Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa jopa vihaisia reaktioita?

Minua kiinnostaisi tietää, että mitä tarkoitetaan lapsettomuuden mainostamisella ja lapsettomuudesta esitelmöinti?

Eikö lapsettomuutta saisi mainita ollenkaan, vai missä se tilanne muuttuu mainostamiseksi/esitelmöinniksi?

Perhehelvetissään väsyneet, huonosti kasvatettujen lastensa kanssa painiskelevat, onnellista julkisivuaan kiillottavat mammat yrittävät hokemalla todistella itselleenkin, että ihan kivaa meillä on...

Jos kaveri sanoo: "Oli kiva huvipuistoreissu eilen lasten kanssa, sen jälkeen lapset sitten kiukutteli koko päivän".

Ja minä sanon: "Oli kiva metsälenkki koirien kanssa, sen jälkeen pelasin yksin kotona pleikkarilla loppuillan".

Niin onko tämä ihmisten mielestä normaalia keskustelua, vai onko tämä sitä "lapsettomuuden mainostamista"? Toki yksinkertaistettu versio oikeasta keskustelusta, mutta näinhän ne keskustelut voi mennä lapsettoman ja lapsellisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Perhehelvetissään väsyneet, huonosti kasvatettujen lastensa kanssa painiskelevat, onnellista julkisivuaan kiillottavat mammat yrittävät hokemalla todistella itselleenkin, että ihan kivaa meillä on...

Tuossa on ehkä yhteiskunnan asenteella tekoa, että täytyisi olla se onnellinen kuori eikä vaikeista tunteista saa puhua kuin ehkä sivulauseessa. Raskasta ja yksinäistä, jos yrittää osan tunteista laittaa pulloon ja kaikki saman kokevat luulevat myös olevansa ainoita. Siinä voi sitten korostua negatiiviset tunteet vähän kaikkea kohtaan ja alkaa turha vertailu. Yleensäkin Suomessa on vähän "kova" kulttuuri edelleen ja erittäin yksilökeskeinen.

Kyse on luusereiden harrastamasta vapaamatkustuksesta, siksi.

Olisi mielenkoista tietää mitä Miro nyt asiasta ajattelee. Onko tavannut jonkun jonka kanssa voisi harkita lapsia. Alkuperäisen ajatuksensa saa pitää tai sen saa muuttaa elämän kuluessa. 

Ei se lapsettomuus kiukuta pätkän vertaa, koska se on minulle täydellisen neutraali asia. Kuitenkaan en jaksaisi kuunnella ajattelemattomia ja ymmärtämättömiä kommentteja, jotka esitetään tahdittomasti. Sitten saatan todeta, että toinen ei voi todella ymmärtää. Se on myös aivan faktaa, koska ei sitä rakkauden määrää tajua, sillä se ei vertaudu parisuhteisiin, vanhempiin, ystäviin saatika sitten lemmikkeihin. Tuollaiset kommentit saattavat ihan lievästi ärsyttää, mutta pääosin pidän asian omana tietonani. Samoin neuvominen kasvatuksessa, vaikka olisi lastentarhan opettajakin,  ja jatkuva lapsettomuuden korostus/paremmuus kuulostaa kypsymättömältä. Muutoin siis täydellisen neutraali asia minulle. Itsekin olen jo pikkulapsivapaa, sillä lapseni ovat +18-vuotiaita ja ymmärrän täydellisesti free rider -henkisen elämäntyylini ilot. 

Aikoinaan itselleni toitotettiin että mieli muuttuu kun tapaan oikean miehen. Ei löytynyt miestä, eikä ole mieli muuttunut. Nyt alkaa olla sen verran ikää ja sairauksia ettei tuota enää sanota ja viihdyn muutenkin paljon yksin. Olen hoiva-alalla ja nähnyt ettei lapset ole vanhuudessa autuaaksi tekevä asia. Monet ei juurikaan välitä vanhentuneista vanhemmistaan, ovat joko kotona pärjäämässä kotihoidon tuella tai hoivakodeissa. Jos joku sanoo lapsettomuuden olleen itsekäs valinta, niin kyllä sekin pitää paikkansa. Keneltä se sitten on pois? Maailma on täynnä ihmisiä ja tälle olemassa olevalle väestölle luonnonvaroja ylikulutetaan jo nyt liikaa. Tulevaisuus tuleville sukupolville ei näytä valoisalta, joten näistä lähtökohdista myös lapsen tekeminen on yhtä itsekästä. Teet niin tai näin mielipiteitä riittää jokaiseen suuntaan, joten annetaan toistemme elää valitsemallamme tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsettomuus kiukuta pätkän vertaa, koska se on minulle täydellisen neutraali asia. Kuitenkaan en jaksaisi kuunnella ajattelemattomia ja ymmärtämättömiä kommentteja, jotka esitetään tahdittomasti. Sitten saatan todeta, että toinen ei voi todella ymmärtää. Se on myös aivan faktaa, koska ei sitä rakkauden määrää tajua, sillä se ei vertaudu parisuhteisiin, vanhempiin, ystäviin saatika sitten lemmikkeihin. Tuollaiset kommentit saattavat ihan lievästi ärsyttää, mutta pääosin pidän asian omana tietonani. Samoin neuvominen kasvatuksessa, vaikka olisi lastentarhan opettajakin,  ja jatkuva lapsettomuuden korostus/paremmuus kuulostaa kypsymättömältä. Muutoin siis täydellisen neutraali asia minulle. Itsekin olen jo pikkulapsivapaa, sillä lapseni ovat +18-vuotiaita ja ymmärrän täydellisesti free rider -henkisen elämäntyylini ilot. 

Onko tämä rakkauden määrä jotenkin mitattavissa? Ei sinulla voi olla minkäänlaista tietoa toisten ihmisten subjektiivisista kokemuksista.

Rakkaudentunne on tunne muiden joukossa, se muodostuu jokaisen ihmisen ja varmasti muidenkin eläinten sisällä subjektiivisena kokemuksena, on täysin hyödytöntä lähteä väittelemään että rakastaako joku vaikka lemmikkikiveään enemmän kun sinä lastasi. Se millä on merkitystä on se, että se ihminen on jostain syystä kokenut turvalliseksi tuoda sinulle esiin sen tuntemuksensa vaikket sinä voikkaan sitä koskaan täysin ymmärtää, kuten hänkään ei voi sinun tuntemuksiasi.

Annetaan ihmisten rakastaa mitä rakastavat ja muistetaan, ettei rakkaus ole mitattavissa, varsinkaan kenenkään ulkopuolisen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsettomuus kiukuta pätkän vertaa, koska se on minulle täydellisen neutraali asia. Kuitenkaan en jaksaisi kuunnella ajattelemattomia ja ymmärtämättömiä kommentteja, jotka esitetään tahdittomasti. Sitten saatan todeta, että toinen ei voi todella ymmärtää. Se on myös aivan faktaa, koska ei sitä rakkauden määrää tajua, sillä se ei vertaudu parisuhteisiin, vanhempiin, ystäviin saatika sitten lemmikkeihin. Tuollaiset kommentit saattavat ihan lievästi ärsyttää, mutta pääosin pidän asian omana tietonani. Samoin neuvominen kasvatuksessa, vaikka olisi lastentarhan opettajakin,  ja jatkuva lapsettomuuden korostus/paremmuus kuulostaa kypsymättömältä. Muutoin siis täydellisen neutraali asia minulle. Itsekin olen jo pikkulapsivapaa, sillä lapseni ovat +18-vuotiaita ja ymmärrän täydellisesti free rider -henkisen elämäntyylini ilot. 

Olet varmasti ollut aikanaan ihastuttava vanhempi niille LASTENTARHANopettajille..

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan itselleni toitotettiin että mieli muuttuu kun tapaan oikean miehen. Ei löytynyt miestä, eikä ole mieli muuttunut. Nyt alkaa olla sen verran ikää ja sairauksia ettei tuota enää sanota ja viihdyn muutenkin paljon yksin. Olen hoiva-alalla ja nähnyt ettei lapset ole vanhuudessa autuaaksi tekevä asia. Monet ei juurikaan välitä vanhentuneista vanhemmistaan, ovat joko kotona pärjäämässä kotihoidon tuella tai hoivakodeissa. Jos joku sanoo lapsettomuuden olleen itsekäs valinta, niin kyllä sekin pitää paikkansa. Keneltä se sitten on pois? Maailma on täynnä ihmisiä ja tälle olemassa olevalle väestölle luonnonvaroja ylikulutetaan jo nyt liikaa. Tulevaisuus tuleville sukupolville ei näytä valoisalta, joten näistä lähtökohdista myös lapsen tekeminen on yhtä itsekästä. Teet niin tai näin mielipiteitä riittää jokaiseen suuntaan, joten annetaan toistemme elää valitsemallamme tiellä.

Lapsellisuuden voidaan katsoa olevan ihan yhtälailla itsekäs valinta kuin lapsettomuudenkin. Harvoin niitä lapsia hankitaan niiden lasten parhaaksi, vaan siksi kun MINÄ haluan.

Lapseton, joka on päättänyt olla tekemättä lapsia koskaa kokee ettei pystyisi tarjoamaan lapselle riittävän hyvää elämää TAI koska kantaa jotain periytyvää sairautta tai vikaa eikä halua sitä periyttää eteenpäin. Ei voida ajatella että toimisi itsekkäästi.

Lapsellinen, joka tekee lapsia koska aina halunnut tehdä lapsia, ajattelematta sitä, jaksaako oikeasti kasvattaa niitä lapsia ja mitä sitten jos lapsi onkin jotakin ihan muuta kuin mitä hän haavekuvissa oli? Lapsen hankkiminen on tässä tapauksessa on aika itsekäs teko.

Kaikki tilanteet eivät ole tällaisia, mutta mielestäni asiaa ei tulisikaan yksinkertaistaa liikaa, että voisi yksiokoisesti todeta kaikenkattavasti jommankumman elämänvalinnan olevan itsekäs, tarkoitukseni on tällä kumota tuollainen väite.

Mä huomasin että en halua lapsia vuonna 1997 teinarina. En ole katunut. Huono puoli on se että oon joutunut monen sukulaisen ja muidenkin silmissä hylkiöksi. (fuck them) 

Kateutta, lapsekkaat ovat pilanneet oman elämänsä, ja purkavat pettymystään vapaisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kateutta, lapsekkaat ovat pilanneet oman elämänsä, ja purkavat pettymystään vapaisiin ihmisiin.

No en usko että nyt ihan pilanneet elämäänsä kuitenkaan, ainakaan suurin osa. Mutta jotain katkeruutta vaikuttaisi silti olevan.

Okei, lapsettomiltakin tässä ketjussa ikäviä kommentteja, mutta toisaalta ne kohdistuu siihen, että mitä haittaa he kokee lapsista heille aiheutuvan.

Lapsellisten kommentit lapsettomista taas on jotain muuta, niissä ei puhuta siitä että lapsettomuus olisi mitenkään häiriöksi heidän elämälleen, vaan koetaan vain että lapsettomuus olemassaolevana asiana häiritsee. Ja siihen kuuluu sekin, ettei lapseton saisi puhua edes ammattilaisena kasvatusasioista, eikä kommentoida mitään lapsiin liittyvää (vaikka väistämättä törmäävät lapsiin kun samassa yhteiskunnassa elävät) eivätkä myöskään kertoa mitä tekevät omassa elämässään, kun niitä lapsia ei ole.

Mielenkiintoista luettavaa minusta ja toki täytyy muistaa että osa ihan trollaustakin (ainakin jossakin välissä tuli ihan selvää spämmiä tänne).

Vierailija kirjoitti:

Kateutta, lapsekkaat ovat pilanneet oman elämänsä, ja purkavat pettymystään vapaisiin ihmisiin.

Lapsettomat ne katkerilta tuntuu - ja pirun kiukkuisilta lapsivihaajilta. Tässäkin ketjussa "onnelliset velat" ovat jo maininneet mm. huonostikasvatetut kauhukakarat, äpä rät,  huutavat kakarat, häiriköt, huonot vanhemmat ym.  Kovasti tuntuu lapsiperheet häiritsevän vapaita lumihiutaleita.

Itse olen huomannut että meistä vapaaehtoisesti lapsettomista pahoittaa mielensä eniten juurikin ne vanhemmat joille on siunaantunut valitettavasti ne kauhukakarat.

Ja kyllähän sen siinä mielessä ymmärtää jos esim, naapurin lapsettoman pariskunnan vaimo hehkuttaa vastaantullessaan jatkuvasti vapaata arkeaan vaikka kertomalla miten mies yllätti pitkänä viikonloppuna/lomalla extempore luksushotelli- tai laivareissulla kaikkine herkkuineen.

Kun tuollaista hehkutusta kuulee jatkuvasti, niin kyllä siinä varmasti voi katkeruus nousta joillakin, varsinkin jos on siunaantuneet ne, ei niin helpot lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on luusereiden harrastamasta vapaamatkustuksesta, siksi.

Tä?? Lapsettomat ne maksaa enemmän veroja kuin lapselliset, tuuraavat sairaita lapsiaan hoitavia kollegoja ja lomailevat sesonkien ulkopuolella. Niin missä on se vapaamatkustaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsettomuus kiukuta pätkän vertaa, koska se on minulle täydellisen neutraali asia. Kuitenkaan en jaksaisi kuunnella ajattelemattomia ja ymmärtämättömiä kommentteja, jotka esitetään tahdittomasti. Sitten saatan todeta, että toinen ei voi todella ymmärtää. Se on myös aivan faktaa, koska ei sitä rakkauden määrää tajua, sillä se ei vertaudu parisuhteisiin, vanhempiin, ystäviin saatika sitten lemmikkeihin. Tuollaiset kommentit saattavat ihan lievästi ärsyttää, mutta pääosin pidän asian omana tietonani. Samoin neuvominen kasvatuksessa, vaikka olisi lastentarhan opettajakin,  ja jatkuva lapsettomuuden korostus/paremmuus kuulostaa kypsymättömältä. Muutoin siis täydellisen neutraali asia minulle. Itsekin olen jo pikkulapsivapaa, sillä lapseni ovat +18-vuotiaita ja ymmärrän täydellisesti free rider -henkisen elämäntyylini ilot. 

Onko tämä rakkauden määrä jotenkin mitattavissa? Ei sinulla voi olla minkäänlaista tietoa toisten ihmisten subjektiivisista kokemuksista.

Rakkaudentunne on tunne muiden joukossa, se muodostuu jokaisen ihmisen ja varmasti muidenkin eläinten sisällä subjektiivisena kokemuksena, on täysin hyödytöntä lähteä väittelemään että rakastaako joku vaikka lemmikkikiveään enemmän kun sinä lastasi. Se millä on merkitystä on se, että se ihminen on jostain syystä kokenut turvalliseksi tuoda sinulle esiin sen tuntemuksensa vaikket sinä voikkaan sitä koskaan täysin ymmärtää, kuten hänkään ei voi sinun tuntemuksiasi.

Annetaan ihmisten rakastaa mitä rakastavat ja muistetaan, ettei rakkaus ole mitattavissa, varsinkaan kenenkään ulkopuolisen toimesta.

On se. Se rakkaus lapseen on vain niin ääretöntä ja altruistista, että sitä ei voi käsittää ennen kuin sen kokee. Vaikkapa: lapseton pari ovat edelleen, 15 vuoden jälkeen hullaantuneita toisiinsa. Rakkautta riittää, mutta sillä on raja. Jos puoliso lyö ja potkii, toistuvasti, sylkee päälle, huutaa ja raivoaa joka päivä, niin kyllä se rakkaus alkaa karisemaan pikkuhiljaa. Mutta oma lapsi kun niin tekee, häntä rakastaa silti aina vaan. Lemmikkieläintä voi rakastaa kuten lastaan… vai voiko? Jättäisitkö lapsen yksin kotiin työpäivän ajaksi, varsinkin kun se lähtiessäsi itkisi oven takana? Koiran kuitenkin jättäisit. Rakastaisitko juoppoja, pahoinpiteleviä vanhempiasi varauksetta? Lastasi rakastaisit. Ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut että meistä vapaaehtoisesti lapsettomista pahoittaa mielensä eniten juurikin ne vanhemmat joille on siunaantunut valitettavasti ne kauhukakarat.

Ja kyllähän sen siinä mielessä ymmärtää jos esim, naapurin lapsettoman pariskunnan vaimo hehkuttaa vastaantullessaan jatkuvasti vapaata arkeaan vaikka kertomalla miten mies yllätti pitkänä viikonloppuna/lomalla extempore luksushotelli- tai laivareissulla kaikkine herkkuineen.

Kun tuollaista hehkutusta kuulee jatkuvasti, niin kyllä siinä varmasti voi katkeruus nousta joillakin, varsinkin jos on siunaantuneet ne, ei niin helpot lapset.

Vapaaehtoisesti lapsettomat, "vapaat ja onnelliset" ei kiinnosta pätkääkään.   Matkustan mielelläni lasten kanssa, ja käyn välillä juhlissa ja hotelleissa, mitäs kadehdittavaa tuossa olisi? Sinulla on hiukan pienet kuviot, jos oikein mainostat miehesi "yllätyksiä" nimenomaan lapsiperheitä ajatellen. Olet jotenkin surkuhupaisa hahmo. 

Itse olin ihan kakarasta asti sitä mieltä, ettei minulle lapsia tule. Yäk! Inhottavia, haisevia, huutavia kakaroita.

No, sattuipa niin, että nelikymppisenä sattui vahinko (ehkäisy petti) ja kun se meni kesken, tajusin miten epätoivoisesti halusin äidiksi. Mulle oli vuosi tolkulla sanottu, että kyllä se mieli vielä muuttuu, enkä uskonut. Ärsytti ihan hirveästi.

Vaan kappas. Se mieli sitten muuttuikin, nelikymppisenä.