Lue keskustelun säännöt.
Koitko sinä lapsena, että sinun vartalosi olisi pitänyt muistuttaa Barbie-nukkea?
16.10.2017 |
Itselläni oli ainakin 10 barbia enkä koskaan ajatellut että niitä olisi pitänyt vertailla itseeni. Ajatteliko joku muu? Joskus 12-vuotiaana aloin ajatella omaa vartaloani verrattuna toisiin- en silloinkaan barbeihin vaan kavereihin.
Kommentit (69)
En. Tiesin kyllä barbien olevan vain nukke, jolla on kivoja vaatteita. Eihän sen kädetkään taipunut kuten ihmisellä. Hiukset oli luonnottoman pitkät ja paksut verrattuna ihmisiin. Vertailin barbeja vain toisiin barbeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Eipä 70-luvulla olisi tullut edes mieleen. Silloin jopa lapsi ymmärsi että se oli vain nukke, ei roolimalli.
En. Minä jo lapsena tajusin, ettei Barbien vartalo muistuta kovinkaan paljon oikeiden ihmisten vartaloita.
En koskaan ajatellut niin. Minulla oli valtavasti barbeja, joita stailasin eri tyylisiksi. Ne olivat vain nukkeja.
En vertaillut, mutta oletin naiivina, että mulle tulee samanlainen kroppa. Vasta 16-17-vuotiaana tajusin, ettei tästä persjalkaisesta kropasta lättärinnoilla voi koskaan tulla superkaunista kroppaa. Ei laihduttamalla, ei millään. Valitettavasti vanhemmiten olen muuttunut vielä pyöreyteen taipuvaiseksi (tai siis syön mitä sattuu, enkä jaksa välittää). Lapsena sitä kuvitteli kaikista tytöistä tulevan kauniita, isorintaisia, hoikkia ja pitkä säärisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Leikin niillä ihan kauheasti, mutta eipä se minulle mitään epärealistista naisen kehokuvaa synnyttänyt.
Nyt kun mietin, en edes ajatellut paljonkaan ulkonäköäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olin varmaan 16 kun vertasin vartaloani muihin, enkä oikeastaan silloinkaan nähnyt siinä mitään vikaa. Vartalokomplesini kehittyivät paljon myöhemmin, kun keräsin liikaa elopainoa.
En ikinä. Tein samoin kuin toinen kommentoija että vertailin barbeja kyllä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska mulla ei ollut barbeja.Luin mieluummin kirjoja.
En,
ymmärsin kai jo lapsena että ne ovat leluja. Enhän minä nähnyt oikeiden ihmisten näyttävän samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli, mikä nykyajan lapsia vaivaa? Miksi niitä pitää suojella siltä miltä meitä ei?
En. Vasta aikuisiällä olen lukenut että barbien olisi pitänyt vaikuttaa negatiivisesti kehonkuvaani. Minä raukka en lapsena ymmärtänyt sellaisia asioita kuten tissit, takapuoli ja sääret edes ihmisissä saati barbeissakaan vertailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan kokisi niin? Sehän on nukke. Eri asia sekin, että kuka Barbeilla leikkii. He olivat mielestäni aina aika surullisia tapauksia. Ei mitään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Eli, mikä nykyajan lapsia vaivaa? Miksi niitä pitää suojella siltä miltä meitä ei?
Tuskin niitä lapsia mikään sen enempää vaivaa. Muutamaa äänekästä aikuista vaivaa.
En. Teininä harmitti olla isopebaista ja lautaa sukua toisin kuin rintavat tai hoikat ystäväni, mutta ei se liittynyt barbeihin. Sittemmin takapuolestani tuli muotia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sitä kuvitteli kaikista tytöistä tulevan kauniita, isorintaisia, hoikkia ja pitkä säärisiä.
Etkö nähnyt lähiympäristössäsi ketään ei-Barbin näköistä?
No mulla oli sellainen barbi, jonka tukka kasvoi kun painoi mahassa olevaa nappia. Toivon että mullekin tulee ison sellainen näppärä hiusta kasvattava napa :D
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli ainakin 10 barbia enkä koskaan ajatellut että niitä olisi pitänyt vertailla itseeni. Ajatteliko joku muu? Joskus 12-vuotiaana aloin ajatella omaa vartaloani verrattuna toisiin- en silloinkaan barbeihin vaan kavereihin.
En.
Minulla on barbin vartalo ja olen aina kärsinyt siitä.
En, enkä liioin He-Mania.