Lue keskustelun säännöt.
Oma elämä päättyy lapsiin. Lapsia saaneet vain katoavat kuvioista
16.10.2017 |
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
Kommentit (94)
21/94
|
16.10.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
He siirtyvät elämässä eteenpäin, ikään kuin uudelle ylemmälle tasolle, sinä jumitat vieläkin alemmalla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
Mistä se lapseton voi tietää olisko hän onnellisempi lapsilla vai ilman, kun ei hänellä ole siitä lapsien kanssa elämisestä kokemusta? Se jolla on lapsia on elänyt molemmat elämät, sekä lapsettoman, että lapsellisen. Itse elin 34 vuotta ilman lapsia. Elämä oli ihan ok. Nyt olen elänyt lapsellista elämää 24 vuotta ja se on ollut huomattavasti parempaa, kuin lapseton. Mutta ihmiset on erilaisia ja täytyy toivoa, että ne jotka ovat onnellisempia ilman lapsia, eivät koskaan lapsia tekisi. Lapsen kuuluu syntyä toivottuna ja hänen kuuluu elää elämänsä niin, että tuntee itsensä rakastetuksi, ei taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
He siirtyvät elämässä eteenpäin, ikään kuin uudelle ylemmälle tasolle, sinä jumitat vieläkin alemmalla tasolla.
Mille ylemmälle tasolle? Huolien täyttämälle tasolle, tasolle ilman yöunia, tasolle, jossa koti on aina epäsiisti, tasolle, jossa elämä menee vain lasten ehdoilla? Ja niitä pitää raahata vielä joka paikassa mukanakin? Mitä järkeä!
Vanhemmat ovat kakkosluokan kansalaisia ja sinkut ja lapsettomat porskuttavat hyvinvoivina ja onnellisina pitkin maita ja mantuja miten huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.
Ei se onnellista ole verrattuna lapsettoman elämään.
Mistä päätteet miten onnellinen joku on elämäänsä? Onko kaikki ihmiset onnellisia samoista asioista kuin sinä?
Kyllä kaikki ovat onnellisia omasta rauhasta, omasta ajasta ja siitä, että voi panostaa itseensä. Kuka täysissä järjissään oleva aikuinen haluaisi viettää aikaansa lasten kanssa, etenkään räntäisillä leikkipaikoilla?
Jos haluat säilyttää ystävyyden ehkä kannattaisi vähän paremmin edes yrittää ymmärtää heidän näkemyksiään. En yhtään ihmettele että ystäväsi kaikkoavat varsinkin jos heidän näkemyksensä ja elämäntilanteensa ei ole sama kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellisia ovat ne, joilla ei ole lapsia.
Vanhempasi ovat siis onnettomia, koska he saivat sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
He siirtyvät elämässä eteenpäin, ikään kuin uudelle ylemmälle tasolle, sinä jumitat vieläkin alemmalla tasolla.
Mille ylemmälle tasolle? Huolien täyttämälle tasolle, tasolle ilman yöunia, tasolle, jossa koti on aina epäsiisti, tasolle, jossa elämä menee vain lasten ehdoilla? Ja niitä pitää raahata vielä joka paikassa mukanakin? Mitä järkeä!
Mitä järkeä sinun on kirjoittaa asiasta, josta et mitään tiedä etkä ymmärrä. Älä hanki lapsia, ja anna muiden nauttia elämästään.
Moni ihminen nauttii siitä, että saa kokea suurimman biologisen täyttymyksen elämälleen, johon hormonimme tarjoavat meille suurimmat mahdolliset tunnekokemukset, eli lapsen saanti. Jos se tunne ei olisi niin voimakas, ihmiskunta ei säilyisi, koska ihmisvauva on niin avuton. Kyseessä ovat siis samat hormonit, jotka vaikuttavat seksissä ja rakastumisessa, mutta annostelu on ihan toista kertaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pudonnut kuvioista, vaan onneksi saanut pitää lähes koko kaveripiirini ennallaan, vaikka vieläpä tosi nuorena lisäännyin.
Paria tyyppiä tulee tosin nähtyä todella harvoin, kun niistä kuuluu vain viikonloppuiltoina yhdeksän aikaan kun ne soittaa, tulisinko tunnin päästä baariin - ja missään muualla näkeminen ei ikinä onnistu enkä viihdy baareissa, eli noin kerran vuodessa sitten nähdään kun saan sen baarifiiliksen.
Sinänsä en menetä mitään, koska ne tyypit onkin just sellaisia tylsimyksiä joiden elämä on joku jatkuva biletys.
Muut ystävät, kaverit ja tuttavat ovat onneksi enemmän kaltaisiani, eli istutaan/makoillaan/röhnötellään ilta-/yömyöhään toisten sohvilla, syödään hyvin, käydään mielenkiintoisia keskusteluita, nauretaan jne.
Sellasta normaalia, mitä ei lapset estä.
Vähän pelottaa kun moni saattaa lähivuosina alkaa lisääntymään, että toivottavasti eivät mökkiydy sitten niiden lastensa kanssa ja ala sellaisiksi rasittaviksi mammoiksi jotka muuttuvat lasten saannin jälkeen, kuten ilmeisesti 30+ äidiksi tulevilla on useammin tapana (ei kaikilla, mutta käsittääkseni todella yleistä vanhemmilla ihmisillä).
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.
Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.
Varmaan provo? Meitä on kuule erilaisia ihmisiä ja nautimme erilaisista asioista. Minä nautin mm. lapsistani, eihän sitä voi kuvailla sellaiselle, jolla ei ole lapsia...miten onnellinen ihminen voi olla pelkästä oman vauvan tuoksusta, ensimmäisestä hymystä, jokeltelusta, ensimmäisestä sanasta jnejne loputtomasti. Ja ihan vain pelkästä lapsen olemassaolosta. Siihen verrattuna ei työt, ei illanvietot ei mikään ole mitään. Siis sen mielestä, joka lapsia haluaa. Ymmärrän silti sen, että kaikki eivät halua lapsia, vaikka itselleni lapset ovat elämän ihanin asia.
En ole varmaan koskaan kökkinyt rännässä vahtimassa lapsia, mutta olen kyllä tehnyt heidän kanssaan monenlaista; käynyt hiihtämässä, uimarannalla, metsäretkillä, pyöräilemässä, uimahallissa, elokuvissa, syömässä ravintoloissa, koti- ja ulkomaan matkoilla, kyläillyt, askarrellut, leiponut, laittanut ruokaa, siivonnut, rakentanut legoilla (tosi kivaa oikeasti!), leikkinyt barbeilla, pelannut lautapelejä ja lukenut valtavan määrän kirjoja (kaikkein ihaninta puuhaa lasten kanssa). Räntäkelillä käytiin kävelyllä ja muuten puuhailtiin sisällä. Tosin minusta räntäkelikään ei ole ikävä, tykkään kaikenlaisista keleistä, paitsi kovista helteistä, niitä inhoan.
Joulusta ilman lapsia puuttuisi kyllä se oleellinen mielestäni. Elämästä ilman lapsia puuttuisi se oleellinen, elämänmaku! Luin kerran lehdestä ihanan kolumnin, jossa toimittaja sanoi jotenkin näin: "Pienissä pojissa ja pienissä tytöissä on sitä jotakin. Kesä heidän kanssaan on enemmän kesä ja elämä enemmän elämää". Juuri siltä minusta tuntuu, elämä alkoi täysillä vasta siitä kun esikoinen syntyi. Lapsettomien elämä vaikuttaa minulle järkyttävän tylsältä, tyhjältä ja harmaalta. Mutta eihän se sitä heidän itsensä mielestä ole. Olemme siis erilaisia ja pidämme erilaisia asioita nautinnollisina ja onnelliselle elämälle meillä on erilaiset kriteerit. Voimme silti elää sulassa sovussa keskenämme, toiset perheellisinä ja toiset ilman perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.
Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.
Ei kaikki halua elää koko elämäänsä "rauhassa". Käyn töissä, haen lapset kotiin ja on niitä ikävä, vietetään iltaa rauhassa - yksin, yhdessä tai miten milloinkin. Käydään lomalla, kun lapset kasvaa voidaan käydä aikuisten lasten kanssa vaikka millaisilla hemmottelulomilla. Vietetään joulut lasten kanssa ja varmaan vielä aikuisenakin ja ihan rauhassa. Näen ystäviä viikottain nyt ja varmaan tulevaisuudessakin. Käyn riennoissa rauhassa jos huvittaa, yleensä ei huvita. Olen onnellinen.
Mistäs sinä tiedät missä sinä kökit "rauhassa" ( = yksin), räntäsateessa, vielä 50-vuodenkin päästä. Ihan hirveää. Vietätkö ollenkaan omien vanhempiesi kanssa aikaa, vai oletko heille edelleen joku rasite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
He siirtyvät elämässä eteenpäin, ikään kuin uudelle ylemmälle tasolle, sinä jumitat vieläkin alemmalla tasolla.
Mitä eteenpäinmenoa on paskankatkussa ja jatkuvassa niukkuudessa elämisessä? Valvotut yöt, korvatulehdukset, kännikokeilut ja kouluongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monta lahjakkuutta on mennyt hukkaan perheellistymisen myötä. Lupaavasti alkanut ura on jäänyt lasten takia, ihminen on kadonnut kokonaan perheellisyyden tyhjiöön. Ilman lapsia hekin olisivat voineet elää onnellisen elämän itseään toteuttaen.
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Todella outo näkökanta. Ei mitään elämisen arvoista? Lapsettomanahan elämä on niin elämisen arvoista, ettei kaikkia niitä päällekkäiselämiä edes ehdi elää! Menee niin lujaa, ettei lujempaa voi mennä!
Katosin kyllä niiden ryyppääjien porukoista, löysin vähän erilaiset porukat leikkipuistoista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Todella outo näkökanta. Ei mitään elämisen arvoista? Lapsettomanahan elämä on niin elämisen arvoista, ettei kaikkia niitä päällekkäiselämiä edes ehdi elää! Menee niin lujaa, ettei lujempaa voi mennä!
No me kaikki emme ehkä nauti siitä että "menee lujaa" :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Todella outo näkökanta. Ei mitään elämisen arvoista? Lapsettomanahan elämä on niin elämisen arvoista, ettei kaikkia niitä päällekkäiselämiä edes ehdi elää! Menee niin lujaa, ettei lujempaa voi mennä!
Tarkennan siis ajatustani: Oman elämäni koen näin lapsettomana hyvinkin elämisen arvoiseksi ja juuri siksi ajattelen, että ainoa syy, joka voisi saada minut hankkimaan lapsia, olisi elämänhalun täysi menettäminen ja päämäärättömyyden tuntu. Hyvin monesti kun ihmiset vaikuttavat korjaavan elämänsä ongelmia ja tyhjiöitä "helpolla", mutta valitettavan lopullisella ratkaisulla, eli lastenteolla. Tai sanotaanko, että kuvittelevat korjaavansa.
Vierailija kirjoitti:
Katosin kyllä niiden ryyppääjien porukoista, löysin vähän erilaiset porukat leikkipuistoista :)
Siis että sosiaalinen ympyrä liittyisi jotenkin muiden leikkipuistolasten vanhempiin, niinkö? Hirvittävä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Todella outo näkökanta. Ei mitään elämisen arvoista? Lapsettomanahan elämä on niin elämisen arvoista, ettei kaikkia niitä päällekkäiselämiä edes ehdi elää! Menee niin lujaa, ettei lujempaa voi mennä!
No me kaikki emme ehkä nauti siitä että "menee lujaa" :,D
Lujaa meneminen on esimerkiksi sitä, että saa uppoutua työhönsä täysin rinnoin ja tehdä sitä kuin viimeistä päivää. Lisäksi kaikki elämän sivujuonteet rikkaasti läsnä.