Neuvola teki lasun, koska "isä tuo vauvaa ja äiti nukkuu"

Vierailija kirjoitti:

Kyse tuskin on siitä, että isä vei lapsen neuvolaan. Vaan siitä mitä isä on sanonut ja miten käyttäytynyt. Entäs jos se kumppanisi on huolissaan jaksamisestasi tai häpeilee tilannetta. Ei näitä kaikki puolisolle kehtaa sanoa, varsinkin, jos on suhteessa "hoitaja" auttaen ja tukien sitä sairastavaa osapuolta. Saattaa sitten mennä lipsauttamaan omia tuntoja "viranomaiselle" ja huoli herää, sossut tulee, lapsi lähtee vai mites tämä nyt joidenkin mielestä meneekään.

Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, mutta töissä useinkin olen lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja ihmisten kirjo on valtava. Nykypäivänä ei tosiaan ihmetytä lapsen asioita hoitava isä, ovat tasaveroisia huoltajia. Sitten joskus tupsahtaa joku hämillään oleva isukki, joka suunnilleen ei tunnu osaavan päättää miten päin muksua pitelisi. Tämmöinen kun neuvolassa takeltelee, että "Lissu jäi kotiin nukkumaan kun sillä on se fibromyalgia ja sen pitää nukkua paljon kun ei se oikeeen voi tehdäkään mitään kun on niitä kipuja, on niin väsynyt kun vauva herättelee öisin, heräänhän minäkin, mutta käyn päivät töissä ja Lissun pitää yritää pärjätä ne päivät jotenkin..." . Niinpä, ehkä herää ajatus selvitellä perheen tilannetta ja tuen tarvetta.

Jos tilanteen vakavuus herättää neuvolahenkilökunnassa kysymyksiä, eikö asiasta voisi kysyä Lissulta tai neuvolaan tullelta lapsen isältä? Kysyä tuntuuko vanhemmista siltä että ei oikein tahdo jaksaa tai kertoa millaista apua on tarjolla. Kysyä sellaisia kysymyksiä joista saa kattavamman kuvan äidin sairaudesta ja miehen voimavaroista, ja vasta sen perusteella arvioida tarvitaanko viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

Lastensuojelu ei ole lapsia sieppaava pahis eikä sitä kannata pelätä, mutta ei myöskään voi kieltää etteikö lastensuojeluilmoituksen jälkeinen prosessi olisi sosiaaliviranomaisten pakkotoimi. Se on tarkastus, jossa ulkopuolisten viranomaisten mielipide perheen tilanteesta ajaa perheenjäsenten mielipiteiden, toiveiden ja käsitysten ohi, eikä siitä voi kieltäytyä. Jos sen sijaan että kysyttäisiin perheeltä millaista apua he tilanteeseensa toivoisivat, aletaan käyttämään lastensuojeluilmoitusta muka neutraalina neuvolan tm. tahon huolenpidon osoituksena, ei olla kaukana poliisivaltiosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin toimintakyky on alentunut ja isäkin mahdollisesti kuormittunut niin perheen tilanne on syytä kartoittaa, lastensuojelusta voi saada tukea ja apua tilanteeseen. Miksi te sitä lastensuojelua pelkäätte?

Mitä se apu olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin toimintakyky on alentunut ja isäkin mahdollisesti kuormittunut niin perheen tilanne on syytä kartoittaa, lastensuojelusta voi saada tukea ja apua tilanteeseen. Miksi te sitä lastensuojelua pelkäätte?

Mitä se apu olisi?

Äidin toimintakyky voi olla niin huono, että voisi saada vammaispalveluja. Kelan kautta kuntoutusta, vammastukea. Lasu voi ohjata oikeiden palvelujen piiriin. Ilman lasua voi saada lapsiperheiden kotipalvelua, on maksutonta lasun kautta järjestettynä. Isälle keskusteluapua, kai se mieskin väsyy, jos äiti vaan nukkuu. Kokonaisvastuu lapsesta kaatuu isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin toimintakyky on alentunut ja isäkin mahdollisesti kuormittunut niin perheen tilanne on syytä kartoittaa, lastensuojelusta voi saada tukea ja apua tilanteeseen. Miksi te sitä lastensuojelua pelkäätte?

Mitä se apu olisi?

Äidin toimintakyky voi olla niin huono, että voisi saada vammaispalveluja. Kelan kautta kuntoutusta, vammastukea. Lasu voi ohjata oikeiden palvelujen piiriin. Ilman lasua voi saada lapsiperheiden kotipalvelua, on maksutonta lasun kautta järjestettynä. Isälle keskusteluapua, kai se mieskin väsyy, jos äiti vaan nukkuu. Kokonaisvastuu lapsesta kaatuu isälle.

Se terveydenhuolto ja vammaispalvelut kuuluu terveydenhuollolle. Eihän lasussa edes ole terveydenhuollon ihmisiä töissä.

Kotipalvelu kuuluu perheille ilman lasuakin.

Ja kai se isä osaa itsekin hakea itselleen juttukaverin. Jos sellaisen kokee tarvitsevansa.

Missä se lukee, että kokonaisvastuu kaatuu isälle? Enemmän ap silti tuntuu tekevän kuin normi-isä eli se joka yleensä kaataa kokonaisvastuun puolisolleen. Eli mikä ihmeen hätä sillä isällä nyt muka on?

Ei Kelan palveluja saadakseen todellakaan tarvitse kiertää lasun kautta. Jestas, aivan järjetön ajatuskin.

Kela.fi

Ja terveyskeskuksesta lääkärinlausunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin toimintakyky on alentunut ja isäkin mahdollisesti kuormittunut niin perheen tilanne on syytä kartoittaa, lastensuojelusta voi saada tukea ja apua tilanteeseen. Miksi te sitä lastensuojelua pelkäätte?

Mitä se apu olisi?

Äidin toimintakyky voi olla niin huono, että voisi saada vammaispalveluja. Kelan kautta kuntoutusta, vammastukea. Lasu voi ohjata oikeiden palvelujen piiriin. Ilman lasua voi saada lapsiperheiden kotipalvelua, on maksutonta lasun kautta järjestettynä. Isälle keskusteluapua, kai se mieskin väsyy, jos äiti vaan nukkuu. Kokonaisvastuu lapsesta kaatuu isälle.

Se terveydenhuolto ja vammaispalvelut kuuluu terveydenhuollolle. Eihän lasussa edes ole terveydenhuollon ihmisiä töissä.

Kotipalvelu kuuluu perheille ilman lasuakin.

Ja kai se isä osaa itsekin hakea itselleen juttukaverin. Jos sellaisen kokee tarvitsevansa.

Missä se lukee, että kokonaisvastuu kaatuu isälle? Enemmän ap silti tuntuu tekevän kuin normi-isä eli se joka yleensä kaataa kokonaisvastuun puolisolleen. Eli mikä ihmeen hätä sillä isällä nyt muka on?

Vammaispalvelut tulevat kunnan sosiaalitoimen kautta. Heillä on on omat sossut, jotka myöntävät palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin toimintakyky on alentunut ja isäkin mahdollisesti kuormittunut niin perheen tilanne on syytä kartoittaa, lastensuojelusta voi saada tukea ja apua tilanteeseen. Miksi te sitä lastensuojelua pelkäätte?

Mitä se apu olisi?

Äidin toimintakyky voi olla niin huono, että voisi saada vammaispalveluja. Kelan kautta kuntoutusta, vammastukea. Lasu voi ohjata oikeiden palvelujen piiriin. Ilman lasua voi saada lapsiperheiden kotipalvelua, on maksutonta lasun kautta järjestettynä. Isälle keskusteluapua, kai se mieskin väsyy, jos äiti vaan nukkuu. Kokonaisvastuu lapsesta kaatuu isälle.

Se terveydenhuolto ja vammaispalvelut kuuluu terveydenhuollolle. Eihän lasussa edes ole terveydenhuollon ihmisiä töissä.

Kotipalvelu kuuluu perheille ilman lasuakin.

Ja kai se isä osaa itsekin hakea itselleen juttukaverin. Jos sellaisen kokee tarvitsevansa.

Missä se lukee, että kokonaisvastuu kaatuu isälle? Enemmän ap silti tuntuu tekevän kuin normi-isä eli se joka yleensä kaataa kokonaisvastuun puolisolleen. Eli mikä ihmeen hätä sillä isällä nyt muka on?

Vammaispalvelut tulevat kunnan sosiaalitoimen kautta. Heillä on on omat sossut, jotka myöntävät palveluita.

Eivät silti vaadi lastensuojelua yhtään mihinkään.

On halpamaista sössöttää että kansalaisen twrvitsisi jotenkin kierrättää asiansa lastensuojelun kautta saadakseen lakisääteisiä palveluja.

Sitäpaitsi tuskin fibromyalgialla heruu. Ajatuskin on naurettava.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut tämän jo kerran ja sanon taas: miten ihmeessä saatte lastensuojelun kiinnostumaan itsestänne? Ja missä neuvolassa te kaikki käytte ja missä koulussa lapsenne ovat, kun vaikuttaa sille että kaikki samassa, jotka sitten huvikseen ja piruuttaan tehtailevat lasuja?

Luuleeko joku tosiaankin ja tosissaan että millään istanssilla Suomen maassa on niin paljon turhaa aikaa ja resursseja että aikansa kuluksi keksivät perättömiä juttuja?

Pitäisikö kaikki päätyä kuin Vilja Eerikan juttu, ettei vain herkät viattomat vanhemmat järkyty kun perheen jaksamista selvitetään lähemmin? 

Hirveää ajatella, että niin valtavan monen vanhemman mielestä lapset ovat esineitä joita he omistavat, ja saavat sitten kohdella miten haluavat! Sitten kun ympäristö huolestuu, nousee silmitön raivo! Itse olen iloinen, että Suomessa sentään lastensuojelu ja neuvolatoiminta on niinkin tehokasta. Itse asun USA:ssa, ja täällä paljastuu vähän väliä mitä karmeimpia juttuja lasten kohtelusta tappamisesta. Hävetkää valittajat ja olkaa iloisia että viattomia osapuolia suojellaan, ja joku katsoo heidänkin etuaan!

Kirjoituksesi perusteella et todellakaan asu Usassa :D Itse siellä asuneena ja synnyttäneenä tiedän, että lastenlääkärit ovat ihan toinen juttu kuin neuvolantädit. Usassa toki on syrjäytyneitä kuten ilmeisesti itsekin olet, mutta meillä joilla vakuutukset olivat kunnossa niin synnytys kuin myös lastenlääkäritoiminta oli laadukasta. Miten edes voit verrata neuvolaa ja lastenlääkäriä toisiinsa? Jollet asu Suomessa niin kuinka kuvittelet olevasi kykenevä analysoimaan lasujen toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse tuskin on siitä, että isä vei lapsen neuvolaan. Vaan siitä mitä isä on sanonut ja miten käyttäytynyt. Entäs jos se kumppanisi on huolissaan jaksamisestasi tai häpeilee tilannetta. Ei näitä kaikki puolisolle kehtaa sanoa, varsinkin, jos on suhteessa "hoitaja" auttaen ja tukien sitä sairastavaa osapuolta. Saattaa sitten mennä lipsauttamaan omia tuntoja "viranomaiselle" ja huoli herää, sossut tulee, lapsi lähtee vai mites tämä nyt joidenkin mielestä meneekään.

Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, mutta töissä useinkin olen lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja ihmisten kirjo on valtava. Nykypäivänä ei tosiaan ihmetytä lapsen asioita hoitava isä, ovat tasaveroisia huoltajia. Sitten joskus tupsahtaa joku hämillään oleva isukki, joka suunnilleen ei tunnu osaavan päättää miten päin muksua pitelisi. Tämmöinen kun neuvolassa takeltelee, että "Lissu jäi kotiin nukkumaan kun sillä on se fibromyalgia ja sen pitää nukkua paljon kun ei se oikeeen voi tehdäkään mitään kun on niitä kipuja, on niin väsynyt kun vauva herättelee öisin, heräänhän minäkin, mutta käyn päivät töissä ja Lissun pitää yritää pärjätä ne päivät jotenkin..." . Niinpä, ehkä herää ajatus selvitellä perheen tilannetta ja tuen tarvetta.

Jos tilanteen vakavuus herättää neuvolahenkilökunnassa kysymyksiä, eikö asiasta voisi kysyä Lissulta tai neuvolaan tullelta lapsen isältä? Kysyä tuntuuko vanhemmista siltä että ei oikein tahdo jaksaa tai kertoa millaista apua on tarjolla. Kysyä sellaisia kysymyksiä joista saa kattavamman kuvan äidin sairaudesta ja miehen voimavaroista, ja vasta sen perusteella arvioida tarvitaanko viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

Lastensuojelu ei ole lapsia sieppaava pahis eikä sitä kannata pelätä, mutta ei myöskään voi kieltää etteikö lastensuojeluilmoituksen jälkeinen prosessi olisi sosiaaliviranomaisten pakkotoimi. Se on tarkastus, jossa ulkopuolisten viranomaisten mielipide perheen tilanteesta ajaa perheenjäsenten mielipiteiden, toiveiden ja käsitysten ohi, eikä siitä voi kieltäytyä. Jos sen sijaan että kysyttäisiin perheeltä millaista apua he tilanteeseensa toivoisivat, aletaan käyttämään lastensuojeluilmoitusta muka neutraalina neuvolan tm. tahon huolenpidon osoituksena, ei olla kaukana poliisivaltiosta.

Avun tarpeessa oleva ihminen ei välttämättä itse tiedosta olevansa avun tarpeessa. Omalla tilanteelle sokeutuu ja alkaa pitämään sitä normaalina, vaikkei se olisikaan. Ihan vain esimerkkinä eläinhamstraajat, joista juuri tuli dokkari tv:ssä. He kuvittelevat tekevänsä parhaansa eläinten hyväksi ja että he hoitavat ne paremmin kuin kukaan muu, vaikka asunto on melkein kattoon asti täynnä ulostetta ja seassa kuolleitakin eläimiä, joita ei tilanteeseen sokeuduttuaan edes huomaa.

Tämän takia myös lapsiperheessä on hyvä että ulkopuolinen tarkastaa tilanteen jos tulee epäilys lapsen tai perheen hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse tuskin on siitä, että isä vei lapsen neuvolaan. Vaan siitä mitä isä on sanonut ja miten käyttäytynyt. Entäs jos se kumppanisi on huolissaan jaksamisestasi tai häpeilee tilannetta. Ei näitä kaikki puolisolle kehtaa sanoa, varsinkin, jos on suhteessa "hoitaja" auttaen ja tukien sitä sairastavaa osapuolta. Saattaa sitten mennä lipsauttamaan omia tuntoja "viranomaiselle" ja huoli herää, sossut tulee, lapsi lähtee vai mites tämä nyt joidenkin mielestä meneekään.

Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, mutta töissä useinkin olen lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja ihmisten kirjo on valtava. Nykypäivänä ei tosiaan ihmetytä lapsen asioita hoitava isä, ovat tasaveroisia huoltajia. Sitten joskus tupsahtaa joku hämillään oleva isukki, joka suunnilleen ei tunnu osaavan päättää miten päin muksua pitelisi. Tämmöinen kun neuvolassa takeltelee, että "Lissu jäi kotiin nukkumaan kun sillä on se fibromyalgia ja sen pitää nukkua paljon kun ei se oikeeen voi tehdäkään mitään kun on niitä kipuja, on niin väsynyt kun vauva herättelee öisin, heräänhän minäkin, mutta käyn päivät töissä ja Lissun pitää yritää pärjätä ne päivät jotenkin..." . Niinpä, ehkä herää ajatus selvitellä perheen tilannetta ja tuen tarvetta.

Jos tilanteen vakavuus herättää neuvolahenkilökunnassa kysymyksiä, eikö asiasta voisi kysyä Lissulta tai neuvolaan tullelta lapsen isältä? Kysyä tuntuuko vanhemmista siltä että ei oikein tahdo jaksaa tai kertoa millaista apua on tarjolla. Kysyä sellaisia kysymyksiä joista saa kattavamman kuvan äidin sairaudesta ja miehen voimavaroista, ja vasta sen perusteella arvioida tarvitaanko viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

Lastensuojelu ei ole lapsia sieppaava pahis eikä sitä kannata pelätä, mutta ei myöskään voi kieltää etteikö lastensuojeluilmoituksen jälkeinen prosessi olisi sosiaaliviranomaisten pakkotoimi. Se on tarkastus, jossa ulkopuolisten viranomaisten mielipide perheen tilanteesta ajaa perheenjäsenten mielipiteiden, toiveiden ja käsitysten ohi, eikä siitä voi kieltäytyä. Jos sen sijaan että kysyttäisiin perheeltä millaista apua he tilanteeseensa toivoisivat, aletaan käyttämään lastensuojeluilmoitusta muka neutraalina neuvolan tm. tahon huolenpidon osoituksena, ei olla kaukana poliisivaltiosta.

Avun tarpeessa oleva ihminen ei välttämättä itse tiedosta olevansa avun tarpeessa. Omalla tilanteelle sokeutuu ja alkaa pitämään sitä normaalina, vaikkei se olisikaan. Ihan vain esimerkkinä eläinhamstraajat, joista juuri tuli dokkari tv:ssä. He kuvittelevat tekevänsä parhaansa eläinten hyväksi ja että he hoitavat ne paremmin kuin kukaan muu, vaikka asunto on melkein kattoon asti täynnä ulostetta ja seassa kuolleitakin eläimiä, joita ei tilanteeseen sokeuduttuaan edes huomaa.

Tämän takia myös lapsiperheessä on hyvä että ulkopuolinen tarkastaa tilanteen jos tulee epäilys lapsen tai perheen hyvinvoinnista.

Erittäin hälyttävää käytöstä on myös se, että ihmistä edes näkemättä aletaan omassa päänupissa kehitellä päättömiä kauhuskenaarioita, jotka muuttuvat todeksi siellä pikkupäässä ja sitten niiden pohjalta hälytetään massiivinen virkakoneisto sellaisen ihmisen niskaan, jota ei ole edes tavattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse tuskin on siitä, että isä vei lapsen neuvolaan. Vaan siitä mitä isä on sanonut ja miten käyttäytynyt. Entäs jos se kumppanisi on huolissaan jaksamisestasi tai häpeilee tilannetta. Ei näitä kaikki puolisolle kehtaa sanoa, varsinkin, jos on suhteessa "hoitaja" auttaen ja tukien sitä sairastavaa osapuolta. Saattaa sitten mennä lipsauttamaan omia tuntoja "viranomaiselle" ja huoli herää, sossut tulee, lapsi lähtee vai mites tämä nyt joidenkin mielestä meneekään.

Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, mutta töissä useinkin olen lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja ihmisten kirjo on valtava. Nykypäivänä ei tosiaan ihmetytä lapsen asioita hoitava isä, ovat tasaveroisia huoltajia. Sitten joskus tupsahtaa joku hämillään oleva isukki, joka suunnilleen ei tunnu osaavan päättää miten päin muksua pitelisi. Tämmöinen kun neuvolassa takeltelee, että "Lissu jäi kotiin nukkumaan kun sillä on se fibromyalgia ja sen pitää nukkua paljon kun ei se oikeeen voi tehdäkään mitään kun on niitä kipuja, on niin väsynyt kun vauva herättelee öisin, heräänhän minäkin, mutta käyn päivät töissä ja Lissun pitää yritää pärjätä ne päivät jotenkin..." . Niinpä, ehkä herää ajatus selvitellä perheen tilannetta ja tuen tarvetta.

Jos tilanteen vakavuus herättää neuvolahenkilökunnassa kysymyksiä, eikö asiasta voisi kysyä Lissulta tai neuvolaan tullelta lapsen isältä? Kysyä tuntuuko vanhemmista siltä että ei oikein tahdo jaksaa tai kertoa millaista apua on tarjolla. Kysyä sellaisia kysymyksiä joista saa kattavamman kuvan äidin sairaudesta ja miehen voimavaroista, ja vasta sen perusteella arvioida tarvitaanko viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

Lastensuojelu ei ole lapsia sieppaava pahis eikä sitä kannata pelätä, mutta ei myöskään voi kieltää etteikö lastensuojeluilmoituksen jälkeinen prosessi olisi sosiaaliviranomaisten pakkotoimi. Se on tarkastus, jossa ulkopuolisten viranomaisten mielipide perheen tilanteesta ajaa perheenjäsenten mielipiteiden, toiveiden ja käsitysten ohi, eikä siitä voi kieltäytyä. Jos sen sijaan että kysyttäisiin perheeltä millaista apua he tilanteeseensa toivoisivat, aletaan käyttämään lastensuojeluilmoitusta muka neutraalina neuvolan tm. tahon huolenpidon osoituksena, ei olla kaukana poliisivaltiosta.

Avun tarpeessa oleva ihminen ei välttämättä itse tiedosta olevansa avun tarpeessa. Omalla tilanteelle sokeutuu ja alkaa pitämään sitä normaalina, vaikkei se olisikaan. Ihan vain esimerkkinä eläinhamstraajat, joista juuri tuli dokkari tv:ssä. He kuvittelevat tekevänsä parhaansa eläinten hyväksi ja että he hoitavat ne paremmin kuin kukaan muu, vaikka asunto on melkein kattoon asti täynnä ulostetta ja seassa kuolleitakin eläimiä, joita ei tilanteeseen sokeuduttuaan edes huomaa.

Tämän takia myös lapsiperheessä on hyvä että ulkopuolinen tarkastaa tilanteen jos tulee epäilys lapsen tai perheen hyvinvoinnista.

Eikö silti kannattaisi jutella avun kohteen kanssa ensin? Mistä lasu-ilmoituksen tekijä voi edes tietää ottaisiko ihminen auliisti apua vastaan ja ratkeaisiko tilanne sillä, jos ei edes kysy? Lasu-ilmoituksen tekeminen ei voi olla ensimmäinen ja ensisijainen puuttumisen muoto kun perhe on kuitenkin neuvolahoidon piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse tuskin on siitä, että isä vei lapsen neuvolaan. Vaan siitä mitä isä on sanonut ja miten käyttäytynyt. Entäs jos se kumppanisi on huolissaan jaksamisestasi tai häpeilee tilannetta. Ei näitä kaikki puolisolle kehtaa sanoa, varsinkin, jos on suhteessa "hoitaja" auttaen ja tukien sitä sairastavaa osapuolta. Saattaa sitten mennä lipsauttamaan omia tuntoja "viranomaiselle" ja huoli herää, sossut tulee, lapsi lähtee vai mites tämä nyt joidenkin mielestä meneekään.

Ap:n tapauksesta en tiedä mitään, mutta töissä useinkin olen lapsiperheiden kanssa tekemisissä ja ihmisten kirjo on valtava. Nykypäivänä ei tosiaan ihmetytä lapsen asioita hoitava isä, ovat tasaveroisia huoltajia. Sitten joskus tupsahtaa joku hämillään oleva isukki, joka suunnilleen ei tunnu osaavan päättää miten päin muksua pitelisi. Tämmöinen kun neuvolassa takeltelee, että "Lissu jäi kotiin nukkumaan kun sillä on se fibromyalgia ja sen pitää nukkua paljon kun ei se oikeeen voi tehdäkään mitään kun on niitä kipuja, on niin väsynyt kun vauva herättelee öisin, heräänhän minäkin, mutta käyn päivät töissä ja Lissun pitää yritää pärjätä ne päivät jotenkin..." . Niinpä, ehkä herää ajatus selvitellä perheen tilannetta ja tuen tarvetta.

Jos tilanteen vakavuus herättää neuvolahenkilökunnassa kysymyksiä, eikö asiasta voisi kysyä Lissulta tai neuvolaan tullelta lapsen isältä? Kysyä tuntuuko vanhemmista siltä että ei oikein tahdo jaksaa tai kertoa millaista apua on tarjolla. Kysyä sellaisia kysymyksiä joista saa kattavamman kuvan äidin sairaudesta ja miehen voimavaroista, ja vasta sen perusteella arvioida tarvitaanko viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

Lastensuojelu ei ole lapsia sieppaava pahis eikä sitä kannata pelätä, mutta ei myöskään voi kieltää etteikö lastensuojeluilmoituksen jälkeinen prosessi olisi sosiaaliviranomaisten pakkotoimi. Se on tarkastus, jossa ulkopuolisten viranomaisten mielipide perheen tilanteesta ajaa perheenjäsenten mielipiteiden, toiveiden ja käsitysten ohi, eikä siitä voi kieltäytyä. Jos sen sijaan että kysyttäisiin perheeltä millaista apua he tilanteeseensa toivoisivat, aletaan käyttämään lastensuojeluilmoitusta muka neutraalina neuvolan tm. tahon huolenpidon osoituksena, ei olla kaukana poliisivaltiosta.

Avun tarpeessa oleva ihminen ei välttämättä itse tiedosta olevansa avun tarpeessa. Omalla tilanteelle sokeutuu ja alkaa pitämään sitä normaalina, vaikkei se olisikaan. Ihan vain esimerkkinä eläinhamstraajat, joista juuri tuli dokkari tv:ssä. He kuvittelevat tekevänsä parhaansa eläinten hyväksi ja että he hoitavat ne paremmin kuin kukaan muu, vaikka asunto on melkein kattoon asti täynnä ulostetta ja seassa kuolleitakin eläimiä, joita ei tilanteeseen sokeuduttuaan edes huomaa.

Tämän takia myös lapsiperheessä on hyvä että ulkopuolinen tarkastaa tilanteen jos tulee epäilys lapsen tai perheen hyvinvoinnista.

Erittäin hälyttävää käytöstä on myös se, että ihmistä edes näkemättä aletaan omassa päänupissa kehitellä päättömiä kauhuskenaarioita, jotka muuttuvat todeksi siellä pikkupäässä ja sitten niiden pohjalta hälytetään massiivinen virkakoneisto sellaisen ihmisen niskaan, jota ei ole edes tavattu.

Sinuna luetuttaisin kaikki tekstit jollain toisella ennen kommentointia, kun on noin huono luetun ymmärtämistaito.