Miesystävä pitää kuolleen ex-naisystävänsä kuvaa esillä vitriinissä, ok vai ei?

Ei ole outoa minun mielestäni. Tuo ex tulee aina olemaan jonkinlaisella paikalla miehen elämässä. Ei se sinulta ole pois mitenkään. Jos aiot jatkaa suhdetta niin sinun on hyväksyttävä se asia. Ainakaan ex ei havittele miestä takaisin eikä lähettele mitään häiritseviä viestejä kuten elossa olevat exät saattavat tehdä...

Sitä tosin voi miettiä onko mies ns. tehnyt surutyön niin pitkälle että pystyy uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isällä on äidin valokuva ja koko koti entisellään vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Uusi naisystävä on mutta eivät asu yhdessä. Suoraan sanottuna olisin kyllä aika vittuuttunut isälleni, jos tuhoaisi kaikki muistot äidistäni.

Tuo suoraan sanottuna kuulostaa vähän omituiselta, ettei mitään ole voinut muuttaa. On eri asia pitää valokuvia ja joitakin muistoesineitä, kuin pyhittää koko talo edesmenneelle. Elämässä eteenpäin meneminen ei tarkoita sitä, että tuhoaa kaikki muistot. Ja muiston kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mitenkään ei saa muuttaa kotiaan, jossa edesmennyt vaimo on muinoin elänyt. Aika karmivan kuuloista.

Eli kun koti on sisustettu perinteisellä molempien sukujen antiikilla, nyt pitäisi uuden mummoystävän mukaan heittää sisustus Ikeaksi. Ok. Miehet nyt yleensäkään ei ole kiinnostuneita sisustuksesta, ainakaan tuon ikäluokan miehet.

Tietenkään ei tarvitse sukuantiikkia heittää menemään Ikean tieltä. En tiedä, kuinka vakava tämä uusi suhde on, mutta naisystävä tuskin tuntee oloaan tervetulleeksi kotiin, joka on kuin museo miehen ja tämän entisen vaimon elämästä. Ehkä hän toivoo, että kotia päivitetään sen verran, että hänkin tuntee olonsa sinne tervetulleeksi. Ja kokee, että mies elää tätä hetkeä tulevaan suunnaten hänen kanssaan eikä menneisyyttä kuolleen vaimonsa kanssa. Mutta jos mies ei pysty mitään muuttamaan, niin voihan olla, että uusi mummoystävä poistuu takavasemmalle ja antaa toisen elää muistoissaan. 

En seurustelisi tommosen itkupillin kanssa joka selvästikään ei ole päässyt irti menneestä. Surra saa toki mutta mies ei ole valmis vielä uuteen suhteeseen kanssasi. Etsi mies jolle olet ykkönen. Et kuolleen haamun korvike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä muistella ja surra. Mutta kyllä se on niin, että jos haluaa uuden elämän raknetaa niin se vanha pitäisi hyvästellä ja taakse jättää. Ymmärtäisin jos olisi lastensa äiti, että lasten vuoksi pitää sitä.  Ja onhan tietysti eri asia luopua ihmisestä koska suhde ei pelitä kuin siksi että on kuollut pois. Mut silti. Surutyö ottaa aikansa, mutta ei uusi elämä ja uusi suhde kyllä mihinkään kukoista jos vanhaa vaalii. ON eri asia kaivata isäänsä tai äitiään, tai vaikka lastenkin toista vanhempaa kuin pelkkää naisystävää, minun mielestäni. Ehkä hän ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen...? Sellaiseen, missä sinullakin on tasavertainen olo, etkä koe jääväsi entisen varjoon?

Kuolema on siitä kinkkinen homma, että se ero tulee ulkoa annettuna, kumpikaan ei ole jättänyt kumpaakaan - olettaen siis, että kuva on kuolleesta sen hetkisestä kumppanista eikä eksästä. Suhde jäi siis kesken ja sen sureminen on toisenlaista kuin sellaisen suhteen, joka päättyy toisen tai molempien tahdosta. 

Aikalailla sanasta sanaan olisin tullut kirjoittamaan tämän.

Minulla on vieläkin esillä kuva 15 vuotta sitten kuolleesta eksästäni. Emme olleet enää yhdessä kun hän kuoli, olimme parhaita ystäviä. Ystävyys onkin se mitä eniten jäin kaipaamaan, emme varmasti olisi enää palanneet seurustelemaan vaikka hän eläisikin.

Eräs myöhempi poikaystävä oli kovin mustasukkaista sorttia. Tästä keskustelimme ja riitelimmekin monta, monta kertaa. Kerran satuin olemaan juuri tuon kuolleen eksän kuvan lähellä, joten osoitin kuvaa ja kysyin "kas kun et ole mustasukkainen hänestäkin, tiedät että X on ollut tärkein ihminen elämässäni?"

Mustasukkainen vastasi että ei, koska X on kuollut. En oikein tiedä miten siihen olisi pitänyt suhtautua.

Plääh, huono, 0/5. Tällaisia aloituksia on ollut liikaa.

Mä näyttäisin ovea seurustelukumppanille, joka reagoisi noin epäempaattisesti kuin sinä mulle tapahtuneisiin traumaattisiin tapahtumiin ja suruun josta kärsin niiden vuoksi.

Kuulostat siltä, että ajattelet asioita vain omalta kannaltasi. Kuulostat epäkypsältä oman navan ympärillä pyörijältä, jota kiinnostaa kaikessa vain se, miten se vaikuttaa sinuun.

Olisiko susta parempi, että mies olisi salannut sulta rakastettunsa kuoleman? Niin moni tekisi juuri tuosta syystä, mitä sinä nyt valitat. Musta teet viisaasti, jos lopetat suhteen. Ei sulla taida olla hänelle mitään annettavaa.

Aina välillä kuvittelen naisten olevan täyspäisiä ja sitten tulee tämmöisiä ketjuja :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isällä on äidin valokuva ja koko koti entisellään vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Uusi naisystävä on mutta eivät asu yhdessä. Suoraan sanottuna olisin kyllä aika vittuuttunut isälleni, jos tuhoaisi kaikki muistot äidistäni.

Tuo suoraan sanottuna kuulostaa vähän omituiselta, ettei mitään ole voinut muuttaa. On eri asia pitää valokuvia ja joitakin muistoesineitä, kuin pyhittää koko talo edesmenneelle. Elämässä eteenpäin meneminen ei tarkoita sitä, että tuhoaa kaikki muistot. Ja muiston kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että mitenkään ei saa muuttaa kotiaan, jossa edesmennyt vaimo on muinoin elänyt. Aika karmivan kuuloista.

Eli kun koti on sisustettu perinteisellä molempien sukujen antiikilla, nyt pitäisi uuden mummoystävän mukaan heittää sisustus Ikeaksi. Ok. Miehet nyt yleensäkään ei ole kiinnostuneita sisustuksesta, ainakaan tuon ikäluokan miehet.

Tietenkään ei tarvitse sukuantiikkia heittää menemään Ikean tieltä. En tiedä, kuinka vakava tämä uusi suhde on, mutta naisystävä tuskin tuntee oloaan tervetulleeksi kotiin, joka on kuin museo miehen ja tämän entisen vaimon elämästä. Ehkä hän toivoo, että kotia päivitetään sen verran, että hänkin tuntee olonsa sinne tervetulleeksi. Ja kokee, että mies elää tätä hetkeä tulevaan suunnaten hänen kanssaan eikä menneisyyttä kuolleen vaimonsa kanssa. Mutta jos mies ei pysty mitään muuttamaan, niin voihan olla, että uusi mummoystävä poistuu takavasemmalle ja antaa toisen elää muistoissaan. 

Siinä tapauksessa se on toivottavaa, molemmat kun leskiä ovat ja asuvat edelleen vuosien jälkeen omissa kodeissaan. Miksi kuvittelet että kaikki haluavat yhteisen kodin, on paljon juridisia ongelmia joita tästä seuraa. Mieti miksei Göran Stubb ja Pirkko Mannola eivät avioituneet.

Vierailija kirjoitti:

Mut siis voisitteko itse seurustella ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa?

Voisin. Oudompaa olisi, jos kaikki muistot kuolleesta puolisosta olisi haudattu eikä mies osoittaisi mitään tunteita mennyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut siis voisitteko itse seurustella ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa?

Mies ei ole selvästi päässyt vielä yli kuolleesta tyttöystävästään, joten en kyllä itse haluaisi seurustella hänen kanssaan. Vaikea olla ihmisen kanssa, joka laittaa kuolleen ihmisen elävän edelle. Ehdottaisin taukoa ja harkinta-aikaa. Jospa tajuaisi sitten itsekin käsitellä surunsa loppuun ennen uuden suhteen aloittamista. Ihmettelen myös, miksi joku haluaa seurustella miehen kanssa, joka on tehnyt kodistaan muuttumattoman pyhätön 10 vuotta sitten kuolleelle vaimolleen. 

Kukaan joka on OIKEASTI rakastanut toista ei pääse IKINÄ yli siitä. EI IKINÄ!

Yäk miten epäempaattisia ihmisiä täällä on.

Siitä pitäisi lähteä, että ihminen saa pitää vaikka Kekkosen kuvaa seinällä omassa kodissaan.

Creepy. Ajattele, teidän lapset kyselee joskus, että äiti kuka tuo nainen tuolla vitriinissä on...

3,5 vuotta jo kuitenkin ja vielä katselee sinunkin läsnäollessa kuvaa haikeasti ja pitkään ja itkee? Ei ole tosissaan normaalia.