Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähden ravintolaan, haluan että tasokkaita vaihtoehtoja on useita kymmeniä. Kun lähden oluelle, haluan että tasokkaita olutpubeja on enemmän kuin se yksi tai kaksi. Sama pätee kulttuuririentoihin. Niin, ja tietysti ne työpaikat. Siksi asun pääkaupunkiseudulla, ja aion asua jatkossakin.
Taidat olla alkoholisti?
Taidat itse olla alkoholisti, jos kuvittelet että ravintolaan mennään ryyppäämään tai laadukkaaseen olutpubin vetämään kännit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ei se helsinki mikään lontoo ole. Rumaa ja ankeaa ja töykeitä törppöjä, ja jos ei erikoisemmin pidä teatteri-museo-baari-illanvietosta niin en keksi mitään syytä asua siellä. Ns. "maalla" voi harrastaa paljon monipuolisemmin mitä helsingissä.
Ei ole Helsinkin mikään Lontoo ei. Mutta on kuitenkin Suomen ainoa kaupunki jossa on edes jonkinlainen kaupunkitunnelma, ja töstä itse pidän. Ns. maallakin olen asunut, ja siellä ei kyllä voi harrastaa yhtään mitään paremmin kuin pääkaupunkiseudulla, ei edes hiihtoa tms. ”maaseutuharrasteita”.
Näin maalla voi käydä: asioin pikkuputiikissa ja sain ostokseni mukaan - laskulla.
Juteltiin ja myyjä eli putiikin omistaja kysyi jopa nimeäni ( kotipaikkakunnassa olin).
Olimme nuorina kylällä yhtäaikaa.
Samoin lähetyskirpparilla voi jutella myyjän kanssa pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa.
Pään sisäinen juttu. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista tunnetta.
Ulkomailla asuisin jos olis mahdollista mutta ehkä vanhoilla päivillä sitten. Helsinki ainoa melkeinpä missä voin asua koska täällä on sitä kaupunkimaisuutta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen Espooseen muuttoani asuin aina pienissä kylissä. Luulin, että opiskelijana saisin täältä kavereita muista opiskelijoista, mutta olin ainut, jolla ei ollut ennestään kavereita täällä, joten jäin yksin. Olin opiskelujen jälkeen jo muuttamassa pois, mutta tapasin nykyisen avomieheni ja nyt hänen töidensä takia muutimme Helsinkiin. Onneksi asumme rauhallisella paikalla, metsän vieressä, mutta silti liikenne kuuluu herkästi. Rakastan sitä, että kun menen vanhempieni luona käymään (n. kerran vuodessa, kun matka on pitkä eikä minulla ole lomia), ja voin mennä metsään enkä kuule mitään! Se on niin vapauttavaa, voi vaan istuskella/maata metsässä ja olla. Ei tarvitse näyttää nätiltä ja vaatteet voivat olla ikivanhoja rytkyjä, kunhan suojaa ja lämmittää. Lisäksi isommilla paikkakunnilla häiritsee se, ettei kehenkään tahdo saada oikeaa kontaktia. Liikaa ihmisiä. Ainut plussa on erilaiset kaupat suht lähellä. Julkinen liikenne ei toimi minulla, mieluummin ajaisin omalla autolla.
"Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa."
Mitä? Miten se asuinpaikka tuohon vaikuttaa? Ihan oman pääsi ongelma, ei muilla ole sama ajatus.
Voishan sitä toki johki Klaukkalaan ym. muuttuu ja käydä Helsingissä vielä töissä, mutta ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähden ravintolaan, haluan että tasokkaita vaihtoehtoja on useita kymmeniä. Kun lähden oluelle, haluan että tasokkaita olutpubeja on enemmän kuin se yksi tai kaksi. Sama pätee kulttuuririentoihin. Niin, ja tietysti ne työpaikat. Siksi asun pääkaupunkiseudulla, ja aion asua jatkossakin.
Taidat olla alkoholisti?
Mitä hittoa? Hyvä esimerkki pikkukaupinkilaisista ja heidän mielipiteistään
Tykkää hyvistä oluista ja haluaa josku mennä yhdelle viihtyisiin paikkoihin = alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ei se helsinki mikään lontoo ole. Rumaa ja ankeaa ja töykeitä törppöjä, ja jos ei erikoisemmin pidä teatteri-museo-baari-illanvietosta niin en keksi mitään syytä asua siellä. Ns. "maalla" voi harrastaa paljon monipuolisemmin mitä helsingissä.
Satamat, julkinen liikenne, lentokenttä, palveluiden ja kauppojen monipupuolisuus.
Ihana meri ja paljon upeaa luontoa!
Mitä maalla voi harrastaa ja täällä ei?
Kannataisi joskus tulla käymään ja tutustua keskustan ulkopuolisiin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen Espooseen muuttoani asuin aina pienissä kylissä. Luulin, että opiskelijana saisin täältä kavereita muista opiskelijoista, mutta olin ainut, jolla ei ollut ennestään kavereita täällä, joten jäin yksin. Olin opiskelujen jälkeen jo muuttamassa pois, mutta tapasin nykyisen avomieheni ja nyt hänen töidensä takia muutimme Helsinkiin. Onneksi asumme rauhallisella paikalla, metsän vieressä, mutta silti liikenne kuuluu herkästi. Rakastan sitä, että kun menen vanhempieni luona käymään (n. kerran vuodessa, kun matka on pitkä eikä minulla ole lomia), ja voin mennä metsään enkä kuule mitään! Se on niin vapauttavaa, voi vaan istuskella/maata metsässä ja olla. Ei tarvitse näyttää nätiltä ja vaatteet voivat olla ikivanhoja rytkyjä, kunhan suojaa ja lämmittää. Lisäksi isommilla paikkakunnilla häiritsee se, ettei kehenkään tahdo saada oikeaa kontaktia. Liikaa ihmisiä. Ainut plussa on erilaiset kaupat suht lähellä. Julkinen liikenne ei toimi minulla, mieluummin ajaisin omalla autolla.
Mulla oli taas maalla tuo ongelma että en saanut enää kavereita kestään. Jos töissä tutustuin, katsoivat pitkään jos ehdotin kahville tai shoppailemaan menoa. Lopulta olin aina itse se joka pyysin. En ole socially akward ja tulimme töissä toimeen mutta vapaa-aika ei sitten käynyt kenenkään kanssa kaveruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että joku asuu Helsingissä ja ottaa valtavat lainat asumiseen.
Onhan niitä muitakin paikkoja.
Itse olen nyt maaseudun rauhassa. Aion hankkia ammatin jolla työllistyn muuallakin.
Heti kun tulen Helsinkiin, alkaa rahanmeno.
Alkaen Hsl:n lipusta.
Autoko kuluineen maksaa alle 56 e kuussa? Täälläkö ei voi käyttää autoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin maalla voi käydä: asioin pikkuputiikissa ja sain ostokseni mukaan - laskulla.
Juteltiin ja myyjä eli putiikin omistaja kysyi jopa nimeäni ( kotipaikkakunnassa olin).
Olimme nuorina kylällä yhtäaikaa.
Samoin lähetyskirpparilla voi jutella myyjän kanssa pitkään.
Öö? Kyllä Helsingissä K-kaupoissa saa laskulle . Lähikaupoissa myös myyjät tuntevat asiakkaita, ei tietenkään tyyliin jossain kauppakeskuksen isossa kaupassa, mutta muualla kyllä.
Minä asuin Helsingissä 20 vuotta, sitten muutin pikkukaupunkiin neljäksi vuodeksi. Aluksi rauha oli ok, samoin oli kiva kun välimatkat kesti 5-10 min olipa sitten liikkeellä jalan tai autolla.
Sitten alkoi korpeamaan. Kaupunki täysin autio 17 jälkeen(maalaiset asioivat aamupäivällä), ketään ei näy missään, se on todella, todella masentavaa. Minnekään ei voi mennä paitsi olla kotona tai kävellä jompaa kumpaa kävelyreittiä, muita mahdollisuuksia ei ole. Pyörällä pääsee vain noin 10 km lenkin jos ei halua maantielle ajamaan ja sekin äärimmäisen tylsä reitti. Rakennuksetkin ovat rumia kahta vanhaa taloa lukuunottamatta. Pikkukaupungissa puhutaan pahaa ja minustakin leviteltiin perättömiä juoruja. Jos tarvii ostaa jotain erikoisempaa niin piti lähteä kauemmaksi. Kulttuuritarjonta on suurinpiirtein karaoke. Ihmiset on myös hieman erilaisia, en haluaisi sanoa pahasti mutta heille elämyksiä on kebab-ravintola tai hese tai jonkun Prisman avaiset josta riittää ihmeteltävää. jos on joku erikoinen harrastus tai poikkeaa massasta niin sitä päivitellään. Just tuo päivittely on erittäin loukkaavaa minusta.
Sitten riitti. Muutin takaisin Helsinkiin ja ah miten ihanaa on! Käyn kirjastoissa, museoissa, kävelen ympäriinsä ja ahmin silmilläni kauniita taloja, kaunista luontoa, merta, metsää, kallioita. Ihmisiä näkee. On kaikenlaisia ilmaistapahtumia ja toki kulttuuria enemmän kuin ehtii. Pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin, se on hieman erikoinen mutta eipä sitä tarvitse enää selitellä tai olla päivittelyn kohteena.
Henkinen hyvinvointini on kohonnut huimasti tänne paluun myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen aivan samoin kuin sinä ap. Ja tein kaksi vuotta sitten päätöksen muuttaa pois pk-seudulta jollekin pienelle paikkakunnalle. Olen kaksi vuotta etsinyt töitä pk-seudun ulkopuolelta, mutta en ole saanut yhtään työpaikkaa. Asun siksi yhä pk-seudulla, koska täällä minulla on vakityö, muuttamisen ainoa ehto oli että saa jonkun työn, jonka varassa voi muuttaa. Edelleen haen töitä muualta, mutta ei tunnu tärppäävän.
Asutaan miehen kanssa Vantaan Ylästössä ihanassa paritalossa. Syitä, miksi tykkään asua pk-seudulla:
1. Hyvät uramahdollisuudet. Alani kolme isointa firmaa on pk-seudulla. Kaikilla on toimipiste myös muualla Suomessa, mutta ne ovat keskenään eri paikkakunnilla. Voisin siis periaatteessa asua muualla, mutta pidän siitä että on mahdollista vaihtaa firmaa, kun tuntuu siltä. Olen saanut palkkatasoa mukavasti ylemmäksi työnantajaa vaihtamalla.
2. Pelaan erästä palloilulajia. Pk-seudulla riittää naisjoukkueita myös harrastelijatasolla, joten pelireissut ovat pääasiassa pk-seudun sisällä. Muissa kaupungeissa ei saisi kummoisiakaan pelejä aikaiseksi, koska joukkueita on vähän tai pahimmillaan vain yksi.
3. Mukava yhdistelmä kaupunkia ja luontoa. Ylästöstä on kävelymatka keskuspuistoon ja hyvät ulkoliikuntamahdollisuudet muutenkin. Jumbo on lähellä ja toisaalta Helsingin keskustaan pääsee julkisilla 40 min ja omalla autolla nopeammin. Ostettiin juuri museokortit ja museoitahan täällä riittää.
4. Helppo lähteä ulkomaille. Reissaan paljon työkseni ulkomaille, joten on plussaa, ettei tarvitse illalla/yöllä Helsingistä jatkaa jonnekin junalla/bussilla/lentokoneella, kun palaa kotiin jostain tapaamisesta.
Ihmetyttää tämä keskustelu, missä henki tuntuu olevan, että Helsinki on ainoa kaupunki ja koko muu maa täyttä landea!?
Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi Tampereen seudulla asuu 500 000 asukasta ja Turunkin vaikutuspiirissä noin 400 000. Näissä kaupungeissa on paljon museoita, teattereita ja jatkuvasti kaikenlaisia tapahtumia. Suomen suosituimmat artistit ja osa kansainvälisistä tähdistäkin käy keikoilla em. kaupungeissa. Tampereella valmistuu parissa vuodessa raitiotie, joka muuttaa kaupunkia entistä urbaanimmaksi.
Pohjoisemmassa on puolestaan Oulu, jonka asukasluku ei ole valtavan suuri, mutta toimii eräänlaisena sulatusuunina pohjoisen ihmisille.
Kaipaan keskusteluun mukaan myös harmaan sävyjä. Kyllä minä sen ymmärrän, että Tsadista voi olla vaikea lähteä Ypäjälle, mutta kyllä siihen väliin mahtuu muutakin. :)
Ymmärrän, mutta toisaalta en ymmärrä. Mikset vaan henkisesti irrottaudu siit
kiireestä ja oravanpyörästä mitä ympärillä näet? ei kotiaan tarvi hylätä saadakseen muutoksen. kaikki lähtee sinusta.
Toki jos jotain asumiskustannuksia miettii niin muutto voi olla järkevää mutta tuo muu ei ole mitään pakollista. Voi helsingissäkin elää rauhallista seesteistä elämää
Pakko sanoa näin koko elämäni Helsingissä asuneena, minäkin mietin muuttoa pois. Ainoa syy oli kalliit asunnot ja halu saada omaa rauhaa. Sitten muutimme Herttoniemenrantaan. Ollaan asuttu täällä nyt 4v enkä enää halua pois. Olen aina rakastanut merta ja nyt kun asun meren äärellä, se on vaan jotain sanoin kuvaamattoman ihanaa. Kotiovelta kun kävelee 5min uimarannalle, joka on vielä juuri rempattu ranta ja oikeasti kiva uimaranta (kaikki Helsingit rannat eivät ole houkuttelevia, esim. Marjaniemen uimaranta). Vaikka asumme suoraan meren äärellä, täällä ei tuule niin pahasti kuin mitä Ruoholahdessa (myös meren äärellä). En huomaa mitään eroa asuessani täällä verrattuna kun asuin esim. Myllypurossa ja Roihuvuoressa (sisämaa, ei merta lähellä). Ainoa ero on se, että tällä alueella on tosiaan aivan ihana uimaranta.
Asuin itse lapsuuteni Myllypurossa ja siellä en halua lapsiani kasvattaa, mutta tämä alue.... Tämä on lapsiperheille paratiisi. Kirjaimellisesti. Ihanan uimarannan lisäksi, vieressä on myöskin juuri rempattu ihana leikkipuisto, paljon kauppoja (Lidl, K-Market, K-Supermarket, S-Market auki 24/7, Alepa auki 24/7, Posti, Alko, Tokmanni, Subway, Mäkki, Pizzataxi, Pizzaexpress, Kotipizza, kolme eri apteekkia, picnic jne...) sekä lisää kauppoja tulossa (K-Supermarket rempassa, laajenee 2000m2 lisää ja lisäksi tulossa Prisma). Uimarannan luota menee kävelytie roihuvuoreen sekä laajasaloon, jossa voi ihailla luonnon ääniä ja olla rauhassa. Roihuvuoressa on paikka, mikä on syrjäinen ja hiljainen. Ihan kun ei edes olisi Helsingissä, kun siellä istuu. Viikissä puolestaan on lehmiä laitumilla, aivan kuin maalla.
Omat lapset vielä tarhaikäisiä, mutta kun tulevat teini-ikään, metroasema 10min kävelymatkan päässä. Itiksen kauppakeskukseen metrolla matkaa 4min ja sinne tulossa leffateatteri. Kalasatamaan rakennetaan uusi kauppakeskus, sekin vain 4min metromatkan päässä. Itse asuin metroradan varrella lapsuuteni (Myllypuro) ja sain naapurin lapsista elinikäisiä ystäviä ja haluan tarjota omille lapsilleni saman vaihtoehdon. He voivat mennä leffoja katselemaan, käydä tapahtumissa, harrastuksissa, mitä vain. Kaikki on lähellä, metrolla on helppo kulkea ja ystäviä täältä löytyy, kun ihmisiä on enemmän kuin maalla pikkukaupungeissa/kunnissa.
Pikkukaupungissa on myös tylsää, huonot kaupat, pitkät välimatkat, huono julkinen liikenne, ihmiset kyräilevät ja pysyvät visusti omissa piireissään. Muutin pikkukaupungista Helsinkiin 10 vuotta sitten, en enää ikinä lähtisi takaisin.
Höpön löpön. Lisäksi kuulostat tyypilliseltä helsinkiläiseltä törpöltä joka vie asenteensa mukanaan "lantapunttilaan" ja kävelee siellä nokka pystyssä kuin joku euroopan omistaja. Maalaiset on mukavia kunhan vaan osaat tulla toimeen muidenkin seurassa kuin tärkeilevien museoamanuenssien ja kuraattorien ja vasemmistojärjestöjen silmäätekevien kanssa.