Lue keskustelun säännöt.
Oma elämä päättyy lapsiin. Lapsia saaneet vain katoavat kuvioista
16.10.2017 |
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katosin kyllä niiden ryyppääjien porukoista, löysin vähän erilaiset porukat leikkipuistoista :)
Siis että sosiaalinen ympyrä liittyisi jotenkin muiden leikkipuistolasten vanhempiin, niinkö? Hirvittävä ajatus.
Tottakai, mitä yhteistä minulla enää olisi niiden ikuisten bilettäjien kanssa? Ei mitään. Toki osa ystävistä on säilynyt vaikkei heillä lspsia olekkaan, koska aidosti pidämme toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen ajatellut, että ihmiset tietoisesti hankkivat lapsia siinä vaiheessa, kun kaikki muu on jo nähty. Että lapsen saaminen on uuden elämänvaiheen alku siinä vaiheessa, kun aiemmassa elämässä ei ollut enää mitään elämisen arvoista.
Todella outo näkökanta. Ei mitään elämisen arvoista? Lapsettomanahan elämä on niin elämisen arvoista, ettei kaikkia niitä päällekkäiselämiä edes ehdi elää! Menee niin lujaa, ettei lujempaa voi mennä!
No me kaikki emme ehkä nauti siitä että "menee lujaa" :,D
Lujaa meneminen on esimerkiksi sitä, että saa uppoutua työhönsä täysin rinnoin ja tehdä sitä kuin viimeistä päivää. Lisäksi kaikki elämän sivujuonteet rikkaasti läsnä.
Okei, no minulle työ on vain työtä, jota ei edes voi tehdä kotona, kyllä se 8h riittää kun siihen uppoudun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
He siirtyvät elämässä eteenpäin, ikään kuin uudelle ylemmälle tasolle, sinä jumitat vieläkin alemmalla tasolla.
Mitä eteenpäinmenoa on paskankatkussa ja jatkuvassa niukkuudessa elämisessä? Valvotut yöt, korvatulehdukset, kännikokeilut ja kouluongelmat.
Eikös nuo kännikokeilut ja valvotut yöt kuulu siihen ihanaan sinkkuiluun?
Osoitat taas vain vajavaisuutesi. Sinulla ei ole kokemusta perhe-eleämästä, mutta minulla on kokemusta sinkkuajoista, joten kumpi tietää paremmin?
Se on kuule lyhyt aika mitä lapset ovat pieniä.
t. perheellinen
"Oma elämä" oli hiljaista kuolemaa. Lapsen kanssa on aina syitä hymyillä.
Ihmisestä tulee aikuinen vasta kun saa lapsia ja siitä se elämä vasta alkaa.
M.O.T.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.
Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.
Lapsettoman joulu, viettää yksin, siipeillä omilla vanhemmillaan tai istua kapakassa. Aika ankeaa on.
Kurjaa että ap kokee että on pilannut kakanhajullansa jne vanhempiensa elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä meni töissä ja kotona. Ei siinä muuta jaksanut.. Sitten ostettiin talo. Töissä, kotona ja remppailessa taloa. Lapset tuli 25- veenä ja kyllä oli viimeisen 5 vuotta ollut kaikilla hiljaista muutenkin.
Lapsen elämä päättyy jossain vaiheessa. Ne kaverit ja illanistujaiset vaan jää sinne työn ja muun alle. Lapset kivasti rikastuttaa elämää tuon vaiheen jälkeen.
Lapseton tietää millaista on lapseton elämä.
Perheellinen tietää millaista lapseton elämä ja millaista on kun on lapsia.
Harvinaisen typerä provo ap, en ymmärrä mikä saa kirjoittamaan täyttä roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana koin olevani jotenkin vajavainen, ihmisen puolikas. Nyt on neljä lasta ja elämässä ihan eri draivi. Ei tietenkään ehdi kaikkia juttuja aina tehdä, mutta elämä on täyteläisempää. Sitä on vaikea lapsettomuuden ihanteeseen uskoville selittää. Mut jokainen tavallaan, omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.
Jos noin on, niin mitä tapahtuu kun lapset muuttaa pois kotoa? Jopa toiselle puolelle maapalloa? Sitten elämä on taas tyhjyyden täyttöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt lapsetonta aikaa yli 40 v ja matkustelin hyvin paljon sun muuta ja sitten halusin vauvvan ja ei ihan käsiä napsuttamalla tullut mutta tuli hienosti keisarinkyydilla reippaasti yli 40 v. En ollut tiennytkään kuinka antoisaa on olla äiti ja todella kiitollinen että sain lapsen viime hetkillä. Suuresti kiitollinen.
Kyllä lapset on sellainen luonnollinen jatkumo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.
Jos noin on, niin mitä tapahtuu kun lapset muuttaa pois kotoa? Jopa toiselle puolelle maapalloa? Sitten elämä on taas tyhjyyden täyttöä?
Voi että, kun se elämä on sen koulun jälkeen työtä työtä työtä. Sitten tulee seukkausta ja kämpät ja talot ja autot ja työtä ja työtä. Ei siinä mitään ihmeellistä.
Kyllä ne lapset on kivointa ja piristävintä.
Ja sitten kerkee taas tekeen työtä ja työtä ja laitteleen venettä ja taloa ja työtä.. Ja kattoo että lapset käy koulunsa ja pääsee elämän alkuun. Näin vaan on käynyt ja tulee käymään- ihan liki kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.
Jos noin on, niin mitä tapahtuu kun lapset muuttaa pois kotoa? Jopa toiselle puolelle maapalloa? Sitten elämä on taas tyhjyyden täyttöä?
Voi että, kun se elämä on sen koulun jälkeen työtä työtä työtä. Sitten tulee seukkausta ja kämpät ja talot ja autot ja työtä ja työtä. Ei siinä mitään ihmeellistä.
Kyllä ne lapset on kivointa ja piristävintä.
Ja sitten kerkee taas tekeen työtä ja työtä ja laitteleen venettä ja taloa ja työtä.. Ja kattoo että lapset käy koulunsa ja pääsee elämän alkuun. Näin vaan on käynyt ja tulee käymään- ihan liki kaikille.
Niin, kysyinkin että kun ne lapset on kotona n 18 v, niin senkö jälkeen on taas tyhjää ja ankeaa? Vai roikutaanko sitten lapsissa ja syyllistetään kun eivät tule käymään tarpeeksi usein jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.
Jos noin on, niin mitä tapahtuu kun lapset muuttaa pois kotoa? Jopa toiselle puolelle maapalloa? Sitten elämä on taas tyhjyyden täyttöä?
Voi että, kun se elämä on sen koulun jälkeen työtä työtä työtä. Sitten tulee seukkausta ja kämpät ja talot ja autot ja työtä ja työtä. Ei siinä mitään ihmeellistä.
Kyllä ne lapset on kivointa ja piristävintä.
Ja sitten kerkee taas tekeen työtä ja työtä ja laitteleen venettä ja taloa ja työtä.. Ja kattoo että lapset käy koulunsa ja pääsee elämän alkuun. Näin vaan on käynyt ja tulee käymään- ihan liki kaikille.Niin, kysyinkin että kun ne lapset on kotona n 18 v, niin senkö jälkeen on taas tyhjää ja ankeaa? Vai roikutaanko sitten lapsissa ja syyllistetään kun eivät tule käymään tarpeeksi usein jne?
Lapset on osa elämää, ei koko elämä. Ja lapsilla oma elämä. Ihan kuten vanhemmilla, isovanhemmilla jne.
Jos joku "roikkuu" lapsissaan niin olisi varmasti jollain tapaa ikävä ihminen myös lapsettomana.
Joka ikävaiheessa ja elämänvaiheessa on omat juttunsa...
Luonnollista että lapset muuttavat aikuisena omilleen, yhteys silti säilyy se vain muuttuu.
Ja mistä muuten tuo 18? Minulla esikoinen 16 ja kuopus 1 vuotta..
Ja mistä moinen viha/katkeruus (vai mikä?) Perheellisiä kohtaan? Ihan aidosti kiinnostaa kun en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on totuus. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa, että lapsettomana on onnellisempaa ja rikkaampaa. Eivätkä vasta sitten, kun lapset on jo hankittu.
Ja ketä se haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.
Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.
Lapsettoman joulu, viettää yksin, siipeillä omilla vanhemmillaan tai istua kapakassa. Aika ankeaa on.
Ihan parasta viettää omilla vanhemmillaan tai yksin. Kapakkaan menevät vain idiootit muutenkin.
Ja kommentista saa senkin kuvan, että joulun takia pitäisi hankkia lapsia! Ilman lapsia se on paljon helpompaa, ei tarvitse ostaa lahjoja. Ja jos haluaa ostaa, voi ostaa sukulaislapsille ja nähdä heitä tai olla näkemättä, kuten haluaa.
Kyllä on ollut ihmisillä helpot elämät. Ei tule mieleenkään, että joillain lapsiarki on sairaalakäyntejä ja huolta. Eikä sitä kyetä edes käsittelemään, sanotaan vain että suurin osa lapsista on normaaleja.
Todella hirvittävä.