Tähän ketjuun esimerkkejä siitä, kun joku mies on lähestynyt sinua kivalla ja kunnioittavalla tavalla?

Otti töihin ja oli kiinnostunut MINUSTA.

Vierailija kirjoitti:

sellaiset paskamaalitukset heti otsikossa. miksi naisia ylipäätään pitäisi lähestyä?

tehän olette niin voimaantuneita ja itsenäisiä kumimulkkuinenne ja pilluimureittenne kanssa. 

Minä en ainakaan ole. Eksyn usein. Vaikea pitää huolta aikatauluista ja bussien reiteistä ym. Monta kertaa olen päätynyt jonnekin päättärille tai Rautatieasemalle yöaikaan ja joku mies on vienyt minut kotiin tai viettänyt aikaa minun kanssani. Näitä kertoja on ehkä kaksikymmentä. Turvallisempaa.

Ihan silleen juttelemalla normaalisti, kuten kenelle tahansa ihmiselle.

Lähdin yksistä bileistä pois omakotialueella Vantaalla. Mietin, että meen bussilla kotiin, vaikka sanottiin, että sieltä ei kulje busseja.

Ulkona oli ihan hiljaista, ei autoja, ei ihmisiä. Päätin kuitenkin liftata, jos tulee joku auto. Kohta tulikin auto ja mies suostui viemään minut kotiin, vaikka matkaa oli 20 km. Hän oli suurlähettilään autokuski.

Minullakin suhde alkanut baarissa tavatun kanssa. Röökipaikalla perus löpinää jonkun tuntemattoman kanssa joka jatkui vielä tiskillä. Siihen tuli mukaan tämän radomin kaveri ja siirryttiin pöytään. Tämän kaverin kanssa sitten juteltiin loppu ilta, ei mitään lääppimistä tai lähestelyä.

Numerot vaihdettiin kun lähdettiin omiin koteihin. Seuraavalla viikolla tavattiin ja lopulta oltiin 7 vuotta yhdessä.

Tää oli liikuttava muisto nuoruudesta.

Vappupäivänä yksi kivannäköinen haalaripoika sanoi vaan kadulla, että saanko antaa sulle pusun? Sanoin että saat, mutta poskelle. Näin tapahtui. Hymyilyttää vieläkin, mutta olisi varmaan pitänyt jäädä jutskaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kävelemässä Hämeenkatua pitkin, kun eräs mies lähestyi. Hän moikkasi, kysyi miten menee, ja että haluaisinko käydä kahvilla. En lähtenyt, koska olin varattu eikä hän miellyttänyt minua muutenkaan, mutta jäi jotenkin hyvä mieli. Tilanne ei ollut lainkaan pelottava tai painostava, mies meni suoraan asiaan olematta törkeä. Osoitti myös itsevarmuutta lähestyä tuntematonta naista keskellä katua. 

Eli mies oli tarpeeksi komea. Muutenhan mies olisi creepy ahdistelija 

Oletko sokea? Tuossahan lukee, että "ei miellyttänyt minua muutenkaan". 

Esittäydyimme eräässä muodollisessa tilanteessa. Hän pyysi kahville. Lähdin.

Meillä oli lyhyehkö, intohimoinen suhde. Olemme läheiset ystävät edelleen. Kummallakin on ollut vientiä suhteen päättymisen jälkeen.

Ja mies on minua lyhyempi ja kalju, teille laatikkoleukafetisisteille tiedoksi.

Kerran kesällä Helsingissä kävelin keskellä päivää jalkakäytävällä, kun vastaan tuleva mies koukkasi minun eteen ja sanoi "I like the way you look". Purskahdin hyväntuulisena nauruun ja jatkoin matkaa. Käännyin vielä katsomaan taakseni, kun mies huuteli "seriously, I mean it". Minua ei ikinä ole sanottu kauniiksi, mutta olin hyvällä tuulella tuona päivänä ja päälläni oli lempparivaatteeni. Olin lasten kanssa liikenteessä ja he katsoivat vähän ihmeissään, että mikä äidille tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sellaiset paskamaalitukset heti otsikossa. miksi naisia ylipäätään pitäisi lähestyä?

tehän olette niin voimaantuneita ja itsenäisiä kumimulkkuinenne ja pilluimureittenne kanssa. 

Minä en ainakaan ole. Eksyn usein. Vaikea pitää huolta aikatauluista ja bussien reiteistä ym. Monta kertaa olen päätynyt jonnekin päättärille tai Rautatieasemalle yöaikaan ja joku mies on vienyt minut kotiin tai viettänyt aikaa minun kanssani. Näitä kertoja on ehkä kaksikymmentä. Turvallisempaa.

Minulla on ADD. Jos juon alkoholia, en mieti sitäkään vähää. Olisin ollut pulassa ilman avuliaita miehiä. Saatan lähteä pois paikasta A miettimättä miten pääsen paikkaan B. Tämä ei ole Suomessa kovin iso ongelma, mutta suurkaupungeissa ei ole hyvä kulkea yksin myöhään.

Onneksi olen avoin ja hyvä juttelemaan ihmisten kanssa, niin olen törmännyt avuliaisiin ihmisiin. Minulla on myös valtava luottamus elämään.

Oma mies tuli 10 vuotta sitten kysymään, tunnenko ketään tästä koulusta. Oltiin just aloitettu. Tunsin ja sekin tunsi, joten juttu lähti liikkeelle heti.

On jäänyt mieleen myös yksi kundi, joka tuli kehumaan baarissa, miten hyvännäköinen olen. Kerroin olevani varattu, mutta hän ei pahastunut, vaan jatkoi kehumista: ”Se ei oo toi sun ulkonäkö, vaan koko sun olemus. Oot tosi erityinen.” Se oli tosi kauniisti sanottu pakkien jälkeen, vilpittömästi ja ilman vonkausta tai katkeruutta.

Kesäbileissä 1990-luvun lopussa nuorukainen kysyi minua työntämään kanssaan kuulaa, kun kaverit oli kertoneet, että olen kuulemma hyvä. Siitä lähtien ollaan kuulaa joka kesä työnnetty.

1. "Haluatko tilata ensin, minulla ei ole kiire".

2. Lätkämatsia katsomassa sporttibaarissa, mies tuli toteamaan että paska päätös tuomarilta. Oli huomannut että kannustan vastustajaa ja myönsi että tuomari toimi tilanteessa väärin vaikka hyödytti hänen joukkuettaan.

3. Tuli istumaan opiskelijaruokalassa vastapäätä kysyttyään ensin onko tässä tilaa. Kyseli minusta ja kertoi myös itsestään. Normaalia kanssakäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kävelemässä Hämeenkatua pitkin, kun eräs mies lähestyi. Hän moikkasi, kysyi miten menee, ja että haluaisinko käydä kahvilla. En lähtenyt, koska olin varattu eikä hän miellyttänyt minua muutenkaan, mutta jäi jotenkin hyvä mieli. Tilanne ei ollut lainkaan pelottava tai painostava, mies meni suoraan asiaan olematta törkeä. Osoitti myös itsevarmuutta lähestyä tuntematonta naista keskellä katua. 

Eli mies oli tarpeeksi komea. Muutenhan mies olisi creepy ahdistelija 

Jaa'a minua on lähettänyt mies joka oli mielestäni ruma.

Työpaikallani juttelimme pari päivää, emme siis samassa paikassa töissä vaan hän käymässä siellä. Työmme menee lähelle toisiaan niin siinä mielessä olin hyvin kiinnostunut siitä mitä hän tekee ja oli yhteisiä puheenaiheita.

Toisena päivänä kun lähti tuli vielä luokseni sanomaan heipat ja jätti pöydälle lapun viestin kera, ei siis mikään "tässä mun numero soitellaan" vaan pidempi.

Ruma, ei millään tavalla kiinnostava mutta ei se creepy ollut vaan ihan kohtelias tapa kysyä haluanko jatkossa tavata.

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston bileissä tiskille viereeni tuli mies ja tiedusteli, että testataanko kummalla on juntimpi murre. Jostakin syystä siinä nousuhumalan vaiheessa tuo upposi minuun ihan täysin ja niin ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. Toinen puhuu länsilappia ja toinen turkua.

Ihana!

Vierailija kirjoitti:

Kerran kesällä Helsingissä kävelin keskellä päivää jalkakäytävällä, kun vastaan tuleva mies koukkasi minun eteen ja sanoi "I like the way you look". Purskahdin hyväntuulisena nauruun ja jatkoin matkaa. Käännyin vielä katsomaan taakseni, kun mies huuteli "seriously, I mean it". Minua ei ikinä ole sanottu kauniiksi, mutta olin hyvällä tuulella tuona päivänä ja päälläni oli lempparivaatteeni. Olin lasten kanssa liikenteessä ja he katsoivat vähän ihmeissään, että mikä äidille tuli.

Viime kesänä olin aamulla kävelemässä juna-asemalle, yleensä matkalla ei tule vastaan ketään kun muutkin suuntaa sinne junalle. Sinä aamuna kadulla käveli vastaan kolme nuorta miestä, olen itse 28-vuotias ja nämä saattoi hyvin olla noin 10 vuotta nuorempi.

Kun olen kohdalla yksi sanoo

"Hyvää huomenta, neiti."

Vastaan kiitos.

Toinen jatkaa "Ja hyvää päivän jatkoa!"

Ei tuo nyt mikään lähestyminen ollut mutta hyvä mieli siitä kuitenkin jäi.

Palstakänkkis on nyt hyvin, hyvin vihainen, kun on alapeukuttanut jokaisen kommentin :D

Vierailija kirjoitti:

Palstakänkkis on nyt hyvin, hyvin vihainen, kun on alapeukuttanut jokaisen kommentin :D

Kuvittelen sellaisen aina puhisemassa oman ruudun takan kiukkuisena "hähää tästä saatte! ALANUOLI hähäää opittepa olemaan!"

Ihastunut työkaveri laittoi tekstiviestin pätkätyösuhteeni päätyttyä, että mikäli olen joskus vapaana niin toivoo minun ottavan yhteyttä. Paljasti samassa viestissä suuren ihastuksensa nätisti kirjoittaen.

En ole tullut vapaille markkinoille kahteenkymmeneen vuoteen, mutta muistan tapauksen edelleen hyvänä esimerkkinä miten tyylikkäästi voi ilmaista tunteitaan.

Meitä on kyllä monenlaisia. Itse en yhtään tykkää, jos joku satunnainen kadunkulkija tulee mulle puhumaan pehmoisia. Mutta olenkin hieman introvertti ja tutustuminen käy minulta hitaammin kuin joiltain muilta. Nyt kun muistelen, niin kaikki entiset heilani ja myös nyksä ovat olleet opiskelijapiireistä tuttuja. Ensin kavereita, ja sitten jossain vaiheessa yhtäkkiä huomaa toisen katsovan jotenkin eri tavalla kuin ennen. Nyksää edeltävä kaveri rupesi illanvietossa tanssiessamme yhtäkkiä hamuamaan korvaani ja löi sitten eteeni polvilleen ja tunnusti rakkautensa. Se oli kyllä aika häkellyttävä tilanne, mutta tehosi. Seurustelimme pitkään.