voimia ap! Minäkin tajusin vasta aikuisena (ensimmäisen lapseni saatuani) että äitini ei tainnut olla ihan normaali ja hyvä äiti.
Se on jo suuri askel että tajuaa tuon. Ja täällä palstalla on suuri vaara saada kakkaa niskaansa koska monet eivät ymmärrä että kaikki eivät ole äiteinä onnistuneet tai edes yrittäneet parastaan.
Äitimyytin saisi romuttaa.
T.edellisen kirjoittaja
Kiitos! Ja todellakin tuo on vai pienen pieni kurkistus siihen. En oikein ymmärrä sitä miten ja miksi äitini tekee niin että samassa virkkeessä kehuu ja arvostelee. Muutaman kerran olen sanonut hänelle etten jaksa tuota arvostelua, niin hän on alkanut mököttää. Kerran matkalla valitti joka helvetin asiasta, ja kun lopulta sanoin hänelle vähän ärhäkämmin takaisin, alkoi itkeä... Jep jep. Ikää on vasta 52 joten ei ihan vanhus todellakaan kyseessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini kääntää aina asiat itseensä. On jopa onnellisen kuuloinen että minulla on puhjennut sama sairaus kuin hänellä, jotta voi puida omaa olotilaansa minulle. Onneksi asumme kaukana toisistamme ja puhelimeen ei ole pakko vastata.
Tämä vain yksi esimerkki. Lapsesta asti olen "saanut" kuunnella hänen huolensa ja murheensa ja olla vanhempieni parisuhdeterapeutti.
Voitko alapeukuttaja perustella, miksi lapsen pitää toimia vanhempansa terapeuttina?
Oletko kenties itse tällainen lapsen hyväksikäyttäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä luulen, että jokainen äiti yrittää parastaan, niillä voimilla ja ymmärryksellä jotka hänellä kulloinkin on. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, mitä virheitä tein omien lasten ollessa pieniä. Nyt olen miettinyt, että oma äitinikään ei varmaan tahallaan tehnyt virheitä. Kauan olin hänelle katkera, mutta nyt ymmärrän häntä paremmin (vaikken ikäviä asioita voikaan unohtaa). Äiti ei ollut kovinkaan lämmin ihminen. Ei häntä ollut lapsena hellitty, hän kavahti miehensä (isäni) kosketusta, eikä hän ottanut minun lapsiani syliin kun olivat vauvoja. Jotkut vain ovat sellaisia, lieneekö kasvatuksen tulosta vai synnynnäistä, vaiko molempia. - Monta hyvää muistoakin minulla kuitenkin äidistä on.
ihan samat kokemukset. aina kääntää kaiken itseensä, puhuu minun yli kun en olisi olemassa, en edes muista että hän olisi minulta ikinä aidosti kysellyt mitään (ellei sitten halua että toistan sen minkä hän haluaa kuulla) tai sitten kun haluaa tekosyyn haukkua minua jostain. luonnevikainen, mutta mielestäni aika yleistä sen ikäluokan naisissa, 70veee.... en tiedä mitä tehdä, suljin hänet pitkään aikaa elämästäni kokonaan, sitten nyt ollaan enemmän tekemisissä mutta vain silloin tällöin. ja, juu, olin myös yli kymmenen vuoden ajan parisuhdeterapeutti ja hänen henk koht sydänystävänsä kaikessa, kunnes itsenäistyin ja tajusin mitä se oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä vapauttavaa tajuta, että omat vanhemmat ovat ihan saatanan kujalla. Että itse onkin ihan normaali, eikä heidän arvostelustaan tarvitse välittää. Tuntui kyllä vähän pahalta kun pyysin isältäni apua renkaanvaihtoon ja hän vain nauroi vastaukseksi. "että me tultaisiin sinne kahdensadan kilometrin päähän ja vaihdettaisiin sun autoon renkaat?" No joo, ehkä kolmekymppisenä pitäisi jo itse hoitaa tällaiset asiat.
Kuunnelkaa Kaija Koon kappale Surulapsi. Aivan uskomattoman hieno teksti.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi ei siis suostunut toimimaan sinun määräyksen mukaan ja jopa kertoi sinulle syyn miksi ei tee kyseistä kyläilyä.
Ymmärrän täysin miksi olet niin raivoissasi.