Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi eronneelle nelikymppiselle naiselle?
17.10.2017 |
Täytän pian 40 ja olen eronnut. Enää tässä iässä en voi saada miestäkään, sillä minulla on lapsia ja olen vain keskiverron näköinen korkeintaan. Mua kohdellaan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa huonosti ja hävettää puhua edes työasioissa miehille (varsinkaan itseäni nuoremmille) mitään, kun he suhtautuvat halveksivasti. Tekisi mieli tehdä itsari, sillä vihaan itseäni, mutta velvollisuuksien takia kitkuttelen hengissä. Häpeän itseäni.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Kuules nyt rakas AP. Olet varmaankin masentunut, hae apua ja hoida itsesi kuntoon.
Työskentelen asianajajana ja olen erikoistunut perhe- ja jäämistöoikeuteen. Työssäni on tullut niin tilastojen kuin käytännön puolesta selväksi että lähes puolet avioliitoista päättyy eroon ja monet, monet, monet löytävät uuden onnen. Ihan tavallisen näköisiä ihmisiä ovat.
Pitää olla asianajaja jotta nuo em. faktat tulevat ilmo elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Terapiaan heti! Normaalijärkinen ihminen ei ajattele kuin sinä ja ota kaikkea netissä lukemaansa tosissaan.Ei sua koiteta iskeä siksi että näkyy kauas että olet basket case. Ei ne sun päänsisäiset ongelmat poistu leikkauksilla. Paitsi aivoleikkauksella juu. Jos sun koko elämäs sisältö on muiden miellyttäminen niin et todellakaan ole päästäsi terve.
Pakko tän on olla trolli, ei kukaan voi olla päästään noin vialla...
Siis olen ihan siistin näköinen ja huoliteltu, maantienväriset pitkät ja paksut hiukseni ovat hieman raidoitetut ja pukeudun klassisen tylsästi ja olen hiljainen ja kohtelias. En näytä mitenkään kylähullulta sekopäältä - päinvastoin.
Kulkuvälineissä (juna, bussi, ratikka ym.) aina toivon, että joku mies tulisi pyytämään treffeille, mutta kukaan ei vilkaisekaan minua, tosin lähinnä katselen ikkunoista ulos syksyiseen pimeyteen. Mutta ei mua kukaan halua enää. Oon persona non grata miehille. :( t. Ap
Me too!
Jyrkkä ei sukupuoliselle häirinnälle julkisissa liikennevälineissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kuvittelee että aikuinen ihminen ei voi hävetä itseään siinä kuin vaikka lapsikin? Mulle hoettiin koko lapsuus että olen liian vanha tuntemaan mitään ikäviä tunteita joten nykyään Aikuisena tunnen vain häpeää, murhanhimoa, raivoa ja vahingoniloa jos jollekin käy huonosti.
Tuostakin voi opetella pois jos on halua ja sitkeyttä. Annatko lapsuuden määritellä aikuisuutesi ja elämäsi?
No minä löysin elämäni miehen 41-vuotiaana ja kaikki aiemmat romanssit ja suhteet kalpenevat sen rinnalla. Olen ollut yli 10 vuotta onnellinen ja joka päivä. Jack pot! Enkä ole muuten ihmeellinen paitsi utelias ja iloinen.