Lue keskustelun säännöt.
Koitko sinä lapsena, että sinun vartalosi olisi pitänyt muistuttaa Barbie-nukkea?
16.10.2017 |
Itselläni oli ainakin 10 barbia enkä koskaan ajatellut että niitä olisi pitänyt vertailla itseeni. Ajatteliko joku muu? Joskus 12-vuotiaana aloin ajatella omaa vartaloani verrattuna toisiin- en silloinkaan barbeihin vaan kavereihin.
Kommentit (69)
Googlasin sitten hakusanalla Barbie 2017 . Jos tuo on nykybarbien kroppamalli, niin saattaa jo jonkun vartaloihanteeseen vaikuttaakin. On nimittäin jo sen verran lähellä aivan saavutettavissa olevaa kroppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku aiheutti ulkonäköpaineita sitten myöhemmin, niin 50-60-lukujen klassikkoelokuvien kaunottaret.
Vierailija kirjoitti:
Googlasin sitten hakusanalla Barbie 2017 . Jos tuo on nykybarbien kroppamalli, niin saattaa jo jonkun vartaloihanteeseen vaikuttaakin. On nimittäin jo sen verran lähellä aivan saavutettavissa olevaa kroppaa.
En olisi ikinä uskonut olevani tällä kannalla, mutta parempi se taitaa överi versio olla kuin tämä. Miksi sillä muuten on noin hillitön reisivako? Mies suunnitellut?
Äiti ei suostunut minulle barbia hankkimaan. Kaverilta sain sitten ne kulahtaneimmat nysätukat, ja naapurin täti teki niille vaatteita. Kaikki kiitos heille, mutta ehkä äiti oli oikeassa. Muistan kyllä ajatusten kieppuneen siinä vartalossa. Toisaalta ne pitkät ketarat toimivat hyvin kahvana, kun paritin sen prinssi Charlesille, jonka isä toi tuliaisiksi enkunmaalta. Sillä oli muuten mahtikamppeet, sininen samettiviitta ja kaikki.
En sitten tiedä, varhensiko vai lykkäsikö nukkeseksi omaa kiinnostumista aihepiiristä. Silloin se tuntui siltä, että sai itse jatkaa lapsena olemista, kun nuket saivat hoitaa ne aikuisten pelleilyt keskenään. Olin kyllä yllättänyt isän ja äidin päällekkäin, että ehkä siinä vain purettiin mielikuvia pois päästä.
Mutta vaikea on mennä väittämään, etteikö olisi naisen malliin asia vaikuttanut. Olen ollut mielestäni aika immuuni valtaosalle naisten kotkotuksista. Ja silti. Viisikymppisenä tulee edelleen vedettyä massua sisään peilille ja toiveajateltua, että kunhan tästä hiukan laihdun niin napa on selkäruodossa kiinni ja ja ja 20 vuotta sitten sopineet vaatteet menee päälle En näköjään ymmärrä lainkaan, että tämä omenamaha ei tästä kadonne minnekään enää kun en mahdottoman paksu ole nytkään, ja jos vaikka ehtisinkin elämäntavat korjata priimaksi, olisin eläkeiässä ennen kuin voisin niihin vermeisiin sopia. Siis fyysisesti. Sopii miettiä, miltä ne vetimet näyttävät mummolla. Jotenkin on vain mahdotonta käsittää elävänsä ajan vankina siinä kuin muutkin. En ihan ymmärrä, miksi.
Ei se vartalo vaan ne paksut, ihanat hiukset. En saanut sellaisia :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalat ovat varpasillaan korkokenkiä varten, polvet eivät taivu eivätkä kyynerpäätkään. Pää sen sijaan menee ympäri kuin pöllöllä. Joo, en ajatellut barbin olevan "ihmismalli".
Ei kaikki Barbiet, jo 90-luvulla tuli niitä Barbieta, joilla oli nivelet polvissa ja kyynärpäissä ja tavalliset "lättäjalat". :D
Mun eka barbi on saatu 1970-luvulla ja sillä on polvissa nivelet. On tallessa vieläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy miksi en halunnut barbeilla leikkiä oli se että koin niiden olevan malli ns täydellisestä naisesta ja tiesin jo lapsena etten olisi koskaan sellainen koska mm olin pyörätuolissä ja vartalo malliltani lyhyt ja roteva. Ihan jo lapsena siis ärsytti se että kaverit halusi leikkiä niillä ja oli sitä "sit kun me ollaan aikuisia niin me pukeudutaan tälleen ja meidän hiukset on tälläiset"
Muutenkin lapsena ja nuorena tuputettiin joka suunnasta ns sitä oikeaa naisen mallia ja nykyään vielä enemmän. ihan mietityttää miten lapset nykyään voi ja ajattelee ja miten ajattelu kehittyy. Itse en yhtään ihmettele miksi nuorilla on ulkonäkö paineita jo ihan tosi nuoresta asti .
Lähi piirissä oli minulla paljon aikuisia ja nuoria miehiä jotka ei peitelleet yhtään sitä ns barbi vartalon ihailua. Ja aikuiset ja nuoret naiset oli jatkuvasti dieetillä yms eli hekin tavoitteli sitä
Kyllä koin ja ymmärrän täysin miksi että koin että minun olisi pitänyt muistuttaa ulkonäöltäni barbia että olisin ollut hyväksyttävämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajatellut koskaan lapsena, että pitäisi näyttää Barbilta. Mutta se kun oma mummo sanoi joskus kun olin 7v, että kun "sinä olet vähän tuollainen pulleampi", on jäänyt hyvin mieleen. Olen aina nuorempana pitänyt itseäni jotenkin pulleana ja isompana kuin muut. Vasta nyt aikuisena olen huomannut että olen ihan tavallinen ja hoikka. Tuo mummon lausahdus on vaan jäänyt jotenkin niin hyvin mieleen, en ymmärrä miksi.
Miksi lihava mies alastomana on hassu, mutta lihava nainen alastomana on ällöttävä? Tämä väite perustuu siis mielikuvaani länsimaalaisesta populaarikulttuurista, ei omaan mielipiteeseeni.