Kuvaile kissaasi

Tahdon kuulla lisää 😺

Ihania kisoja teillä on. Tulee lämmin ja hyvä mieli lukiessa.

Meillä reilu kaksivuotias poika, harmaa- valkoinen. Vieno ääninen maukuja ja kehrääkin hyvin,  hyvin hiljaa.

Ulkoilee valjaissa, tai pihalla hihnassa kiinni.  Ei viihdy enää kovin kauaa yksin pihalla kun ei ole pörriäisiä taitavasti loikkien pyydystettäväksi.

Katselee ikkunasta lintuja ja kurahtelee niille herjojaaan. Toisinaan hyvin pohjaton syöppö, toisinaan ei syö kuin pikkuisen. Tietää namikaapin ja menee istumaan sen eteen , tuijottaa vaativasti, tyytyy kuitenkin pariin kolmeen namuun. 

Oli pienenä hyvin kiinnostunut wc:n vetosysteemistä.Tuijotti lähes transsissa veden valumista. Nyt on jo mielekkäämpää katsoa lattiakaivoa suihkussa.

 Voi miten pakahduttavan ihana ja rakas otus se onkaan. Vaatii paljon huomiota , ja haluaa juttelua, kuuntelee korvat terävänä, ja ihan varmasti ymmärtää osan puheesta.

Up 💓

10 vuotias harmaa kolli. Ulkokissa, suuri metsästäjä. Käy sisällä syömässä, nukkuu ulkona terassilla omassa pesässään.

4 vuotias täysvalkoinen, hienostunut prinsessa. Siroluinen ja sosiaalinen, ei pidä silittämisestä. Viihtyy sisäkissana, ulkoilee tarhassa.

7 kk pitkäkarvainen maatiaiskolli. Ihana sylikissa, yöt nukkuu kainalossa. Edellisen tavoin sisäkissa.

Kissani mallisuojasi ulkonäkönsä joten enempää ei voi sanoa kuin 4 jalkaa ja karvainen ettei mene lisenssimaksuja. 

Mustikki: umman suklaanvärinen tuuhea karva, hieman valkeaa kaulalla, ja vihreät silmät. Tanakka vartalo ja pitkä häntä. Erittäin kaunis kissa, sai aina huomiota missä liikkuikaan.

Luonne oli tasainen, rauhallinen ja älykäs. Tarvittaessa löytyi tiukka vastalause ja terävä kynsi.

Ei suostunut syömään Aura-juustoa, koska tiesi että ranskalaistakin sinihomejuustoa on kaupassa. Valitsi aina lämpimän makuupaikan, mielellään punaisella tyynyllä, joka korosti upesti tummaa turkkia.

Vielä nytkin joskus yöllä pimeässä kuulen sen tassuttelevan makuuhuoneessani, vaikka Mustikki siirtyi kissojen taivaaseen jo 30 vuotta sitten.

Siamilainen, 15 v, maailman ihanin olento. 

Joskin välillä luulee (tai näyttelee) olevansa koira.

3 vuotias prinsessa ( pyhä birma ).

Seuraa tarkasti kaikkea emännän liikkumista. Vaihtaa paikkaa aina sen mukaan missä emäntä milloinkin touhuaa.

Rakastaa yli kaiken verkotetulla pihalla naapureiden ja lintujen seuraamista sekä valjaissa kallioilla seikkailua. Seuraavaksi eniten rakastaa emännän vieressä päiväuneilua.

Suloinen, veikeä, pehmoinen ....sanoisin että älykäs :)

Oppinut itsekseen monta juttua joita voisi temppuinakin pitää.

Välillä jopa ilkikurisen huumorintajuinen.

Ihan parhaus.

Kiitos ap!

Aloitus on liikuttavan aito ja olen hymyillyt koko ajan vastauksia lukiessani 😻

Siskokset, yllätän ne usein vierekkäin nokosilta, joko täysin identtisistä asennoista tai toistensa peilikuvina. Välillä intoutuvat pesemään toisiaan niin innokkaasti, että menee painiksi. Vaihtavat säännöllisen epäsäännöllisesti johtajaa keskenään. Johtaja saa syödä toisen ruuat loppuun, jos on ensin valmis, enkä ole vieressä komentamassa.

Kisuni on 12,5 -vuotias rouva (kutsun typyksi). Alkanut "miukutella" (miukua ja kiukutella) sen jälkeen, kun muutin erilleen miehestäni ja olemme nyt kahden. Juttua kisulla piisaa. Lempipuuhaa huudella eri puolelta asuntoa kuin hylättynä. Kynnet teroitetaan mattoon usein ja huolellisesti.

Typy on muhkea, pehmeäturkkinen, mustavalkoinen maatiainen. Sillä on maailman pumpulisin ja hyväntuoksuisin masu. Typy sietää etutassujen kynsien leikkuun, kunhan saa köllötellä sylissä hyvän aikaa ennen ja jälkeen leikkuun.

Typy syö vain Latz-märkäruokaa ja eläinkaupan viljattomia raksuja (omasta tahdostaan, muut ruoat eivät kelpaa). Lempiruokaa kuitenkin pizzan reunapalat. Harmikseen saa niitä rajoitetusti, koska vehnä aiheuttaa näppyjä korviin.

Typy tulee nukkumaan aina samaan aikaan kuin minäkin. Pörröinen vekkarini puskee minut hereille arkisin pyhäisin. Maailman rakkain kisu. <3

Kaksivuotias tyttönen. Kauniit, kauniit vihreät silmät. Tuuhea silkkinen turkki. Väriltään sinitäplikäs. Haluaa olla lähellä ja pitää silityksistä, mutta omilla ehdoillaan. Neitiä ei sovi ottaa itse syliin, hän haluaa itse päättää koska tulee ja koska ei. Kiltti luonteeltaan, öisin saattaa läpsäistä hellästi nenää, jos yöllä tulee halipula. Rodullinen tyypillisesti kommentoi asioita, mutta ääni on hyvin pieni. (Paitsi kiimassa ollessaan :D ) Aluksi vähän vierasti lapsia, mutta nyt on jo tottunut ja saattaa käpertyä tuoliin lasten viereen katsomaan telkkaria. Pitää myös leikkimisestä ja lapsethan mielellään leikittävät. Odottaa pentuja. <3

Kolmevuotias salaskea poitsu. On ulkomuodoltaan elegantti, mutta todellisuudessa kyllä aika kömpelö. Ei ole kerta tai kaksi, kun on kätevästi keikkunut jossain tasolla ja vahingossa lipsahtanut alas. Silkkinen hopea värinen turkki, kauniit täplät. On oikea sylimussukka, voi käännellä ja väännellä ihan miten vain ja kissa vain nauttii. Vaatii äänekkäästi huomiota varsinkin mieheltä. Jos ei pääse syliin heti kun mies saapuu kotiin, maukuu ja nousee kahdelle jalalle seisomaan ja odottaa pääsevänsä syliin nyt ja heti. Lasten paras kaveri, löytyy usein nukkumasta lasten vierestä.

Molemmat ovat huomionkipeitä vauvoja, joista aina vähän väliä jompi kumpi änkeää syliin tai sohvalle viereen.

Toinen on "hienostuneempi" tyttökissa, joka on kauhea läski. Toinen on villimpi poikakissa, joka tulee aina öisin viereen nukkumaan :) Ihanat pallukat <3

Mulla on semmoinen puolitoistavuotias tyttökissa. On aivan jonkun kujakatin näköinen rimpula. Turkki on mustan ja ruskean sekoitus ja kauempaa näyttää aivan takkuiselta vaikkei olekaan. Kissan katse on pelottava kun sillä on semmoiset ruskeat haituvat silmien yläpuolella. Kissa maukuu tosi oudosti narisevalla äänellä. On oikein hellyydenkipeä ja riittää kun sitä vain katsoo niin johan kehrää. Jos joskus haluan nukkua YKSIN, on varmaa että kisu murtautuu makuuhuoneeseeni.

Eläimistä tuli susia,

joillekin kasvoi liian pitkä häntä,

toisille viallinen pää.

Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,

kotiutuivat maisemaan,

saivat syntymämerkkinsä, viehkeytensä,

taidon lentää.

Kissa,

kissa yksin

ilmaantui valmiina

ja ylpeänä.

Se oli heti syntyjään täydellinen,

kulki yksin, luotti itseensä ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,

käärmekin kasvattaisi mielellään siivet,

koira on vain pieleen mennyt leijona,

insinööri soisi olevansa runoilija,

kärpänen tahtoisi lentää kuin pääskynen,

runoilija koittaa jäljitellä kärpästä.

Mutta kissa

haluaa olla vain kissa

ja yhtä kissaa se on

hännästä viiksenkärkiin,

kuudennesta aistista pyydystämäänsä rottaan,

yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Sen veroista olomuotoa,

ei ole kuulla eikä kukalla.

Ei ole kissan koostumukselle vertaa,

se on niin ainutlaatuinen.

Kuin aurinko tai topaasi

ja sen selän joustava ääriviiva

on siro ja luja,

kuin laivan keula.

Sen viiruiksi kaventuvat keltaiset silmät

ovat ainoa säilö

johon yö tallettaa kolikoitaan.

Oi pikkuruinen keisari

ilman valtakuntaa,

kotimaaton valloittaja,

salonkien pikku tiikeri,

taivaan lemmekkäiden tiilikattojen

sulttaanisulhanen,

joka komentaa huonolla säällä

intohimon tuulia

ja ohi kulkiessaan,

asennon ottaessaan,

painaa maata vasten

neljä herkkää jalkaansa,

nuuhkii,

epäluuloisesti

kaikkea mitä maa päällän kantaa,

sillä kaikki on liian saastaista

kissan tahrattomille tassuille.

Oi kotiemme itsenäinen peto,

yön röyhkeä käpälänjälki,

laiskotteleva, voimistelevainen,

tuntematon,

mitä syvällisin kissa,

asumustemme salainen poliisi,

kadonneen sametin vertauskuva,

luultavasti et ole lajina arvoitus,

eivätkä tapasikaan ole mikään mysteeri,

kaikkihan sinut tuntevat,

kuulut ihan tavallisimpaan kastiin,

kaikki ainakin luulevat niin,

kaikki luulevat olevansa

kissojensa isäntiä,

omistajia,

enoja,

kavereita,

virkaveljiä,

oppilaita tai ystäviä.

Minä en.

Minä olen eri mieltä.

Minä en ole ratkaissut kissan arvoitusta.

Tiedän toki kaiken,

elämästä

ja sen saaristoista,

meristä ja lukemattomista kaupungeista,

kasvitieteestä,

emeistä ja niiden variaatioista,

matematiikan eduista ja puutteista,

maan vulkaanisista verisuonista,

krokotiilien uskomattomista selkäpanssareista

palomiesten huomaamattomasta hyvyydestä,

pappien taivaansinisestä atavismista,

mutta kissasta minä en saa selvää.

Minun järkeilyni kompastuu sen välinpitämättömyyteen,

sen silmien kultaisiin numeroihin.

Laiskanpulskea, ujo ja läheisriippuvainen peräkammarinpoika. Koittaa esittää Itsenäistä ja coolia, mutta oikeasti kaipaa vaan mamman syliä. Kompensoi työpäivän erossaolon kököttämällä sylissä loppuillan tai vaihtoehtoisesti ravaamalla perässä. 8-vuotias.

Vanhempi neiti 14 vee, joka myytiin meille puoliksi norjalaisena metsäkissauroksena. Uros ei ollut, tiedä sitten rodustakaan, on puhtaan valkoinen, mutta luonne sopisi kyllä. Hyvin reviirisitoutunut eikä oikein ole välittänyt sylistä tai krapsutuksista ennen kuin vasta viime aikoina. Nukkuu mielellään läppärillä. Naapureiden kissavihaajatkin tykästyneet kaveriin, kun ovat seurailleet vanhan neidin ulkotouhuja. Välillä saa viirokohtauksia, eikä ikinä uskoisi ikäisekseen. Eläinlääkärin piti tarkistaa hampaisto kolme kertaa, kun ei voinut uskoa, että noin vanhalla kissalla on niin hyvät hampaat. Herttainen, mutta omapäinen otus. Hiirijahtiin aikanaan hankittiin.

Kaksi raidallista kollipojua, muutama kuukausi ikäeroa. Toisesta on kuoriutunut hitaasti läheisyydenkipeä sylikissa, jonka sydämen asia oon aamuisin pureskella varpaita ja sormia hellyydenkipeydessään. Toinen ei niinkään välitä kosketuksesta, mutta haluaa olla jossain lähettyvillä ja kertoa päivän kuulumisia. Eli erittäin puhelias, jatkuva maukuminen kuuluu jos herra ei ole nukkumassa :)

Meilläkin kaksi 2,5-vuotiasta kollipoikaa, sisäkissoja molemmat. Toinen varsinainen ralliperuna, toinen lötköpötkö. Ovat samasta pentueesta.

Utelias ja dramaattinen 3-vuotias neiti. Puhelias höpötyinen on ja päivän tapahtumat jaetaan ihmisille intoa puhkuen, kielimuurista välittämättä. Erityisesti kärpäsen näkeminen/pyydystäminen/syöminen ovat tapahtumia, joista riittää maukumista pitkäksi aikaa.

Neiti on myös äärimmäisen hellyydenkipeä. Ihmisen kotiinpalatessa tai herätessä ei ole aikaa keskittyä kädellisen kahvitarpeisiin, vaan kissaeläintä pitää silittää ja hytkytellä sylissä vähintään vartti.  Läppäri on myös äärimmäisen turha sylinvaltaaja, jonka voi tassuilla ihan hyvin tönäistä tieltä pois. 

Tiluksien jatkuva neuroottinen tarkistelu ja aktiivinen naruharrastus täyttävät tytön arjen.