Pitäiskö erota?

Eroa. Älä tuhlaa elämääsi huonossa liitossa. Erosta selviää ja pääsee jaloilleen ennemmin tai myöhemmin. Ja voit vielä löytää rakkauden. Ei sitten tarvitse vanhana katua kuten allekirjoittanut.

Kuulostaa ihan mun tarinalta, olen todella pahoillani, että olet joutunut käymään läpi tämän myllyn. Näin vuosi eron jälkeen voin sanoa, että elämäni paras päätös. On tosi hieno tunne, kun pärjää yksinään, ja jaksujakin riittää ihan eri tavalla kuin aiemmin. Joskus tulee vain se seinä vastaan, että tässä liitossa ei enää pysty olemaan, ja silloin sitä kannattaa tarkastella huolella. Että mistä se kertoo, ja mitä tulisi tehdä, jotta tuntisi elävänsä jälleen. 

Tajusit tämän vasta nyt 20 vuotta myöhemmin?

Miksi olet sian kanssa? Ansaitset parempaa!

Ahaa, , Tarina-tätikin heräsi perjantai päivään.

Parisuhde provolla.

Taas tuo ap vastailee itse itselleen.

Yrittää väkisin pitää trolliaan pystyssä.

Jos aloituksesi on totta, olet itse aikamoinen valehtelija.

Sinulla on oikeutesi onneen, mutta miksi olet nähnyt tarpeelliseksi vedättää kumppanisi suhteeseen ja pitää hänet 20 vuotta suhteessa, jossa et ole ikinä tuntenut rakkautta? Eikö sinulla ole asian suhteen minkäänlaista vastuuta?

Tämä minua hämmentää joka kerran yhtä paljon oli kertojana sitten mies tai nainen.

Omalla kohdalla kumppanilta tuli eroilmoituksen yhteydessä saman suuntaisia ajatuksia. Ikinä ei ollut liitossa tuntenut "oikeaa" rakkautta ja sitä kautta hän oli jonkinlainen uhri.

Sillähän ei ole mitään arvoa, että olisin voinut itse olla koko sen ajan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei valehtele joka kerran kun sanoo "rakastan sinua"...

Voimaannu ja eroa.

Kokeile mitä tapahtuu, jos sanoitat näitä juttuja suoraan miehellesi? 

Anna lupa itsellesi eroon ja siten eroat. Ei ole vankilaa. Kuulostaa että olet vain seksuaalisesti jotenkin hänen käytettävänä, älä suostu siihen ja sano ei. Asuntoasiat vaan kaikille kuntoon. Auttavatko sukulaisesi sinua ja lapsia, jos etsii asuntoa. 

Itsekin eroaisin, mutten jaksa yksin kasvattaa koululaista tai olla viikonloppu äiti. Sitten on vielä tämä talo, johon ei kummalakaan yksin varaa ja täälläpäin myyntiajat todella pitkiä ja tappiota tehtäisi monen monta kymppitonni ja Laina jäljellä cvielä ihan riittävästi. Myyntihinta ei tod.näk. Kattaisi lainojen määrää.

Jos sulla on ihan suht hyvä tilanne lähteä niin lähtisin. Itse en myöskään rakasta miestäni ja juurikin sen takia, ettei osaa kohdella minua niin kuin haluaisin toisin sanoen ei kohtele minua mitenkään. Lapsen kanssa viettää kyllä aikaa ja hoitaa kotia, muttei hän mikään täydellinen isä ole. Hyvä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile mitä tapahtuu, jos sanoitat näitä juttuja suoraan miehellesi? 

Mille miehelle? Naapurin?

Kiitos vastauksista. Syy, miksi en ole jo eronnut on eniten varmaan pelko. Pelkään, että pilaan lasteni elämän ja puolisoni elämän. En koe, että minun onnellisuuteni olisi tärkeämpi kuin heidän. Koen, että olemme puolisoni kanssa aivan eri maata, erilaisia ihmisiä ja riitelemmekin paljon, mutta miksi puolisoni ei koe asiaa niin? Olen hänelle sanonutkin, että onko tässä järkeä kun olemme niin erilaisia, mutta hän suuttuu ja raivoaa, eikä halua keskustella asiasta. Hänelle tuntuu riittävän, kun on perhe ja saa seksiä, mitään väliä miten oikeasti tullaan toimeen keskenään. En usko, että hänkään minua rakastaa, hän rakastaa omistaa asioita, eikä luovu omistuksistaan, sitä kai tämäkin suhde on.

No tuota kutsutaan ihmisenä kasvamiseksi. Se on normaalia ja suotavaa että jossain kohtaa pysähtyy miettimään mitä itse haluaa elämältään.