Miten saisin äitini tajuamaan, että minua kohdeltiin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Työkaverin käytös oli töykeää, enkä mä osannut opettaa hänelle, miten toimia fiksummin, ohjata lempeästi, että otapa muutkin huomioon. Ja samalla saada suojeltua itseäni.

ap

Avainsana on tuo käyttämäsi "lempeä ohjaus". Jos kollega on töykeä, pysy rauhallisena, katso häntä lempeästi ja kysy "mikä hätänä?". Osoita hänelle hyväksyntää töykeydestä huolimatta. Siten hän toivottavasti ymmärtää esimerkkisi mukaan, miten tulee käyttäytyä.

Työpaikalla ja työkavereita kohtaan tulee säilyttää kohtelias ja kyllin muodollinen käytös. Töissä siellä ollaan, eikä tunteilemassa. On mahdollista, että työasioihin voi liittyä erilaisia näkemyksiä, mutta keskustelemalla ne selvitetään.

Jos siis työkaveri käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, älä alennu samaan vaan omalla käytökselläsi näytät hänelle oikean tavan toimia. Älä pahoita mieltäsi niin, että annat takaisin "samalla mitalla", vaan ajattele, että hänellä on paha olla jostain syystä ja hän purkaa huonon vointinsa sinuun. Ole vahva tässä, sillä hänen ongelmansa ei ole sinun ongelmasi (ellei ole yhteinen työprobleemi, jolloin keskustelette asian selväksi) eikä sinun vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverin käytös oli töykeää, enkä mä osannut opettaa hänelle, miten toimia fiksummin, ohjata lempeästi, että otapa muutkin huomioon. Ja samalla saada suojeltua itseäni.

ap

Avainsana on tuo käyttämäsi "lempeä ohjaus". Jos kollega on töykeä, pysy rauhallisena, katso häntä lempeästi ja kysy "mikä hätänä?". Osoita hänelle hyväksyntää töykeydestä huolimatta. Siten hän toivottavasti ymmärtää esimerkkisi mukaan, miten tulee käyttäytyä.

Työpaikalla ja työkavereita kohtaan tulee säilyttää kohtelias ja kyllin muodollinen käytös. Töissä siellä ollaan, eikä tunteilemassa. On mahdollista, että työasioihin voi liittyä erilaisia näkemyksiä, mutta keskustelemalla ne selvitetään.

Jos siis työkaveri käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, älä alennu samaan vaan omalla käytökselläsi näytät hänelle oikean tavan toimia. Älä pahoita mieltäsi niin, että annat takaisin "samalla mitalla", vaan ajattele, että hänellä on paha olla jostain syystä ja hän purkaa huonon vointinsa sinuun. Ole vahva tässä, sillä hänen ongelmansa ei ole sinun ongelmasi (ellei ole yhteinen työprobleemi, jolloin keskustelette asian selväksi) eikä sinun vikasi.

Ei pysty. Koska minua on aina kohdeltu niin että minussa vika, kun en pidä siitä, että joku astuu varpailleni, niin olen nin täysin raivona, että en todellakaan pysty olemaan "cool". Tosin keksin jo erään tavan, jolla olisin voinut ratkaista tilanteen, mikä ei tullut siinä mieleeni.

ap

Ja siis se kollega käyttäytyi ihan normaalisti, mutta rupesi vain astumaan minun varpailleni, eikä tajunnut, etten aio hyväksyä sitä. Talloi vaan.

ap

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Enkä saanut sanottua työkaverille, että mikä hänen toiminnassaan ei ollut okei minulle. Koska en saa ikinä ajatella, että jokin tuntuu minusta väärältä ja se on minulle tärkeää, ettei se jatku.

ap

Sinun elämäsi. Mennyt on mennyttä eikä asiat muutu äitisi suhteen. Jos on jäänyt hampaan koloon lapsuudesta asioita, niin käsittele terapiassa ja jätä sen jälkeen taaksesi. Elä loppuelämäsi onnellisena.

Ei ole kyse hampaankoloon jääneistä asioista, vaan miten äitini toiminta on esteenä hyvälle elämälleni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Eli kyse on kivikissaäidistä eli äitihullusta ja sivukaupalla samaa jankutusta.

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Toisaalta, kyllähän näitä vanhempia ihan oikeasti on, kuten 17 kertoo. Ehkä jollekin on apua neuvoista.

Oma neuvoni on, että väkisin ei voi saada ketään ymmärtämään mitään, ja minusta olisi hyvä säästää itseään niin ettei ole tekemisissä tuollaisen vanhemman kanssa. Kirjoitat vaikka asiallisen kirjeen jossa selität miten asia on. Jos äiti on ollut väärässä, niin ehkä hän sitten yksin asiaa pohtiessa sen näkee.

Haukotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Toisaalta, kyllähän näitä vanhempia ihan oikeasti on, kuten 17 kertoo. Ehkä jollekin on apua neuvoista.

Oma neuvoni on, että väkisin ei voi saada ketään ymmärtämään mitään, ja minusta olisi hyvä säästää itseään niin ettei ole tekemisissä tuollaisen vanhemman kanssa. Kirjoitat vaikka asiallisen kirjeen jossa selität miten asia on. Jos äiti on ollut väärässä, niin ehkä hän sitten yksin asiaa pohtiessa sen näkee.

Suoraansanottuna en viitsi tuhlata helmiä sioille. Mitä mä sille kirjoittelisin? Kun ei tajuu, niin ei tajuu. Eri asia on, jos ois keino saada tajuamaan. Muu on ajan hukkaa.

ap

Lähinnä ehkä ajattelen, että jos äitini tajuaisi tämän, niin hän vastaisi sitä kuvaa, jonka on halunnut minulle itsestäön luoda täydellisenä vanhempana. Että oisko mulla sitten "helpompaa" saadessani säilyttää sitä kuvaa, joka nyt jotenkin on olemassa, mutta on täynnä puutuvia osia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Toisaalta, kyllähän näitä vanhempia ihan oikeasti on, kuten 17 kertoo. Ehkä jollekin on apua neuvoista.

Oma neuvoni on, että väkisin ei voi saada ketään ymmärtämään mitään, ja minusta olisi hyvä säästää itseään niin ettei ole tekemisissä tuollaisen vanhemman kanssa. Kirjoitat vaikka asiallisen kirjeen jossa selität miten asia on. Jos äiti on ollut väärässä, niin ehkä hän sitten yksin asiaa pohtiessa sen näkee.

Niin onkin ja aiheesta olisi monella tarve sitä käsitellä täällä. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme todeta että ketju muuttuu ap:n kanssa vänkäämiseksi, koska hän ei halua ymmärtää ja lopulta haukkuu auttajatkin. Ennakkotapaus aggressiivisuudesta ja narsismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako ruokkia tämän pakkomiellettä vastaamalla sille. Se jatkaa tätä taas koko yön jos vastaatte.

Toisaalta, kyllähän näitä vanhempia ihan oikeasti on, kuten 17 kertoo. Ehkä jollekin on apua neuvoista.

Oma neuvoni on, että väkisin ei voi saada ketään ymmärtämään mitään, ja minusta olisi hyvä säästää itseään niin ettei ole tekemisissä tuollaisen vanhemman kanssa. Kirjoitat vaikka asiallisen kirjeen jossa selität miten asia on. Jos äiti on ollut väärässä, niin ehkä hän sitten yksin asiaa pohtiessa sen näkee.

Niin onkin ja aiheesta olisi monella tarve sitä käsitellä täällä. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme todeta että ketju muuttuu ap:n kanssa vänkäämiseksi, koska hän ei halua ymmärtää ja lopulta haukkuu auttajatkin. Ennakkotapaus aggressiivisuudesta ja narsismista.

Mitvit? Sen kun käsittelet vaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin. 

Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?

ap

Äidille äidistä äitiin. Nouse omille jaloillesi ja kävele pois.

Päästin jo kauan sitten irti äidistäni. Hän ei jaksanut / halunnut / pystynyt puolustamaan minua. Hän oli omalla tavallaan aikansa uhri. 

Olen sitä mieltä, ettei kenenkään lapsen tarvitse rakastaa vanhempaansa, joka ei ole pystynyt ihan kaikkeen lapsensa eteen.

Rakastan kyllä äitiäni ja tulen huolehtimaan hänestä, nyt kun hän on vanha ja hauras. Elämä ei ole aina kovin yksiselkoista ja rakastaminen jää joltain osin vajavaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin. 

Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?

ap

Äidille äidistä äitiin. Nouse omille jaloillesi ja kävele pois.

Ei ole kyse siitä. Ongelma lähti työkaverista. Siis tää ketju.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.

Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Päästin jo kauan sitten irti äidistäni. Hän ei jaksanut / halunnut / pystynyt puolustamaan minua. Hän oli omalla tavallaan aikansa uhri. 

Olen sitä mieltä, ettei kenenkään lapsen tarvitse rakastaa vanhempaansa, joka ei ole pystynyt ihan kaikkeen lapsensa eteen.

Rakastan kyllä äitiäni ja tulen huolehtimaan hänestä, nyt kun hän on vanha ja hauras. Elämä ei ole aina kovin yksiselkoista ja rakastaminen jää joltain osin vajavaiseksi.

Syyttikö hän sinua siitä, että sinun piti pitää puoliasi? Että teet väärin ja se, jota vastaan puolustaudut, saattaa pahoittaa siitä mielensä, että sinä et hautaa itseäsi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.

Minulla sama juttu, ja siksi suosittelen ap:lle psykoterapiaa.

Oon kyllä terapiassa, mutta voin kuvitella, ettei hän osaa saada mua pysymään rauhallisena kun joku alkaa ja loukkaa minua. Toki voi ottaa mun raivoa siitä vastaan, eikä syytellä minua. Onneksi.

ap