Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Mulle Helsingissä asuminen on ihan mielekästä, enkä mielestäni uhraa sitä varten mitään. Välillä on kiire ja stressi, useimmiten ei, ja silloinkin kun on niin se johtuu työstä. Jos asuisin jossain muualla niin tekisin silti töitä eikä se kiire tai stressi olisi sen harvinaisempaa.
Täällä on munlaiselle persoonalle helppo asua, kun kukaan kaduilla vastaan kävelevä ei tunne minua. Ja mä kyllä käytän niitä museoita, näyttelyitä ja tapahtumia, olen sellainen että varmaan hautautuisin kotiini jos nämä mahdollisuudet ei olisi näin lähellä.
Asuin pienessä kaupungissa 18 vuotta ja nyt reilu 10 vuotta Helsingissä. Siinä välissä testasin myös mm. Tampereen ja Hämeenlinnan. Helsingissä on helpointa olla, minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan pikkukaupungissa. Täällä k-supermarket ja s-market isoimmat ruokakaupat. Löytyy kuitenki monta baaria/ravintolaa. Ihan keskustassa ei oo ku yks juottola ja yks ruokaravintola mutta muutaman kilsan päässä useampia. Meillä kolmen makuuhuoneen omakotitalo joen rannalla 2000m2 tontilla. Ostohinta n. 65000. 1-2km päässä kaupoista, pankeista ym. Hyvin pärjää. Lähin vähänkään isompi kaupunki on n. puolen tunnin ajomatkan päässä eli ei kaukana. Mutta auto täällä pitää olla mikä on ainut miinus täällä asuessa. Ei minkäänlaista julkista liikennettä mihinkään. Uimarannat kesällä ihan huiput! On siis merenrantakaupunki.. mutta sinnekki mentävä autolla mikä ärsyttää.. töitä tietenki huonosti mutta aina mulle jotaki hommaa on löytyny. Eli siis mun näkemys tähän asiaan on että pikkukaupunki hyvä jos tarpeeksi palveluita kuitenki. Ja joku isompi paikka suht lähellä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä vouhotusta, että Hgissä on kauhea kiire ja että kaikki täällä ovat kiireisiä. Olen koko ikäni asunut täällä ja olen ihan työssäkäyvä ihminen mutta ei minulla mitenkään erityisen kiire ole. Sehän riippuu siitäkin mitä kiireitä haluaa kalenteriinsa ympätä.
Mä olen asunut ennen Helsingissä, nyt jo pitkään pikkukaupungissa (alle 10 000 asukasta). Kyllä mä olen sitä mieltä että täällä maalla on rennompaa ja leppoisampaa. Kesällä täällä on vilkkaampaa, talvella aika kuollutta. Peruspalvelut toimii ympäri vuoden. Se riittää hyvin. Helsingissä tein kyllä vaativampaa työtä ja paljon ylitöitä, se tietysti lisäsi stressin määrää. Pakko oli rahan takia. Nyt teen helpompaa työtä pienemmällä palkalla. Rahat riittää silti hyvin kun on velaton pieni ok-talo. Aikaa ja voimia jää muuhunkin kuin työhön. Ja työpaikallani on talvella hyvin mahdollisuus pitää palkatonta vapaata joten on helppo käydä talvisin etelässä valoa ja lämpöä tankkaamassa parikin kertaa. Harrastukseni parista olen täälläkin löytänyt hyviä ja samanhenkisiä ystäviä. Aika usein käyn edelleen Helsingissä kun sielläkin on sukua ja ystäviä. Junalla pääsee helposti. Yöpymis paikkoja on näillä reissuilla hyvin tarjolla mutta usein päädyn hotelliin. Tuntuu ihan mini-lomalta ja viikonlopun aikana ehtii vaikka mitä. Silti on aina kiva palata kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä vouhotusta, että Hgissä on kauhea kiire ja että kaikki täällä ovat kiireisiä. Olen koko ikäni asunut täällä ja olen ihan työssäkäyvä ihminen mutta ei minulla mitenkään erityisen kiire ole. Sehän riippuu siitäkin mitä kiireitä haluaa kalenteriinsa ympätä.
Se onkin enemmän yleinen ilmapiiri kuin henkilökohtainen kiire. Rauhaton tunnelma tulee siitä kun jokapaikassa on niin paljon ihmisiä ja kaikki jonnekin menossa. Jos on aina asunut ja elänyt sen keskellä siihen varmaan tottuu eikä se häiritse mutta jos on tottunut rauhalliseen elämänmenoon se tuntuu helposti stressaavalta ja ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin 2 vuotta Helsingistä pois, ja ystävät jotka siellä vielä asuvat potevat aika lailla samoja asioita. Pääsyynä asumisen järjetön kalleus ja liian hektinen ilmapiiri.
Oli sama tunne kuin sulla ja otin irtioton pienelle paikkakunnalle. Ostin halvan asunnon.Elelin kolme vuotta rauhaisaa elämää,kunnes alkoi toden teolla tökkiä. Muutin takaisin pääkaupunkiimme.En voisi olla onnellisempi.Taakse jäivät yliinnokkaat naapurit,olinhan pikkukaupungin ihme,joka oli muuttanut ihan Helsingistä sinne. Mieti tarkkaan muuttoa. Muuta vaikka Helsingissä toiseen kaupunginosaan,joka jo sinällänsä avaa silmiä.Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko Helsingissä maksaa halvimmillaan vuokrayksiö keskustasta/ läheltä? Täällä pienellä paikkakunnalla noin 600 euroa, luulen että lähes yhtä kallista kuin Helsingissäkin.
Heräsin miettimään tuota että jos myisi Helsingin asuntonsa ei tarvitsisi heti tehdä töitä. Tuo kiehtoo minuakin. Voisin ostaa esim. Kaksion tai kolmion pienestä kaupungista, palvelujen, kirjaston ym. Läheltä ja viettää pari vuotta rauhallisempaa eloa. Elämä olisi turvattu asunnon, huonekalujen ym. Osalta joten loppuelämän voisi olla vaikka työttömänä pikkupaikkakunnalla ja käydä kursseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiva muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, jos olisi perhe/löytäisi sieltä miehen, mutta yksin en oikein osaa lähteä. Isovanhemmatkin jo asuivat pk-seudulla, joten juuret vahvasti täällä, vaikka kaikki lähiomaiset ovat jo kuolleet.
Hae maajussille morsian ohjelmaan
Muuttakaa Lappeenrantaan, jonnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan pikkukaupungissa. Täällä k-supermarket ja s-market isoimmat ruokakaupat. Löytyy kuitenki monta baaria/ravintolaa. Ihan keskustassa ei oo ku yks juottola ja yks ruokaravintola mutta muutaman kilsan päässä useampia. Meillä kolmen makuuhuoneen omakotitalo joen rannalla 2000m2 tontilla. Ostohinta n. 65000. 1-2km päässä kaupoista, pankeista ym. Hyvin pärjää. Lähin vähänkään isompi kaupunki on n. puolen tunnin ajomatkan päässä eli ei kaukana. Mutta auto täällä pitää olla mikä on ainut miinus täällä asuessa. Ei minkäänlaista julkista liikennettä mihinkään. Uimarannat kesällä ihan huiput! On siis merenrantakaupunki.. mutta sinnekki mentävä autolla mikä ärsyttää.. töitä tietenki huonosti mutta aina mulle jotaki hommaa on löytyny. Eli siis mun näkemys tähän asiaan on että pikkukaupunki hyvä jos tarpeeksi palveluita kuitenki. Ja joku isompi paikka suht lähellä.
Kuulostaa aika ihanalta!
Vierailija kirjoitti:
Paljonko Helsingissä maksaa halvimmillaan vuokrayksiö keskustasta/ läheltä? Täällä pienellä paikkakunnalla noin 600 euroa, luulen että lähes yhtä kallista kuin Helsingissäkin.
En tiedä mistä paikkakunnasta on kyse mutta on niitä paljonkin halvempia paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin Helsingissä 20 vuotta, sitten muutin pikkukaupunkiin neljäksi vuodeksi. Aluksi rauha oli ok, samoin oli kiva kun välimatkat kesti 5-10 min olipa sitten liikkeellä jalan tai autolla.
Sitten alkoi korpeamaan. Kaupunki täysin autio 17 jälkeen(maalaiset asioivat aamupäivällä), ketään ei näy missään, se on todella, todella masentavaa. Minnekään ei voi mennä paitsi olla kotona tai kävellä jompaa kumpaa kävelyreittiä, muita mahdollisuuksia ei ole. Pyörällä pääsee vain noin 10 km lenkin jos ei halua maantielle ajamaan ja sekin äärimmäisen tylsä reitti. Rakennuksetkin ovat rumia kahta vanhaa taloa lukuunottamatta. Pikkukaupungissa puhutaan pahaa ja minustakin leviteltiin perättömiä juoruja. Jos tarvii ostaa jotain erikoisempaa niin piti lähteä kauemmaksi. Kulttuuritarjonta on suurinpiirtein karaoke. Ihmiset on myös hieman erilaisia, en haluaisi sanoa pahasti mutta heille elämyksiä on kebab-ravintola tai hese tai jonkun Prisman avaiset josta riittää ihmeteltävää. jos on joku erikoinen harrastus tai poikkeaa massasta niin sitä päivitellään. Just tuo päivittely on erittäin loukkaavaa minusta.
Sitten riitti. Muutin takaisin Helsinkiin ja ah miten ihanaa on! Käyn kirjastoissa, museoissa, kävelen ympäriinsä ja ahmin silmilläni kauniita taloja, kaunista luontoa, merta, metsää, kallioita. Ihmisiä näkee. On kaikenlaisia ilmaistapahtumia ja toki kulttuuria enemmän kuin ehtii. Pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin, se on hieman erikoinen mutta eipä sitä tarvitse enää selitellä tai olla päivittelyn kohteena.
Henkinen hyvinvointini on kohonnut huimasti tänne paluun myötä.
On paljon kauniita pikkupaikkakuntia. Esim. Loviisa. Kovin monipuolisia pitkiä pyörälenkkejä ei ehkä löydy jos se on kynnyskysymys.
Mä asuin lapsena Vaasassa josta muutin Helsinkiin opiskelemaan. Siellä vierähti 7 vuotta opiskellen ja duunia tehden ja asuin mm. Malminkartanossa, Pasilassa ja Ruoholahdessa. Periaatteessa töitä ja etenemismahdollisuuksia oli tarjolla aika hyvin, mut lopulta myös hakijoita oli törkeen paljon joka paikkaan.
Törmäsin yhden baarin avajaisissa ex-kollegaan joka houkutteli vaihtaan sekä firmaa että paikkakuntaa. Nyt oon asunut reilut 3v Tampesterissa ja viihdyn täällä tosi hyvin. Ympyrät on tietty vähän pienemmät mut en mä millään osaa mieltää Tamperetta pikkukaupungiks. Mä ainakin oon sopeutunut hyvin ja oikeastaan niin päin, että mut on vähän yllättänyt se millaiset ruuhkat täälläkin voi pahimmillaan olla.. mut en mä enää Vaasaan muuttais, vaikka siellä kiva onkin käydä, koska niin paljon enemmän tekemistä on Helsinki-Tampere -akselilla.
Mieti hämeenlinnalainen vaikka Kylli Kylliäistä! Siinä on ihminen, joka vetää kyllä aivan omalla tyylillään! En ole samaa mieltä asioista kuin hän, mutta täytyy ihailla rohkeutta olla noinkin "outo" niin pienessä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa näin koko elämäni Helsingissä asuneena, minäkin mietin muuttoa pois. Ainoa syy oli kalliit asunnot ja halu saada omaa rauhaa. Sitten muutimme Herttoniemenrantaan. Ollaan asuttu täällä nyt 4v enkä enää halua pois. Olen aina rakastanut merta ja nyt kun asun meren äärellä, se on vaan jotain sanoin kuvaamattoman ihanaa. Kotiovelta kun kävelee 5min uimarannalle, joka on vielä juuri rempattu ranta ja oikeasti kiva uimaranta (kaikki Helsingit rannat eivät ole houkuttelevia, esim. Marjaniemen uimaranta). Vaikka asumme suoraan meren äärellä, täällä ei tuule niin pahasti kuin mitä Ruoholahdessa (myös meren äärellä). En huomaa mitään eroa asuessani täällä verrattuna kun asuin esim. Myllypurossa ja Roihuvuoressa (sisämaa, ei merta lähellä). Ainoa ero on se, että tällä alueella on tosiaan aivan ihana uimaranta.
Asuin itse lapsuuteni Myllypurossa ja siellä en halua lapsiani kasvattaa, mutta tämä alue.... Tämä on lapsiperheille paratiisi. Kirjaimellisesti. Ihanan uimarannan lisäksi, vieressä on myöskin juuri rempattu ihana leikkipuisto, paljon kauppoja (Lidl, K-Market, K-Supermarket, S-Market auki 24/7, Alepa auki 24/7, Posti, Alko, Tokmanni, Subway, Mäkki, Pizzataxi, Pizzaexpress, Kotipizza, kolme eri apteekkia, picnic jne...) sekä lisää kauppoja tulossa (K-Supermarket rempassa, laajenee 2000m2 lisää ja lisäksi tulossa Prisma). Uimarannan luota menee kävelytie roihuvuoreen sekä laajasaloon, jossa voi ihailla luonnon ääniä ja olla rauhassa. Roihuvuoressa on paikka, mikä on syrjäinen ja hiljainen. Ihan kun ei edes olisi Helsingissä, kun siellä istuu. Viikissä puolestaan on lehmiä laitumilla, aivan kuin maalla.
Omat lapset vielä tarhaikäisiä, mutta kun tulevat teini-ikään, metroasema 10min kävelymatkan päässä. Itiksen kauppakeskukseen metrolla matkaa 4min ja sinne tulossa leffateatteri. Kalasatamaan rakennetaan uusi kauppakeskus, sekin vain 4min metromatkan päässä. Itse asuin metroradan varrella lapsuuteni (Myllypuro) ja sain naapurin lapsista elinikäisiä ystäviä ja haluan tarjota omille lapsilleni saman vaihtoehdon. He voivat mennä leffoja katselemaan, käydä tapahtumissa, harrastuksissa, mitä vain. Kaikki on lähellä, metrolla on helppo kulkea ja ystäviä täältä löytyy, kun ihmisiä on enemmän kuin maalla pikkukaupungeissa/kunnissa.
Paljonko maksaa asuminen Herttoniemessä, kolmen makkarin asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 2 vuotta Helsingistä pois, ja ystävät jotka siellä vielä asuvat potevat aika lailla samoja asioita. Pääsyynä asumisen järjetön kalleus ja liian hektinen ilmapiiri.
Sama täällä! Kun ystävät käyvät kyläilemässä he aina päivittelevät miten ihanaa on ja että tekisi itsekin mieli muuttaa. Onhan tää ihanaa kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Normaalilla hoitajan palkalla (mieskin on kyllä töissä samalla alalla) elää huomattavasti paremmin kuin Helsingissä. Ihana vapauden tunne kun ei tarvitse joka ostosta ja tekemistä miettiä. Ja tää luonto! Ihan parasta!
Vierailija kirjoitti:
Paljonko maksaa asuminen Herttoniemessä, kolmen makkarin asunnossa?
sehän on tietty halpaa ku makkara ja kaikilla siivoojilla on varaa asua Hersikassa 3mh kämpässä. no jos jotain veikkais nii paljon alle 400 000€ ei irtoo.
no joo, mut tää kiinnostaa muakin, tuskin olis rahaa tollaiseen.
No nyt on melkoisen romantisoitu käsitys "ruuhka-Suomen" ja "maaseudun" eroista...
"Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa." Mä muutin töiden perässä pääkaupunkiseudulta Kainuuseen. Olen juuri semmoinen "tärkeilevä museoamanuenssi tai kuraattori" kuin joku tuolla kirjoitti :D - "vasemmistojärjestön silmäätekevä" en tosin ole, koska en kuulu puolueisiin ja Kepu on muutenkin näillä seuduilla Se Iso Ja Määräävä Puolue. Näin ihan vinkiksi, jos ette tiedä Suomen maakuntien puoluepolitiikasta mitään - Keskusta jyrää kaikkialla.
Täällä on ihan sama Prisma ja Citymarket ja Lidl mitkä muuallakin, ja samanhintaiset tuotteet myynnissä. Kulttuuritarjontaa on aika vähän verrattuna pääkaupunkiseutuun Tietysti, koska tekijöitä ja asiakkaita on myös vähemmän määrällisesti. Koska ihmisiä on vähemmän, täällä kaupungilla kaikki enemmän tai vähemmän tuntevat tai tietävät toisensa - tästä syystä en ole viitsinyt käydä paikallisissa baareissa tai edes kahviloissa, koska isompien kaupunkien tarjoamaa anonymiteettia ei ole. (Käykää vaikka katsomassa Suomi24 -keskustelujen paikkakuntakeskusteluista, mitä kaikkea täälläkin juorutaan, ja jopa ihmisiä nimiltä mainiten...) Lähinnä käyn töissä, kaupassa ja ehkä joskus leffassa ja säästän varsinaisen sosiaalisen elämän, biletys mukaan luettuna, sinne kotiseudulle.
En ollut stressaantunut työmuurahainen kotipuolessa - oikeastaan täällä stressi on jopa pahempi, koska oman alani asiantuntijoita/ammattilaisia ei ole (siksi palkkasivat minut, etelästä tulleen) ja tässä joutuu repeämään sitten hyvin laajalle alueelle. Onneksi rakastan työtäni, ja kyllä: se on minulle tärkeää elämänsisältöä, etenkin kun pääkaupunkiseudulla jouduin tekemään kaikenlaisia muita töitä kun oman alan hommiin oli niin valtava tunku.
Auto on täällä pakollinen. Piste. Jos asuu parikin kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolella, voi olla hyvin varma siitä, että julkista liikennettä eli busseja ei sinne kulje. Tai jos kulkee, ne kulkevat vain koulujen ollessa auki. Toinen vaihtoehto on polkupyörä. Muuten joutuu kävelemään kaikkialle. Täällä muuten bussilla ei pääse edes kaupungin terveyskeskuksen viereen...
Asunnot ovat halpoja, mutta täälläkin 60-80 -luvun taloyhtiöihin on tulossa putkiremontteja. Tarjontaa on Etelä-Suomea vähemmän, myös vuokra-asunnoissa, joten väistökotia ei välttämättä ihan hetkessä löydy (ja asunnon hintaan voi suoraan lisätä sen 30 000 euroa putkirempparahaa). Suosittelen siis olemaan tosi tarkkana, mikäli mielii ostaa pikkukaupungista asunnon.
Hyviäkin puolia pikkukaupungissa asumisessa on: jos saa asunnon ihan keskustasta, kaikki on lähellä: kaupat, posti, oma työpaikka, teatteri/elokuvateatteri... Autoa ei välttämättä tarvitse kaupungissa liikkumiseen, ja jos haluaa olla laiska ja autoilla, ilmaisia parkkipaikkoja on tarjolla joka puolella. Kaikki on vähän hitaampaa - ihmiset kävelevät hitaammin (saattaa tosin johtua aika selvästi näkyvästä muuttotappiosta, eli nuoria ja lapsiperheitä näkyy paljon vähemmän). Autoilla ja mopoilla tosin kaahaillaan paljon, ja nopeusrajoitukset yms. vaikuttavat olevan kuskeista enemmänkin ehdotuksia kuin sääntöjä. Poliiseja on vähemmän, ja he partioivat laajemmalla alueella, joten valitettavasti sikailijoita tai oman/muiden hengen vaarantajia ei saada kuriin.
Huvittavaa muuten, miten joidenkin mielestä Turku, Tampere tai Hämeenlinna ovat "pikkukaupunkeja". :D Muuttakaa kaupunkiin, jonka väkiluku on n. 40 000 ihmistä ja puhukaa vasta sitten pikkukaupungista...