Sinä joka olet jättänyt lapsen hoitoon viikon reissun ajaksi? Ei syyllistämistä

Eipä vaikuttanut. Olin 10 päivää poissa kun lapsi oli 2,5-vuotias. Isä ja isoäiti voisivat lapsen. Kun tulivat lentokentältä hakemaan, ipana ei puhunut mitään koko iltana.

Myöhemminkin olen ollut viikon/vuosi reissussa yksin. Nyt lapsi 10-vuotias. Soitellaan päivittäin, jos olen reissussa.

Meidän vanhin oli vuoden vanhana viikon tutussa mummolassa, kun olimme kesälomalla Alppeja kiertelemässä. Syksyllä oli syntymässä uusi vauva, joten breikki tuli tarpeeseen. Hoitorupeama meni oikein hyvin. Olin meistä vanhemmista ensimmäisenä lapsen luona, koska tulin lentokoneella paluumatkan, ja lapsi osoitti aluksi mieltä minulle, mutta se meni kyllä nopeasti ohi. Isälle ei sitten parin päivän päästä hänen tullessaan näyttänyt edes pitkää alahuulta.  Esikoinen on jo 25 eikä ole tarvinnut terapiaa tapahtuneen johdosta,  hän kykenee pitkiin ihmissuhteisiin ja välit vanhempiin ovat läheiset.

En lähtenyt reissuun vaan jouduin sairaalaan viikoksi kun vauva oli 2kk. En tiedä onko vaikuttanut mutta epäilen.. Oli kuitenkin isänsä kanssa tämän viikon joka toki oli joka päivä muutenkin ollut töiden jälkeen vauvan kanssa. En jotenkin usko että noin pieni tajusi että olin viikon pois.

Lapsi oli 1v 8kk, mutta ei ollut hoidossa vaan isänsä kanssa. Puhuttiin videopuhelua kolme kertaa viikon aikana. Kun hain hänet isänsä luota, oli pari päivää todella takertuvainen minuun, sitten palautui normaaliksi.

Sitten olen ollut poissa 3-10 pvä kun lapset on ollu yli kolmevuotiaita, ei ongelmaa. Ovat olleet isän kanssa, mummolassa tai tädillä nämä ajat.

Lapset nyt 15v, 12v, 7v

Mihin jatkoon?? Olemme molemmat olleet työmatkoilla jo pikkulapsiaikana 3-5 pv 1-2 kuukauden välein joten lapset ovat tottuneet meidän poissaoloon - onhan toinen rakas vanhempi tuolloin kotona.

Lomamatkalle lähdimme kun lapset olivat 2 ja 4v. Viettivät ihanan viikon mummolassa.

En ole huomannut mitään vaikutusta, olemme edelleenkin hyvin läheisiä vaikka ovat jo aikuisia. Muidenkaan sisarusten aikana matkat ei ole aiheuttaneet ongelmia. Suunnilleen samassa iässä kaikki lapset olleet vuorollaan hoidossa meidän matkan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mihin jatkoon?? Olemme molemmat olleet työmatkoilla jo pikkulapsiaikana 3-5 pv 1-2 kuukauden välein joten lapset ovat tottuneet meidän poissaoloon - onhan toinen rakas vanhempi tuolloin kotona.

Lomamatkalle lähdimme kun lapset olivat 2 ja 4v. Viettivät ihanan viikon mummolassa.

En ole huomannut mitään vaikutusta, olemme edelleenkin hyvin läheisiä vaikka ovat jo aikuisia. Muidenkaan sisarusten aikana matkat ei ole aiheuttaneet ongelmia. Suunnilleen samassa iässä kaikki lapset olleet vuorollaan hoidossa meidän matkan aikana.

Näin. Meidän kolme lasta ovat tottuneet myös pienestä pitäen siihen, että jompikumpi vanhemmista on työreissulla. Jokusen kerran he ovat olleet jommankumman mumman hoidossa, kotona tai mummolassa. Hoitojaksot ovat menneet hienosti, kun sisarukset ovat saaneet pörrätä yhdessä samaan tapaan kuin normaalistikin, jompikumpi vanhemmista on ollut paikalla ja pyörittänyt arkea normaalisti eikä ole tehnyt toisen vanhemman poissaolosta numeroa, ja jos on mumman kanssa oltu, niin se on ollut tuttu mumma, jonka kanssa on päästy tekemään kivoja mumma-juttuja. 

t. #2

Kyllä vaikuttaa psykologisesti lapseen. Ihan sama mitä edelliset vastaajat yrittävät vakuutella. Eihän kukaan tulisi tänne kertomaan, että hylkäsin lapseni viikoksi, ja hänestä tuli narsisti.

Minun äitini hylkäsi minut joka viikko pe-la yöksi ja väitän että tämä vaikutti minuun paljon enemmän kuin kenenkään antama oikea esimerkki ketjussa. Heidän lapsillaan on ollut turvallinen aikuinen huolehtimassa miten ihmeessä lapsi siitä traumatisoituisi? En ymmärrä.

Maailmassa on oikeasti lapsia vahingoittavia toimintamalleja mutta viikon poissaolo ei ole sellainen jos lapsi on turvallisessa paikassa hoidossa. Muutenhan kaikki sijoitetut lapsetkin olisivat narsisteja tai psykopaatteja, eikö?

Suosittelen jokaiselle (jolla on hyvä paikka jättää lapsi hoitoon). Parisuhde vaatii myös hoitoa. Ja jos parisuhde voi hyvin, lapsi voi hyvin. Siitäkään ei ole haittaa jos isoäidin/isän ja lapsen väliin muodostuu voimakas side. Kaikki on tasapainottelua.

Itse olin elämäni ekat 2kk keskoskaapissa. Silloin vuonna -69 keskosvauvat oli sairaalan vauvoja ja äitini ei saanut hoitaa minua. Olen ainakin omasta mielestäni aika normaali.

Omia lapsia emme ole jättäneet hoitoon viikoksi...yön tai kaksi ovat olleet mummolassa tai mökillä.

Tyttö tykkäsi olla mummolassa mutta poika ei. Pojalle tuli kova ikävä äitiä isompanakin vaikka oli tutut isosisko ja mummo turvana. Poika ei tykännyt päiväkodistakaan eikä eskarista ja tyttö taas olisi vaikka asunut päiväkodissa kavereiden kanssa. Näin ne lapset ovat erilaisia.

Onneksi pojan koulu menikin sitten ok.

Periaatteessa mennyt ihan hyvin. Lomaviikko on tullut tarpeeseen, harmi vain, että lapsi/lapset on tuona aikana jotenkin taantuneet eli jo kuivaksi oppinut ryhtyi kastelemaan ja nuoremmasta tulee aina ihan säikky, kun on viikon mummolassa. tarraa kiinni jalkaan eikä suostu nukahtamaan, valvottaa yöt ja päiväkodissa kuulemma vain itkee ikäväänsä. Mutta eikö se ole ihan normaalia, että äitiä kaivataan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaikuttaa psykologisesti lapseen. Ihan sama mitä edelliset vastaajat yrittävät vakuutella. Eihän kukaan tulisi tänne kertomaan, että hylkäsin lapseni viikoksi, ja hänestä tuli narsisti.

Yhdestäkään ei tullut narsistia, ongelmanuorta tai -aikuista muutenkaan:) Enkä usko että olemme tilastollinen poikkeus. Kyllä lapsen turvallisuuden tunne tulee ihan muusta kuin siitä että äiti pitää kädestä 24/7.  

Esim ensimmäinen lapsenlapseni elää myös samanlaista elämää - molemmilla vanhemmilla hyvät urat jotka edellyttää matkoja. Natiainen on nyt ihana 2v3kk ja lähdössä kohta elämänsä 5. matkalle. Hoidossa on ollut vasta pitkän viikonlopun jommassakummassa mummolassa tai serkkujen luona.

5

Jouduin sairaalaan viideksi päiväksi, kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen. Lapsi oli pitkään itkuinen ja roikkui monta päivää minussa kiinni, mutta tuskinpa mitään traumoja tuli.

Nuorimmainen oli hiukan alle 2-v, kun lähdettiin viikon häämatkalle ja lapset olivat kotona isovanhempien kanssa. Oma koti ja isosisko paikalla, niin nuorempikin pärjäsi oikein hyvin. Kotiin tulon jälkeen kumpikin kiehnäsi kyljessä, myös se kouluikäinen esikoinen.

Olimme miehen kanssa etelänlomalla viikon, kun lapset olivat 2- ja 3,5-vuotiaat. Isovanhemmat tulivat meille kotiin lapsia hoitamaan. Kaikki meni hyvin, skypessä puhuttiin loman aikana lähes päivittäin. Lapsilla oli hauskaa ja saivat viettää laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Kun saavuimme kotiin, niin lapset tulivat onnellisena halaamaan. En huomannut, että olisivat käyttäytyneet mitenkään normaalista poiketen. Niin hyvin meni, että menemme taas parin kuukauden päästä lomalle miehen kanssa kaksin.

En ole jättänyt, lapset ovat jättäneet minut, ovat vain vilkuttaneet iloisesti lentokentällä ja lennelleet isovanhempien kanssa 3-vuotiaasta lähtien ympäri maailmaa.

Ihan täyspäisiä teinejä heistä tuli.