Tähän ketjuun esimerkkejä siitä, kun joku mies on lähestynyt sinua kivalla ja kunnioittavalla tavalla?

"Ottaako tytöt juotavaa?" Kysyi nykyinen mieheni discossa v.1990. Oltiin 18v silloin.

Olin baarissa kaverin kanssa. Oli täyttä. Yksi puolituttu mies huomasi ahdinkomme paikan suhteen ja pyysi pöytään. Hänen ystävänsä oli menossa ostamaan juuri olutta ja kysyi tuoko samalla meille. Hän toi oluet jotka maksettiin hänelle takaisin ja siitä se juttu lähti. Nyt tuon kaljanrahtaajan kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

"Ottaako tytöt juotavaa?" Kysyi nykyinen mieheni discossa v.1990. Oltiin 18v silloin.

Tytöttelyä ja tyrmäystippojen pelkoa. ei toimisi enää :D

Mies tuli esittäytymään, jutteli normaalisti. Päädyimme naimisiin.

Vaihteeksi asiallinen aihe.

Lähdetkö tanssimaan? Kysyi mieheni kun olimme parikymppisiä ja olimme tanssiravintolassa. Myöhemmin haki uudelleen tanssimaan, sitten kysyi haluanko jotain juotavaa (en halunnut kun oli jo) ja että saako istua seuraani. Mielihyvin sai. Loppuillasta ehdotti treffejä heti seuraavalle illalle. Vastasin myöntävästi ja naimisissakin ollaan oltu jo yli 20 v. Ihana mies.

Ja on monta muutakin kivaa aloitetta tehty, esim. tässä vasta eräillä kursseilla mukava mies tuli pöytääni lounastauolla ja kysyi, että olemmekohan jossain tavanneet, kun näytän niin tutulta. Sitten juttelimme harrastuksista ja lopuksi hän kysyi, lähtisinkö lauantaina hänen kanssaan lavatansseihin. En tietenkään lähtenyt ja mies ymmärsi, eikä muuttunut epäkohteliaaksi, ei hänkään varattua etsinyt. 

Seuraavaksi vois aloittaa ketjun: "Antakaa esimerkkejä miehistä jotka eivät ole lyöneet tai raiskanneet"..

Yliopiston bileissä tiskille viereeni tuli mies ja tiedusteli, että testataanko kummalla on juntimpi murre. Jostakin syystä siinä nousuhumalan vaiheessa tuo upposi minuun ihan täysin ja niin ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. Toinen puhuu länsilappia ja toinen turkua.

Mulla on parhaat kokemukset ulkomailla (lontoo ja tukholma) asumisen ajalta, mm. ihan vain nron kysyminen esim. kahvilan jonossa.

Tuollaista tavallista, ja rentoa, ehkä suomessa ei onnistu niin helposti.

Oman (avio)mieheni tapasin yhteisen tutun kautta, oltiin aluksi vain kavereita, se on aina ollut 110% kohtelias ja on sitä kaikille. Ehkä ihastuin muunmuassa siihen, koska sen kanssa oli niin rentoa olla aina, ei ikinä tarvinnut pelätä törkyilyä. 

Tapasin nykyisen miesystäväni yhteisen tutun syntymäpäiväjuhlissa. Hän tuli esittäytymään. Hän kätteli ja kertoi nimensä, kysyi minun nimeäni. Tämän jälkeen hän kysyi, mistä tunnen päivänsankarin. Vastattuani hän kertoi, miten itse on tuttu päivänsankarille. Tämän jälkeen keskustelimme siitä, mitä kumpikin tekee työkseen, missä olemme lähiaikoina matkustelleet, mistä ravintoloista pidämme ynnä muista aika yleisen tason asioista, mutta kuitenkin sellaisista, mistä saa kuvan toisen mielenkiinnonkohteista ja arvoista. Illan päätteeksi mies kysyi, voisimmeko tavata joskus toiste ja pyysi numeroani. Ei tyrkyttämistä, ei ahdistelua, ei vonkaamista. Mies ei myöskään ollut illan aikana kovin humalassa, minkä naiset yleensä katsovat positiiviseksi asiaksi.

”Päivää - mitä pidät näistä taideteoksista” yhden ajankohtaisnäyttelyn aulassa.

”Hei, teiltä putosi tämä hanska - ja on muuten kauniin värinen.”

Normaalisti ja kohteliaasti on lähestytty juhlissa, kavereiden luona, baarissa tms.

Epätavallisempaa ja mieleenpainuvampaa ovat muutama tuntemattoman lähestymistapa bussipysäkillä, kaupassa ja raitiovaunussa tavallisena arkipäivänä. Mies on sanotut kutakuinkin "Näytät mukavalta/kiinnostavalta. Tykkään sun tyylistä. Pakko kysyä, lähtisitkö joskus mun kanssa kahville tai johonkin". Näistä on jäänyt hyvä mieli ja olen ihaillut miehen rohkeutta. 

Opiskelukaveri, kurssiin kuuluva ryhmätyö. Meitä nauratti samat tyhmät jutut. Kun työ oli valmis hän kysyi josko jatketaan tyhmiä juttuja naapurikahvilassa.

Tälläko tavalla niitä naisia saa? Minä olen aina jännittänyt hauiksia ja treenattuja pakaroitani samalla kielellä ilmaa lipoen = ei naisia.

Oltiin tanssiravintolassa ja hän tuli hakemaan tanssimaan. En lähtenyt, kun olin varattu (nuorena pidin sitä epäsopivana). Oltiin molemmat opiskelijoita eikä vielä kännykkäaikaa. Tuli hetken päästä uudestaan ja sanoi, että sitten, jos olen joskus vapaa, niin tässä puhelinnumero (opiskelijakämppänsä) ja jos siihen menee vuosia ja hän on muuttanut toiseen asuntoon, niin antoi myös vanhempiensa numeron, josta voi sitten häntä kysellä. Jep. Eipä mennyt kauaa, kun poikakaveri jätti. Jossain vaiheessa sitten soitin miehelle ja ens keväänä juhlitaan 25-vuotishääpäivää :)

Kun uuden harrastuksen tauolla seisottiin muutaman hengen ryhmässä, yksi minulle tuntematon mies tuli esittäytymään, ja kertoi pitävänsä huomisiltana pienet pihajuhlat, ja kutsui meidät kaikki sinne. En tuntenut ketään siitä ryhmästä kovin hyvin, mutta kiinnosti ja lupasin tulla.

Kun saavuin paikalle, kestien isäntä oli tehnyt hyvää ruokaa ja siellä istui jo jutteleva porukka. Hän esitteli minut muille ja juttu jatkui. Pelailtiin, naurettiin ja juteltiin. Porukka lähti yksi kerrallaan koteihinsa. Kun viimeinen pari oli vielä paikalla, illan isäntä kysyi haluaisinko jäädä vielä teelle. Päätin jäädä.

Viimeinen pari lähti kotiinsa, ja menimme sisälle. Mies kysyi, mistä teestä pidän eniten ja laittoi juhlien astiat tiskikoneeseen. Ja sitten yllätys! Istuimme sohvalle juomaan teetä ja juttelemaan koko yöksi, eikä mies koko yönä kertaakaan vihjaillut sängyn suuntaan, ruvennut kourimaan eikä kommentoinut vartaloani. Löysimme paljon yhteisiä asioita, joista me molemmat olimme kiinnostuneita, esimerkiksi lenkkeilyn.

Tilanne tuli kuitenkin vähän äkkiä, ja halusin ottaa aikalisän lähtemällä aamulla kotiin nukkumaan. Toinen yllätys - mies antoi minun lähteä ilman vastalauseita ja saattoi vielä juna-asemalle. Ovella hän auttoi takin päälleni kuin herrasmies.

Pyysin hänet seuraavana päivänä lenkkitreffeille, jotka päätyivät minun luokseni. Nykyään ollaan naimisissa.

"Moi! Mä olen katsellut sua". "Huomasin". "Tuli vahva tunne että suhun mä tahtoisin tutustua. Saanko istua?"

Olin kaverin kanssa baarissa kuuntelemassa live-musiikkia. Oli aika täyttä, hän huomasi pari vapaata paikkaa seurueessa, jossa oli myös pari hänelle tuttua ihmistä. Istuimme siihen, ja konsertin jälkeen aloimme vieruskaverin kanssa jutella niitä näitä, musiikista aloitettiin. Tästä on seitsemän vuotta, naimisissa ollaan sen vieruskaverin kanssa ja edelleen jutellaan musiikista samalla tavalla kuin silloin ekalla kerralla.

Eli sellaista tavallista, normaalia ja tilanteeseen sopivaa juttelua.

Sellaiset tapaukset, että mies lähestyy baarissa, mutta siinä mielessä, että pyytää kanssaan kahville myöhemmin.

Öhm, olisin itse vienyt miehen hauskan baari-illan päätteeksi kotiin. Tyyppi yllättäen kieltäytyi, mutta pyysi seuraavana päivänä kahville. Aloimme seurustella myöhemmin ja siitä suhteesta jäi todella lämpimät muistot.