Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä pitää kuolleen ex-naisystävänsä kuvaa esillä vitriinissä, ok vai ei?
21.10.2017 |
En ole mustasukkainen mutta minusta se on karmivaa. Välillä katselee kuvaa pitkään haikean näköisenä ja huokailee. Joskus silmät verestävät eli luulen että myös välillä itkee. Tämän naisen kuolemasta on jo 3,5 vuotta. Suhteessa olivat melkein kuusi vuotta. Pitäisi kitenkin yrittää eteenpäin? Olemme yli kolmikymppisiä ihmisiä.
Kommentit (34)
Esillä saa tietysti pitää, mutta en mitään palvontamenoja ja pillitystä jaksaisi katsella vuosikausien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isällä on äidin valokuva ja koko koti entisellään vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Uusi naisystävä on mutta eivät asu yhdessä. Suoraan sanottuna olisin kyllä aika vittuuttunut isälleni, jos tuhoaisi kaikki muistot äidistäni.
Anna olla.
Voit ymmärtää vain jos olet itse kokenut saman, traagisesta menetyksestä ei välttämättä pääse yli kunnolla koskaan vaan sen kanssa opitaan elämään. Miten se ex kuoli?
Ei ole sopivaa, jos asuu kumppanin kanssa. Kuvan voisi laittaa esim. työpöydälle tai laatikkoon. Toki henkilöä saa muistella, mutta ei existä kuvia pidetä esillä. Helposti alkaa muistelemaan häntä väärässä valossa, kuinka kaikki oli niin täydellistä ja hän suorastaan pyhimys.
On aika kaksipiippuinen juttu ja ymmärrän ajatuksesti. Kun suru on kuitenkin vielä noin pinnassa ja asia selvästi tosi arka, niin en ehkä juuri nyt pyytäisi poistamaan. Ehkä se on hänen tapansa tehdä surutyötä. On kuitenkin teidänkin suhteen etu, että surutyö tulee perusteellisesti tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö muistakin läheisistä/existään kuvia esillä? Vai onko tämä ainoa?
Isäni kuoli 20vuotta sitten. Yhä edelleen joskus katson kuvaansa ja itkettää. Minulla on siis normaaleja tunteita, joita on useimmilla, joiden läheinen on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänen itse valita hetki, jolloin hän laittaa kuvan pois. Äitini kuolemasta on nyt 3,5 vuotta ja minulle on ollut tärkeää saada tehdä asiat omaan tahtiin (kuolema oli minulle sivujuonteineen traumaattisempi kuin ehkä jollekin toiselle äitinsä kuolema). Joku juttu on sellainen, että sen voisi periaatteessa laittaa poiskin, mutta jos joku alkaisi painostaa tai pakottaa, homma muuttuu heti hankalammaksi. Se on väärä järjestys, jos pitää ensin luopua fyysisesti ja sitten vasta henkisesti. Eksän muisto on kuitenkin miehesi päässä ja sitten vaalisi kuvaa siellä, mielummin niin että kuva muuttuu merkityksettömäksi ja sitten se pannaan sivuun. Jos se jää sinne päähän, se voi jäädä sinne kiertelemään ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sopivaa, jos asuu kumppanin kanssa. Kuvan voisi laittaa esim. työpöydälle tai laatikkoon. Toki henkilöä saa muistella, mutta ei existä kuvia pidetä esillä. Helposti alkaa muistelemaan häntä väärässä valossa, kuinka kaikki oli niin täydellistä ja hän suorastaan pyhimys.
Mitä sitten, jos hän muistaisikin "väärässä valossa" vain hyviä asioita, luultavasti kuitenkin tajuaa sen itse ja senkin, että nyt elää eri hetkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isällä on äidin valokuva ja koko koti entisellään vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Uusi naisystävä on mutta eivät asu yhdessä. Suoraan sanottuna olisin kyllä aika vittuuttunut isälleni, jos tuhoaisi kaikki muistot äidistäni.
Tuo suoraan sanottuna kuulostaa vähän omituiselta, ettei mitään ole voinut muuttaa. On eri asia pitää valokuvia ja joitakin muistoesineitä, kuin pyhittää koko talo edesmenneelle. Elämässä eteenpäin meneminen ei tarkoita sitä, että tuhoaa kaikki muistot. Ja muiston kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mitenkään ei saa muuttaa kotiaan, jossa edesmennyt vaimo on muinoin elänyt. Aika karmivan kuuloista.
Saahan sitä muistella ja surra. Mutta kyllä se on niin, että jos haluaa uuden elämän raknetaa niin se vanha pitäisi hyvästellä ja taakse jättää. Ymmärtäisin jos olisi lastensa äiti, että lasten vuoksi pitää sitä. Ja onhan tietysti eri asia luopua ihmisestä koska suhde ei pelitä kuin siksi että on kuollut pois. Mut silti. Surutyö ottaa aikansa, mutta ei uusi elämä ja uusi suhde kyllä mihinkään kukoista jos vanhaa vaalii. ON eri asia kaivata isäänsä tai äitiään, tai vaikka lastenkin toista vanhempaa kuin pelkkää naisystävää, minun mielestäni. Ehkä hän ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen...? Sellaiseen, missä sinullakin on tasavertainen olo, etkä koe jääväsi entisen varjoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä muistella ja surra. Mutta kyllä se on niin, että jos haluaa uuden elämän raknetaa niin se vanha pitäisi hyvästellä ja taakse jättää. Ymmärtäisin jos olisi lastensa äiti, että lasten vuoksi pitää sitä. Ja onhan tietysti eri asia luopua ihmisestä koska suhde ei pelitä kuin siksi että on kuollut pois. Mut silti. Surutyö ottaa aikansa, mutta ei uusi elämä ja uusi suhde kyllä mihinkään kukoista jos vanhaa vaalii. ON eri asia kaivata isäänsä tai äitiään, tai vaikka lastenkin toista vanhempaa kuin pelkkää naisystävää, minun mielestäni. Ehkä hän ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen...? Sellaiseen, missä sinullakin on tasavertainen olo, etkä koe jääväsi entisen varjoon?
Joo, näinkin mutta ap ei voi patistaa miestä nopeuttamaan suruaan. Ap voi vain itse väistää joko odottamaan tai jatkaa elämäänsä, jos hän ei pysty sopeutumaan tilanteeseen.
Mut siis voisitteko itse seurustella ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä muistella ja surra. Mutta kyllä se on niin, että jos haluaa uuden elämän raknetaa niin se vanha pitäisi hyvästellä ja taakse jättää. Ymmärtäisin jos olisi lastensa äiti, että lasten vuoksi pitää sitä. Ja onhan tietysti eri asia luopua ihmisestä koska suhde ei pelitä kuin siksi että on kuollut pois. Mut silti. Surutyö ottaa aikansa, mutta ei uusi elämä ja uusi suhde kyllä mihinkään kukoista jos vanhaa vaalii. ON eri asia kaivata isäänsä tai äitiään, tai vaikka lastenkin toista vanhempaa kuin pelkkää naisystävää, minun mielestäni. Ehkä hän ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen...? Sellaiseen, missä sinullakin on tasavertainen olo, etkä koe jääväsi entisen varjoon?
Kuolema on siitä kinkkinen homma, että se ero tulee ulkoa annettuna, kumpikaan ei ole jättänyt kumpaakaan - olettaen siis, että kuva on kuolleesta sen hetkisestä kumppanista eikä eksästä. Suhde jäi siis kesken ja sen sureminen on toisenlaista kuin sellaisen suhteen, joka päättyy toisen tai molempien tahdosta.
Sulla tuntuu olevan asian kanssa ongelmia.
Mä en näe siinä mitään outoa.
Sopiiko sulle, että ihmisillä on kuvia kuolleista omaisistaan, saako heitä surra, jopa itkeä?
Oudompaa mun mielestä on se, että pohdit tuollaista kysymystä keskustelupalstalla etkä juttele siitä miesystäväsi kanssa.
Voisit esimerkiksi lohduttaa häntä.
Sinun kannattaa alkaa tarjota miesystävällesi Äityliinin herkkuruokia. Saatte molemmat uutta ajateltavaa ja ongelmat selviävät itsestään. Hae vaikka alla olevast linkistä tai googleta. Hyvä ruoka, parempi mieli !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Vierailija kirjoitti:
Mut siis voisitteko itse seurustella ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa?
Mies ei ole selvästi päässyt vielä yli kuolleesta tyttöystävästään, joten en kyllä itse haluaisi seurustella hänen kanssaan. Vaikea olla ihmisen kanssa, joka laittaa kuolleen ihmisen elävän edelle. Ehdottaisin taukoa ja harkinta-aikaa. Jospa tajuaisi sitten itsekin käsitellä surunsa loppuun ennen uuden suhteen aloittamista. Ihmettelen myös, miksi joku haluaa seurustella miehen kanssa, joka on tehnyt kodistaan muuttumattoman pyhätön 10 vuotta sitten kuolleelle vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa alkaa tarjota miesystävällesi Äityliinin herkkuruokia. Saatte molemmat uutta ajateltavaa ja ongelmat selviävät itsestään. Hae vaikka alla olevast linkistä tai googleta. Hyvä ruoka, parempi mieli !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Tämä on hieno neuvo. Viisas, ylevä ja ennen kaikkea tasapuolinen !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isällä on äidin valokuva ja koko koti entisellään vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Uusi naisystävä on mutta eivät asu yhdessä. Suoraan sanottuna olisin kyllä aika vittuuttunut isälleni, jos tuhoaisi kaikki muistot äidistäni.
Tuo suoraan sanottuna kuulostaa vähän omituiselta, ettei mitään ole voinut muuttaa. On eri asia pitää valokuvia ja joitakin muistoesineitä, kuin pyhittää koko talo edesmenneelle. Elämässä eteenpäin meneminen ei tarkoita sitä, että tuhoaa kaikki muistot. Ja muiston kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mitenkään ei saa muuttaa kotiaan, jossa edesmennyt vaimo on muinoin elänyt. Aika karmivan kuuloista.
Eli kun koti on sisustettu perinteisellä molempien sukujen antiikilla, nyt pitäisi uuden mummoystävän mukaan heittää sisustus Ikeaksi. Ok. Miehet nyt yleensäkään ei ole kiinnostuneita sisustuksesta, ainakaan tuon ikäluokan miehet.
Olivatko he yhdessä kun nainen kuoli? Varsinkin siinä tapauksessa on normaalia pitää kuvaa esillä ja olet todella epäempaattinen, jos vaadit kuvan piiloon.