Onko olemassa arvostettuja komedioita?

Piukat paikat, ehkä maailman paras elokuva.

Millä pieteetillä tehty, aikaansa edellä, loistava roolitus ja muu työnjako.

Guy Ritchien ohjaamat Snatch sekä Puuta, heinää ja muutama vesiperä 

Erikoista tähdentää, että komedian pitää olla "arvostettu", eikä " hyvä".

Jos yrität tehdä vaikutuksen leffamaullasi, niin hae kriitikoiden listaamat parhaat komediat.

Mut mitä iloa siitä on sulle, se on toinen juttu.

Älä sentään haksahda Leffatykin arvioihin: Siellä mielipiteitään jakelee ihan perusuunot.

Muistelen että Bagdad Café olisi ollut kriitikkojenkin mielestä ihan hyvä. Itse tykkäsin.

Ainakin viime viikolla tullutta leffaa "white chicks" joku viihdenettilehti kehuskeli kovasti. Onhan siinä puolensa, ei siinä mitään.

Itse pidän enemmän esim. "hei me lennetään", "piukat paikat", "brianin elämä", "blues brothers" ja monesta muusta (jotain mel brooksilta yms.)

Uudemmista komedioista voisi mainita esim. eka "kauhea kankkunen" tai suomalaisista "napapiirin sankarit".

Vierailija kirjoitti:

Erikoista tähdentää, että komedian pitää olla "arvostettu", eikä " hyvä".

Jos yrität tehdä vaikutuksen leffamaullasi, niin hae kriitikoiden listaamat parhaat komediat.

Mut mitä iloa siitä on sulle, se on toinen juttu.

Älä sentään haksahda Leffatykin arvioihin: Siellä mielipiteitään jakelee ihan perusuunot.

Miten niin? Harvoin komedioita palkitaan esim. Oscareissa. Monet näyttelijät kuitenkin ovat sitä mieltä, että komedia on jopa haastavin laji. Silti nämä suoritukset yleensä sivuutetaan ja palkinnot jaetaan parhaalle kärsimysnäytelmälle.  Ihan mielenkiintoista pohtia, minkälaiset komediat läpäisevät myös kriitikoiden arvioinnin. 

Minustakin on vain mielenkiintoista, jos elokuvan arvostettavuus ei liity mitenkään siihen, miten mukava sitä on katsoa. Komedioiden suhteen vaikuttaa vallitsevan vähättelyn ilmapiiri "asiantuntevien" ihmisten keskuudessa. (Sama ilmiö liittynee joihinkin musiikkityyleihinkin.)

Joskus voin uteliaisuuttani katsoa jonkun leffan siksi, että se on arvostettu, vaikka se vaikuttaa mielestäni tylsältä. Ja monesti olen leffan loppumisen jälkeen edelleen samaa mieltä. Katson pääasiallisesti oman makuni mukaisia leffoja, vaikka makuni todettaisiin kuinka huonoksi tahansa, koska leffojen katsomisen on tarkoitus viihdyttää minua itseäni. Silloin tällöin on kuitenkin hauska mainita jossain yhteydessä, että on katsonut jonkun arvostetun elokuvan mutta en itse tykännyt siitä ollenkaan. Leffan katsominen pelkästään tällaisen syyn vuoksi on kuitenkin epämiellyttävää, ja harvoinpa riittää itsekuria tällaiseen.

Tämän keskustelun myötä selviää, että arvostettuja komedioita kyllä on olemassa, mutta en tiedä olisiko suurin osa niistä mielestäni hauskoja. Onko arvostetun komedian merkitys jokin muu kuin "tavallisen komedian", jonka on tarkoitus naurattaa tai huvittaa edes? Pitääkö arvostetusssa leffassa olla jotain erityisen syvällistä (ellei se ole vanha elokuva, jolloin se vanhuus tuo siihen jotain muka hienoa...?)? Jos leffan on tarkoitus vain hauskuuttaa, onko se jotenkin "laiska" eikä siksi kaipaa arvostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei eli enemmän arvostetaan ilmeisesti vanhoja komedioita. Onkohan nykyelokuvien joukossa mitään kriitikoiden ylistämää komediaa?

Vierailija kirjoitti:

No se on ainakin varmaa että jos kriitikot arvostaa jotain komediaa, se ei ole hauska.

Onkohan kriitikoilla sellainen katsomustapa elokuviin, että tarkkaillaan enemmän yksityiskohtia (joista tavallinen katsoja ei välitä), mikä tekee leffan katsomisesta jotenkin vakavaa hommaa? Tai ehkä ne on nähny ja kuullu niin paljon, ettei vitsit naurata edes huonoudellaan, koska sekin on jo niin nähtyä.

ap.

The Grand Budapest Hotel (2014) saattaa olla tuollainen.

Olen katsonut ton The Grand Budapest Hotelin, mutta en pitänyt siitä. Se oli outo (varmaan tarkoituksella, ja ehkä sen takia leffa on arvostettu) eikä mielestäni hauska, itse asiassa jotenkin ankea jopa. Olikohan siinä liian vaikeaa huumoria minulle, vai oliko elokuvan tarkoitus jokin ihan muu kuin hauskuutus?

Itse ajattelen, että hyvä komedia on sellainen, joka naurattaa, mutta onko kriitikoiden määritelmä hyvälle komedialle jokin muu...

ap.

Burn After Reading (2008)

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on vain mielenkiintoista, jos elokuvan arvostettavuus ei liity mitenkään siihen, miten mukava sitä on katsoa. Komedioiden suhteen vaikuttaa vallitsevan vähättelyn ilmapiiri "asiantuntevien" ihmisten keskuudessa. (Sama ilmiö liittynee joihinkin musiikkityyleihinkin.)

Joskus voin uteliaisuuttani katsoa jonkun leffan siksi, että se on arvostettu, vaikka se vaikuttaa mielestäni tylsältä. Ja monesti olen leffan loppumisen jälkeen edelleen samaa mieltä. Katson pääasiallisesti oman makuni mukaisia leffoja, vaikka makuni todettaisiin kuinka huonoksi tahansa, koska leffojen katsomisen on tarkoitus viihdyttää minua itseäni. Silloin tällöin on kuitenkin hauska mainita jossain yhteydessä, että on katsonut jonkun arvostetun elokuvan mutta en itse tykännyt siitä ollenkaan. Leffan katsominen pelkästään tällaisen syyn vuoksi on kuitenkin epämiellyttävää, ja harvoinpa riittää itsekuria tällaiseen.

Tämän keskustelun myötä selviää, että arvostettuja komedioita kyllä on olemassa, mutta en tiedä olisiko suurin osa niistä mielestäni hauskoja. Onko arvostetun komedian merkitys jokin muu kuin "tavallisen komedian", jonka on tarkoitus naurattaa tai huvittaa edes? Pitääkö arvostetusssa leffassa olla jotain erityisen syvällistä (ellei se ole vanha elokuva, jolloin se vanhuus tuo siihen jotain muka hienoa...?)? Jos leffan on tarkoitus vain hauskuuttaa, onko se jotenkin "laiska" eikä siksi kaipaa arvostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei eli enemmän arvostetaan ilmeisesti vanhoja komedioita. Onkohan nykyelokuvien joukossa mitään kriitikoiden ylistämää komediaa?

Vierailija kirjoitti:

No se on ainakin varmaa että jos kriitikot arvostaa jotain komediaa, se ei ole hauska.

Onkohan kriitikoilla sellainen katsomustapa elokuviin, että tarkkaillaan enemmän yksityiskohtia (joista tavallinen katsoja ei välitä), mikä tekee leffan katsomisesta jotenkin vakavaa hommaa? Tai ehkä ne on nähny ja kuullu niin paljon, ettei vitsit naurata edes huonoudellaan, koska sekin on jo niin nähtyä.

ap.

The Grand Budapest Hotel (2014) saattaa olla tuollainen.

Olen katsonut ton The Grand Budapest Hotelin, mutta en pitänyt siitä. Se oli outo (varmaan tarkoituksella, ja ehkä sen takia leffa on arvostettu) eikä mielestäni hauska, itse asiassa jotenkin ankea jopa. Olikohan siinä liian vaikeaa huumoria minulle, vai oliko elokuvan tarkoitus jokin ihan muu kuin hauskuutus?

Itse ajattelen, että hyvä komedia on sellainen, joka naurattaa, mutta onko kriitikoiden määritelmä hyvälle komedialle jokin muu...

ap.

Huumori on vaikea laji, ja sen vuoksi varmaan on hellpo löytää arvostettuja komedioita. 

Mulle huumori elokuvissa on sellaista hauskaa "ovellusta" ja satiiria. Sen vuoksi Grand Budapest Hotel oli todella hauska. Ja en oikeastaan pidä sellaisista ns. perinteisistä komedioista, jossa on kevyempää huumoria, kuten Bridesmaids tai Napapiirin sankarit. Tietty ne naurattaa, mutta en saa niistä oikein otetta kiinni (olen molemmat kuitenkin ihan mielelläni katsonut!).

Huumoria on todella erilaista, ja usein kriitikoiden maku ei vastaan yhtään suuren yleisön makua. Esimerkiksi kriitikot taisivat vihata Uuno Turhapuro -elokuvia, mutta ne saivat kuitenkin suurta suosiota yleisön keskuudessa.

Komedioita on paljon enemmän TV-sarjoissa, ehkä lyhyempi pituus auttaa?

The Wolf of Wall Street ja Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa.

Niin, kyllä ne kriitikotkin perseilystä tykkää.

No nykyään ei vain tehdä kovinkaan hyviä komediaelokuvia, siksi niitä ei arvosteta. Monia tv-sarjakomedioita arvostetaan hyvinkin paljon, koska ne ovat hyviä.

Vastenmielisiä väkivaltaleffoja puolustellaan usein sillä että se on "hyvä".

Perusteluja ei kyllä kuulu.

Itse tuumin, että jos elokuvaa katsoessa on pakko sulkea silmät inhosta, se näyttää julmuutta, väkivaltaa ja perversioita, sen katsominen on vastenmielistä ja aiheuttaa jälkeenpäin painajaisia, se on huono.

Monet ns. hyvät elokuvat vain mässäävät väkivallalla. Hyvä elokuva saa viestinsä julki hienovaraisemmin.

Sideways (2004)

Tartuffe

Luulosairas

Lääkäri vastoin tahtoaan

Porvari aatelismiehenä

Kesäyön unelma

Paljon melua tyhjästä

Windsorin iloiset rouvat

Loppiaisaatto

Ym

Ym

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielisiä väkivaltaleffoja puolustellaan usein sillä että se on "hyvä".

Perusteluja ei kyllä kuulu.

Itse tuumin, että jos elokuvaa katsoessa on pakko sulkea silmät inhosta, se näyttää julmuutta, väkivaltaa ja perversioita, sen katsominen on vastenmielistä ja aiheuttaa jälkeenpäin painajaisia, se on huono.

Monet ns. hyvät elokuvat vain mässäävät väkivallalla. Hyvä elokuva saa viestinsä julki hienovaraisemmin.

Näissä usein ideana on näyttää väkivalta sellaisena, kuin se todellisuudessa on eli vastenmielisenä ja inhottavana. Ei siis kaunistella mitään ja näin saadaan katsoja tuntemaan varmasti ainakin jotain.

Minä pidän Leslie Nielsen komedioista (esim Alaston ase- leffat, Hei me lennetään), tietääkseni niitä kriitikotkin arvostaa ainakin nykyään. Viime vuosilta arvostettu komedia on Morsiusneidot (Bridesmaids), joka on myös suosittu.

The Full Monty (Housut pois!) on kriitikoiden arvostama ja syystä. Siinä käydään läpi ihmisen tunne-elämän koko kirjo.

Aki Kaurismäelle leffoja pidetään ulkomailla aika komediallisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielisiä väkivaltaleffoja puolustellaan usein sillä että se on "hyvä".

Perusteluja ei kyllä kuulu.

Itse tuumin, että jos elokuvaa katsoessa on pakko sulkea silmät inhosta, se näyttää julmuutta, väkivaltaa ja perversioita, sen katsominen on vastenmielistä ja aiheuttaa jälkeenpäin painajaisia, se on huono.

Monet ns. hyvät elokuvat vain mässäävät väkivallalla. Hyvä elokuva saa viestinsä julki hienovaraisemmin.

Näissä usein ideana on näyttää väkivalta sellaisena, kuin se todellisuudessa on eli vastenmielisenä ja inhottavana. Ei siis kaunistella mitään ja näin saadaan katsoja tuntemaan varmasti ainakin jotain.

Niin, sadisteille nautintoa.

Jos Oscareilla mitataan niin As Good as it´s gets eli Elämä on ihanaa, Jack Nicholson ja Helen Hunt saivat kumpikin parhaan pääosan Oscarit. Ja Golden Globenit parhaasta komediaosasta.

Birdcage - Lainahöyhenissä. Ei palkintoja, mutta tuntuu olevan puheissa arvostettu.

Eikö Woody Allenin tiettyjä leffoja pidetä arvossaan koomikoiden keskuudessa?