Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi eronneelle nelikymppiselle naiselle?
17.10.2017 |
Täytän pian 40 ja olen eronnut. Enää tässä iässä en voi saada miestäkään, sillä minulla on lapsia ja olen vain keskiverron näköinen korkeintaan. Mua kohdellaan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa huonosti ja hävettää puhua edes työasioissa miehille (varsinkaan itseäni nuoremmille) mitään, kun he suhtautuvat halveksivasti. Tekisi mieli tehdä itsari, sillä vihaan itseäni, mutta velvollisuuksien takia kitkuttelen hengissä. Häpeän itseäni.
Kommentit (44)
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko elämäsi ainoa sisältö miehen ja lasten saaminen? Olet vasta puolessavälissä elämääsi, ja sinulla on edessäsi vielä kymmeniä terveitä vuosia. Itse päätät, mitä tällä ajalla teet. Voit itkeä kotonasi keskinkertaista ulkonäköäsi ja miehen puutettasi tai suunnata huomiosi asioihin, joista nautit.
Millaista työtä teet? Onko urallasi etenemismahdollisuuksia? Voitko vaikuttaa tehtävänkuvaasi? Minulle, ikäisellesi sinkkunaiselle, mieleinen työ on voimavara. Työtehtävät ovat mielenkiintoisia, pääsen matkustamaan sekä Suomessa että ulkomailla ja nautin ammatillisesta arvostuksesta.
Mitä harrastuksia sinulla on? Mitä harrastusta olet aina halunnut kokeilla? Ikäisesi nainen voi vielä kokea onnistumisen elämyksiä ja kehittyä monessa urheilulajissa, esimerkkinä mainittakoon vaikka kestävyysjuoksu. Jos alat nyt treenata, vuoden päästä voit olla juoksemassa maratonia. Samoin voit aloittaa vaikka pianonsoiton tai muun musiikkiharrastuksen, johon sinulla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta. Minä aloin vuosi sitten käydä säännöllisesti kuntosalilla, ja vaikka en tavoittele mitään fitnespimun olemusta, nautin siitä, kuinka muutun koko ajan voimakkaammaksi ja jäntevämmäksi. Selkäkivutkin ovat hävinneet.
Mitä ajattelet vapaaehtoistyöstä? Toimimalla tukihenkilönä yksinäiselle lapselle tai vanhukselle tai vaikka tekemällä silloin tällöin vuoron löytöeläinkodissa saisit tuntea itsesi tarpeelliseksi.
Mahdollisuuksia on valtavasti. Elät oikeasti nyt elämäsi parasta aikaa: Parikymppisenä rahaa omien mielihalujen toteuttamiseen on vähemmän ja ura on vasta aluillaan. Kolmekymppisenä eletään usein ruuhkavuosia talon laittamisineen ja lastenhoitokuvioineen. Oletettavasti nämä ovat sinulla nyt takanapäin.
Mulla ne ruuhkavuodet on periaatteessa juuri nyt, sillä olin perheen perustamisen osalta myöhäisherännäinen. Mutta jostain syystä olen ollut onnellisimmillani silloin, kun on ollut rakkaussuhde, jossa läheisyyttä ja seksiäkin. Jostain syystä olen niin heikko, että kaipaan sellaista. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Mutta on niillä miehilläkin kriteerinsä. Esimerkiksi suomalaisittain liian iso nenä tai liian pienet rinnat naisella torppaavat mahdollisuudet treffeihin tai suhteeseen. Löytäisin ehkä nenäleikkauksen ja rintaimplanttien jälkeen miehen, mutta ei mulla ole nyt ilman säästämistä sellaisia rahoja juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Mutta on niillä miehilläkin kriteerinsä. Esimerkiksi suomalaisittain liian iso nenä tai liian pienet rinnat naisella torppaavat mahdollisuudet treffeihin tai suhteeseen. Löytäisin ehkä nenäleikkauksen ja rintaimplanttien jälkeen miehen, mutta ei mulla ole nyt ilman säästämistä sellaisia rahoja juuri nyt.
Nyt et ole tosissasi. Olet jossain negatiivisuuden kierteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Tämä on niin totta! Valitettavasti. T. Nainen 40 v ja tarjonta ei päätä huimaa.
Pitäisikö huolestua, kun nain 39 vuotiaan äidin. Mutta oikeasti, jos ajatukset pyörivät tuolla tasolla, hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-iässä alkaa parisuhteessa merkitä muut asiat kuin ulkonäkö. Esim. yhteiset arvot ja henkinen yhteys. Vai eikö nämä kiinnosta sinua? Miksi haluat edelleen ulkonäkökeskeisen klopin, joka ei kasva aikuiseksi? Pelkäätkö oikeasti aikuisia miehiä?
Keski-iässä myös parisuhde muuttuu muutenkin: kun perhettä ei enää olla perustamassa, voidaan katsella rauhassa mihin homma menee; kaikki eivät edes muuta yhteen vaikka ovat yksissä.
Yksinäisyys ei välttämättä ratkea parisuhteen avulla. Minä olen naimisissa, mutta hyvin yksinäinen (johtuen osaltaan omista aiemmista valinnoista). Jos nyt eroaisin, niin panostaisin miehissä myös enemmän ystävyyteen kuin mahdollisen suhteen solmimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä alkaa parisuhteessa merkitä muut asiat kuin ulkonäkö. Esim. yhteiset arvot ja henkinen yhteys. Vai eikö nämä kiinnosta sinua? Miksi haluat edelleen ulkonäkökeskeisen klopin, joka ei kasva aikuiseksi? Pelkäätkö oikeasti aikuisia miehiä?
Keski-iässä myös parisuhde muuttuu muutenkin: kun perhettä ei enää olla perustamassa, voidaan katsella rauhassa mihin homma menee; kaikki eivät edes muuta yhteen vaikka ovat yksissä.
Yksinäisyys ei välttämättä ratkea parisuhteen avulla. Minä olen naimisissa, mutta hyvin yksinäinen (johtuen osaltaan omista aiemmista valinnoista). Jos nyt eroaisin, niin panostaisin miehissä myös enemmän ystävyyteen kuin mahdollisen suhteen solmimiseen.
Itselläni on sellainen käsitys, että naisia kiinnostaa muut arvot, mutta miehet haluaisivat mahdollisimman nuoren ja kauniin puolison kaiken muun kustannuksella. Siis toki itseäni kiinnostaisi syvällisemmäykin arvot, mutta miehiäpä ei sellaiset yleensä taida kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä alkaa parisuhteessa merkitä muut asiat kuin ulkonäkö. Esim. yhteiset arvot ja henkinen yhteys. Vai eikö nämä kiinnosta sinua? Miksi haluat edelleen ulkonäkökeskeisen klopin, joka ei kasva aikuiseksi? Pelkäätkö oikeasti aikuisia miehiä?
Keski-iässä myös parisuhde muuttuu muutenkin: kun perhettä ei enää olla perustamassa, voidaan katsella rauhassa mihin homma menee; kaikki eivät edes muuta yhteen vaikka ovat yksissä.
Yksinäisyys ei välttämättä ratkea parisuhteen avulla. Minä olen naimisissa, mutta hyvin yksinäinen (johtuen osaltaan omista aiemmista valinnoista). Jos nyt eroaisin, niin panostaisin miehissä myös enemmän ystävyyteen kuin mahdollisen suhteen solmimiseen.
Itselläni on sellainen käsitys, että naisia kiinnostaa muut arvot, mutta miehet haluaisivat mahdollisimman nuoren ja kauniin puolison kaiken muun kustannuksella. Siis toki itseäni kiinnostaisi syvällisemmäykin arvot, mutta miehiäpä ei sellaiset yleensä taida kiinnostaa.
Etsit siis vääränlaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Mutta on niillä miehilläkin kriteerinsä. Esimerkiksi suomalaisittain liian iso nenä tai liian pienet rinnat naisella torppaavat mahdollisuudet treffeihin tai suhteeseen. Löytäisin ehkä nenäleikkauksen ja rintaimplanttien jälkeen miehen, mutta ei mulla ole nyt ilman säästämistä sellaisia rahoja juuri nyt.
Nyt et ole tosissasi. Olet jossain negatiivisuuden kierteessä.
Olen tosissani. Olen ajatellut näin teini-ikäisestä lähtien ja harmitellut kohtaloani. Ex-miesteni kanssa oli vaikeaa, sillä he sattumoisin olivat todella tunnekylmiä ja kuitenkin aggressiivisia sekä halveksivat minua ja olivat kanssani paremman puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Mutta on niillä miehilläkin kriteerinsä. Esimerkiksi suomalaisittain liian iso nenä tai liian pienet rinnat naisella torppaavat mahdollisuudet treffeihin tai suhteeseen. Löytäisin ehkä nenäleikkauksen ja rintaimplanttien jälkeen miehen, mutta ei mulla ole nyt ilman säästämistä sellaisia rahoja juuri nyt.
Etsit siis pinnallisia miehiä ja kuvittelet että kaikki miehet vaativat rintaimplatteja.Olet vielä pahemmin kujalla kuin kuvittelin.Päälääkäriä sä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Minua miehenä ottaa päähän kun naiset valehtelevat täällä että jokaiselle 5 lapsen äiskälle löytyy joku prinssi uljas nurkan takaa.
Myöskään joku hiton 40v nainen ei enää raskaudu kuin taikaiskusta ja lapset on aina terveitä.
Lopettakaa asioiden kaunistelu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Terapiaan heti! Normaalijärkinen ihminen ei ajattele kuin sinä ja ota kaikkea netissä lukemaansa tosissaan.Ei sua koiteta iskeä siksi että näkyy kauas että olet basket case. Ei ne sun päänsisäiset ongelmat poistu leikkauksilla. Paitsi aivoleikkauksella juu. Jos sun koko elämäs sisältö on muiden miellyttäminen niin et todellakaan ole päästäsi terve.
Pakko tän on olla trolli, ei kukaan voi olla päästään noin vialla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Minua miehenä ottaa päähän kun naiset valehtelevat täällä että jokaiselle 5 lapsen äiskälle löytyy joku prinssi uljas nurkan takaa.
Myöskään joku hiton 40v nainen ei enää raskaudu kuin taikaiskusta ja lapset on aina terveitä.
Lopettakaa asioiden kaunistelu!
Tiedän olevani miehille täyttä roskaa ja täysin ei-toivottu tapaus. Mutta voisiko joku kertoa, mitä mun pitäisi tehdä, että näin heikoilla eväilläni löytäisin puolison? Miten mun pitäisi muuttua? Vai auttaako tapauksessani enää mikään?
Edes ulkomaalaisetkaan (mamut) eivät vilkaisekaan minuun päin, sillä olen maantienvärisine hiuksineni ja klassisen tylsine vaatteineni heille liian seksitön ja tylsä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä lapsiasi. He tulevat olemaan nelikymppisiä (toivottavasti) muutaman vuosikymmenen kuluttua. Miten neuvoisit, että he eivät keski-iänkriisissään haluaisi tappaa itseään?
Antaisitko samat neuvot itsellesi nyt?
En usko, että he joutuvat elämään yksin nelikymppisinä. Vain luuserit päätyvät tilanteeseeni. Ärsyttää olla halveksittu ja ei-toivottu ja toisaalta ärsyttää sekin, etten saa olla oma itseni, vaan ainoa tie hyväksymiseen on raskaanpuoleinen plastiikkakirurgia ja jatkuva kropan trimmaus. Nuorempana pysyin huippukunnossa (hoikkana ja kiinteänä) ilman mitään vaivannäköä ja nyt huomaan, että olen jotenkin hieman pehmeämpi samalla liikunta- ja ruokamäärällä. Plus miesten tarkka maku nuoruuden osalta ei anna armoa, joten en tule koskaan enää saamaan rakkaussuhdetta itselleni.
Hae apua, tekstiesi (tämähän ei ollut ensimmäinen aloitus tästä aiheesta) perusteella sulla on vakavia mt-ongelmia.
Olen vain realisti. Jos luet esim. Vauva-palstalle miesten tekemiä aloituksia suomalaisnaisista (ovat töppöjalkaisia siiderivalaita jne.), niin äkkiä putoat maan pinnalle.
Olen lukenut niitä naisvihaa tihkuvia juttuja netistä jo jostain 2000-luvun alusta; valitettavasti suomalaismiehillä niiden perusteella on aika inhorealistinen kuva suomalaisnaisista ja lisäksi ikä korostuu toiveissa voimakkaasti. Eipä minua ole kukaan yrittänyt iskeäkään vuosikausiin. T. Ap
Terapiaan heti! Normaalijärkinen ihminen ei ajattele kuin sinä ja ota kaikkea netissä lukemaansa tosissaan.Ei sua koiteta iskeä siksi että näkyy kauas että olet basket case. Ei ne sun päänsisäiset ongelmat poistu leikkauksilla. Paitsi aivoleikkauksella juu. Jos sun koko elämäs sisältö on muiden miellyttäminen niin et todellakaan ole päästäsi terve.
Pakko tän on olla trolli, ei kukaan voi olla päästään noin vialla...
Siis olen ihan siistin näköinen ja huoliteltu, maantienväriset pitkät ja paksut hiukseni ovat hieman raidoitetut ja pukeudun klassisen tylsästi ja olen hiljainen ja kohtelias. En näytä mitenkään kylähullulta sekopäältä - päinvastoin.
Kulkuvälineissä (juna, bussi, ratikka ym.) aina toivon, että joku mies tulisi pyytämään treffeille, mutta kukaan ei vilkaisekaan minua, tosin lähinnä katselen ikkunoista ulos syksyiseen pimeyteen. Mutta ei mua kukaan halua enää. Oon persona non grata miehille. :( t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää aina miehen. Keskimääräinen 40+ sinkkumies on sinuakin rumempi, lihavampi, huonommin koulutettu ja köyhempi - usein vielä alkoholi ja - mielenterveysongelmalla, hankalalla ex-puolisolla ja vaikeilla teini-ikäisillä jälkeläisillä varustettu. Eli kyllä tarjontaa on jonoksi saakka- pidät vaan kriteerit riittävän matalalla.
Mutta on niillä miehilläkin kriteerinsä. Esimerkiksi suomalaisittain liian iso nenä tai liian pienet rinnat naisella torppaavat mahdollisuudet treffeihin tai suhteeseen. Löytäisin ehkä nenäleikkauksen ja rintaimplanttien jälkeen miehen, mutta ei mulla ole nyt ilman säästämistä sellaisia rahoja juuri nyt.
Etsit siis pinnallisia miehiä ja kuvittelet että kaikki miehet vaativat rintaimplatteja.Olet vielä pahemmin kujalla kuin kuvittelin.Päälääkäriä sä tarvitset.
No kyllä he haluavat isommat rinnat kuin B75. Exänkin haukkui minua laudaksi. En ole koskaan missään tavannut yhtäkään syvällistä ja "sisäistä kauneutta" arvostavaa miestä. Ne syvällisemmätkin haluavat rintavan blondin tai filmitähtitasoisen bruneten itselleen. T. Ap
Onko elämäsi ainoa sisältö miehen ja lasten saaminen? Olet vasta puolessavälissä elämääsi, ja sinulla on edessäsi vielä kymmeniä terveitä vuosia. Itse päätät, mitä tällä ajalla teet. Voit itkeä kotonasi keskinkertaista ulkonäköäsi ja miehen puutettasi tai suunnata huomiosi asioihin, joista nautit.
Millaista työtä teet? Onko urallasi etenemismahdollisuuksia? Voitko vaikuttaa tehtävänkuvaasi? Minulle, ikäisellesi sinkkunaiselle, mieleinen työ on voimavara. Työtehtävät ovat mielenkiintoisia, pääsen matkustamaan sekä Suomessa että ulkomailla ja nautin ammatillisesta arvostuksesta.
Mitä harrastuksia sinulla on? Mitä harrastusta olet aina halunnut kokeilla? Ikäisesi nainen voi vielä kokea onnistumisen elämyksiä ja kehittyä monessa urheilulajissa, esimerkkinä mainittakoon vaikka kestävyysjuoksu. Jos alat nyt treenata, vuoden päästä voit olla juoksemassa maratonia. Samoin voit aloittaa vaikka pianonsoiton tai muun musiikkiharrastuksen, johon sinulla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta. Minä aloin vuosi sitten käydä säännöllisesti kuntosalilla, ja vaikka en tavoittele mitään fitnespimun olemusta, nautin siitä, kuinka muutun koko ajan voimakkaammaksi ja jäntevämmäksi. Selkäkivutkin ovat hävinneet.
Mitä ajattelet vapaaehtoistyöstä? Toimimalla tukihenkilönä yksinäiselle lapselle tai vanhukselle tai vaikka tekemällä silloin tällöin vuoron löytöeläinkodissa saisit tuntea itsesi tarpeelliseksi.
Mahdollisuuksia on valtavasti. Elät oikeasti nyt elämäsi parasta aikaa: Parikymppisenä rahaa omien mielihalujen toteuttamiseen on vähemmän ja ura on vasta aluillaan. Kolmekymppisenä eletään usein ruuhkavuosia talon laittamisineen ja lastenhoitokuvioineen. Oletettavasti nämä ovat sinulla nyt takanapäin.