Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin äitini tajuamaan, että minua kohdeltiin väärin?
20.10.2017 |
Siis jos kerron äidilleni ihan mitä tahansa tilanteita, joissa minua kohdeltiin väärin ainakin minun mielestäni, niin miksi hän aina syyttää minua? Miten oman äidin saa edes joskus älyämään, että joku muukin voi tehdä jotain mikä ei ole oikein minua kohtaan, kuin minä muka aina muita kohtaan?
Kommentit (55)
Tiiän kyllä suunnilleen mitä sanoisin, jos vain pysyisin rauhallisena. Mutta en todellakaan pysy. Tekisi mieli tappaa se toinen :O Toki siis pysyn rauhallisena, kunhan en vain sano mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli "vieraskorea". Vieraita ja mun ja systerin kavereita kehuttiin, meitä vähäteltiin.
Kaverit puolestaa sai kiitosta ja huomiota ja kannustusta omilta vanhemmiltaan. Se ei tuntunut hyvältä.
Myöhemmin ne vähät parisuhdeongelmat mistä kerroin äidilleni, sai hänet keksimään puolusteluja miehelleni. Se oli tarpeetonta. Miehen vanhemmat pitivät poikaansa täydellisenä ihmisenä ja mua automaattisesti väärässä olijana.
Joten ymmärrän ap.n tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin.
Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?
apÄidille äidistä äitiin. Nouse omille jaloillesi ja kävele pois.
Ei ole kyse siitä. Ongelma lähti työkaverista. Siis tää ketju.
apEt voi saada äidiltäsi sellaista, mitä äidilläsi ei ole: jos hän ei omaa empatiaa sinua kohtaan, niin sinun on turha sitä anoa yhä uudelleen ja uudelleen. Rautakaupasta on turha käydä ostamassa leipää yhä uudelleen ja uudelleen...
Äiti on luvannut kaikilla kyvyillään, että sillä on se apu. Vika on vain kuulemma minussa, kun en vastaanota sitä, jotenkin mystisesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin.
Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?
apÄidille äidistä äitiin. Nouse omille jaloillesi ja kävele pois.
Ei ole kyse siitä. Ongelma lähti työkaverista. Siis tää ketju.
ap
No äitisuhteesta tää ongelma työkaverinkin kanssa johtuu? Vai? Mene nukkumaan, huomenna on päivä uus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.
Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.
Oon kyllä terapiassa, mutta voin kuvitella, ettei hän osaa saada mua pysymään rauhallisena kun joku alkaa ja loukkaa minua. Toki voi ottaa mun raivoa siitä vastaan, eikä syytellä minua. Onneksi.
ap
Niin: psykoterapeutti opettaa sinut pikkuhiljaa pitämään rajasi _itse_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti et mitenkään. Vanhojen ihmisten on erityisen vaikea muuttaa pinttyneitä käsityksiään, koska heidän aivonsa eivät enää muokkaudu uusiin ajatusmalleihin. Voittehan te pyytää anteeksi puolin ja toisin ja sopia asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin.
Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?
apÄidille äidistä äitiin. Nouse omille jaloillesi ja kävele pois.
Ei ole kyse siitä. Ongelma lähti työkaverista. Siis tää ketju.
apNo äitisuhteesta tää ongelma työkaverinkin kanssa johtuu? Vai? Mene nukkumaan, huomenna on päivä uus.
Ei se tietenkän, että työkaveri kuvitteli voivansa astua varpailleni, tai siis tavallaan sekin juontuu äitisuhteestani, koska minun on sen takia erittäin vaikeaa rajata muita ihmisiä. Koska olin aina väärässä, vaikken ollutkaan. En saanut ikinä puolustaa mitään itseni oikeuksia. Niitä ei annettu olla olemassakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.
Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.
Oon kyllä terapiassa, mutta voin kuvitella, ettei hän osaa saada mua pysymään rauhallisena kun joku alkaa ja loukkaa minua. Toki voi ottaa mun raivoa siitä vastaan, eikä syytellä minua. Onneksi.
apNiin: psykoterapeutti opettaa sinut pikkuhiljaa pitämään rajasi _itse_.
Niinpä. Saatana kun olin jo kerran 6 vuotta terapiassa, eikä se vitun cuntti osannut sitäkään opettaa eikä auttaa. Nykyinen ilmeisesti osaa. Se on vain hiton hidasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.
Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.
Oon kyllä terapiassa, mutta voin kuvitella, ettei hän osaa saada mua pysymään rauhallisena kun joku alkaa ja loukkaa minua. Toki voi ottaa mun raivoa siitä vastaan, eikä syytellä minua. Onneksi.
apNiin: psykoterapeutti opettaa sinut pikkuhiljaa pitämään rajasi _itse_.
Niinpä. Saatana kun olin jo kerran 6 vuotta terapiassa, eikä se vitun cuntti osannut sitäkään opettaa eikä auttaa. Nykyinen ilmeisesti osaa. Se on vain hiton hidasta.
ap
et kai vaan psykoanalyyttisessä? se on skeidaa, siitä voi mennä ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin käytös oli töykeää, enkä mä osannut opettaa hänelle, miten toimia fiksummin, ohjata lempeästi, että otapa muutkin huomioon. Ja samalla saada suojeltua itseäni.
ap
Vihjasko se että sulla saattais olla skitsofrenia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin käytös oli töykeää, enkä mä osannut opettaa hänelle, miten toimia fiksummin, ohjata lempeästi, että otapa muutkin huomioon. Ja samalla saada suojeltua itseäni.
apVihjasko se että sulla saattais olla skitsofrenia?
Ei todellakaan vihjannut, vaan ihan vaan lateli mulle itseään hyödyttäviä ohjeita tehdä työni, vaikkei ole missään sellaisessa asemassa minuun nähden ja työn hoidin ihan ohjeiden mukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.
Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.
Oon kyllä terapiassa, mutta voin kuvitella, ettei hän osaa saada mua pysymään rauhallisena kun joku alkaa ja loukkaa minua. Toki voi ottaa mun raivoa siitä vastaan, eikä syytellä minua. Onneksi.
apNiin: psykoterapeutti opettaa sinut pikkuhiljaa pitämään rajasi _itse_.
Niinpä. Saatana kun olin jo kerran 6 vuotta terapiassa, eikä se vitun cuntti osannut sitäkään opettaa eikä auttaa. Nykyinen ilmeisesti osaa. Se on vain hiton hidasta.
apet kai vaan psykoanalyyttisessä? se on skeidaa, siitä voi mennä ihan sekaisin.
Kognitiivisessa, kun oisin tarvinnut narsistin uhrin syndroomaa ymmärtäävää. Tähänkin tapaukseen sen terapian terppa ois varmaan vain pyrkinyt selittämään mulle työkaverin motiiveja, vaikka ne ei riitä sen ratkomiseksi, etten saanut sanotuksi hänelle, että "get outta my face, and mind your own business!"
ap
Et voi saada äidiltäsi sellaista, mitä äidilläsi ei ole: jos hän ei omaa empatiaa sinua kohtaan, niin sinun on turha sitä anoa yhä uudelleen ja uudelleen. Rautakaupasta on turha käydä ostamassa leipää yhä uudelleen ja uudelleen...