Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miksi jotkut jaksaa jauhaa, että kannattaa opsikella ennemin sellasta mikä kiinnostaa kuin työllistää
21.10.2017 |
Siis joo kannattaa tietysti opiskella sellasta mikä kiinnostaa, mutta kattoo vähän niitä työtilanteitakin. Varmasti joku taide voi kiinnostaa moniakin, mutta mikä on todennäköisyys, että työllistyt? Tai jotain media-ala minne on tunkua enemmän kun ilmasten ämpäreiden jonottajia. Hyvähän se on jonkun lääketieteen opiskelijan sanoa, että ala on kiinnostanut aina. Mutta tuhlaa se 5v yliopistossa elämässä opiskellen huuhaatieteitä, jonka lopputulos tiedetään jo aloitusruudussa, että 1/100 työllistyy alalle ja loput menee työkkäriin tai muulle alalle. Otetaan siihen vielä opintolainat päälle, niin ai että voidaan kysyä, että kannattiko opiskella sitä mikä oikeasti kiinnosti?
Kommentit (6)
Niin, kannattaa varmaan kokeilla sitäkin puolta että opiskelet jotakin mikä ei kiinnosta pätkääkään, ja teet sellaisia töitä jotka ei kiinnosta pätkääkään.
Huomaat hyvin nopeasti, kuinka koko yhdistelmä on täysi mahdottomuus.
Työ on sijoittamista. Sijoitat aikaasi ja työresurssiasi johonkin, jonka katsot kannattavan ja kiinnostavan.
Kukaan sijoittaja ei investoi sellaiseen mihin ei usko, mikä ei kiinnosta ja mikä ei kannata.
Se on ihan yhdentekevää jos se JOLLEKULLE TOISELLE on hyvä ratkaisu. Tärkeintä on aina se että ratkaisu on itselle sopiva.
Sopraanolaulajan uran vaihtaminen bassolaulajaksi on aika vaikea valinta toteuttaa, kannattaa pysytellä siinä sopraanon hommassa suosiolla.
Nämä kaikki asiat on sellaisia juttuja, jotka ratkaistaan markkinoilla. Markkinat eikä maan hallitus määräile markkinoiden toimijoita, vaan markkinat sopeutuu aina siihen, miten halukkaita ihmiset ovat siellä sijoittamaan aikaa, resurssejaan tai rahojaan. Ja valtion hallituksen tulee aina sopeutua lopulta markkinoiden toimintaan, eli me itse ratkaisemme sen, mihin suuntaan valtion hallituksen tulee toimia sopeuttaa.
Jos meillä olisi Suomessa 2 miljoonaa banaanipuiden asiantuntijaa, ei Suomen hallitus voisi mitenkään sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Suomeen on saatava banaanipuita, tai sitten on saatava aikaan jonkinlaista asiantuntijatyön vientiä niihin maihin joissa banaanipuita on.
Voit myös yrittää houkutella em. banaanipuiden asiantuntijoita vaihtamaan ammattiansa, mutta pakolla se ei onnistu. Jos kaikki haluavat olla banaanipuiden asiantuntijoita, asia on loppuunkäsitelty.
Talous toki motivoi tekemään muitakin suunnitelmia, mutta niin se ei mene että maan hallitus asettaa talouden täysin mahdottomaksi banaanipuiden asiantuntijoille, esim. nostamalla kustannuksia aivan överiksi, vaikka menoleikkauksilla ja veroratkaisuilla saataisiin banaanipuiden asiantuntijat taas takaisin töihinsä normaaleilla markkinaehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo oli noin jossainvaiheessa, mutta nyt tuntuu, että mitään varmaa ei ole.
Em. esimerkissä 2 miljoonaa suomalaista banaanipuiden asiantuntijaa ovat siis myöskin poliittisesti riittävän iso joukko, joiden äänestysvalinnoilla ratkaistaan myös hallituksen kokoonpano.
Maan hallitus ei siis missään olosuhteissa voi alkaa tekemään oman kansansa vastaisia ratkaisuja, ja sillä on lopulta aina poliittinen vastuu siitä, jatkuuko hommat hallituksessa vai ei.
Eli, takaisin ajamaan niitä banaanipuiden asiantuntijoiden etuja tässä maassa, sillä tavalla se talous korjataan.
Hallitus sopeutuu aina markkinoihin. Jos ei sopeudu, sitten hallitus SOPEUTETAAN.
Hallitus ei myöskään sopeuta kansaansa, vaan kansa äänestäjineen sopeuttaa aina hallituksen, tämä on se poliittinen vastuu.
Markkinat eivät myöskään koskaan sopeudu hallituksen huuteluihin, vaan markkinat muodostuu markkinoiden toimijoiden keskinäisestä kaupankäynnistä. Hallitus voi toki huudella katsomosta iskulauseitaan, mutta markkinat tekee lopulta päätöksensä aina itsenäisesti.
Eli, kaikissa olosuhteissa, se on hallitus, jonka tulee kyetä sopeutumaan, tämän mukana siis toki myös koko kansa, eli ratkaisut tulee olla hallituksella sellaisia että enemmistökannatus säilyy. Jos kannatusta ei ole, sitten hallitus viralta ja uusilla vaaleilla uusi hallitus tilalle.
Köyhäläinen kirjoitti:
Niin, kannattaa varmaan kokeilla sitäkin puolta että opiskelet jotakin mikä ei kiinnosta pätkääkään, ja teet sellaisia töitä jotka ei kiinnosta pätkääkään.
Huomaat hyvin nopeasti, kuinka koko yhdistelmä on täysi mahdottomuus.
Työ on sijoittamista. Sijoitat aikaasi ja työresurssiasi johonkin, jonka katsot kannattavan ja kiinnostavan.
Kukaan sijoittaja ei investoi sellaiseen mihin ei usko, mikä ei kiinnosta ja mikä ei kannata.
Se on ihan yhdentekevää jos se JOLLEKULLE TOISELLE on hyvä ratkaisu. Tärkeintä on aina se että ratkaisu on itselle sopiva.
Sopraanolaulajan uran vaihtaminen bassolaulajaksi on aika vaikea valinta toteuttaa, kannattaa pysytellä siinä sopraanon hommassa suosiolla.
Nämä kaikki asiat on sellaisia juttuja, jotka ratkaistaan markkinoilla. Markkinat eikä maan hallitus määräile markkinoiden toimijoita, vaan markkinat sopeutuu aina siihen, miten halukkaita ihmiset ovat siellä sijoittamaan aikaa, resurssejaan tai rahojaan. Ja valtion hallituksen tulee aina sopeutua lopulta markkinoiden toimintaan, eli me itse ratkaisemme sen, mihin suuntaan valtion hallituksen tulee toimia sopeuttaa.
Jos meillä olisi Suomessa 2 miljoonaa banaanipuiden asiantuntijaa, ei Suomen hallitus voisi mitenkään sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Suomeen on saatava banaanipuita, tai sitten on saatava aikaan jonkinlaista asiantuntijatyön vientiä niihin maihin joissa banaanipuita on.
Voit myös yrittää houkutella em. banaanipuiden asiantuntijoita vaihtamaan ammattiansa, mutta pakolla se ei onnistu. Jos kaikki haluavat olla banaanipuiden asiantuntijoita, asia on loppuunkäsitelty.
Talous toki motivoi tekemään muitakin suunnitelmia, mutta niin se ei mene että maan hallitus asettaa talouden täysin mahdottomaksi banaanipuiden asiantuntijoille, esim. nostamalla kustannuksia aivan överiksi, vaikka menoleikkauksilla ja veroratkaisuilla saataisiin banaanipuiden asiantuntijat taas takaisin töihinsä normaaleilla markkinaehdoilla.
Tiedätkö mitä tuo on? Yläluokkaista, elämän realiteeteille täysin vierasta haihattelua! Juuri tuollaisen huuhaan takia meillä on peräkamarinpoikia jotka pelaa tietokoneella vuositolkulla ja kostaa sossusta rahat!
Elämä on 2010-luvulla jotain täysin muuta kuin unelmia. Paitsi jos pappa betalar...
Vierailija kirjoitti:
Köyhäläinen kirjoitti:
Niin, kannattaa varmaan kokeilla sitäkin puolta että opiskelet jotakin mikä ei kiinnosta pätkääkään, ja teet sellaisia töitä jotka ei kiinnosta pätkääkään.
Huomaat hyvin nopeasti, kuinka koko yhdistelmä on täysi mahdottomuus.
Työ on sijoittamista. Sijoitat aikaasi ja työresurssiasi johonkin, jonka katsot kannattavan ja kiinnostavan.
Kukaan sijoittaja ei investoi sellaiseen mihin ei usko, mikä ei kiinnosta ja mikä ei kannata.
Se on ihan yhdentekevää jos se JOLLEKULLE TOISELLE on hyvä ratkaisu. Tärkeintä on aina se että ratkaisu on itselle sopiva.
Sopraanolaulajan uran vaihtaminen bassolaulajaksi on aika vaikea valinta toteuttaa, kannattaa pysytellä siinä sopraanon hommassa suosiolla.
Nämä kaikki asiat on sellaisia juttuja, jotka ratkaistaan markkinoilla. Markkinat eikä maan hallitus määräile markkinoiden toimijoita, vaan markkinat sopeutuu aina siihen, miten halukkaita ihmiset ovat siellä sijoittamaan aikaa, resurssejaan tai rahojaan. Ja valtion hallituksen tulee aina sopeutua lopulta markkinoiden toimintaan, eli me itse ratkaisemme sen, mihin suuntaan valtion hallituksen tulee toimia sopeuttaa.
Jos meillä olisi Suomessa 2 miljoonaa banaanipuiden asiantuntijaa, ei Suomen hallitus voisi mitenkään sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Suomeen on saatava banaanipuita, tai sitten on saatava aikaan jonkinlaista asiantuntijatyön vientiä niihin maihin joissa banaanipuita on.
Voit myös yrittää houkutella em. banaanipuiden asiantuntijoita vaihtamaan ammattiansa, mutta pakolla se ei onnistu. Jos kaikki haluavat olla banaanipuiden asiantuntijoita, asia on loppuunkäsitelty.
Talous toki motivoi tekemään muitakin suunnitelmia, mutta niin se ei mene että maan hallitus asettaa talouden täysin mahdottomaksi banaanipuiden asiantuntijoille, esim. nostamalla kustannuksia aivan överiksi, vaikka menoleikkauksilla ja veroratkaisuilla saataisiin banaanipuiden asiantuntijat taas takaisin töihinsä normaaleilla markkinaehdoilla.
Tiedätkö mitä tuo on? Yläluokkaista, elämän realiteeteille täysin vierasta haihattelua! Juuri tuollaisen huuhaan takia meillä on peräkamarinpoikia jotka pelaa tietokoneella vuositolkulla ja kostaa sossusta rahat!
Elämä on 2010-luvulla jotain täysin muuta kuin unelmia. Paitsi jos pappa betalar...
Et vain ymmärrä lukemaasi, ja sinulla tuntuu olevan jo lähtökohtaisestikin jonkinlainen patistelun aiheuttama trauma, joka kääntää kaiken lukemasi jonkinlaiseksi peräkammarinpoika-laiskottelija-sosiaalipummi -viha-ajatteluksi.
Kysymys on demokratiasta ja markkinoista, ja siitä, miten ne kulkevat keskenään käsi kädessä. Eli esim. pääomien valta ei voi ohittaa koskaan kansan valtaa, vaan ratkaisuista on aina kyettävä sopimaan yhdessä, ja se puolestaan edellyttää väkisin sitä että KANNATTAVUUS työlle on riittävän korkea. Puhutaan siis kannattavuudesta työntekijälle, ei pääomille.
Ymmärrät varmaan sen, että työtä ei tee kukaan, jos se ei kannata. Tällöin aika menee työn tekemisen sijasta oman toimeentulon varmistamiseen. Näin se menee kaikkialla muuallakin maailmassa, eli jos työn tekemisen ympärille rakennellut systeemit ovat pettäneet, ei ihmisiä enää kiinnosta ne "työ" -ajattelut, vaan silloin aletaan varmistamaan omaa toimeentuloa ja omaa hengissäpysymistä.
Ja siinä ei ole yhtään mitään väärää, vaan pikemminkin se on jopa kannustettavaa, jokaisen tulisi ensisijaisesti varmistaa aina oma hengissäpysymisensä, ja erityisesti huolehtia siitä että huonoa kauppaa työstä ei tehdä.
No itse opiskelin dippainssiksi, mutta en työllistynyt. Samalla vaivalla olisin voinut opiskella ykkösvaihtoehtoani, jos kuitenkin kortisto kutsuu