Miehet tutkitusti viettävät aikaa mieluummin kavereidensa kuin kumppaninsa kanssa

Parisuhde on vain osa elämää ja parempi niin.

Jos kumppanille puhuu aivan kaikesta ja tekee yhdessä aivan kaiken, suhde arkipäiväistyy. Parempi, että on myös näitä harrastuksia ja omia ystäviä, itsenäisyyttä ja omaksi ja yksityiseksi koettuja elämänalueita.

Näin romantiikka ja seksielämäkin toimii paremmin.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisten kanssa voi puhua ainakaan mistään mikä ei ole ''hyväksytyn'' / ''opitun'' muotin mukaisia.

Mitä nämä aiheet ovat? Onko tässä tutkimuksessa millainen otanta ja missä tehty?

Esim: Sannin tai Jenni Vn kehuminen, nämä ovat kevyet aiheet. Raskaammat: maailmapolitiikka sekä opetus järjestelmä

Ja tämä tutkimus koska parikymppisiä opiskelijoita ja otanta oli mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimus on tehty juurikin nuorista vielä korkeakoulusta valmistumattomista miehistä. Ja puhutaan tyttöystävistä. Ei siis verrattavissa aikuisuuden vakiintuneisiin suhteisiin kovinkaan vahvasti. Kyllä se on nuorena ja vielä vakiintumattomana sukupuolesta riippumatta yleisempää hakea sitä tukea ja turvaa ystävistä kuin hetken aikaa tapaillusta deitistä.

Ja vaimo sitten korvaa ystävät, kun on sen aika? Se ei ole tervettä eikä tee hyvää parisuhteelle eikä miehelle. Ei parisuhteen pitäisi olla koko elämä vaan ainoastaan OSA elämää. Osa sitä elämää kuuluu samalla tavalla olla ystävät ja on täysin henkilökohtainen asia, kuinka läheisiä ystävät ovat ja mitä heille kertoo. 

Mielestäni tuo "tutkimus" kyllä antaa ainakin suuntaviivat sille, miten tärkeitä ystävät ovat. On väärin, että parisuhde ottaa ihmisestä niskaotteen.

Ei, vaan ihminen saattaa hyvällä tuurilla ja yrityksellä löytää myös kumppanin, joka on myös se läheisin pilari. Ystävä ja puoliso samassa paketissa. Tietenkään missään nimessä sitä ystäväpiiriä ei pidä jättää, jos hyvän on löytänyt. Ystävyyssuhteet kun on jo usein paljon vaikuttaneet millaiseksi ihmiseksi on kasvanut. Painottihan tuo tutkimus, että ne läheiset ystävyyssuhteet on tärkeitä emotionaalisen ja sosiaalisten vaikutusten takia.

Tutkittujen nuori ikä ja uutisoinnin tyyli vaan tekee vääristymän, että parisuhde ei muka voisi olla niin tärkeä, avoin ja läheinen kuin ystävyyssuhde (hieman eri tavalla vain) ja etteikö siinä jaettaisi luottamuksellisia asioita.

Se miten paljon kumpikin puolisoista käyttää perheen ulkopuoliseen elämään aikaa täytyy vain sopia suhteen osapuolille. Kumppaninvalinta kysymys ei niinkään niin, että toisen täytyisi muuttua toisen vuoksi.

Kolme sivua ihan turhaa löpinää...

Kuulkaapa rakkaat siskot, ottakaa ulkomaalainen ja mieluiten lähi-idästä oleva mies, älkää alentuko suomalaiseen vässykkään jota takuuvarmasti kadutte myöhemmin.

Nauttikaa elämästä<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisten kanssa voi puhua ainakaan mistään mikä ei ole ''hyväksytyn'' / ''opitun'' muotin mukaisia.

Mitä nämä aiheet ovat? Onko tässä tutkimuksessa millainen otanta ja missä tehty?

Esim: Sannin tai Jenni Vn kehuminen, nämä ovat kevyet aiheet. Raskaammat: maailmapolitiikka sekä opetus järjestelmä

Ja tämä tutkimus koska parikymppisiä opiskelijoita ja otanta oli mikä?

Oliko tässä siis tutkittu myös parisuhdetta ja miten naiset sen kokevat ja mistä puhuvat?

xl_mammuli kirjoitti:

Kolme sivua ihan turhaa löpinää...

Kuulkaapa rakkaat siskot, ottakaa ulkomaalainen ja mieluiten lähi-idästä oleva mies, älkää alentuko suomalaiseen vässykkään jota takuuvarmasti kadutte myöhemmin.

Nauttikaa elämästä<3

Voe voe. Itse erosin just ulkomaalaisesta kroonisesta pettäjästä, väkivaltaisesta valehtelijasta suurella kivulla ja tuskalla. Että äläpä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa miestyyppi jolle mieskaverit menevät kaiken muun edelle, eikä siinä mitään, se on sallittua. Naisena en vain ikinä tällaiseen mieheen sekaantuisi. Mikä minun roolini oikein olisi suhteessa? Antaa seksiä ja hoitaa tylsät arkirutiinit niin että miehen ei tarvitse? Olla ikäänkuin joku äidinjatke joka pitää huolen kotisatamasta, jotta mies voi olla mieskavereidensa kanssa.  En näe mitä kukaan nainen tällaisesta kuviosta oikein saa, ellei nainen itsekin suhtaudu suhteeseen jotenkin hyvin käytännöllisesti ja ajattele, että hyvä vain että ukko on pois jaloista.

"Äidinjatke", höpö höpö. Miehet ei yleensä äitiään pane. Vaimona sinä kelpaat siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimus on tehty juurikin nuorista vielä korkeakoulusta valmistumattomista miehistä. Ja puhutaan tyttöystävistä. Ei siis verrattavissa aikuisuuden vakiintuneisiin suhteisiin kovinkaan vahvasti. Kyllä se on nuorena ja vielä vakiintumattomana sukupuolesta riippumatta yleisempää hakea sitä tukea ja turvaa ystävistä kuin hetken aikaa tapaillusta deitistä.

Ja vaimo sitten korvaa ystävät, kun on sen aika? Se ei ole tervettä eikä tee hyvää parisuhteelle eikä miehelle. Ei parisuhteen pitäisi olla koko elämä vaan ainoastaan OSA elämää. Osa sitä elämää kuuluu samalla tavalla olla ystävät ja on täysin henkilökohtainen asia, kuinka läheisiä ystävät ovat ja mitä heille kertoo. 

Mielestäni tuo "tutkimus" kyllä antaa ainakin suuntaviivat sille, miten tärkeitä ystävät ovat. On väärin, että parisuhde ottaa ihmisestä niskaotteen.

Ei, vaan ihminen saattaa hyvällä tuurilla ja yrityksellä löytää myös kumppanin, joka on myös se läheisin pilari. Ystävä ja puoliso samassa paketissa. Tietenkään missään nimessä sitä ystäväpiiriä ei pidä jättää, jos hyvän on löytänyt. Ystävyyssuhteet kun on jo usein paljon vaikuttaneet millaiseksi ihmiseksi on kasvanut. Painottihan tuo tutkimus, että ne läheiset ystävyyssuhteet on tärkeitä emotionaalisen ja sosiaalisten vaikutusten takia.

Tutkittujen nuori ikä ja uutisoinnin tyyli vaan tekee vääristymän, että parisuhde ei muka voisi olla niin tärkeä, avoin ja läheinen kuin ystävyyssuhde (hieman eri tavalla vain) ja etteikö siinä jaettaisi luottamuksellisia asioita.

Se miten paljon kumpikin puolisoista käyttää perheen ulkopuoliseen elämään aikaa täytyy vain sopia suhteen osapuolille. Kumppaninvalinta kysymys ei niinkään niin, että toisen täytyisi muuttua toisen vuoksi.

Ei minusta kumppanin tarvitse olla myös paras ystävä. Minulla on jo tarpeeksi ystävyyttä elämässäni. Seksiä ja läheisyyttä sekä älyllisesti stimuloivaa kumppanuutta minä suhteelta haluan.

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/miesten-valinen-ystavyys…

Vähän erilaisen kuvan tuosta tutkimuksesta saa ystävyydestä kuin sen että se vie kaiken tilan parisuhteelta, kuten tuossa ketjun aloituksessa painatusta tutkimuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa miestyyppi jolle mieskaverit menevät kaiken muun edelle, eikä siinä mitään, se on sallittua. Naisena en vain ikinä tällaiseen mieheen sekaantuisi. Mikä minun roolini oikein olisi suhteessa? Antaa seksiä ja hoitaa tylsät arkirutiinit niin että miehen ei tarvitse? Olla ikäänkuin joku äidinjatke joka pitää huolen kotisatamasta, jotta mies voi olla mieskavereidensa kanssa.  En näe mitä kukaan nainen tällaisesta kuviosta oikein saa, ellei nainen itsekin suhtaudu suhteeseen jotenkin hyvin käytännöllisesti ja ajattele, että hyvä vain että ukko on pois jaloista.

"Äidinjatke", höpö höpö. Miehet ei yleensä äitiään pane. Vaimona sinä kelpaat siihen hommaan.

Tarkoitin äidinjatkeella sitä, että vaimo on ikäänkuin sellainen hyödyllinen kodinvaruste joka hoitaa kotona ne hommat jotka aikoinaan hoiti miehen äiti. Toki vaimo panee myös mikä on kätevää että mies saa välillä pussit tyhjiksi. Pointtina on se, että tuollainen suhde on miehen puolelta lähinnä käytännön hyötyjen sanelema, henkinen yhteys koetaan muiden miesten kanssa. Eikä tässä sinällään mitään pahaa, kunhan vaimo ymmärtää hakea sitä suurempaa läheisyyttä itsekin jostain muusta kuin miehestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa miestyyppi jolle mieskaverit menevät kaiken muun edelle, eikä siinä mitään, se on sallittua. Naisena en vain ikinä tällaiseen mieheen sekaantuisi. Mikä minun roolini oikein olisi suhteessa? Antaa seksiä ja hoitaa tylsät arkirutiinit niin että miehen ei tarvitse? Olla ikäänkuin joku äidinjatke joka pitää huolen kotisatamasta, jotta mies voi olla mieskavereidensa kanssa.  En näe mitä kukaan nainen tällaisesta kuviosta oikein saa, ellei nainen itsekin suhtaudu suhteeseen jotenkin hyvin käytännöllisesti ja ajattele, että hyvä vain että ukko on pois jaloista.

"Äidinjatke", höpö höpö. Miehet ei yleensä äitiään pane. Vaimona sinä kelpaat siihen hommaan.

Sillä ei ole mitään merkitystä kelpaako minä sinulle jos minä en sinua kelpuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa miestyyppi jolle mieskaverit menevät kaiken muun edelle, eikä siinä mitään, se on sallittua. Naisena en vain ikinä tällaiseen mieheen sekaantuisi. Mikä minun roolini oikein olisi suhteessa? Antaa seksiä ja hoitaa tylsät arkirutiinit niin että miehen ei tarvitse? Olla ikäänkuin joku äidinjatke joka pitää huolen kotisatamasta, jotta mies voi olla mieskavereidensa kanssa.  En näe mitä kukaan nainen tällaisesta kuviosta oikein saa, ellei nainen itsekin suhtaudu suhteeseen jotenkin hyvin käytännöllisesti ja ajattele, että hyvä vain että ukko on pois jaloista.

"Äidinjatke", höpö höpö. Miehet ei yleensä äitiään pane. Vaimona sinä kelpaat siihen hommaan.

Tarkoitin äidinjatkeella sitä, että vaimo on ikäänkuin sellainen hyödyllinen kodinvaruste joka hoitaa kotona ne hommat jotka aikoinaan hoiti miehen äiti. Toki vaimo panee myös mikä on kätevää että mies saa välillä pussit tyhjiksi. Pointtina on se, että tuollainen suhde on miehen puolelta lähinnä käytännön hyötyjen sanelema, henkinen yhteys koetaan muiden miesten kanssa. Eikä tässä sinällään mitään pahaa, kunhan vaimo ymmärtää hakea sitä suurempaa läheisyyttä itsekin jostain muusta kuin miehestään.

Nainen vain haluaa hoitaa sen seksikkäin mielummin sellaisen henkilön kanssa johon hänellä on henkinen yhteys. Siinä mielessä ei ole ollenkaan yllätys että "hetero" nainen vaihtaa hetrosuhteen jälkeen lesbosuhteeseen.

Ongelmana on se, että yhteiskuntamme suorastaan kannustaa ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Kohta varmaan alkavat nuokin 'miehet' hässimään toisiaan. Sille on syynsä, miksi miehet olivat vanhoina hyvinä aikoina homofoobosia. Naisen iskeminen vaatii aina vaivaa ja mm. naisen tunne-elämä poikkeaa paljon miehen vastaavasta, joten miehille olisi paljon vähemmän vaivaa siitä, että he olisivat keskenään. Sen takia miehillä on luonnollinen ällötys homouteen sekä muutenkin liikaan läheisyyteen toisten miesten kanssa. Muuten ihmiset kuolisi sukupuuttoon kun miehillä ei olisi motia ottaa itselleen naisia.

Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä ja aiheuttaa tulevaisuudessa monenlaisia ongelmia. Nyt jo ongelmana on se, että nämä 'miehet' eivät välitä vaimostaan. Tulevaisuudessa sitä vaimoa. ei edes hankita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisten kanssa voi puhua ainakaan mistään mikä ei ole ''hyväksytyn'' / ''opitun'' muotin mukaisia.

Mitä nämä aiheet ovat? Onko tässä tutkimuksessa millainen otanta ja missä tehty?

Esim: Sannin tai Jenni Vn kehuminen, nämä ovat kevyet aiheet. Raskaammat: maailmapolitiikka sekä opetus järjestelmä

Ja tämä tutkimus koska parikymppisiä opiskelijoita ja otanta oli mikä?

Vuosikymmenen kokemus AVllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on kova pala kuulla, että eivät ole miehen veroisia miehelle kun haluaa "puhua henkeviä" tai olla rauhassa ja leppoisassa tunnelmassa.

Eipä se taitaisi miehellekään mikään hip hurraa juttu olla jäädä parisuhteessa kakkoseksi naisen ystävien suhteen.

Mitä minä luin? Sehän on hip hip hurraa, jos naispuolisen kaverin kanssa on juteltu: tunteet, suhde ongelma (meillä ja muilla) ja muut lässyti lässyti läät.

Tunnetko miehiä ollenkaan?

Jonkun verran. Tosin parikymppisiä parisuhteessa olevia miehiä en juurikaan.

Aivan, joten anna kuin minä kerron miten hommat menee 2017--------eteenpäin. Mene muualle kertomaan noita esihistoriallisia juttujasi.

"Kiinnostavaa on kuitenkin se, miten miesten välinen ystävyys vaikuttaa asumisjärjestelyihin, suhdestatukseen tai jopa kykyyn olla sosiaalisessa kanssakäymisessä naisten kanssa. "

No mitähän tämä nyt vaikutti sitten??

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että yhteiskuntamme suorastaan kannustaa ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Kohta varmaan alkavat nuokin 'miehet' hässimään toisiaan. Sille on syynsä, miksi miehet olivat vanhoina hyvinä aikoina homofoobosia. Naisen iskeminen vaatii aina vaivaa ja mm. naisen tunne-elämä poikkeaa paljon miehen vastaavasta, joten miehille olisi paljon vähemmän vaivaa siitä, että he olisivat keskenään. Sen takia miehillä on luonnollinen ällötys homouteen sekä muutenkin liikaan läheisyyteen toisten miesten kanssa. Muuten ihmiset kuolisi sukupuuttoon kun miehillä ei olisi motia ottaa itselleen naisia.

Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä ja aiheuttaa tulevaisuudessa monenlaisia ongelmia. Nyt jo ongelmana on se, että nämä 'miehet' eivät välitä vaimostaan. Tulevaisuudessa sitä vaimoa. ei edes hankita.

Lasten hankintaan ei montaa kertaa useinkaan vaadita ja ainahan sen voi hoitaa muumimuki menetelmällä jos halutaan elää homosuhteissa. Iso ongelma parisuhteen on jo se että mies ei vaimostaan välitä, miksi ihmeessä nainen välittäisi silloin miehen kanssa seksiä harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisille on kova pala kuulla, että eivät ole miehen veroisia miehelle kun haluaa "puhua henkeviä" tai olla rauhassa ja leppoisassa tunnelmassa.

Mistä niin päättelet? Kyllä minäkin juttelen monet asiat mielummin luotettavan naisystävän kanssa, kuin aviomiehelle, joka hölösuuna puhuu ne pitkin kyliä. Eiköhän näitä, jotka mielummin puhuvat ne "henkevät" jutut mielummin ystävänsa kuin puolisonsa kanssa löudy sekä miehistä , että naisista. Joillakin miehillä on mieletön halu vetää naisia alas joka asiassa ja mollata asiasta kuin asiasta tyyliin"naisille on kova pala.... jne. No ei ole. Hyvähän se vain on, jos miehelläkin on ystäviä. Niin paljon kun siitä puhutaan, että miehillä ei ole ystäviä ja kun työelämä loppuu eläkeikään, mies jää tyhjänpäälle, kun ei ole enää mitään sen jälkeen. Ei ole ystäviä eikä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisten kanssa voi puhua ainakaan mistään mikä ei ole ''hyväksytyn'' / ''opitun'' muotin mukaisia.

Mitä nämä aiheet ovat? Onko tässä tutkimuksessa millainen otanta ja missä tehty?

Esim: Sannin tai Jenni Vn kehuminen, nämä ovat kevyet aiheet. Raskaammat: maailmapolitiikka sekä opetus järjestelmä

Ja tämä tutkimus koska parikymppisiä opiskelijoita ja otanta oli mikä?

Vuosikymmenen kokemus AVllä.

Vuosikymmen jo avlla puhuttu sannista ja kuka toi toinen onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille on kova pala kuulla, että eivät ole miehen veroisia miehelle kun haluaa "puhua henkeviä" tai olla rauhassa ja leppoisassa tunnelmassa.

Eipä se taitaisi miehellekään mikään hip hurraa juttu olla jäädä parisuhteessa kakkoseksi naisen ystävien suhteen.

Mitä minä luin? Sehän on hip hip hurraa, jos naispuolisen kaverin kanssa on juteltu: tunteet, suhde ongelma (meillä ja muilla) ja muut lässyti lässyti läät.

Tunnetko miehiä ollenkaan?

Jonkun verran. Tosin parikymppisiä parisuhteessa olevia miehiä en juurikaan.

Aivan, joten anna kuin minä kerron miten hommat menee 2017--------eteenpäin. Mene muualle kertomaan noita esihistoriallisia juttujasi.

Jännityksestä odotan sinun kertomusta ei parikymppisenä parisuhteessa olevista miehistä...