Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin äitini tajuamaan, että minua kohdeltiin väärin?
20.10.2017 |
Siis jos kerron äidilleni ihan mitä tahansa tilanteita, joissa minua kohdeltiin väärin ainakin minun mielestäni, niin miksi hän aina syyttää minua? Miten oman äidin saa edes joskus älyämään, että joku muukin voi tehdä jotain mikä ei ole oikein minua kohtaan, kuin minä muka aina muita kohtaan?
Kommentit (55)
Tarttisin nimittäin äitiäni tukemaan ja keksimään keinoja, miten mua ei poljeta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.
Silloin "äidin" on turha kutsua itseään äidiksi. Äidit puolustavat lapsiaan. Kun nämä ovat oikeassa.
ap
Et tarvitse äitiäsi mihinkään. Päästä irti jo traumastasi ja kasva itsenäiseksi aikuiseksi.
Meni nimittäin tänään hiukan käämi yhteen työkaveriin, enkä osannut puolustautua, eli opettaa työkaverille että mun silmille ei hypitä.
ap
Onko tolle joku nimi? Mistä voi etsiä kirjallisuutta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tolle joku nimi? Mistä voi etsiä kirjallisuutta?!
Ai sille, ettei ikinä puolusta lapsiaan? Hauska ajatus.
ap
Ei se onnistu. Sun pitää lakata vatvomasta äitiäsi ja alkaa seisoa omilla jaloilla. Ihan totta. Kuvittelet että äitisi on avain tervehtymiseen ja hyvään oloon mutta se ei ole niin. Äitisi voisi olla vaikka kuollut ja voisit silti parantua. JOS päästäisit irti äidistäsi ja alkaisit tehdä juttuja jotka oikeasti auttaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin.
Arghhhh. Taas tätä samaa jankkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverin käytös oli töykeää, enkä mä osannut opettaa hänelle, miten toimia fiksummin, ohjata lempeästi, että otapa muutkin huomioon. Ja samalla saada suojeltua itseäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole saanut meitäkään uskomaan, että äitisi on kohdellut sinua väärin.
Johtuu juuri siitä, ettei äiti usko, että minua voisi kukaan kohdella koskaan väärin. Mistä olisin saanut mallin sille?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu. Sun pitää lakata vatvomasta äitiäsi ja alkaa seisoa omilla jaloilla. Ihan totta. Kuvittelet että äitisi on avain tervehtymiseen ja hyvään oloon mutta se ei ole niin. Äitisi voisi olla vaikka kuollut ja voisit silti parantua. JOS päästäisit irti äidistäsi ja alkaisit tehdä juttuja jotka oikeasti auttaa eteenpäin.
En tiedä kuka muukaan minua tässä neuvoisi.
ap
Ymmärrän äitiäsi. Joskus saa lapsen, jota ei todellakaan ole kukaan ansainnut ja silloin on helpompaa kääntää selkänsä, jotta lapsi ei tuhoa kaikkia läheisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiäsi. Joskus saa lapsen, jota ei todellakaan ole kukaan ansainnut ja silloin on helpompaa kääntää selkänsä, jotta lapsi ei tuhoa kaikkia läheisiään.
Ai siis ei ole ansainnut lasta, jolle joku tekee joskus väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tolle joku nimi? Mistä voi etsiä kirjallisuutta?!
Hevoshullu-lehdestä, lehti nro 1634, joka käsittelee oravanpyörää ja kun äiti lainasi lehteä serkulle.
Minulla oli kasvattiäitini kanssa sama juttu. Jos joku tönäisi hiekkalaatikolla, oli vika minussa vaikka naamani oli aivan veressä ja itkin. Alle kouluikäisestä alkaen ylipainoni on ollut oma syyni, sillä söin sen mitä pakotettiin, koska ruokaa ei saanut heittää roskiin. Jos hänen omat lapsensa pistivät kiusallaan puhelimeni PIN-koodin kolmesti väärin poissaollessani, se oli minun vikani. Jopa hänen avoliittonsa huono tilanne oli minun vikani, siis kyllä, hän ihan oikeasti ilmoitti että "Mun ja ******:n suhdekin olis parempi jos sä asuisit muualla.", vaikka se oli hänen miehensä joka juoksi vieraissa, en minä. Asioiden mittakaavat kasvoivat sitä mukaan kun minä kasvoin. Yläasteella kolme tyttöä hyökkäsivät kimppuuni ja pahoinpitelivät porukalla pahasti, koska yksi heistä luuli minun yrittäneen poikaystäväänsä. Opettajatkin hölmistyivät kun äiti sitten kriisikokouksessa ilmoitti minulle "Noh, teoilla on seuraukset." ja "Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan." Kun hänen isänsä kommentoi sukujuhlissa rintojani ja sanoi "Se on menossa nuolemaan jonkun munia sinne!" (kun tein lähtöä ulos kavereita tapaamaan), käännettiin sekin minun viakseni ja äiti sitten myöhemmin raportoi isälle, miten yliseksuaalinen se tyttäresi "Marjatta" onkaan.
Isä tietty uskoi minun olevan aina paisuttelija ja provosoija ja myöhemmin alkoi kohdellakin minua sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko tolle joku nimi? Mistä voi etsiä kirjallisuutta?!
Jos äiti syyttää lasta, joka on oikeassa, eikä puolusta tätä, niin se, mikä minulle tulee siitä mieleen, on sana hyväksikäyttö. Sieltä varmaan moni samaa kuin minä kokenut tunnistaa itsensä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kasvattiäitini kanssa sama juttu. Jos joku tönäisi hiekkalaatikolla, oli vika minussa vaikka naamani oli aivan veressä ja itkin. Alle kouluikäisestä alkaen ylipainoni on ollut oma syyni, sillä söin sen mitä pakotettiin, koska ruokaa ei saanut heittää roskiin. Jos hänen omat lapsensa pistivät kiusallaan puhelimeni PIN-koodin kolmesti väärin poissaollessani, se oli minun vikani. Jopa hänen avoliittonsa huono tilanne oli minun vikani, siis kyllä, hän ihan oikeasti ilmoitti että "Mun ja ******:n suhdekin olis parempi jos sä asuisit muualla.", vaikka se oli hänen miehensä joka juoksi vieraissa, en minä. Asioiden mittakaavat kasvoivat sitä mukaan kun minä kasvoin. Yläasteella kolme tyttöä hyökkäsivät kimppuuni ja pahoinpitelivät porukalla pahasti, koska yksi heistä luuli minun yrittäneen poikaystäväänsä. Opettajatkin hölmistyivät kun äiti sitten kriisikokouksessa ilmoitti minulle "Noh, teoilla on seuraukset." ja "Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan." Kun hänen isänsä kommentoi sukujuhlissa rintojani ja sanoi "Se on menossa nuolemaan jonkun munia sinne!" (kun tein lähtöä ulos kavereita tapaamaan), käännettiin sekin minun viakseni ja äiti sitten myöhemmin raportoi isälle, miten yliseksuaalinen se tyttäresi "Marjatta" onkaan.
Isä tietty uskoi minun olevan aina paisuttelija ja provosoija ja myöhemmin alkoi kohdellakin minua sen mukaisesti.
Huh... 😢
ap
Mulla on aivan itsetunto murskana tämän asian takia, että äiti ei puolustanut koskaan, ei edes silloin kun mä olin oikeassa ja oisin kipeästi tarvinnut oikeutta ja tukea. Lisäksi hän syytti minua siitä, että halusin asioiden menevän oikein minulle. Ja oikenevan. Että olen paha, olen rettelöitsijä, haluan haastaa riitaa, haluan muille pahaa, olen lapsellinen. Kaikki pitää vain ymmärtää, ettei saa mitä itse haluaa. Aha? Oikeuskin itselle kuuluu niihin? Just just. Että kumarru, täällä on toinenkin, joka haluaa raiskata sinut, niinkö?
ap
Aivan turhaa. Nuo asiat voit käydä läpi terapiassa. Äitisi tuskin luopuu näkemyksistään. Itse kamppailun samojen asioiden kanssa vuosia.