Kuvaile kissaasi

Pieni, sirkeä, pehmeäturkkinen hienostoneiti. Ulkoilee vain kauniilla säällä. Toimii ilmapuntarina; kun typy ilmaantuu oven taakse naukumaan, tietää, että kohta sataa.

Enimmäkseen käyttäytyy arvokkaasti ja hillitysti, mutta toisinaan saa ihmeellisiä sähkönjakokohtauksia, jolloin juoksee häntä pörheänä ympäriinsä, hyppää verhoihin roikkumaan ja parkouraa kirjahyllyssä ja sohvilla. Maailman ihanin <3

Te naiset olette sellaisia kissoja itse, että haluaisin halata jokaista teistä :)

Punavalkoinen viisivuotias maatiaispoika. Kiltti ja kuuliainen, mutta lajinsa tapaan tapojensa orja. Välillä syö jatkuvasti ja paljon, välillä ei kelpaa mikään. Aika nirso, vai Latzin tietyt pussiruuat kelpaa vaikka kaikkia eläinkaupan kalliitakin virityksiä on kokeiltu. Kaipaa kovasti ihmisen läheisyyttä, viime aikoina hivuttautunut yhä lähemmäksi kasvojani nukkumaan (aiemmin pitäytyi jalkopäässä). Kerjää silitystä ja rapsutusta, työntyy sumeilematta syliin ja asettelee itsensä siihen huolekkaasti. Haluaisi nuolla rapsuttavia käsiä, mutta ymmärtää ja alistuu siihen että minä en anna nuolla käsiäni ja tietää että teinityttäreni sallii sen joten lipistelyn tarpeen oikein iskiessä menee suoraan tyttären pakeille. Energinen, leikkisä, vaatii päivittäisen ulkoilun (nykyisin valjastettuna). Melkoinen kingi, joka kuitenkin tuntee rajansa eli on esim. oppinut että kun teen iltapesut ja -pisut, ei kannata enää alkaa ronkumaan ulos - joten suorii sängylle makaamaan ja tarkkailee kun teen loput iltarutiinini - ja kun tulen itsekin sänkyyn, oikaisee itsensä kyljelleen, huokaisee ja nukahtaa kehräten - herätäkseen vasta aamulla.

Mulla on kaksi oranssia. Neiti on keimaileva söpöläinen, vaatii koko ajan kaikenlaista maukuen, haluaa kiivetä kirjahyllyn päälle ja loikata kattokruunuun ja maukuu kun kielletään. Flirttikissa.

Poika on mamman kulta, syö kahden edestä, tunkee syliin koko ajan, saa salamana perhosen kiinni parvekkeella, ei koskaan mangu mitään, on kaikkeen tyytyväinen ja leikkii leluillaan.

Yhdessä nämä pistävät matot rullalle, ja ryntäävät oranssina pilvenä huoneesta toiseen, kynnet vaan rapsaavat, kehräävät jos olen puolen metrin päässä heistä.

Ap:lle kiitokset täältäkin, ihana ketju kerrankin ❤

Olen beige ilves-kisu. Jotkut kutsuvat minua kullankellertäväksi. On siniharmaat simmut, koristeellinen karvoitus ja voimakkaat hampaat.

Toinen oli siro, untuvakarvainen, pikkuinen, hienoluinen sirkuttaja ja toinen äijämäinen rohjo jolla karvakin oli paksu ja karkeampi. Molemmat aivan ihastuttavia ja ihmisrakkaita kissoja. Nahistelivat usein keskenään mutta kohta taas nukkuivat vierekkäin.

13-vuotias ruoastaan nirso prinsessa ja lutuinen mamman kissa. Käkättelee linnulle, eikä koskaan missaa yhtään lakanoiden vaihtoa. Arastelee vieraita, mutta tulee lopulta haistelemaan vieraiden sukat. Syö lemppariruokaansa kalaa niin paljon että oksentaa. Saa välillä hulluuskohtauksia ja juoksee ympäri huushollia kuin päätön kana. Menee eteisen pimeimpään nurkkaan naukumaan ja säälimään itseään, jos mamma ei huomaa tarpeeksi. Puskee, puskee, puskee, nuolee mammaa ja janoaa silityksiä.

Laita, ap sitruunamehua niihin johtoihin, niin eivät maistu enää 😾

Ryhmä kiittää kruunusta ❤

Kaksi maatiais-sisarusta. Vauhdikkaat kaksoset, parveke on verkotettu, mutta linnut kiusaavat ja tekevät syöksyjä ja viihdyttävät tuplia. Päivät riehuvat partsilla ja huoneissa, illat lepäilevät mamman sylissä, yöt myös riehuvat, mammalla on korvatulpat ettei pahimpia kuulisi, aamulla on matot rullalla, vielä ei ole mitään rikkoontunut.

Täydellisen suloiset kaksi karvamurua, omistajan koko elämä ❤

Molemmat tosi sööttejä ja silkinpehmeitä. Toinen on melko röyhkeä toinen tosi kiltti mutta äänekäs.

2,5-vuotias kaunis siniharmaa maatiaskissa naurettavan suurilla korvilla varustettuna. Ulkoiselta olemukseltaan hyvin ylpeän näköinen katti. Luonteeltaan arka, säikkyy kovia ääniä. Tykkää seurata sivusta, yleensä kattoon asti yltävästä kiipeilypuustaan muiden liikkeitä. Vaatii paljon aikaa ansaita hänen luottamuksensa. Luottaessaan ihmiseen aivan ihana ja hellyyttävä tyttökissa. Erikoislahjakkuutena osaa noutaa palloa. Nirso ruuan suhteen, syö ainoastaan yhtä tiettyä merkkiä.

Toinen tyttökissa puolestaan 2-vuotias täysi vastakohta ylemmälle. Musta-valkea, pörröinen ja suloisesti rähjäisen näköinen kaveri. Niin sanotusti joka paikan höylä: nokkineen joka paikassa ja tuhoaa tavaroita minkä ehtii. Hyvin ahne, syö kaiken mitä nenän eteen sattuu. Herättää mun miehen hiuksia syömällä joka aamu kuudelta antamaan ruokaa. Aivan ihana ja rakas silti. :D

Onpas kiva lukea muiden kissoista! Jotenkin usein tuntuu toistuvan samantyyppiset luonteet vanhempien ja nuorempien kissojen välillä. Meidänkin kissoista huomaa heti kumpi on äidillinen ja varma, ja kumpi on leikkisä höppänä. 

Meillä kaksi pyhää birmaa, 6v ja 8v. Rodulle luonteenomaisesti ovat reippaita, uteliaita ja pehmoisia sylikissoja kummatkin. Monet kissoja aikasemmin vieroksuneet myöntävät ennakkoluulojen hävinneen näiden kavereiden myötä, aika koiramaisia ovat. Eivät koskaan ole pureskelleet johtoja tai vahingoittaneet mitään huonekaluja. Tykkäävät hengailla ihmisten kanssa ja kissojen kanssa katsellaankin aina yhdessä iltaisin telkkaria. 

Vanhempi on arvokas leidi, joka kuvittelee olevansa jonkin sortin kuningatar. Usein istuskelee nurkassa tarkkailemassa ylväsryhtisenä. Kuten ilmeisesti monen muunkin kissa, ei tällekään neidille kelpaa tavalliset kissojen pussiruuat, vaan kuivaraksujen lisäksi hänen lautasellaan täytyy olla vähintäänkin jauhelihaa, mieluiten vaikka sisäfilettä. On seurallinen ja tykkää vieraista, mutta yleensä kiinnostus nousee etenkin miesvieraita kohtaan. 

Nuorempi on leikkisä, hieman pöhkö perässäkulkija. Maailman vilpittömin otus. Näin täysikasvuisenakin on pieni ja pennun näköinen, ja kun vanhempi kissa on varsinainen saalistaja niin tämä juniori tyytyy "räksyttämään" tuolin suojista pikkulinnuille (ei siis ihan osaa edes maukua tai sähistä). Tulee aina kainaloon nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Laita, ap sitruunamehua niihin johtoihin, niin eivät maistu enää 😾

Ryhmä kiittää kruunusta ❤

Hei mikä tuo kruunujuttu on? En ole pitkään aikaan av:lla käynytkään, en ole ennen huomannut tuollaisia.

Kaiketi jotain positiivista..? Kuten koko tämä ketju. Lisää börheyksiä, pyydän 😺👍

4- vuotias maatiaistyttö, ylvään valkoinen, on koko perheen pomo. Kun on aika mennä nukkumaan, seuraa minua ja istuu tuijottamaan. Kun nukkumaan mennään, hurisee ja pyörii ympäriinsä sängyssä ja lopulta rauhoittuu tyynyn viereen nuolemaan peukaloa tai nenää. Valtaa alaa unissaan. Hereillä ollessaan ei anna silittää, mutta tulee satunnaisesti syliin. Osaa tehdä erilaisia temppuja, kuten pyöriä ympäri ja antaa tassun, jos vain palkinto on tarpeeksi maukas. Syö soijajugurttia - ja jäätelöä, ei matokuuria. Harrastuksiin kuuluu itseään isompien kissojen kanssa painiminen ja märällä suihkunlattialla sutiminen.

Maatiaisveljeksistä pienempi osaa sulautua sohvatyynyn muotoihin täydellisesti. Hellyydenkaipuussaan naukuu turkki pörhöllään ympäri asuntoa, myös yöllä. Naukuu myös muuten vaan. Rakastaa mahan rapsutusta ja kalaa. Varastaa erilaisia tavaroita pyyhekumeista pleikkarinohjaimeen ja vie saaliinsa makkarin matolle. Naruleikeissä omii narun samantien ja vie matolle. Saunoo ihmisten jälkeen saunan jakkaralla ja samalla reissulla puhdistaa lattiakaivon ritilän kaivamalla sen irti. Lopuksi raahaa vesikulhoa ympäri kylppäriä.

Toinen veljeksistä jumaloi miestäni ja ruokaa. Aina jonkun liikkuessa, kulkee jaloissa ja yrittää ohjata ruokakupille antamaan ruokaa. Rakastaa raksuja, mutta syö myös jäävuorisalaattia mielellään. Yksi lempilelu, muut samanlaiset ei kelpaa. Viihtyy sylissä ja aina on hyvä aika silityksille. Välillä saunoo kanssani miehen ollessa poissa. Keskellä yötä hyppää jalkoihin pesemään itseään koko sängyn hytkyessä. Lopulta oikaisee itsensä jalkojen päälle tai viereen samalla toimien 6 kilon painona, ettet saa peittoa liikuteltua. Aamuisin varmistaa herätyksen ryntäämällä herätyskellon luo naukumaan.

Kohta 9-vuotias norski. Uros ja iso kuin mikä. Puhetta vaille ihminen täydellisellä ruokahalulla. Herralla pitää iltaisin olla vähintään kolmen ruokalajin illallinen.

Koiramainen kodin puolustaminen. Ventovieraat eivät ole varauksetta tervetulleita, murisee ja näyttää hampaita, jos olemus ei miellytä. Tykkää nuorista naisista ja heidän kanssa tekeekin nopeasti tuttavuutta.

Kertakaikkisen ihana tyyppi.

Chacho syntyi aitona rancherona BSAS:ssa. Minun isovanhemmat antoivat sen minulle kun äitini oli kuollut ja sanoivat, että jos minä pitäisin huolta siitä, se pitäisi huolta minusta. 15v, äidin menettänyt ja vihainen teinipoika ei ehkä ole paras mahdollinen hoitaja kissanpennulle, mutta minä oikeasti rakastuin tuohon kissaan. Se muutti kanssani ensin Bostoniin ja sieltä Kolumbian kautta Suomeen. Se ymmärtää puhetta hyvin kolmella eri kielellä ja on aina ruoka-aikaan paikalla. Se tunnistaa tärkeät työpaperit ja tietää milloin ei missään nimessä saisi makailla niiden päällä, tietenkin makailemalla niiden päällä. Iän myötä Chacho on käynyt laiskaksi ja uneliaaksi, mutta ääntä siinä edelleen riittää. Se on niin pitkä, että ylettää ovenkahvoihin ja saa kaikki ovet auki. Lapseni synnyttyä Chacho-raukka on saanut kovaa kohtelua kun tyttäreni haluaa halia ja makailla sen päällä. Chacho ei välitä ollenkaan vaikka häntä kiskottaisiin karvoista. Se on ollut hyvä kissa, minun oma angelito 🙏🏼

Tulisielu

Kaksi 6-vuotiasta kissaa, naaras ja uros. Naaras on sosiaalisempi ja juttelee paljon sekä haluaa paljon ihmisen huomiota. Uros on enemmän omissa oloissaan viihtyvä, mutta tulee myös joka päivä silitettäväksi. Jos olemme jossain toisessa huoneessa kuin uros niin naukuu äänekkäästi ja siitä täytyy ymmärtää kutsua nimeltä luokseen. Nukkuvat koko yön pääsääntöisesti ja heräilevät kahdeksan pintaan. Naaras pitää eniten laserlelusta ja uros kaikesta mikä liikkuu. :D Nukkuvat joko meidän sänkyssä, lipaston päällä (jolle olen laittanut tyynyjä ja peittoja) tai sohvalla. Tulevat luokse, kun kutsun nimillä. Aivan ihania molemmat, omia persooniaan ja hauskoja sellaisia. Piristävät jokaista päivää. 

Jotain ylimaallista niissä on jota ei pysty selittämään.

Ei vaan pysty.

Nytkin tuntuu rinnassa läikähtävän, vaikka vain ajattelen omiani.