Elokuvan tai sarjan kohtaus, jonka aikana itkit silmät päästäsi?
Marley ja minä 😭 kaikki nähneet tietää kyllä mitä tarkoitan. Hatchikoa en ole edes halunnut katsoa.
Lorin kuolema Walking Deadissa. En erityisemmin pitänyt hahmosta, mutta viimeiset sanat pojalleen olivat niin surulliset.
Mark Greenen kuolema Tehiksessä.
Kommentit (380)
Bent elokuva. Jossa kaksi homoseksuaalia miestä tapaa keskitysleirillä. Koko elokuva ikävää katsottavaa, mutta loppu erityisesti. Toinen heistä muistaakseni ammutaan, kun on jo liian heikko fyysiseen työhön. Toiselle jää tehtäväksi tämän ruumiin hävittäminen. Siihen hän ei kuitenkaan pysty ja rakastamansa ihmisen kuoleman jälkeen hän kävelee itse leiriä kiertävän sähköaidan luo ja surmaa näin itsensä. Tämän katsomisesta on jo aikaa ja toivottavasti muistin oikein.
Toinen elokuva on virolainen Viimeinen kesä kartanossa, jossa nuori tyttö rakastuu anarkistiin. Heidän on tarkoitus paeta sotilaita, mutta jäävät kiinni ja sitten tämä mies surmaa itsensä. Vaikea näitä selittää.
Tuntuu, että katselen aika outoja elokuvia. Monesta tavallisemmasta taas minulla ei ole mitään tietoa. Mitään muita ei nyt tule mieleen, vaikka tiedän että olen itkenyt useimminkin.
Thelma ja Louise ajavat rotkoon.
Titanicin bändi: "Sua kohti herrani"
Yksi lensi yli käenpesän.
Kun yö saapuu (1995). Kuollut valkoinen koira herää eloon.
Teit meistä kauniin, kun Mandy lähti Amerikkaan ja kun tuli takaisin
Fruitvale station. Olin itkuherkkä koko viikon leffan katsomisen jälkeen, kosketti jostain syystä todella syvältä vaikka yleensä leffat tai kohtaukset harvemmin itkettää
Forrest Gump puhuu Jennylle tämän haudalla. Upea elokuva, ja tuo kohtaus on niin käsittämättön surullinen.
My friends, you bow to no one
Kylmät väreet ja kyyneleet
Titanic. Olin silloin reilu parikymppinen. Itkin noin puolet elokuvasta.
Keskiyön pikajunan loppukohtaus kun pääosanesittäjä pääsee vapauteen. Se loppukohtauksen musiikki saa mut vollotranaan aina ihan hulluna 😭
Tähtiin kirjoitettu virhe (monta kertaa elokuvan aikana)
Love story
Titanic
Kulkuri ja joutsen (junakohtaus)
Jos vielä jään
Frendit, se kohta kun Rachel ei menekään lentokoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voittaa. Beccan ja HIV:iä sairastavan Jessen rakkaustarina ainakin laittoi mut rääkymään ihan totaalisesti. Se oli muutenkin ihana sarja. <3
Samis!
Downton Abbey: Sibylin ja Matthewn kuolemat. Voi elämä :(
Naiiviudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Notebook toi kyyneleitä silmiin vähän väliä.
Romeon ja Julian (Leonardo DiCaprio ja Claire Danes) loppu.
Titanic, se kohta missä äiti lukee lapsilleen iltasatua laivan alkaessa upota kunnolla.
Rambon ekassa osassa kun Rambo pakenee sinne luolaan. Kun ajattelen mitä kaikkea hän on joutunut käymään läpi ja on sitten tuossa tilanteessa. Buhuu, yäääh ja niisk.
Olin valitettavasti elokuvateatterissa katsomassa Sumuisten vuorten gorillat -elokuvaa, lapseni oli myös. Hän oli jotain 9-10 -vuotias. Itkin lähes koko elokuvan, koska minua liikutti tämän naisen aito kiintymys näihin gorilloihin ja raivostutti kun niitä tapettiin ja....no en nyt kirjoita siitä enempää. Elokuvan loppupuolella näytettiin tutkijan ja hänen gorilla-ystävänsä haudat, jotka oli jotenkin kivien avulla yhdistetty, en muista enää tarkkaan. Siitä on aikaa kauan, enkä ole katsonut sitä koskaan televisiosta. Enkä katso! Oli vaikeuksia, etten ala ulvomaan ääneen :( Ajelimme fillareilla kotiin, matkan ajan yritin pidätellä itkua. Mutta heti kun pääsimme sisälle, aloin ulvoa täysillä. Sitten ihana poikani sanoi: "Joskushan se täytyy päästää ulos". Teatterissa hän lähes unohti elokuvan ja tarkkaili minua huolissaan.
Vältän tämäntyyppisten elokuvien katsomista vaikka olen yksinkin. Bim mustakorvaakaan en ole katsonut, enkä katso. Aikoinaan kun poika ei osannut vielä lukea, luin hänelle Lassia palaa kotiin -elokuvan tekstit. Siis niin kauan kuin pystyin olemaan itkemättä. Poika meinasi silloin suuttua, ei hän vielä 5-vuotiaana tajunnut tällaista.
Highlader, tämä n 5min, jäätävän itkettävä...
Benjamin Buttonin uskomaton elämä, se loppu jossa Benjamin vauvana kuolee.
GoT: Shireenin ja Hodorin kuolemat, en toivu niistä koskaan
OITNB: Pousseyn kuolema, tuli aivan puskista ja oli niin kiltti hahmo :( Aina kun nimi edes mainittiinkin jatkossa, tuli kyyneleet silmiin
+miljoona muuta elokuvaa ja ohjelmaa, olen herkkä ja tunteellinen. Riittää jo että joku pikkulapsi kirkkaalla ja heleällä äänellä laulaa niin nousee kyyneleet silmiin.