Minkä ikäisenä teidän tytöt saa värjätä hiuksia ja meikata?

En voi käsittää, mikä meikkaamisessa on niin kamalaa. Itse aloitin 12-vuotiaana peittämään järkyttävää aknea, johon olin jo sitä ennen kokeillut useita lääkkeitä, aivan turhaan. Vanhemmilla ei ollut mitään sitä vastaan.

Yläasteella huomasin aika nopeasti olevani poikkeuksellisen ruma (ulkonäköäni haukuttiin ja arvosteltiin jatkuvasti) joten oli suoraan sanottuna pakko alkaa meikkaamaan.

Ärsyttää suunnattomasti, kun kaikilla muilla on hyväkuntoinen iho, ei mustia silmänalusia tai punaista nenää sekä luonnostaan tummat kulmat ja ripset ja itse näytän hirviöltä ilman meikkiä vieläkin, vaikka akne on parantunut.

Annoin taaperon leikkiä meikeillä osana prinsessaleikkejä. En antanut lupaa tukan värjäämiseen, vaan ostin peruukin pukuleikkeihin. Kumpikaan aihe ei sitten enää myöhemmin kiinnostanut, niin en ole joutunut miettimään. Minusta kyllä 13-vuotias saa halutessaan meikata, mutta pyrkisin siihen, että on laadukkaat meikit ja tietää mitä niillä tehdään.

Kun pääsee rippikoulusta niin silloin tyttö saa luvan meikata, seurustella, harrastaa seksiä jne. Näinhän se aina ollut että riparin jälkeen "on aikuinen" kuten mummo sanoin.

Itse sain aloittaa hiusten sävyttämisen 10-vuotiaana, oikea hiusväri laitettiin 12-vuotiaana ja meikkaamaan aloin myös siinä 10-11-vuotiaana (aluksi vain ripsiväri ja huulikiilto, 13-vuotiaana meikkivoide ja puuteri kaveriksi). Koen että tuo on ihan hyvä aika aloittaa, olisi ollut kurjaa jos en olisi saanut meikata ja värjätä hiuksia tuon ikäisenä. Omia lapsia ei siis ole mutta jos olisi, saisivat tuon ikäisenä aloittaa jos tahtoisivat.

Vierailija kirjoitti:

Minun aloitteestani mentiin meikkiopastukseen vuosi sitten kun itsenäisyyspäivän tanssiaiset (koulussa) lähestyivät ja minusta iltapuku vaatii meikin. Käytiin siis meikkiopastuksessa ja pyydettiin neuvomaan mahdollisimman yksinkertainen meikki ja ostettiin ne tarvittavat meikit ja siveltimet sun muut härpäkkeet. Tyttö meikkasi tanssiaisiin vuosi sitten ja sen jälkeen ei ole meikannut.

Todella järkevää ostaa "meikit ja härpäkkeet" yhtä kertaa varten. 

En ole sattunut saamaan tyttölasta, eivätkä pojat ole osoittaneet kiinnostusta meikkaamista kohtaan. En suosittelisi, mutta eivätköhän ne teinit meikkaa oli lupa tai ei, jos kovasti haluavat. Eivätkä välitä siitä, mikä on äidin mielestä hillittyä ja asiallista meikkaamista.

Itkin 12 vuotiaana isoa leveää nenääni , kosmetologina työskennellyt tätini opetti varjostamaan nenän kapeammaksi. Lisäksi sain opetusta otsan näppyjen piilotukseen ilman puolen puuterirasian pöllytystä.

Olisin varmaan tullut hulluksi jos äiti olisi kieltänyt meikkaamisen !

T.Nainen vm 79

Meillä teinit ovat meikanneet joskus 14v ylöspäin, mutta hyvin maltillisesti. Ja sitäkin enemmän kavereiden kanssa harjoitusmeikkauksia, jotka ovat puhdistaneet pois. Eikä siitä ole tehty mitään numeroa.

Nyt ovat jo lukioikäisiä ja kouluun laittavat kevyen meikin, jos sitäkään.

Hiuksen värjäykselle on ehdoton ei, kunnes täyttävät 18v. Esikoinen vaalensi hiuksensa, kun täytti 18v ja se oli hänelle suuri pettymys ja varoittava esimerkki kahdelle muulle teinille. Meillä ei sen jälkeen ole edes keskusteltu hiusten värjäyksestä.

Meillä lasten isä on hyvin tietoinen hiuksen värjäyksen haitoista ja käytetyistä kemikaaleista ja mitä ne voivat pahimmillaan aiheuttaa ja ehkä valistus on mennyt perillä.

"Johtuu varmaan siitä, että lapset ovat luonnonkauniita!" Voi jeesus, mikä asenne! En tiedä, että pitäisikö tämmöisille itkeä vai nauraa.

Onneksi sain itse rauhassa opetella meikkaamista ja hakea omaa tyyliä nuorena. Ei olis paljon lohduttanut, että ns. saa meikata, jos siihen ois tavinnut jotkut meikkigurujen kurssit, että saa laitettua itsensä äitylin mielestä prinsessanätiksi.

Kauneutta on monenlaista. Ei mun äiti tykkää, vaikka näin kolmekymppisenä oon tatuoitu, lävistetty ja meikkailen edelleen aivan omien mieltymysten mukaan, mutta onneksi rakastaa tämmöisenä kuin oon.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain aloittaa hiusten sävyttämisen 10-vuotiaana, oikea hiusväri laitettiin 12-vuotiaana ja meikkaamaan aloin myös siinä 10-11-vuotiaana (aluksi vain ripsiväri ja huulikiilto, 13-vuotiaana meikkivoide ja puuteri kaveriksi). Koen että tuo on ihan hyvä aika aloittaa, olisi ollut kurjaa jos en olisi saanut meikata ja värjätä hiuksia tuon ikäisenä. Omia lapsia ei siis ole mutta jos olisi, saisivat tuon ikäisenä aloittaa jos tahtoisivat.

Kuka vastuullinen kampaaja edes suostuu värjäämään alle 16v hiukset?

Hiusväriaineet ja kemikaalit siirtyvät verenkiertoon ja erityisesti lapsella, kun iho on ohut.

Ekan kerran sain värjätä hiukset kokonaan kun olin neljännellä luokalla (äiti hoiti värjäämisen, on koulutukseltaan kampaaja). Meikkaamisen aloitin ylästeen alussa, tosin se oli silloin aika satunnaista, päivittäisen meikkaamisen taisin aloittaa ysiluokan lopussa tai lukion alussa. 

Latvoja olen isommalla tytöltä värjännyt jo tosi pienestä tyyliin ekan kerran 8-v. kun on itse halunnut, lähtee 1-2 pesussa pois. Hupihommaa ja kemikaali ei ole kosketuksissa ihoon, pelkkään latvahiukseen.

Meikata tyttäreni saavat varmaan aloittaa halutessaan yläasteella, itse aloitin 13-14v. puuteri-poskipuna-huulikiilto linjalla ja vasta lukioikäisenä silmiä. Karsee permanentti oli mulla jo tosin ala-asteella. mutta 80-90 luvulla oli eri meininki hiuksissa.

Mä ostin meikkejä mun tytölle joululahjaksi kun oli vitosella eli mitä, 11v? Kouluun ei saanut meikata, johonkin discoon halutessaan. Toivoin et ois halunnut kotona harjoitella enemmän mut ei oo ollut kiinnostunut. Nyt on seiskalla ja saisi meikata. Mut laittaa ripsaria silloin tällöin, siinä se.

Oman kokemukseni pohjalta antaisin aloittaa meikkaamisen yläasteelle siirtyessä, ja opastaisin siinä ettei lähtisi kotoa sen näköisenä kuin minä aikanaan. Hiusten värjäämistä en taas antaisi tehdä ollenkaan, korkeintaan suoraväreillä jotka ovat käytännössä hoitoainetta ja kuluvat pois.

Lasten ulkonäkö ei parane meikkaamalla, joten mahdollisimman myöhään meikkiä naamaan.

Hiustenvärjäystä vasta täysi-ikäisenä. Kasvavalle ei todellakaan.

Munkin äiti aina hoki tuota, että "Ei sun tarvi meikata, kun olet luonnonkaunis."

Ihan hyvää tarkoittaen, mutta jotenkin outoa ajatella että lapsi meikkaa koska ajattelee olevansa ruma. Tuo lausehan voi tarkoittaa myös että jos en olisi luonnonkaunis, silloin tarvisi meikata rumuus piiloon.

Lähinnä ahdisti että tämäKIN naisten suosima ilo oli äidin silmissä jotain paheellista. Meikkaaminen vaan on kivaa erityisesti tuossa iässä ja siihen kuuluu ylilyöntejäkin (jotka voi toki rajoittaa tapahtuvan muualla kuin koulussa jos häiritsee.)

Vähän sama kun estäisi pikkutyttöä rakastamasta kauniita mekkoja. "Et sä tarvi kauniita vaatteita, kun oot luonnonkaunis."

(Lisäksi äiti meikkasi itse, eli viesti olevansa mielestään ruma?)

Edellinen jatkaa:

Hiusvärit sen sijaan ymmärrän, jos ne perustelee myrkyillä. Jotain poiskuluvaa väriä voi toki antaa kokeilla latvoihin?

Kyselikö joku muka oikeasti teininä lupaa meikata? Me käytiin kavereiden kanssa ostamassa omat meikit, enpä muista, että kukaan olisi siitä kotona neuvotellut.

Liikuntatunnin jälkeen legendaariset Anytimen puuterit vaan viuhui. Samoin kävin 14-vuotiaana kampaajalla värjäämässä hiukset, sen jälkeen yleensä ostin värin kotiin koska se on halvempaa.

Meikkaaminen alkoi siinä 13-vuotiaana, ei mun vanhemmat sitä mitenkään paheksuneet eikä olisi voineetkaan. Miten? Viemällä meikit pois? Olisin lainannut kavereilta.

Hiusten värjäykseen ymmärrän ikärajan mutta mitä ikmeen rajoja meikkaaminen tarvitsee? Kyllä se nuori tietää koska kehtaa meikissä olla ihmisten ilmoilla. Liika paapominen tekee lapsista tyhmiä aivottomia koiria.