Mies sanoo olevansa tosissaan kanssani, ei kuitenkaan halua mennä koskaan naimisiin eikä "välttämättä" edes asua yhdessä? Eikö tuossa ole aika iso ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme halua lapsia. Emme asu yhdessä. Emme vietä juurikaan öitä toistemme luona. Olemme sitoutunee, emmekä harrasta sivusuhteita.

Vähemmän ongelmia, onnellisempi olo. Tapaamme noin 3-4 krt viikossa ja seksi on parasta ikinä. Muu aika harrastetaan yhdessä asioita ja ollaan kainaloikkain.

Mulla sitoutuminen on paljon muutakin kuin vain se ettei pöllyytä toisten kanssa lakanoita. Sitoutunut ap:n mies ei ole, ettekä ole tekään. Ei teillä ole mitään sitoumuksia, ei paperilla ei puheissa, ette ole mitenkään sitoutuneet esim. kantamaan vastuuta toisesta. Teidän sitoumus on ainoastaan sitä ettette pane toista, mä näen sen itse paljon laajempana asiana.

Ohis...olen pari kertaa ollut avoliitossa, mutta kummallakaan kertaa en allekirjoittanut mitään sopimusta vastuun kantamisesta toisesta. Missä sellainen sopimus tehdään? Isännöitsijäntoimistossako?

Tämä oli mielestäni ihan hölmö ja typerä kommentti sinulta, mutta ymmärrän että kirjoitit nopeasti vain jotain koska sinua loukkasi se viestini. Se on ihan ok. Sitä en ymmärrä miksi tällä oli 3 yläpeukkua? Mielenkiintoisinta olisi kuulla miksi nuo yläpeukuttajat peukuttivat kommenttia? :D

Viestisi ei loukannut mua millään tavalla. Sen sijaan oma kommenttisi oli vähän hölmö, koska ei ole olemassa sellaista juridisesti sitovaa sopimusta, jossa sitouduttaisiin kantamaan vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä. Vaikka olisit naimisissakin, niin jos esim halvaannut tms, puolisollasi ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinua. Tai jos ryhdyt käyttämään huumeita, puolisosi ei ole velvollinen kantamaan vastuuta sinusta. 

No onhan esim. mainitsemasi avioliitto. Ja typeräksi laitoin kommenttisi siksi että sitoutuminen on paljon laajempaa kuin mikään kirjallinen sopimus, typerä myös siksi että juridisestikin ajatellen on muitakin sopimusmuotoja kuin kirjallinen sopimus ja sitten joku isännöintitoimisto oli jotenkin kruunu sille typeryydelle, miten jollain tulee edes juridista kirjallista sopimusta mietittäessä ensinnä mieleen isännöintitoimisto?

Siis siinä oli niin monta typeryyttä että niistä pitäisi kirjoittaa sivu, mutta enpä viitsi vaan jätän typeryydet typeryyksiksi.

Avioliittossakaan ei ole juridista velvollisuutta kantaa vastuuta puolisostaan. Jos esimerkiksi vuokrasopimus tai sähkösopimus on vain toisen puolison nimissä, ei toisella ole mitään velvollisuutta maksaa niitä. Jos toinen osapuoli pelaa kaikki rahansa eikä sen vuoksi pysty huolehtimaan sopimuksista, joihin hän on itse pistänyt nimensä alle, ei toisenkaan tarvitse niistä huolehtia. Olipa avioliitossa tai ei. Avioliitossakin jokainen siis kantaa itse vastuun omista asioistaan. 

Mun pointtini aiemmassa oli, että vaikka muuttaisi saman katon alle, sitoutuminen tai sitoutumattomuus toiseen on täsmälleen yhtä vapaaehtoista kuin erillään asuessakin ja edelleenkin vastataan vain niistä sopimuksista, joihin on itse laitettu nimi alle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Mitä se sitoutuminen sitten on, ellei molemminpuolista tahtoa tavoitella yhdessä niitä asioita, jotka tekevät suhteesta arvokkaan – olivat ne asiat sitten seksiä ja romantiikkaa tai arjen jakamista ja kumppanuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Älä sinä tule muokkaamaan sanoja. Sitoutuminen ja avoliitto eivät ole synonyymeja. Miksi sinulle on ongelma, että muut voivat sitoutua parisuhteeseen ilman avo- tai avioliittoa?

Koska se ei ole sitoutumista. Se on sitä että oon sun kanssa kun kaikki on hyvin, mutta huonossa tilanteessa oot omillasi. Toinen jalka aina oven välissä.

Olet ilmeisesti se kevytsuhde/raskassuhde -jankuttaja. No, pidä mielipiteesi ja elä omalla tavallasi, jos se tekee sinut onnelliseksi että toinen ei pysty halutessaan lähtemään helposti, kun hänet on saanut nalkitettua yhteiseen vuokrasopimukseen tai asuntolainaan. Minä elän mieluummin suhteessa, jossa tiedän toisen olevan kanssani minun itseni takia, ei asunnon tai lasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Älä sinä tule muokkaamaan sanoja. Sitoutuminen ja avoliitto eivät ole synonyymeja. Miksi sinulle on ongelma, että muut voivat sitoutua parisuhteeseen ilman avo- tai avioliittoa?

Koska se ei ole sitoutumista. Se on sitä että oon sun kanssa kun kaikki on hyvin, mutta huonossa tilanteessa oot omillasi. Toinen jalka aina oven välissä.

Olet ilmeisesti se kevytsuhde/raskassuhde -jankuttaja. No, pidä mielipiteesi ja elä omalla tavallasi, jos se tekee sinut onnelliseksi että toinen ei pysty halutessaan lähtemään helposti, kun hänet on saanut nalkitettua yhteiseen vuokrasopimukseen tai asuntolainaan. Minä elän mieluummin suhteessa, jossa tiedän toisen olevan kanssani minun itseni takia, ei asunnon tai lasten.

Hyvin sanottu!

Jotkut oikeasti haluaakin, että yhdessäolo on valinta, eikä pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Älä sinä tule muokkaamaan sanoja. Sitoutuminen ja avoliitto eivät ole synonyymeja. Miksi sinulle on ongelma, että muut voivat sitoutua parisuhteeseen ilman avo- tai avioliittoa?

Koska se ei ole sitoutumista. Se on sitä että oon sun kanssa kun kaikki on hyvin, mutta huonossa tilanteessa oot omillasi. Toinen jalka aina oven välissä.

Kaikilla ihmisillä on aina jalka oven välissä, oli minkälaiset paperit ja aamenet tukena. Kuinka monesta "sitoutuneesta" parisuhteesta on häivytty muitten matkaan tai muuten vain? Ne paperit ja valat ei pitele yhtään, jos oikeasti haluaa lähteä. Enemmän siinä on sitoutumista, kun ihan vapaaehtoisesti pysytään toisen rinnalla, ilman mitään yhteisiä lakipykäliä ja osoitteita. Teikäläisiä sitoo vain paperit, ja nekin löyhästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Koko kirsikkakakkusanonta on minusta typerä. Sehän on täysin luonnollista, normaalia ja järkevääkin, että ihminen pyrkii tekemään elämässään sellaisia yksilöllisiä ratkaisuja, joilla asioista saadaan mahdollisimman tehokkaasti esiin ne omien tarpeiden kannalta parhaat puolet ja minimoidaan ne huonot.

Kuulostaa siltä, että sinä olet valinnut muiden ihmisten kuvitteellisten odotusten vuoksi elämäntavan joka ei sinulle sovi ja olet siitä katkera. Useimmat minun tuntemani ihmiset elävät ihan perinteisessä parisuhteessa kokematta sitä mitenkään erityiseksi uhraukseksi tai kärsimykseksi. Sinusta ilmeisesti se yhteinen arki on kurjaa pakkopullaa jota pitää vaan jotenkin kestää että "ansaitsisi" ne hyvien juhlahetkien kirsikat. Miksi ihmeessä?

Mies88 kirjoitti:

Se haluaa vaan pitää sut vakipanona.

Aivan niin. Kunnes löytää sen, jota rakastaa.

Silloin se on kiitti ja heippa sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Mitä se sitoutuminen sitten on, ellei molemminpuolista tahtoa tavoitella yhdessä niitä asioita, jotka tekevät suhteesta arvokkaan – olivat ne asiat sitten seksiä ja romantiikkaa tai arjen jakamista ja kumppanuutta?

Jos seksi ja romantiikka olisi sitoutumista, niin baari klo 3 aamuyöstä olisi oikein sitoumusten temppeli, siellä vasta olisi toisiinsa sitoutunutta jengiä.

Sitoutuminen on sitä että ollaan yhdessä hyvässä ja pahassa, ylämäessa ja alamäessä, pelottomasti kohdataan vastoinkäymiset tietäen että mitä tahansa elämä heittää eteen niin minä olen valmis kohtaamaan ne toisen rinnalla, enkä ikinä pakene tai lähde karkuun. Lupaus olla ehdotta toisen kanssa läpi elämän, hyväksyä toisen epätäytenä ja virheellisenä, olla hylkäämättä toista. Ajatella toista ennen minua, unohtamatta ajatella itseäänkin. Olla toiselle turvapaikka johon tippua, tippua toiseen samalla lailla.

Mitä vielä? Joku osaisi tämänkin sanoa niin paljon paremmin, mutta tärkein on se ajatus.

Jos haluat lapsia, etäsuhde on huono valinta. Itsellä on tällä hetkellä aviomies ja 5 lasta aikuistumassa. Lasten takia se mies on hyvä olemassa, muuten meillä ei ole mitään yhteistä. Ollaan silti "sitouduttu" toisiimme uskonnollisten velvollisuuksien takia. Mutta jos äijä vaikka kuolisi, niin en enää menisi kenenkään kanssa samaan asuntoon. En vaan halua tehdä kompromisseja ja koko ajan kärsiä siitä ettei olla samanlaisia (toista samanlaista kuin minä tuskin löytyy koko maailmasta). Parisuhteen haluaisin mielellään, ja seksiä, mutta tekisin sopimuksen miehen kanssa siitä, että ollaan uskollisia, muttei asuta yhdessä. En kaipaa arjen jakamista enkä vastuunottoa toisesta. Saattaisi jopa olla että tulisin ottaneeksi vastuuta enemmän toisesta silloin kun en koko ajan joutuisi katsomaan naamaa. Nykyään en edes tiedä missä mieheni on tai koska tulee kotiin. Voi olla vaikka työn puolesta viikon ulkomaanreissulla, eikä mulla mitään hajua missä on. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Koko kirsikkakakkusanonta on minusta typerä. Sehän on täysin luonnollista, normaalia ja järkevääkin, että ihminen pyrkii tekemään elämässään sellaisia yksilöllisiä ratkaisuja, joilla asioista saadaan mahdollisimman tehokkaasti esiin ne omien tarpeiden kannalta parhaat puolet ja minimoidaan ne huonot.

Kuulostaa siltä, että sinä olet valinnut muiden ihmisten kuvitteellisten odotusten vuoksi elämäntavan joka ei sinulle sovi ja olet siitä katkera. Useimmat minun tuntemani ihmiset elävät ihan perinteisessä parisuhteessa kokematta sitä mitenkään erityiseksi uhraukseksi tai kärsimykseksi. Sinusta ilmeisesti se yhteinen arki on kurjaa pakkopullaa jota pitää vaan jotenkin kestää että "ansaitsisi" ne hyvien juhlahetkien kirsikat. Miksi ihmeessä?

Enemmän naiivia on kuvitella että on parisuhteita joissa kaikki olisi aina hyvin, onnellisesti ja mitään vastoinkäymisiä ei olisi. Tummennetun kohdan henkilön pitää olla sinkku, silloin voi itsekkäästi tavoitella vain omaa etuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Koko kirsikkakakkusanonta on minusta typerä. Sehän on täysin luonnollista, normaalia ja järkevääkin, että ihminen pyrkii tekemään elämässään sellaisia yksilöllisiä ratkaisuja, joilla asioista saadaan mahdollisimman tehokkaasti esiin ne omien tarpeiden kannalta parhaat puolet ja minimoidaan ne huonot.

Kuulostaa siltä, että sinä olet valinnut muiden ihmisten kuvitteellisten odotusten vuoksi elämäntavan joka ei sinulle sovi ja olet siitä katkera. Useimmat minun tuntemani ihmiset elävät ihan perinteisessä parisuhteessa kokematta sitä mitenkään erityiseksi uhraukseksi tai kärsimykseksi. Sinusta ilmeisesti se yhteinen arki on kurjaa pakkopullaa jota pitää vaan jotenkin kestää että "ansaitsisi" ne hyvien juhlahetkien kirsikat. Miksi ihmeessä?

Enemmän naiivia on kuvitella että on parisuhteita joissa kaikki olisi aina hyvin, onnellisesti ja mitään vastoinkäymisiä ei olisi. Tummennetun kohdan henkilön pitää olla sinkku, silloin voi itsekkäästi tavoitella vain omaa etuaan.

Sellaisia parisuhteita on paljon, oikeasti. 

Olen pahoillani ettei sulla ole sellaista, mutta tuollaisen haluamisessa ja tavoittelussa ei ole mitää naiivia tai utopistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Mitä se sitoutuminen sitten on, ellei molemminpuolista tahtoa tavoitella yhdessä niitä asioita, jotka tekevät suhteesta arvokkaan – olivat ne asiat sitten seksiä ja romantiikkaa tai arjen jakamista ja kumppanuutta?

Jos seksi ja romantiikka olisi sitoutumista, niin baari klo 3 aamuyöstä olisi oikein sitoumusten temppeli, siellä vasta olisi toisiinsa sitoutunutta jengiä.

Sitoutuminen on sitä että ollaan yhdessä hyvässä ja pahassa, ylämäessa ja alamäessä, pelottomasti kohdataan vastoinkäymiset tietäen että mitä tahansa elämä heittää eteen niin minä olen valmis kohtaamaan ne toisen rinnalla, enkä ikinä pakene tai lähde karkuun. Lupaus olla ehdotta toisen kanssa läpi elämän, hyväksyä toisen epätäytenä ja virheellisenä, olla hylkäämättä toista. Ajatella toista ennen minua, unohtamatta ajatella itseäänkin. Olla toiselle turvapaikka johon tippua, tippua toiseen samalla lailla.

Mitä vielä? Joku osaisi tämänkin sanoa niin paljon paremmin, mutta tärkein on se ajatus.

Juuri noin. Eli sillä ei ole mitään tekemistä yhdessä asumisen kanssa.

Onhan se erillään asuminen siitä hyvä, että ei kenen vaan kanssa kannatakaan muuttaa yhteen ja jos molemmalla samat tarpeet, niin mikäs siinä. Helpompi on myös lähteä. Joissain elämänvaiheissa hyväkin vaihtoehto, mutta harva varmaan on vuosikymmeniä etäsuhteessa. Jos olet ollut, niin kerrohan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tosissaan oleminen tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin hengailua ja tapaamista muutaman kerran viikossa vuosien ajan!

Eli  odotuksenne ovat erilaiset.Sitten sun ei auta muu kuin etsiä mies joka haluaa samoja asioita kuin sinä tai  tyytyä nykytilanteeseen.

Sä et ole se oikea miehelle, muuten se ei tuollaista sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Mitä se sitoutuminen sitten on, ellei molemminpuolista tahtoa tavoitella yhdessä niitä asioita, jotka tekevät suhteesta arvokkaan – olivat ne asiat sitten seksiä ja romantiikkaa tai arjen jakamista ja kumppanuutta?

Jos seksi ja romantiikka olisi sitoutumista, niin baari klo 3 aamuyöstä olisi oikein sitoumusten temppeli, siellä vasta olisi toisiinsa sitoutunutta jengiä.

Sitoutuminen on sitä että ollaan yhdessä hyvässä ja pahassa, ylämäessa ja alamäessä, pelottomasti kohdataan vastoinkäymiset tietäen että mitä tahansa elämä heittää eteen niin minä olen valmis kohtaamaan ne toisen rinnalla, enkä ikinä pakene tai lähde karkuun. Lupaus olla ehdotta toisen kanssa läpi elämän, hyväksyä toisen epätäytenä ja virheellisenä, olla hylkäämättä toista. Ajatella toista ennen minua, unohtamatta ajatella itseäänkin. Olla toiselle turvapaikka johon tippua, tippua toiseen samalla lailla.

Mitä vielä? Joku osaisi tämänkin sanoa niin paljon paremmin, mutta tärkein on se ajatus.

Juuri noin. Eli sillä ei ole mitään tekemistä yhdessä asumisen kanssa.

Paitsi, jos toinen kokee hylkäämisenä, ettei voida asua yhdessä. Muuten oli kauniisti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteita on erilaisia. Jokainen valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa jakaa samat arvot parisuhteessa. Erikseen asuvat puolisot ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin yhdessä asuvatkin. Eivät vain halua riidellä esim. kotitöistä. Kummatkin huolehtivat omasta kodistaan, joten kummankaan ei tarvitse naputtaa toiselle kotitöistä.

Eivätkä ole. Poimivat kirsikat kakusta. Juuri tuo "eivät halua riidellä kotitöistä" eli pakenevat silloin kun kaikki ei olekaan suhteessa  onnea, vaaleanpunaista hattaraa ja laadidaata. Pakeneeko sitoutunut kun tuleekin pieni alamäki? Ei pakene.

Aika moni pakenee, ainakin kun tätä palstaa lukee. Ks. viestiketju. ”kuinka moni on eronnut pelkäästään kotitöiden takia”. Ja mitä väliä sillä on, et poimii kirsikat kakusta jos kumpikin on onnellisia yhdessä?

Mikä on hyvä kenellekin, mikä huono, siitä tässä ei puhuta vaan siitä että tuollainen "rusinat pullasta"-toiminta ei ole sitoutumista, joten älkää väittäkö sitä sellaiseksi.

Jokainen valitkoon itselleen parhaimmin toimivan muodon, minä en sitä tuomitse, mutta älkää väittäki sitä joksikin mitä se ei ole.

Älä sinä tule muokkaamaan sanoja. Sitoutuminen ja avoliitto eivät ole synonyymeja. Miksi sinulle on ongelma, että muut voivat sitoutua parisuhteeseen ilman avo- tai avioliittoa?

Koska se ei ole sitoutumista. Se on sitä että oon sun kanssa kun kaikki on hyvin, mutta huonossa tilanteessa oot omillasi. Toinen jalka aina oven välissä.

Olet ilmeisesti se kevytsuhde/raskassuhde -jankuttaja. No, pidä mielipiteesi ja elä omalla tavallasi, jos se tekee sinut onnelliseksi että toinen ei pysty halutessaan lähtemään helposti, kun hänet on saanut nalkitettua yhteiseen vuokrasopimukseen tai asuntolainaan. Minä elän mieluummin suhteessa, jossa tiedän toisen olevan kanssani minun itseni takia, ei asunnon tai lasten.

En oo. :D Mikä on "raskassuhde"? :D Tai ei tarvitse kertoa, olen tainnut nähdä jonkun tuollaisen ketjun etusivulla, jonka jätin tarkoituksella lukematta.

Tällä jankkaajalla on ilmeisesti oma parisuhde täyttä kärsimystä ja haluaa, että kaikilla muillakin se olisi niin.

Me sentään asutaan yhdessä, mutta mies ei ole valmis tekemään mitään minun eteen (ei siis kuuntele mitään mitä minä pyydän tai haluan). Jotenkin alkaa väsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erillään asuminen siitä hyvä, että ei kenen vaan kanssa kannatakaan muuttaa yhteen ja jos molemmalla samat tarpeet, niin mikäs siinä. Helpompi on myös lähteä. Joissain elämänvaiheissa hyväkin vaihtoehto, mutta harva varmaan on vuosikymmeniä etäsuhteessa. Jos olet ollut, niin kerrohan.

Ei meillä ole "etäsuhde", vaikkei asutakaan yhdessä. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, seurusteltu pelkästään toistemme kanssa, ollen uskollisia toisillemme. Olemme olleet toistemme tukena niinä pahoinakin päivinä, on ollut sairautta, työttömyyttä, rahahuolia ym. Emme aio häipyä toistemme elämästä minkään pikkumurheiden takia. En ymmärrä miten se samassa asunnossa asuminen enää toisi lisää sitoutumista suhteeseemme.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erillään asuminen siitä hyvä, että ei kenen vaan kanssa kannatakaan muuttaa yhteen ja jos molemmalla samat tarpeet, niin mikäs siinä. Helpompi on myös lähteä. Joissain elämänvaiheissa hyväkin vaihtoehto, mutta harva varmaan on vuosikymmeniä etäsuhteessa. Jos olet ollut, niin kerrohan.

Itselläni vasta neljäs vuosi menossa, mutta tunnen kyllä avioparin, joka on asunut erillään jo toistakymmentä vuotta.