Kehutko ihmisiä AINA jostain ja kuvittelet sen olevan kivaa?

Minulla on raskas vaihe elämässä meneillän, olen väsynyt ja silti olen suht. siistin näköinen, kauniiksi (varsinkin nuorempana) kehuttu, mutta olen aina vähän vihannut noita ulkonäköasioita. Kun yhteen aikaan kaikki tuntuivat ihailevan kasvojani, tuli sellainen ahdistus ja tuntui etten halua enää liikkua missään ilman meikkiä, sellainen kierre, että jos jotain on kuultava niin mieluummin hyvää kuin pahaa. Sanottakoon, että olen ujohko ja lapsena minua ei todellakaan kehuttu toisten puolelta, joten....

Olen sanonut kaverilleni, etten jaksa esim. viihteelle lähtiessä enää yhtään niitä ulkonäköasioita, olin jo ennen näitä raskaita tapahtumia kyllästynyt enkä enää esim. kehunut toisia, jotta minua lakattaisiin katsomasta. Olen näyttänyt kyllästymiseni ja kehuihin vastaan koko ajan enemmän ja enemmän kyllästyneenä.
Silti tämä jaksaa, kuin tahallaan, kehua jotain aivan typeriä asioita: olen laittanut pinnin päähäni niin "onpa kivasti laitettu". Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa?????? En enää juuri jaksa hänen seuraansa. Jos ei suomenkieltä tuon vertaa ymmärrä, niin ei tarvitse nähdä minua. Koko ajan märisemässä, että ois kiva nähdä.. Miten ihmiset luulevatkin, että AINA jostain kehuminen olisi hyvä asia???
Enemmän arvostan harvinaisia kehuja, sellaisilta ihmisiltä jotka vain harvoin kehuvat, eivät jokaista asiaa jonka näkevät..