Lähiomaisen kuolema ja irtisanominen samalla viikolla

Tärkeää on puhua asiasta jonkun kanssa, jos lähipiiristä ei sellaista ihmistä löydy niin ammattilaiselle ja jollekin surutyöntekijälle. Lääkkeet ei auta tuossa mitään, saattaa helpottaa lyhyellä tähtäimellä mutta se suru ei lääkkeillä mihinkään lähde, turtuu vain vaikutuksen ajaksi.

Itse olen ollut lähes samassa tilanteessa. Potkut yt-neuvotteluissa ja isän syöpädiagnoosi peräkkäisinä päivinä. Isä eli tasan 4 viikkoa diagnoosista... toimin kuin kone, itkin ja valvoin, kävin isäni luona 200 km päässä monta kertaa viikossa pimeimpään talviaikaan. Tätä en olisi voinut tehdä jos olisin ollut töissä, ehkä asioilla oli siis tarkoituksensa. En syönyt enkä oikein nukkunut, kävin psykologin luona juttelemassa useampaan otteeseen. Masennuslääkitystä en koskaan aloittanut, pahimpiin ahdistuksiin otin muutamana iltana rauhoittavan lääkkeen että sain nukuttua. Isän hautajaisten jälkeen alkoi pahin "paniikki" hellittää ja muistan kun sanoin psykologin vastaanotolla etten enää jaksa jauhaa asioita vaan haluan työpaikan, tuntui että kotona oli liikaa aikaa ajatella asioita. Olin onnekas ja sain todella hyvän työpaikan 3 kk potkujen ja 2 kk isän kuoleman jälkeen

Voin sanoa että 2 kk kuljin sumussa, tuo on niin rankka elämänvaihe että toivon etten enää koskaan koe vastaavaa. Jotain minussa ihmisenä myös muuttui tuon jälkeen pysyvästi, oli liian rankka kokemus vaikka eihän siitä ollut muuta vaihtoehtoa kuin selvitä. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista! Tiedän mitä läpikäyt juuri nyt ❤️ Mene juttelemaan asiantuntijan kanssa... jos siitä olisi apua. Jos ei, niin tiedäthän senkin. Voimia ja osanottoni ❤️

Käyn itsekin juuri läheisen menetystä läpi kiitos hyvistä kommenteista.

Yksi pointti. Voi olla kannattavampaa olla sairaslomalla kuin työttömänä. Ainakaan ei ansiosidonnaisen päivät kulu. Jo sen takia suosittelen lääkärissä käyntiä.