Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa jopa vihaisia reaktioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin vain, että niinhän myös lasten hankkiminen herättää vihaa. Äitiviha / vanhempien vihaaminen, on vahvaa Suomessa. Ja jos jossain on haasteita, sanotaan että mitäs menit lapsia tekemään. Eli kyllä se on vihan paikka jos hankit lapsia tai et hanki. 

Ihme porukoissa pyörit. En ole itse koskaan kuullut tai kokenut samaa, aivan päinvastoin. 

Missä -sinä- liikut? Oi olisi  antanut melkein mitä vain jos olisin pikkulapsiaikana saanut elää sellaisten kanssaihmisten ympäröiminä, että ei olisi tullut sellainen olo, että olemme muille jollain tapaa (vaikka hienovireisesti) rasite ja taakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta se vasta vihaisia reaktioita aiheuttaa. Itsepä olet vääntänyt tähän maailmaan, sanotaan. Haukutaan ja syytellään. Jotkut on kateellisia lapsilisistäkin. Jos jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lapsettomat vetää herneet nenään. Jos tass et jää vaan mummi kutsutaan hoitajaksi, leimataan mummin hyväksikäyttäjäksi. Lapsia ei saisi viedä minnekään. Kun otat jälkikasvun mukaan ravintolaan, se on joillekin kauhistus. 

Komppaan tätä. Omakin kokemus on ollut, että jos teet lapsia, teet ne ”muiden riesaksi”, ja vähintään voisit yrittää pitää ne hiljaisina ja jossain muualla, kuin missä olettekaan, missä tahansa kunhan ette näy ettekä kuulu. Usein toistuva ilmaisu on myös ”pysyköön jossain tavallisia ihmisiä häiritsemästä”. On ihmisiä ja sitten on lapsia, siis lapsiperheet eivät ole tavallisia ihmisiä, ei ainakaan ”meitä” vaan ”muita”. 

Missä päin Suomea asut ja minkälaiset ja minkäikäiset ihmiset tuollaisia sanovat? Kuulostaa todella keksityltä höpötykseltä. 

Lisääntyminen ei ole pakollista. Jos ei halua lisääntyä, se on mielestäni ihan ok. Se, mikä näissä "vapaaehtoisesti lapsettomissa" ärsyttää, että aikansa he toitottavat tätä omaa valintaansa, mutta yllättäen siinä vaiheessa, kun vanhuus tulee eikä enää pärjää itsekseen, suvun seuraava polvi, toisten lapset tai lastenlapset, kelpaa kyllä kummasti pitämään huolta vanhuksesta.  Ja mielellään ilman mitään korvauksia, ihan vaan verisiteen perusteella.

Kehutaan, että niin helppoa on ollut elämä, mutta yhtään ei ole ajateltu, että mitä se elämän ehtoopuoli voi olla yleisen edunvalvojan tms alaisuudessa. 

Toki ei se oma lapsi automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi huolehtii vanhemmistaan, mutta aika usealla näin on. Joten, jos olet vapaaehtoisesti lapseton, huolehdi omista asioistasi loppuun saakka kuormittamatta toisten lapsia. Näin kaikki olemme tyytyväisä ja voimme elää omannäköistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta se vasta vihaisia reaktioita aiheuttaa. Itsepä olet vääntänyt tähän maailmaan, sanotaan. Haukutaan ja syytellään. Jotkut on kateellisia lapsilisistäkin. Jos jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lapsettomat vetää herneet nenään. Jos tass et jää vaan mummi kutsutaan hoitajaksi, leimataan mummin hyväksikäyttäjäksi. Lapsia ei saisi viedä minnekään. Kun otat jälkikasvun mukaan ravintolaan, se on joillekin kauhistus. 

Komppaan tätä. Omakin kokemus on ollut, että jos teet lapsia, teet ne ”muiden riesaksi”, ja vähintään voisit yrittää pitää ne hiljaisina ja jossain muualla, kuin missä olettekaan, missä tahansa kunhan ette näy ettekä kuulu. Usein toistuva ilmaisu on myös ”pysyköön jossain tavallisia ihmisiä häiritsemästä”. On ihmisiä ja sitten on lapsia, siis lapsiperheet eivät ole tavallisia ihmisiä, ei ainakaan ”meitä” vaan ”muita”. 

Missä päin Suomea asut ja minkälaiset ja minkäikäiset ihmiset tuollaisia sanovat? Kuulostaa todella keksityltä höpötykseltä. 

Selaile vaikka hiukan tätä Vauva-palstaa ja sen äitiyteen liittyviä ketjuja. Sielläkin runsas otos mielipiteitään ilmaisevia kanssaeläjiä näyttää tuovan esiin näitä näkemyksiä.samanlaista kuulee myös ravintoloissa, kaupan jonossa, kirjastossa ym. Jos ilmestyt paikalle ihan normaalisti, olet ”virheettömän kullannuppu emmi-petterin” mamma. Ja semmoista.

Jos toi 2000 sun nimen perässä tarkottaa syntymävuotta, ni älä välitä. Nykyään, joka ikinen asia saattaa herättää jopa vihaa, koska ollaan eletty vuosikymmeniä äärettömässä yltäkylläisyydessä, joka on tehny meistä turhamaisia ja itsekkäitä, joita ahdistaa kaikki mikä ei ole just niin ku omassa elämässä on asiat ollu aina.

Ei 16v  voi sanoa mitä tekee aikuisena kun on lapsi vielä itsekkin..

Itselläni on tytär ja parasta mitä olen elämässäni saanut..

En mene naimisiin..no meninpä kuitenkin..

Jokainen tekee mitä tykkää eikä se kuulu muille--

Onko kukaan koskaan nähnyt onnellista lapsiperhettä? Siinä syy negatiivisiin kommentteihin. Kadehditaan toisten viisautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta se vasta vihaisia reaktioita aiheuttaa. Itsepä olet vääntänyt tähän maailmaan, sanotaan. Haukutaan ja syytellään. Jotkut on kateellisia lapsilisistäkin. Jos jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lapsettomat vetää herneet nenään. Jos tass et jää vaan mummi kutsutaan hoitajaksi, leimataan mummin hyväksikäyttäjäksi. Lapsia ei saisi viedä minnekään. Kun otat jälkikasvun mukaan ravintolaan, se on joillekin kauhistus. 

Komppaan tätä. Omakin kokemus on ollut, että jos teet lapsia, teet ne ”muiden riesaksi”, ja vähintään voisit yrittää pitää ne hiljaisina ja jossain muualla, kuin missä olettekaan, missä tahansa kunhan ette näy ettekä kuulu. Usein toistuva ilmaisu on myös ”pysyköön jossain tavallisia ihmisiä häiritsemästä”. On ihmisiä ja sitten on lapsia, siis lapsiperheet eivät ole tavallisia ihmisiä, ei ainakaan ”meitä” vaan ”muita”. 

Missä päin Suomea asut ja minkälaiset ja minkäikäiset ihmiset tuollaisia sanovat? Kuulostaa todella keksityltä höpötykseltä. 

Tuollaistahan se on melkein joka paikassa muualla kuin ehkä jossain Raamattuvyöhykkeellä, missä suurperheet ovat arkipäivää. Suomessa on paljon suoranaista lapsivihamielisyyttä. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan nähnyt onnellista lapsiperhettä? Siinä syy negatiivisiin kommentteihin. Kadehditaan toisten viisautta.

On nähnyt, ja on itsekin kokenut. Lapset ovat olleet minulle aikanaan suuri onni, iloineen ja suruineen, ja nyt kun heilläkin on omat perheet, niin lapsenlapset ovat myös onni. Täyttä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei 16v  voi sanoa mitä tekee aikuisena kun on lapsi vielä itsekkin..

 

Itselläni on tytär ja parasta mitä olen elämässäni saanut..

En mene naimisiin..no meninpä kuitenkin..

Jokainen tekee mitä tykkää eikä se kuulu muille--

Näinpä. En minäkään 16-vuotiaana halunnut lapsia, enkä 20-vuotiaanakaan. Mutta sitten kun ikää alkoi tulla 28, niin alkoi perheen perustaminen kiinnostaa ihan eri tavalla. Onneksi saa vaihtaa mielipidettä. Eikä kaikkien ole pakko haluta koskaan lapsia, ja sekin on hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin vain, että niinhän myös lasten hankkiminen herättää vihaa. Äitiviha / vanhempien vihaaminen, on vahvaa Suomessa. Ja jos jossain on haasteita, sanotaan että mitäs menit lapsia tekemään. Eli kyllä se on vihan paikka jos hankit lapsia tai et hanki. 

Ihme porukoissa pyörit. En ole itse koskaan kuullut tai kokenut samaa, aivan päinvastoin. 

Missä -sinä- liikut? Oi olisi  antanut melkein mitä vain jos olisin pikkulapsiaikana saanut elää sellaisten kanssaihmisten ympäröiminä, että ei olisi tullut sellainen olo, että olemme muille jollain tapaa (vaikka hienovireisesti) rasite ja taakka.

Helsingissä olen asunut viimeiset lähes 40 vuotta, enkä ole tuollaista asennetta havainnut. Tapahtuuko tätä siis jossain maaseudulla vai missä?

Ja ovatko nämä "rasittuneet" siis omia sukulaisiasi vai keitä?

Omalla lähipiirilläni on lapsia ja lapsenlapsia yhteensä 30 kpl, mutta yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ole valittanut kokeneensa tuollaisesta asenteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyminen ei ole pakollista. Jos ei halua lisääntyä, se on mielestäni ihan ok. Se, mikä näissä "vapaaehtoisesti lapsettomissa" ärsyttää, että aikansa he toitottavat tätä omaa valintaansa, mutta yllättäen siinä vaiheessa, kun vanhuus tulee eikä enää pärjää itsekseen, suvun seuraava polvi, toisten lapset tai lastenlapset, kelpaa kyllä kummasti pitämään huolta vanhuksesta.  Ja mielellään ilman mitään korvauksia, ihan vaan verisiteen perusteella.

Kehutaan, että niin helppoa on ollut elämä, mutta yhtään ei ole ajateltu, että mitä se elämän ehtoopuoli voi olla yleisen edunvalvojan tms alaisuudessa. 

Toki ei se oma lapsi automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi huolehtii vanhemmistaan, mutta aika usealla näin on. Joten, jos olet vapaaehtoisesti lapseton, huolehdi omista asioistasi loppuun saakka kuormittamatta toisten lapsia. Näin kaikki olemme tyytyväisä ja voimme elää omannäköistä elämää.

Niin katsos ei ole olemassa vain suhteita kuten äiti-lapsi vaan on myös isoäitejä, tätejä, setiä, enoja ja veljenlapsia, sisarenlapsia, isoenoja ja -tätejä, serkkuja sun muita. Nekin ovat sukulaisuussuhteita ja monilla on hyvät välit toisin kuin selvästi sinulla jolle ydinperhe on joku kaiken keskuspiste, joka sulkee muut pois siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta se vasta vihaisia reaktioita aiheuttaa. Itsepä olet vääntänyt tähän maailmaan, sanotaan. Haukutaan ja syytellään. Jotkut on kateellisia lapsilisistäkin. Jos jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lapsettomat vetää herneet nenään. Jos tass et jää vaan mummi kutsutaan hoitajaksi, leimataan mummin hyväksikäyttäjäksi. Lapsia ei saisi viedä minnekään. Kun otat jälkikasvun mukaan ravintolaan, se on joillekin kauhistus. 

Komppaan tätä. Omakin kokemus on ollut, että jos teet lapsia, teet ne ”muiden riesaksi”, ja vähintään voisit yrittää pitää ne hiljaisina ja jossain muualla, kuin missä olettekaan, missä tahansa kunhan ette näy ettekä kuulu. Usein toistuva ilmaisu on myös ”pysyköön jossain tavallisia ihmisiä häiritsemästä”. On ihmisiä ja sitten on lapsia, siis lapsiperheet eivät ole tavallisia ihmisiä, ei ainakaan ”meitä” vaan ”muita”. 

Missä päin Suomea asut ja minkälaiset ja minkäikäiset ihmiset tuollaisia sanovat? Kuulostaa todella keksityltä höpötykseltä. 

Selaile vaikka hiukan tätä Vauva-palstaa ja sen äitiyteen liittyviä ketjuja. Sielläkin runsas otos mielipiteitään ilmaisevia kanssaeläjiä näyttää tuovan esiin näitä näkemyksiä.samanlaista kuulee myös ravintoloissa, kaupan jonossa, kirjastossa ym. Jos ilmestyt paikalle ihan normaalisti, olet ”virheettömän kullannuppu emmi-petterin” mamma. Ja semmoista.

Netissäkö sinä lapsiesi kanssa pyörit? Älä nyt höpötä. Netissä trollit kirjoittavat mitä vaan. Minä luulin, että sinä puhut tosielämän tilanteista. Nyt järki käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hankinta se vasta vihaisia reaktioita aiheuttaa. Itsepä olet vääntänyt tähän maailmaan, sanotaan. Haukutaan ja syytellään. Jotkut on kateellisia lapsilisistäkin. Jos jää hoitamaan kotiin sairasta lasta, lapsettomat vetää herneet nenään. Jos tass et jää vaan mummi kutsutaan hoitajaksi, leimataan mummin hyväksikäyttäjäksi. Lapsia ei saisi viedä minnekään. Kun otat jälkikasvun mukaan ravintolaan, se on joillekin kauhistus. 

Komppaan tätä. Omakin kokemus on ollut, että jos teet lapsia, teet ne ”muiden riesaksi”, ja vähintään voisit yrittää pitää ne hiljaisina ja jossain muualla, kuin missä olettekaan, missä tahansa kunhan ette näy ettekä kuulu. Usein toistuva ilmaisu on myös ”pysyköön jossain tavallisia ihmisiä häiritsemästä”. On ihmisiä ja sitten on lapsia, siis lapsiperheet eivät ole tavallisia ihmisiä, ei ainakaan ”meitä” vaan ”muita”. 

Missä päin Suomea asut ja minkälaiset ja minkäikäiset ihmiset tuollaisia sanovat? Kuulostaa todella keksityltä höpötykseltä. 

Tuollaistahan se on melkein joka paikassa muualla kuin ehkä jossain Raamattuvyöhykkeellä, missä suurperheet ovat arkipäivää. Suomessa on paljon suoranaista lapsivihamielisyyttä. Eri.

Varmaan on näitä vanhempia, jotka eivät kasvata lapsiaan ja vievät kuitenkin lapsensa jonnekin sopimattomiin paikkoihin meluamaan ja häiritsemään, koska heillä itsellään ei ole ymmärrystä siitä, mikä on sopivaa, mikä ei. Sitten jos joku heille asiasta huomauttaa, se leimataan heti "lapsivihaksi" eli syyttämällä muita ei tarvitse tarkastella omia puutteitaan vanhempana.

Höpönlöpöä siis.

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin vain, että niinhän myös lasten hankkiminen herättää vihaa. Äitiviha / vanhempien vihaaminen, on vahvaa Suomessa. Ja jos jossain on haasteita, sanotaan että mitäs menit lapsia tekemään. Eli kyllä se on vihan paikka jos hankit lapsia tai et hanki. 

Eli kritisoiminen/totuuksien laukominen käännetään samantien vihaksi?

Vihaaminen on vähän eri asia. Ja kyllähän se on ajatus mikä käy mielessä kun vanhemmat tuntuu aikalailla jatkuvasti valittavan miten raskasta on, niin eikö se nyt ole ihan totta, että he itse on päättäneet niitä lapsia tehdä?

Sama asia jos koiranomistajana valitan kun on raskasta: Ei se mitään vihaa ole, jos joku siihen sanoo, että itseppä päätit koiria ottaa. Se on tosiasiallinen fakta. Koiranomistajuus voi silti olla joskus väsyttävää, vaikka itse sen tilanteen onkin luonut. Se on sitten jokaisen itse päätettävissä, että haluaako valitella jatkuvasti ääneen jos joku oman valinnan seuraus tuntuu raskaalta ja ennenkaikkea missä seurassa niin tekee.

Itse en ainakaan jaksa jatkuvasti sitä valittaa, joskus väsyttää joskus ei, mitä se asiasta valittaminen mitään muuttaa, on vain raskasta kuunneltavaa muiden mielestä, varsinkin kun kyse on omasta valinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 16v  voi sanoa mitä tekee aikuisena kun on lapsi vielä itsekkin..

 

Itselläni on tytär ja parasta mitä olen elämässäni saanut..

En mene naimisiin..no meninpä kuitenkin..

Jokainen tekee mitä tykkää eikä se kuulu muille--

Näinpä. En minäkään 16-vuotiaana halunnut lapsia, enkä 20-vuotiaanakaan. Mutta sitten kun ikää alkoi tulla 28, niin alkoi perheen perustaminen kiinnostaa ihan eri tavalla. Onneksi saa vaihtaa mielipidettä. Eikä kaikkien ole pakko haluta koskaan lapsia, ja sekin on hyvä. 

Mulla on tuttava, joka jo teini-ikäisenä tiesi, ettei halua lapsia. Eikä hän niitä hankkinutkaan. Sitten on sellaisia, jotka ovat syystä tai toisesta vain päätyneet lapsettomiksi ja hyvää elämää hekin elävät. Heistä toinen on vuosia opettanut lapsia ja hoitanut veljensä lapsia yms. 

Suvussa on myös äiti, joka on hylännyt lapsensa, koska lapsi ei sopinutkaan kuvioihin. Isovanhemmat kasvattivat tämän lapsen, koska isästäkään ei ollut mihinkään. Toinen sukulaisperhe ei saanut omia lapsia, ja adoptoivat lapsen, jonka vanhemmat olivat nuoria bilettäjiä, jotka eivät halunneet kasvattaa omaa lastaan. 

Sitten ovat nämä lapsia sinne tänne hankkineet miehet, jotka korkeintaan maksavat elatusrahaa, jos sitäkään, ja ovat täysin hylänneet omat lapsensa. 

Meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin vain, että niinhän myös lasten hankkiminen herättää vihaa. Äitiviha / vanhempien vihaaminen, on vahvaa Suomessa. Ja jos jossain on haasteita, sanotaan että mitäs menit lapsia tekemään. Eli kyllä se on vihan paikka jos hankit lapsia tai et hanki. 

Eli kritisoiminen/totuuksien laukominen käännetään samantien vihaksi?

Vihaaminen on vähän eri asia. Ja kyllähän se on ajatus mikä käy mielessä kun vanhemmat tuntuu aikalailla jatkuvasti valittavan miten raskasta on, niin eikö se nyt ole ihan totta, että he itse on päättäneet niitä lapsia tehdä?

Sama asia jos koiranomistajana valitan kun on raskasta: Ei se mitään vihaa ole, jos joku siihen sanoo, että itseppä päätit koiria ottaa. Se on tosiasiallinen fakta. Koiranomistajuus voi silti olla joskus väsyttävää, vaikka itse sen tilanteen onkin luonut. Se on sitten jokaisen itse päätettävissä, että haluaako valitella jatkuvasti ääneen jos joku oman valinnan seuraus tuntuu raskaalta ja ennenkaikkea missä seurassa niin tekee.

Itse en ainakaan jaksa jatkuvasti sitä valittaa, joskus väsyttää joskus ei, mitä se asiasta valittaminen mitään muuttaa, on vain raskasta kuunneltavaa muiden mielestä, varsinkin kun kyse on omasta valinnasta.

Ja jos sinun koirasi haukkuisi esim. eroahdistusta jatkuvasti koko päivän kerrostalossa, ja naapurisi valittaisivat asiasta, niin sinä omistajana yrittäisit ratkaista koirasi ongelman, etkä lähtisi nettiin raivomaan "koiranvihaajista". 

Vierailija kirjoitti:

Ei 16v  voi sanoa mitä tekee aikuisena kun on lapsi vielä itsekkin..

 

Itselläni on tytär ja parasta mitä olen elämässäni saanut..

En mene naimisiin..no meninpä kuitenkin..

Jokainen tekee mitä tykkää eikä se kuulu muille--

Kyllä 16 vuotiaalla saa olla ajatuksia tulevaisuudesta. Ihme vähättelyä tässä ryhmässä lapsellisten taholta. Pitäähän 16 vuotiaan tehdä jo muitakin tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä.

Mielipidettä voi myöhemmin muuttaa, mutta se ei tarkoita että se välttämättä muuttuisi: Ihmiset tekee päätöksiä ihan jatkuvasti ja tarkistelee myöhemmin, se on kuitenkin jokaisen asia tehä ne päätökset itse ilman jotain "kyllä sinäki sitte vanhempana"-mokellusta ja omien arvojen tyrkyttämistä.

Jepjep, jos 16 vuotias sanoisi haaveilevansa isosta perheestä, niin kukaan tulis sanomaan että "sinä oot vielä noin nuori, kyllä sinä vielä muutat mielipiteesi, eihän sitä 16 vuotiaana tiedä mistään mitään".

Väärä päätös, niin johan väheksytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin vain, että niinhän myös lasten hankkiminen herättää vihaa. Äitiviha / vanhempien vihaaminen, on vahvaa Suomessa. Ja jos jossain on haasteita, sanotaan että mitäs menit lapsia tekemään. Eli kyllä se on vihan paikka jos hankit lapsia tai et hanki. 

Eli kritisoiminen/totuuksien laukominen käännetään samantien vihaksi?

Vihaaminen on vähän eri asia. Ja kyllähän se on ajatus mikä käy mielessä kun vanhemmat tuntuu aikalailla jatkuvasti valittavan miten raskasta on, niin eikö se nyt ole ihan totta, että he itse on päättäneet niitä lapsia tehdä?

Sama asia jos koiranomistajana valitan kun on raskasta: Ei se mitään vihaa ole, jos joku siihen sanoo, että itseppä päätit koiria ottaa. Se on tosiasiallinen fakta. Koiranomistajuus voi silti olla joskus väsyttävää, vaikka itse sen tilanteen onkin luonut. Se on sitten jokaisen itse päätettävissä, että haluaako valitella jatkuvasti ääneen jos joku oman valinnan seuraus tuntuu raskaalta ja ennenkaikkea missä seurassa niin tekee.

Itse en ainakaan jaksa jatkuvasti sitä valittaa, joskus väsyttää joskus ei, mitä se asiasta valittaminen mitään muuttaa, on vain raskasta kuunneltavaa muiden mielestä, varsinkin kun kyse on omasta valinnasta.

Ja jos sinun koirasi haukkuisi esim. eroahdistusta jatkuvasti koko päivän kerrostalossa, ja naapurisi valittaisivat asiasta, niin sinä omistajana yrittäisit ratkaista koirasi ongelman, etkä lähtisi nettiin raivomaan "koiranvihaajista". 

Muakin häiritsisi jos naapurin koira haukkuisi jatkuvasti koko päivän kerrostalossa ja omistan itse koiria. Olisi aika hassua raivota koiranvihaajista, jos voin itsekkin olla se toinen osapuoli ja ilmiselvästi en vihaa koiria.