Puoliso on pitkävihainen

Tyhmä olet kun tuommoista menoa kattelet.

eli tarkoituksella sanot silleen vähän ikävästi jolloin miehesi vttuuntuu, ja heti pyydät anteeksi.

Ei se "anteeksi" nyt vain riitä. Mitäs jos lopettaisit asiattoman käytöksesi jotta mies ei vttuunnu?

Onnistuisko millään?

Kai tässä Ap voisi vähän miettiä omaakin käytöstään. Toisia ei oikein voi muuttaa, mutta itseään voi. Oliko siitä asiasta pakko sanoa? Sanoinko rakentavasti? Jos näin on, niin miksi pyytelet anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Kai tässä Ap voisi vähän miettiä omaakin käytöstään. Toisia ei oikein voi muuttaa, mutta itseään voi. Oliko siitä asiasta pakko sanoa? Sanoinko rakentavasti? Jos näin on, niin miksi pyytelet anteeksi?

Ei tule tykkäyksiä tuohon, miehen syy. AINA!

No onpa paska mies, kun haistattelee sulle. Lähde lätkimään tai nosta mies pihalle. Ja lue kirja "Why Does He Do That? Inside The Minds of Angry and Controlling Men". Se löytyy täältä, ota sinisestä valikosta PDF niin saat sen suoraan koneelle luettavaksi. https://1lib.sk/book/2326162/192f44

Ei selitellä enää niitä miehen sikailuja ja vallankäyttöä hyvin päin, kuten "No mieheni nyt on vaan pitkävihainen ja mököttää helposti". No kun voisi olla mököttämättä ja osoittamatta mieltään, jos haluaisi, vaan kun ei halua, koska kokee, että hänellä on oikeus kohdella sinua noin.

En kiinnitäisi mieheen mitään huomiota.

Enkä pyytelis anteeksi koska todnäk huomautit ihan aiheesta.

Sulla on siellä keskenkasvuinen kakara.

Oneksi ei puolisoa.Kun minua loukataan katoan maisemista Hiljaa kiireen taakse.Oli kyse aktiviteetit ystävät tai sukulaiset. Kun ei anna tilaa,jättävät kyllä rauhaan.Voin todella olla kiireinen 6kk. 1v 2 v jopa 5vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös niin että minä sekä kiihdyn että lepyn (ja noin muutenkin toimin nopeammalla tempolla), mies taas on sekä vuorovaikutukseltaan että tunnereaktioiltaan hitaampi (ja niukempi). Esimerkiksi juuri tuo, että vaikka riita olisi sovittu, niin mies pitää etäisyyttä ja on ärtyneen oloinen vielä aikansa sen jälkeen, kun hänen moodinsa ei vain muutu niin ripeästi. Tämä tuntui alussa välillä tahalliselta rankaisemiselta ja kiukuttelulta kunnes saatiin lapset, joita oli pakko oppia ymmärtämään ja nähdä positiivisen kautta - sen myötä opin ymmärtämään miestäkin paremmin ja toimimaan itse vähän vähemmän painostavasti.

Esikoinen on kuin isänsä, ei ole valmis hieromaan sopua heti ja vaikka sovittaisiinkin, tarvitsee vähän tilaa ja aikaa että on taas oma itsensä. Mun on ollut pakko työstää itseni kanssa se että minä en sitä toista ihmistä saa millään tempuilla heti takaisin iloiseksi ja rennoksi - eikä minun kuulukaan! Ja minun ahdistuminen toisen "mököttämisestä" ei auta ketään. Hänellä on oikeus omaan rytmiinsä, ja hän tarvitsee leppymiseen enemmän pään sisäistä prosessointia ja vähemmän puhetta. Teen sovinnon eleen kun olen siihen itse valmis, ja sitten annan toiselle tilaa hengittää. Toinen lapsista taas on kuin minä, tunteesta toiseen reippaasti, ne tunteet ilmaistaan ja niistä puhutaan, mutta vanhoja muistella.

Tällainen ajattelun ja toiminnan tempo ihmisen piirteenä on tietysti eri asia kuin erolla uhkailu, **ttuilu tai muu asiaton käytös! Mutta itse tunnistan nyt jälkikäteen aika monesti ajaneeni miehen melko pieneen nurkkaan odottamalla välitöntä leppymistä, kun hän nyt ei vaan toimi niin eikä painostus varsinaisesti auta.

Eli sanaa kuin muut: anna olla, älä lepyttele liikoja, käyttäydy normaalisti.

Olipas vapauttavaa lukea tämä teksti!

Kun se oma reaktio vaan tulee hitaammin ja sen joutuu myös "purkamaan" hitaammin. Minulle on ok olla se hitaampi osapuoli ja hyväksyn anteeksipyynnöt, mutta tarvitsen oman aikani, että pöly laskeutuu, ennen kuin pystyn seurustelemaan ja hellittelemään normaalisti. Siinä on joku sellainen tilan tarve. En itsekään ymmärrä sitä, mutta niin se vain toimii. Jos en saa palautua rauhassa, niin menen oikein sellaiseen karkoitusmielentilaan, jossa olen kärttyisä ihan vain koska olen liian ahtaalla enkä pääse minnekään "pakoon" rauhoittumaan.

Juuri näin. Ukossa vika. Ja ukon tulee kasvaa aikuiseksi. Onko ap: llä edes ollut mitään syytä pyytää anteeksi. Jotkut ihmiset on heti nöyristelemässä ja ottamassa syyllisen paikan vaikka ovat aivan aiheesta nostaneet kissan pöydälle.

Se, että suuttuu hitaasti ja leppyy hitaasti, on ihmisen temperamentti piirre. Ja yleensä parisuhteessa rakentavampi, kuin jatkuvatempoinen tulistuminen. 

Erouhkailu ja haukkuminen on jotain aivan muuta. Vallankäyttöä.

55 ja 45? Käytydytte kuin 16-vuotiaat! Eikö teitä yhtään hävetä?

Mököttäminen: vallankäyttöä. Hän määrää teidän suhteessa, mitä kotona saa tehdä ja mitä ei, ilmassa leijuu aina se että jos ei mene oikein, mies mököttää.

Seuraavan kerran kun uhkailee erolla, sano vaan että erotaan. En pysty sulle sanoin kuvailemaan sitä ihanaa vapaudentunnetta, kun 15 vuotta viikkokaupallakin välillä putkeen mököttänyt kiukuttelijamies muutti ulos asunnosta ja jäin yksin omine tavaroineni.

Teidän on molempien parempi erossa. Tosin mun eksä kerran tavatessamme kertoi, että samat riidat jatkuu uuden naisen kanssa. Yllätys, kun riitojen yhteinen tekijä oli... mököttävä mies.

Ex sanoi että sano vaan jos ei tee jotain tai hoputa vähän ihan rohkeesti. Sit kuittasin kerran hänelle ihan asiasta niin 20 vuoden jälkeenkin sitä kaiveli.